369 Ks. esim. Vuorenpää 2009, s. 187.
370 Tolvanen 2003, s. 1026–1027 .
371 de Godzinsky 2010a, s. 41 ja 2010b, s. 34.
372 Olen tulkinnut subjektiivisesti sitä, onko seuraamus ollut seuraamuskannanoton mukainen.
Joissain tapauksissa on ollut havaittavissa kompensaatiota siten, että esimerkiksi kannanoton mu-kaisen ehdollisen vankeusrangaistuksen sijasta tuomitaan yhdyskuntapalvelua tai ehdollista van-keusrangaistusta sekä oheissakkoa ankaroitetaan, mutta ajokieltoa määrätään vähemmän kuin mitä syyttäjä vähimmillään on vaatinut. Tällaisissa tapauksissa olen tulkinnut tuomion samaksi seuraa-muskannanoton kanssa.
muskannanotot ylittyivät lähes ainoastaan siitä syystä, että ehdollisen vankeus-rangaistuksen lisäksi tuomari määräsi vastaajalle oheissakkoa. Vain noin neljäs-sä jutussa kymmenestä tuomio oli seuraamuskannanoton mukainen ja jopa noin neljänneksessä jutuista tuomio oli kannanottoa ankarampi, kun syyttäjä oli esit-tänyt näkemyksensä sopivasta seuraamuksesta määrämuotoisena.
Alueellisesti tarkasteltuna seuraamuskannanoton ja tuomion välinen suhde vaihteli jokseenkin paljon. Keski-Suomen käräjäoikeudessa tuomion muuttumi-nen syyttäjän vaatimuksista oli muita käräjäoikeuksia todennäköisempää, oli kyseessä istuntokäsittelystä tai ei. Mikäli vastaajalla oli istuntokäsittelyissä avus-taja, syyttäjän vaatimusta lievempi tuomio oli hyvin mahdollinen. Jos avustaja oli istuntokäsittelyssä mukana, lähes 40 prosenttia tuomioista lieveni syyttäjän kannanottoon nähden, mutta jos ei, vain noin 20 prosenttia tuomioista lieveni.
Mikäli kannanotto esitettiin lajitasoisesti, lähes jopa lähes 90 tuomioista pysyi vaatimusten mukaisina. Jos taas kannanotto oli täysin määrämuotoinen, lähes 40 prosenttia tuomioista lieveni suhteessa vaatimuksiin. Vastaavasti mikäli kan-nanotossa vaatimukset esitettiin määrämuotoisina ainoastaan ajokiellosta, lähes 40 prosenttia tuomioista ankaroitui.
Jos vastaajan tuomiossa oli neljästä seitsemään eri syytekohtaa, niin jopa 30 prosenttia tuomioista ankaroitui syyttäjän vaatimuksiin nähden ja yksikään ei lieventynyt. Silloin kuitenkin muut tekijät huomioiden tuomion muuttuminen syyttäjän vaatimuksesta oli epätodennäköisempää kuin pienemmillä syytekoh-tamäärillä.
Mikäli syyttäjä jutussa oli vähintään 50-vuotias, tuomion muuttuminen seu-raamuskannanotosta oli todennäköisempää kuin silloin, jos syyttäjä oli alle 50-vuotias. Tuomioista lähes kolmannes lieveni yli 50-vuotiaiden syyttäjien esittä-mistä kannanotoista.
Asian käsittelymuodolla ei ollut vaikutusta tuomion muuttumiseen syyttäjän kannanotosta. Sillä, esittikö seuraamuskannanoton nais- vai miessyyttäjä ja an-toiko tuomion nais- vai miestuomari, ei ollut eroa seuraamuskannanoton ja tuomion väliseen suhteeseen373. Jos vastaaja oli oikeuden istunnossa henkilökoh-taisesti läsnä, tuomio lieveni useammin syyttäjän kannanotosta kuin jos vastaaja ei ollut paikalla, mutta tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä.
4.2 SAKON TUOMITSEMINEN OHEISSEURAAMUKSENA TÖRKEISSÄ RATTIJUOPUMUSRIKOKSISSA (ARTIKKELI 2) Rikosoikeudellisessa seuraamusjärjestelmässä otettiin 40 vuotta sitten käyttöön ehdollisen vankeusrangaistuksen ohessa tuomittava sakko eli niin sanottu
373 Kuitenkin sellaisissa tapauksissa (27 tapausta), joissa vastaajana oli nainen ja tuomarina mies, jopa 30 prosenttia tuomioista lieveni syyttäjän kannanotosta. Naistuomari ei kertaakaan ankaroittanut naisvastaajan seuraamuksia syyttäjän vaatimuksista (14 tapausta).
76
oheissakko. Nykyisin RL 6 luvun 10 §:n 1 momentin (401/2015) mukaan: ”Jos ehdollista vankeutta yksinään on pidettävä riittämättömänä rangaistuksena rikoksesta, voidaan sen ohessa tuomita sakkoa, tai jos ehdollinen vankeus on kahdeksan kuukautta tai sitä pidempi, vähintään 14 ja enintään 90 tuntia yhdys-kuntapalvelua.” Tässä tutkimuksessa keskitytään nimenomaan tämän oheissa-kon tuomitsemisen tarkasteluun törkeissä rattijuopumusrikoksissa. Suomen virallisten tilastojen mukaan vuonna 2014 kaikista käräjäoikeuksissa tuomituista ehdollinen vankeus ja oheissakko -yhdistelmistä noin 92 prosenttia tuomittiin törkeästä rattijuopumuksesta.
Tutkimuksessa analysoidaan tilastollisesti oheissakon tuomitsemiseen ja oheispäiväsakkojen lukumäärään vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksessa kuvail-laan Tilastokeskuksen tilastojen (törkeästä rattijuopumuksesta tuomitut rangais-tukset vuosina 2005–2013) pohjalta ehdollisen vankeuden ja oheissakon tuomit-semiskäytännön viimeaikaista kehitystä ja alueellisia piirteitä. Suomen virallis-ten tilastojen mukaan vuosina 2010–2013 Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa törkeistä rattijuopumusrikoksista tuomittiin oheissakkoa keskimäärin harvem-min kuin muualla, ainoastaan 79,2 prosentissa tapauksia. Etelä-Karjalan käräjä-oikeudessa oheissakkoa tuomittiin suhteellisesti useimmin, 99,4 prosentissa tapauksia. Koko Suomessa törkeästä rattijuopumuksesta ehdollisen vankeuden mediaanipituus oli pääsääntöisesti kaksi kuukautta riippumatta siitä, onko tuo-mittu oheissakkoa vai ei. Keskimääräinen oheispäiväsakkojen lukumäärä oli 30.
Asiakirja-aineiston perusteella peukalosääntö oheispäiväsakkojen lukumäärästä (noin puolet ehdollisen vankeusrangaistuksen pituudesta vuorokausina) pitää käytännössä hyvin paikkansa.
Keski-Suomessa rangaistuskäytäntö vaikuttaa kaiken kaikkiaan melko anka-ralta (kuva 2)374. Ehdotonta vankeutta ja yhdyskuntapalvelua käytettiin Keski-Suomen käräjäoikeudessa suhteellisesti eniten. Pohjois-Karjalan käräjäoikeudes-sa korostuivat asteikon ääripäät. Uusijoiden okäräjäoikeudes-salta tilanne oli se, että Helsingin käräjäoikeudessa heille tuomittiin jopa kolmessa tapauksessa neljästä ehdollinen vankeusrangaistus, kun sen sijaan Kymenlaaksossa uusijat eivät koskaan sel-vinneet ehdollisella vankeustuomiolla. Keski-Suomessa jopa ensikertalaisista peräti neljännes sai ehdottoman tuomion. Se, mikä Keski-Suomen ankarampaa rangaistuskäytäntöä selittää, on mielenkiintoinen kysymys. Onko kyse mahdol-lisesti lähinnä paikallisesta tai alueellisesta perinteestä, ankarasta suhtautumi-sesta rattijuoppouteen?
374 Kuvan rangaistuslajijakaumassa ei ole huomioitu käräjäoikeuden tuomitsemia sakkorangaistuksia.
oheissakko. Nykyisin RL 6 luvun 10 §:n 1 momentin (401/2015) mukaan: ”Jos ehdollista vankeutta yksinään on pidettävä riittämättömänä rangaistuksena rikoksesta, voidaan sen ohessa tuomita sakkoa, tai jos ehdollinen vankeus on kahdeksan kuukautta tai sitä pidempi, vähintään 14 ja enintään 90 tuntia yhdys-kuntapalvelua.” Tässä tutkimuksessa keskitytään nimenomaan tämän oheissa-kon tuomitsemisen tarkasteluun törkeissä rattijuopumusrikoksissa. Suomen virallisten tilastojen mukaan vuonna 2014 kaikista käräjäoikeuksissa tuomituista ehdollinen vankeus ja oheissakko -yhdistelmistä noin 92 prosenttia tuomittiin törkeästä rattijuopumuksesta.
Tutkimuksessa analysoidaan tilastollisesti oheissakon tuomitsemiseen ja oheispäiväsakkojen lukumäärään vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksessa kuvail-laan Tilastokeskuksen tilastojen (törkeästä rattijuopumuksesta tuomitut rangais-tukset vuosina 2005–2013) pohjalta ehdollisen vankeuden ja oheissakon tuomit-semiskäytännön viimeaikaista kehitystä ja alueellisia piirteitä. Suomen virallis-ten tilastojen mukaan vuosina 2010–2013 Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa törkeistä rattijuopumusrikoksista tuomittiin oheissakkoa keskimäärin harvem-min kuin muualla, ainoastaan 79,2 prosentissa tapauksia. Etelä-Karjalan käräjä-oikeudessa oheissakkoa tuomittiin suhteellisesti useimmin, 99,4 prosentissa tapauksia. Koko Suomessa törkeästä rattijuopumuksesta ehdollisen vankeuden mediaanipituus oli pääsääntöisesti kaksi kuukautta riippumatta siitä, onko tuo-mittu oheissakkoa vai ei. Keskimääräinen oheispäiväsakkojen lukumäärä oli 30.
Asiakirja-aineiston perusteella peukalosääntö oheispäiväsakkojen lukumäärästä (noin puolet ehdollisen vankeusrangaistuksen pituudesta vuorokausina) pitää käytännössä hyvin paikkansa.
Keski-Suomessa rangaistuskäytäntö vaikuttaa kaiken kaikkiaan melko anka-ralta (kuva 2)374. Ehdotonta vankeutta ja yhdyskuntapalvelua käytettiin Keski-Suomen käräjäoikeudessa suhteellisesti eniten. Pohjois-Karjalan käräjäoikeudes-sa korostuivat asteikon ääripäät. Uusijoiden okäräjäoikeudes-salta tilanne oli se, että Helsingin käräjäoikeudessa heille tuomittiin jopa kolmessa tapauksessa neljästä ehdollinen vankeusrangaistus, kun sen sijaan Kymenlaaksossa uusijat eivät koskaan sel-vinneet ehdollisella vankeustuomiolla. Keski-Suomessa jopa ensikertalaisista peräti neljännes sai ehdottoman tuomion. Se, mikä Keski-Suomen ankarampaa rangaistuskäytäntöä selittää, on mielenkiintoinen kysymys. Onko kyse mahdol-lisesti lähinnä paikallisesta tai alueellisesta perinteestä, ankarasta suhtautumi-sesta rattijuoppouteen?
374 Kuvan rangaistuslajijakaumassa ei ole huomioitu käräjäoikeuden tuomitsemia sakkorangaistuksia.
Kuva 2: Rangaistuslajijakaumat käräjäoikeuksittain375.
Oheissakkoja tuomittiin kaikenikäisille tekijöille lähes riippumatta tekijän iästä.
Tekijän sukupuolella ei ollut merkitystä oheissakon tuomitsemiselle, mutta teki-jän sosioekonomisella asemalla oli merkitystä, sillä opiskelijoista ainoastaan noin 64 prosenttia sai oheissakot ehdollisen vankeuden lisäksi, ja työttömistä tai ei ammattia omaavista vain noin 42 prosenttia.
Päätöspuumalleissa oheissakon tuomitsemista ja oheispäiväsakkojen määrää selittävinä muuttujina käytettiin tekijään liittyviä muuttujia (mm. ikä, sukupuoli ja sosioekonominen asema), tekoon liittyviä muuttujia (mm. promillemäärä, syytekohtien lukumäärä ja ajoneuvo) ja prosessiin liittyviä muuttujia (mm. kärä-jäoikeus, tuomarin ikä ja ehdollisen vankeuden pituus).
Vaikuttaa siltä, että oikeuskäytännössä ehdollisesta vankeudesta ja oheissa-kosta yhdessä on syntynyt uusi rangaistuslaji, jota käytetään nimenomaan tör-keässä rattijuopumuksessa. Tulosten mukaan sakkoa tuomitaan ehdollisen van-keuden ohessa pääsääntöisesti lähes aina törkeän rattijuopumuksen yhteydessä, mutta alueellisia poikkeuksiakin löytyy (Pohjois-Karjalan käräjäoikeus). Tilastol-lisesti oheispäiväsakkojen lukumäärään vaikuttaa etenkin ehdollisen vankeuden pituus vuorokausina, mutta myös kuljettajan veren alkoholipitoisuus promillei-na ja käräjäoikeus, jossa tuomio annetaan. Kuva 3 havainnollistaa veren alkoho-lipitoisuuden ja ehdollisen vankeuden pituuden välistä yhteyttä oheispäiväsak-kojen lukumäärään, jota tässä yhteydessä on mallinnettu yleistetyllä additiivisel-la malliladditiivisel-la376. Korkeuskäyrät kuvaavat oheispäiväsakkojen määrää jatkuvalla asteikolla. Kuva osoittaa, että yhteys ei ole suoraviivainen ja että pienemmillä veren alkoholipitoisuuksilla ei ole merkitystä, kun tietyn pituiselle ehdolliselle vankeusajalle määritellään oheispäiväsakkojen määrää. Esimerkiksi, jos
375 Kuva julkaistu myös artikkelissa.
376 Ks. Wood 2006.
78
tä rattijuopumuksesta tuomittaisiin 50 vuorokautta vankeutta ehdollisena, sen ohessa voitaisiin tuomita 30 päiväsakkoa riippumatta siitä, olisiko tekijän veren alkoholipitoisuus esimerkiksi 1,40 vai 1,90 promillea. Jos taas kuitenkin rangais-tuksena olisi 100 vuorokautta vankeutta ehdollisena, oheispäiväsakkojen määrä voisi olla 45 tai 50 päiväsakkoa riippuen siitä, olisiko veren alkoholipitoisuus 2,60 vai 3,10 promillea.
Kuva 3: Korkeuskäyräkuvaajaa ehdollisen vankeuden pituuden ja veren alkoho-lipitoisuuden välisestä yhteydestä tuomittavien oheispäiväsakkojen lukumäärään.
4.3 VALITUSTEN MENESTYMINEN HOVIOIKEUDESSA –