7 Pohdinta
7.3 Tutkimuksen arviointia
Tässä tutkielmassa käytetyn aineiston ominaispiirteet vaikuttavat todennäköisesti tuloksiin merkittävästi. Huomattava erityispiirre aineistossa on se, että verrattuna tämän tutkimuksen tutkimuskysymyksiin, HighEmploy-aineisto on alun perin kerätty varsin erilaisten
tutkimuskysymysten tarkasteluun; haastattelujen keskeisimpiin aihealueisiin kuuluvat työllistettävyys sekä siirtymät koulutuksesta työelämään. Perheen, työn, opiskelun ja muun elämän yhteensovittamista haastatteluissa kysytään vain lyhyesti, ja pitkälti eri elämänalueiden keskinäissuhdetta koskeva puhe koostuu haastateltavien itsensä spontaanisti muunlaisten kysymysten yhteydessä esiin tuomasta puheesta. Koska haastattelun varsinainen aihe on ollut eri, tämä on saattanut muokata haastattelutilanteeseen kohdistuvien ennakko-odotuksien vaikutusta perheen ja muun elämän yhteensovittamista koskevaan puheeseen. On mahdollista pohtia, ovatko erilaiset käsitykset siitä, miten perheestä ja eri elämänalueiden
yhteensovittamisesta olisi ”sopivaa” puhua, vaikuttaneet haastateltaviin vähemmän, koska näitä ei aineiston keruuvaiheessa ole määritelty varsinaiseksi tutkimuksen ja tarkastelun aiheeksi.
Haastattelujen pääteemojen ja tämän tutkielman aihepiirien eroavuuden vuoksi tätä tutkielmaa tehdessä aineiston analyysia on rajattu perheen, työn ja opiskelun keskinäissuhdetta koskevaan puheeseen. Vaikka haastatteluja on pyritty myös tarkastelemaan kokonaisuutena, se, mitä puhetta on lopulta sisällytetty analyysiin ja mitä on jätetty lähemmän tarkastelun ulkopuolelle, on varmasti vaikuttanut analyysiin ja tehtyihin tulkintoihin. Aineiston tarkastelussa tehty rajaus on rajannut pois erityisesti työhön ja opiskeluun liittyvää puhetta, jota suurin osa
haastattelupuheesta on. Koska haastattelun pääasiallisten teemojen kontekstissa perheeseen liittyvä puhe puolestaan vaikutti lähes aina kytkeytyvän tavalla tai toisella työhön tai opiskeluun, perheeseen liittyvää puhetta on rajattu pois vain hyvin vähän. Aineiston tarkastelu on silti
saattanut vinoutua niin, että verrattain harvinaista perheen puhetta on tulkittu herkemmin keskinäissuhteen puheeksi, kun taas opiskeluun ja työhön liittyvän puheen runsaus on voinut turruttaa hienovaraisemmille merkityksille, joiden perusteella sen voisi tulkita liittyvän perheen, työn ja opiskelun keskinäissuhteeseen.
Vaikka aineiston sisällä tehty aihepiirien rajaus ei ole ongelmaton, miellän sen silti
mahdollistaneen hyvin keskinäissuhteen puheen tarkastelua. Haastattelut sisälsivät varsin runsaasti perheen, opiskelun ja työn keskinäissuhdetta käsittelevää puhetta, vaikka
haastatteluteemat eivät keskittyneet perheen, työn ja opiskelun yhteensovittamiseen.
Haastattelut ovat hyvin laajoja, ja melko tiukat rajauskriteerit ovat auttaneet kohdentamaan tarkastelua sekä mahdollistaneet sen, että aineiston analyysi suhteessa asetettuihin
tutkimuskysymyksiin säilyy selkeänä ja tarkasti kohdennettuna. Laajempi aineiston rajaus olisi lisännyt analyysin kokonaisvaltaisuutta, mutta olisi samalla voinut jäädä pinnallisemmaksi.
Valittu lähestymistapa onkin edistänyt perheen, työn ja opiskelun keskinäissuhteeseen liittyvien diskurssien ja tulkintatapojen yksityiskohtaista ja hienovaraista erittelyä.
Tutkielmaan sisältyvistä rajauksista myös rajaus vain naispuolisiin perheellisiin haastateltaviin on vaikuttanut analyysiin. Tämäkin rajaus on todennäköisesti auttanut tarkastelemaan syvemmin nimenomaan äitien merkityksenantoja, mutta aineisto, joka olisi sisältänyt myös perheellisiä miehiä, olisi voinut sukupuolten puhetapojen erojen tarkastelun kautta antaa enemmän tietoa siitä, mitkä perheen, työn ja opiskelun keskinäissuhteeseen liittyvät puhetavat ovat
sukupuolittuneita. Miellän, että aineiston rajaaminen sukupuolen mukaan ja näin myös
taustakirjallisuuden lukeminen nimenomaan äitiyden näkökulmasta on kenties saattanut ohjailla näkemään herkästi haastattelupuheessa ilmeneviä vanhemmuuden ihanteita ja
vanhemmuuteen liittyvää puhetta sukupuolittuneena. Analyysiin liittyvän subjektiivisuuden vuoksi lienee kuitenkin mahdotonta löytää täydellistä tasapainoa sen välillä, ettei puhetta tulkita liian herkästi osoituksena sukupuolittuneista vanhemmuuden ihanteista, mutta havaitaan silti hienovaraisesti sukupuolittuneita puheenkäänteitä.
Myös haastateltavien perhemuoto on asia, joka on oletettavasti osaltaan vaikuttanut haastateltavien omiin tulkintoihin. Tarkkoja tietoja haastateltavien perhemuodosta ei ollut kerättynä, mutta saatavilla olevien tietojen perusteella heteroseksuaalinen avio- tai avoliitto oli vallitseva perhemuoto. Perheen, työn ja opiskelun yhteensovittaminen ja siihen liittyvä puhe lienee vahvasti riippuvaista perhemuodosta; aineistossa oli esimerkiksi vain yksi yksinhuoltaja, ja muun muassa perheeseen liittyvän vastuun jakamista koskevat tulkinnat erosivat
luonnollisestikin muiden haastateltavien tulkinnoista. Uusperheiden äitien tulkintoja
ydinperheiden äiteihin verrattaessa ei sen sijaan tässä aineistossa havaittu merkittäviä eroja, joskaan tällaisten erojen havainnointiin ei aineiston analyysissa kiinnitetty erityistä huomiota.
Koska vanhemmuuteen liittyy myös sukupuolittuneita ihanteita ja odotuksia,
sateenkaarivanhempien puheessa elämän osa-alueiden keskinäissuhteen tulkinnat saattaisivat myös olla erilaisia kuin heteroseksuaalisessa parisuhteessa elävien vanhempien tulkinnat.
Yksi aineiston erityispiirteistä on se, että kaikki haastateltavat ovat kaupallisen alan
korkeakoulutettuja. Kaupallinen ala ei kuitenkaan perheen, työn ja opiskelun keskinäissuhdetta koskevassa puheessa nouse juurikaan esiin. Keskeinen syy tähän lienee, että rajaus lähinnä keskinäissuhdetta koskevaan puheeseen käytännössä rajasi pois paljon sellaista työtä ja opiskelua tarkemmin käsittelevää puhetta, jossa kaupallisen alan erityispiirteet olisivat voineet tulla suoremmin esille. On todennäköistä, että kaupallisella alalla toimiseen liittyy omia ihanteita ja odotuksia, jotka vaikuttavat myös haastateltavien tapoihin jäsentää eri elämän osa-alueiden roolia, merkitystä ja keskinäissuhdetta, mutta näistä tavoista on vaikea tämän tutkimuksen rajauksien puitteissa tehdä tarkkoja päätelmiä. Yhtäläisyydet muuhun tutkimukseen –
esimerkiksi Heleniuksen (2020) korkeakoulutettujen naisten perheen ja työn yhteensovittamisen tulkintoja käsitelleeseen tutkimukseen, jonka aineistossa oli edustettu useiden eri alojen
korkeakoulutettuja – antaa kuitenkin perusteita olettaa, että tässä tutkimuksessa tehdyt havainnot eivät ole erityisen spesifejä kaupallisen alan korkeakoulutetuille. Toisenlaisen
aineiston ja aiheen rajauksen puitteissa kaupallisen alan tausta olisi todennäköisesti rakentunut merkityksellisemmäksi.
On huomattava lisäksi, että haastateltavat kaupallisen alan korkeakoulutetut työskentelivät varsin erilaisilla toimialoilla. Yksi haastateltavista opiskeli myös parhaillaan toista
korkeakoulututkintoa suunnatakseen kauppatieteellisen alan ulkopuolelle. Eri toimialoilla työskentelevien haastateltavien puheessa oli havaittavissa toimialan ominaispiirteisiin oletettavasti osittain juontuvia eroja. Esimerkiksi yksi haastateltavista esitti selvästi muita enemmän kritiikkiä epätasa-arvoiseksi sekä perheen ja työn yhdistämisen kannalta
ongelmallisiksi mieltämistään työelämän rakenteista ja piirteistä. Tämä haastateltava myös merkityksellisti tulkintojaan suhteessa toimialansa miesvaltaiseen historiaan. Erot toimialojen ominaispiirteissä saattavatkin vaikuttaa elämän osa-alueiden yhteensovittamisen tulkintoihin huomattavasti, riippumatta siitä onko kyseessä kaupallinen toimiala vai ei. Kaupallisen alan toimialojen heterogeenisuus tässä suhteessa tarjoaa lisää perusteluja arvella, että tämän tutkimuksen havainnot eivät ole erityisen spesifejä kaupalliselle alalle. Vaikka tulkinnat eivät olisikaan siirrettävissä kaikkiin korkeakoulualoihin, haastateltavien edustamien toimialojen monipuolisuus lisännee todennäköisyyttä, että muiden alojen korkeakoulutetuista koostuvasta aineistosta voitaisiin tehdä samantapaisia havaintoja ja tulkintoja kuin tämän tutkielman
aineistosta.
Tämän tutkielman aineistolle keskeinen ominaispiirre on myös se, että useimmat haastateltavat olivat opiskelleet kaupallisen alan korkeakoulututkintoa samanaikaisesti perhe-elämän ja
työnteon kanssa, ja näkisin tämän kenties kaupallista alaa leimallisemmaksi piirteeksi analyysin kohteeksi rajatulle aineistolle. Perheen, työn ja opiskelun keskinäissuhdetta koskeva puheen ja siinä rakentuvien tulkintojen voi olettaa olevan varsin erilaisia riippuen siitä, ajoittuvatko opiskelut aikaan ennen perheen perustamista, ja limittyykö opiskelu työntekoon. Tässä aineistossa uuden korkeakoulututkinnon opiskelu tai aiemman koulutuksen täydentäminen ylemmällä korkeakoulututkinnolla perhe- ja työelämän lomassa oli varsin tyypillistä. Opiskelun limittyminen hyvin velvoittaviksi tulkittuihin elämän osa-alueisiin – perheeseen ja työntekoon – on todennäköisesti korostanut tulkintaa opiskelun verrattain vähäisestä velvoittavuudesta.
Perheettömälle, täyspäiväiselle opiskelijalle opintojen velvoittavuus saattaisi näyttäytyä
erilaisena. Lisäksi aikuisopiskelu ja mahdollinen alanvaihto itsessään saattavat yhdistyä erilaisiin
työn ja opiskelun arvoihin ja merkityksenantoihin verrattuna ensimmäistä tutkintoaan juuri suorittavaan nuoreen aikuiseen.
Tutkimuksen luotettavuuden edistämiseksi olen pyrkinyt dokumentoimaan perusteellisesti tutkimusprosessia. Muun muassa aineiston, analyysin taustojen ja analyysin kulun kuvailu sekä analyysin havainnollistaminen runsailla näytekatkelmilla tähtää siihen, että lukija voisi saada ymmärrystä analyysiin ja havaintoihin mahdollisesti vaikuttaneista tekijöistä ja että lukijalla olisi näin itselläänkin mahdollisuus arvioida kriittisesti tutkimusta, sen tuloksia ja siirrettävyyttä.
Dokumentaatio onkin keskeinen laadun kriteeri laadullisessa tutkimuksessa (Willig, 2013). Se, että lukijalle tarjotaan runsaasti aineistokatkelmia ja tietoa sen kontekstista, mahdollistaa lukijalle myös vaihtoehtoisten tulkintojen tekemisen (Holt, 2011) sekä siirrettävyyden arvioinnin (Willig, 2013). Laadullisen tutkimuksen luotettavuutta edistää myös se, että analyysipäätelmiä tehtäessä huomioidaan yhtä lailla omia johtopäätöksiä tukevia että niiden kanssa ristiriidassa olevia havaintoja, jotta muodostuvia päätelmiä ja teorioita voivat kehkeytyä vapaasti (Willig, 2013). Pyrkimyksenäni onkin ollut säilyttää tutkimusprosessin kuluessa avoin mieli uudenlaisille tulkinnoille ja päätelmille sen sijaan, että prosessin alussa tehdyt johtopäätökset määrittäisivät ja ohjaisivat koko tutkimuksen kulkua. Tätä myötä analyysini tulokset ja päätelmät ovatkin
tutkimusprosessin aikana muotoutuneet huomattavasti. Keskeisesti tämän tutkimuksen laatua ja luotettavuutta edistää myös tulosten perusteellinen suhteuttaminen muihin tutkimuksiin.
Vertailu aiempaan tutkimukseen on tarjonnut tukea tässä tutkielmissa tehdyille havainnoille ja päätelmille, ja on myös auttanut suhtauttamaan tutkielman tuloksia laajempaan, tutkittavaa ilmiötä koskevaan tieteelliseen keskusteluun. Tutkimuksen tulosten vertaaminen muihin
tutkimusnäkökulmiin onkin Willigin (2013) mukaan tekijä, jolla voi lisätä laadullisen tutkimuksen päätelmien uskottavuutta.
Tutkimuksen eettisyys on muun tutkimuksen laadun ohella tärkeää, ja tämän tutkielman teossa onkin pyritty eettisyyteen noudattamalla Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjetta ihmisiin kohdistuvan tutkimuksen eettisistä periaatteista (ks. Kohonen, Kuula-Luumi, & Spoof, 2019).
Haastateltavien ja heidän oikeuksiensa kunnioitus on keskeisessä roolissa. Itse en osallistunut aineistonkeruuseen, vaan sain käyttööni valmiiksi pseudonymisoidun aineiston, mutta olen
aineiston käytössä, käsittelyssä ja säilytyksessä pyrkinyt mahdollisimman eettiseen toimintaan.
HighEmploy-projektin puitteissa noudatettavia luottamuksellisuuteen ja tietosuojaan liittyviä eettisiä periaatteita onkin kuvattu myös rekrytoitaville haastateltaville lähetetyssä
tutkimustiedotteessa (Liite 2). Aineiston käsittelyn ja säilytyksen menettelyni vastaa myös Itä-Suomen yliopiston tietojenkäsittelyohjetta (Itä-Itä-Suomen Yliopisto, 2018). Keskeisinä tavoitteina näiden ohjeiden noudattamisessa on pitää huolta, että haastateltavia ei voi tutkielmassa
esitettyjen tietojen perusteella tunnistaa, ja että aineistoa käsiteltäessä ja säilytettäessä pidetään huoli, että muut kuin tutkija eivät pääsee käsiksi aineistoon.
Diskurssianalyyttinen lähestymistapa on mahdollistanut tässä tutkimuksessa merkityksenannon tapojen yksityiskohtaisen analyysin ja erittelyn, ja sen avulla on myös voitu tehdä näkyväksi ilmiöön liittyvää moniäänisyyttä. Diskursiivisen psykologian näkökulma on edesauttanut sen tarkastelua, miten tilannekohtaiset selittämisen, oikeuttamisen tai puolustamisen vaateet vaikuttavat työn, perheen ja opiskelun keskinäissuhteen neuvotteluihin. Foucault’laisen
diskurssianalyysin vaikutteet puolestaan tulevat esiin opiskeluun, työhön ja perheeseen liittyvien kulttuuristen tekijöiden, kuten kulttuurisesti jännitteisten ihanteiden tarkastelussa.
Yleisesti ottaen käsillä oleva tutkimus täydentää tutkimuskenttää, josta ei Suomessa ole kovin paljoa tutkimusta – perheen ja työn yhteensovittamista koskevaa diskurssianalyyttista
tutkimusta on verrattain niukasti, ja erityisesti opiskelun roolia eri elämänalueiden
yhteensovittamisessa huomioiva tutkimus on harvinaista. Näin tämä tutkimus tarjoaa uusia, diskurssianalyyttisia näkökulmia perheen, työn ja opiskelun yhteensovittamiseen. Opiskelun sovittaminen yhteen perhe-elämän kanssa näyttäytyy yleisesti ottaen vähemmän ristiriitaisena kuin työn ja perheen yhteensovittaminen; osasyy tähän voi olla, että siinä missä työntekoa ja työtehtävien hyvää hoitamista tulkitaan itsestään selväksi velvoitteeksi, opiskelun velvoittavuutta tulkitaan vähäisemmäksi. Uran rakentamista ei tulkita työnteon kaltaiseksi
kyseenalaistamattomaksi velvoitteeksi. Kunnollinen työntekijyys nouseekin uraa ja opiskelua tärkeämmäksi velvoitteeksi, vaikka perheen ensisijaisuutta senkään ei tulkita saavan haastaa.
Perheen ensisijainen asema rakentuu kyseenalaistamattomaksi.
Käytännöllisemmällä tasolla tutkimus lisää ymmärrystä siitä, miten erilaiset perheeseen ja työntekoon liittyvät kulttuuriset ja yhteiskunnalliset ihanteet jäsentävät yksilöiden tapoja tulkita itseään ja elämäänsä. Tällaisia ihanteita ovat esimerkiksi pärjääminen, intensiivinen
vanhemmuus, perheen ensisijaisuus ja tasa-arvo, mutta myös äidin ensisijainen rooli lasten hoivaamisessa. Tutkimus tarjoaa näköaloja siihen, miten nämä ihanteet voivat tiedostaen tai tiedostamatta ohjailla yksilöiden tulkintoja omasta elämäntilanteestaan sekä pyrkimyksiä asemoitua kulttuuristen ihanteiden valossa myönteisiin positioihin ja välttää epäsuotavammiksi rakentuvia positioita. Näin ollen tutkimuksen tuottama tieto auttaa tarkastelemaan kriittisesti itsestään selviksi rakentuvia ihanteita ja arvoja sekä niiden velvoittavuutta. Toisaalta
kulttuuristen ja yhteiskunnallisten ihanteiden tarkastelu myös tuottaa ymmärrystä korkeakoulutettujen äitien asemasta työelämässä sekä jatkokouluttautumisessa, ja näitä
näkökulmia voidaan hyödyntää kehitettäessä työelämän puitteita tukemaan paremmin perheen, työn ja opiskelujen yhteensovittamista.
Jatkotutkimuksen aiheina olisi kiinnostavaa tarkastella sukupuolen ja perhemuodon vaikutusta tapoihin jäsentää perheen, työn ja opiskelun keskinäissuhdetta. Tämä voisi lisätä ymmärrystä merkityksenannon tapojen käyttöön sisältyvistä rajoista, rajoitteista ja eroista. Olisi myös kiinnostavaa tarkastella tarkemmin eri koulutusalojen ja sovellusalojen korkeakoulutettujen puhetta, ja näin saada lisää tietoa siitä, miten alojen ominaispiirteet vaikuttavat tapoihin jäsentää perheen, työn ja opiskelun keskinäissuhdetta. Myös esimerkiksi mies- ja naisvaltaisilla
toimialoilla tai organisaatioissa toimivien haastateltavien merkityksenantojen tarkempi vertailu olisi kiinnostavaa.
Lähteet
Alasuutari, M. (2003). Kuka lasta kasvattaa? Vanhemmuuden ja yhteiskunnallisen kasvatuksen suhde vanhempien puheessa. Helsinki: Gaudeamus.
Berg, K. (2008). Äitiys Kulttuurisina Odotuksina. Helsinki: Väestöliitto.
Burr, V. (2015). Social constructionism (3. painos). Hove, East Sussex: Routledge, Taylor & Francis Group.
Davies, B., & Harré, R. (2008). Positioning: the discursive production of selves. Teoksessa
Margaret Wetherell, S. Taylor, & S. J. Yates (Toim.), Discursive Theory and Practice: A Reader (ss.
261–271). Los Angeles: SAGE.
Donath, O. (2015). Regretting motherhood: A sociopolitical analysis. Signs: Journal of Women in Culture and Society, 40(2), 343–367.
Edley, N. (2001). Analysing masculinity: Interpretative repertoires, ideological dilemmas and subject positions. Teoksessa M. Wetherell, S. Taylor, & S. J. Yates (Toim.), Discourse as data: A guide for analysis (ss. 189–224). Lontoo: SAGE.
Elvin-Novak, Y., & Thomsson, H. (2001). Motherhood as Idea and Practice: A Discursive Understanding of Employed Mothers in Sweden. Gender and Society, 15(3), 407–428.
Forna, A. (1999). Mother of All Myths: How Society Moulds and Constrains Mothers. Lontoo:
Harper Collins.
Hartikainen, A. (2010). Työn ja perheen yhteensovittamisesta yhteensopivuuteen? Tutkimus työn ja perheen myönteisestä vuorovaikutuksesta. Työelämän tutkimus, 8(3), 291–297.
Hays, S. (1996). Intensive mothering: Women’s work on behalf of the sacred child. Teoksessa The cultural contradictions of motherhood (ss. 97–130). New Haven: Yale University Press.
Helenius, P. (2020). Ura , lapset ja tavoiteltava perhekulttuuri. Työn ja perheen jännitteitä koulutettujen naisten puheessa. Tampereen yliopisto. Tampereen yliopiston väitöskirjat 281.
Holt, A. (2011). Discourse Analysis Approaches. Teoksessa N. Frost (Toim.), Qualitative Research Methods in Psychology: Combining Core Approaches (ss. 66–91). New York: Open University Press.
Itä-Suomen Yliopisto. (2018). Itä-Suomen yliopiston tietoaineistojen käsittelyohje 19.6.2018.
Noudettu osoitteesta
https://studentuef.sharepoint.com/sites/heimo_fi/palvelut/tietoturva/Documents/TIETOTURVASA ANNOT-tietoaineistojen-kasittelyohje.pdf
Janhunen, K., & Saloheimo, A. (2008). Äitiyden tunnepakkaus. Teoksessa K. Janhunen & M.
Oulasmaa (Toim.), Äidin kielletyt tunteet. (ss. 28–52). Helsinki: Väestöliitto.
Järvensivu, A., & Nikkanen, R. (2014). Pärjääkö menestyvä nainen? Teoksessa A. Järvensivu, R.
Nikkanen, & S. Syrjä (Toim.), Työelämän sukupolvet ja muutoksissa pärjäämisen strategiat. (ss.
260–293). Tampere: Tampereen Yliopistopaino Oy - Juvenes Print.
Jokinen, E. (2005). Aikuisten arki. Helsinki: Gaudeamus.
Julkunen, R. (2008). Uuden työn paradoksit. Keskusteluja 2000-luvun työprosesseista. Tampere:
Vastapaino.
Karjalainen, M. (2019). ”Tehokkaan, jaksavan ja motivoituneen työntekijän kropan ja mielen pitää olla hyvässä kunnossa” Helsingin Sanomien tuottama ihanteellisen työntekijän kuvaus vuosina 2014 – 2015. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto.
Katvala, S. (2001). Missä äiti on? Äitejä ja äitiyden uskomuksia sukupolvien saatossa. Jyväskylä:
Jyvaskylän yliopisto.
Kinnunen, U., Feldt, T., Geurts, S., & Pulkkinen, L. (2006). Types of work-family interface: well-being correlates of negative and positive spillover between work and family. Scandinavian Journal of Psychology, 47, 149–162.
Kohonen, I., Kuula-Luumi, A., & Spoof, S.-K. (2019). Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi Suomessa. Tutkimuseettisen
neuvottelukunnan ohje 2019. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan julkaisuja 3/2019. Noudettu osoitteesta
https://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/Ihmistieteiden_eettisen_ennakkoarvioinnin_ohje_2019.pdf
Koivu, V. (2016). Neuvottelevat blogiäidit: medioituva äitiys ja sen ihanteet suomalaisissa äitiblogeissa. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto.
Komulainen, K., Hirvonen, I., Kaskes, K., Kasanen, K., & Siivonen, P. (2019). Asiantuntijoita, monitaitoisia ja akateemisia yrittäjiä. Aikuiskasvatus, 39(2), 122–137.
Korhonen, H. (2021). Työ, perhe ja ura. Pikkulapsiperhevaihetta elävät kauppatieteilijät jäsentämässä työntekijyyttä ja vanhemmuutta. Pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen yliopisto.
Kuokkanen, A. (2014). Johtamisoppaiden työntekijäihanne: kuuliaisesta koneen osasta sitoutuneeksi tiimityöläiseksi. Teoksessa A. Väänänen & J. Turtiainen (Toim.), Suomalainen työntekijyys 1945-2013. Tampere: Vastapaino.
Lawler, S. (2000). Mothering the Self. Mothers, Daughters, Subjects. Lontoo: Routledge.
Mäkinen, K. (2012). Becoming Valuable Selves. Tampere: Tampereen yliopisto.
Mannevuo, M. (2020). Ihmiskone töissä. Sotienjälkeinen Suomi tehokkuutta tavoittelemassa.
Helsinki: Gaudeamus.
Mustomäki, A., & Sihto, T. (2019). Äitiyden katuminen intensiivisen äitiyden kulttuurissa.
Sosiologia, 56(2), 157–173.
Perälä-Littunen, S. (2007). Gender equality or primacy of the mother? Ambivalent descriptions of good parents. Journal of Marriage and Family, 69(2), 341–351.
Plym, A. (2020). ”Nutturat ja paketit järjestyksessä”: Äitiyden diskurssit vuoden 2019 Anna ja Me Naiset -lehdissä.
Repo, K. (2009). Lapsiperheiden arki. Näkökulmina raha, työ ja lastenhoito. Tampere: Tampereen yliopisto.
Rintamäki, K. M. (2016). Työ arjessa: työn kokemus suomalaisten arkielämässä 2000-luvulla.
Turku: Turun yliopisto.
Saari, T. (2013). Työssä kehittyminen tietotyöntekijän oikeutena ja velvollisuutena.
Aikuiskasvatus, 2, 95–106.
Saarinen, A., Salmenniemi, S., & Keränen, H. (2014). Hyvinvointivaltiosta hyvinvoivaan valtioon Hyvinvointi ja kansalaisuus suomalaisessa poliittisessa diskurssissa. 79, 605–618.
Saarinen, K. (2019). ”Eihän se vaadi oikeestaan työltä ku sitä et se pysyis niinku raameissa.”
Diskurssianalyysi vanhempainvapaalta töihin palanneiden äitien työn ja perheen suhteesta. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto.
Salmi, M., & Lammi-Taskula, J. (2014a). Lapsiperheiden vanhemmat työelämässä. Teoksessa J.
Lammi-Taskula & M. Salmi (Toim.), Lapsiperheiden hyvinvointi 2014. Tampere: Juvenes Print - Suomen yliopistopaino Oy.
Salmi, M., & Lammi-Taskula, J. (2014b). Työn ja perheen yhteensovittaminen hyvinvoinnin tekijänä. Teoksessa J. Lammi-Taskula & M. Salmi (Toim.), Lapsiperheiden hyvinvointi 2014.
Tampere: Juvenes Print - Suomen yliopistopaino Oy.
Savikurki, N. (2015). Äitiyden ideaalit ja selonteot aktiivista perhevaihetta elävien naisten elämäkerroissa. Pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen yliopisto.
Smyth, C., & Craig, L. (2017). Conforming to intensive parenting ideals: Willingness, reluctance and social context. Families, Relationships and Societies, 6(1), 107–124.
Varje, P. (2014). ”Palvelukseen halutaan”: työpaikkailmoitusten työntekijä. Teoksessa A. Väänänen
& J. Turtiainen (Toim.), Suomalainen työntekijyys 1945-2013. Tampere: Vastapaino.
Varje, P. (2018). Cracks in the Mirror. The Ideal Worker and the Labor Process in Finnish Working Life after Second World War. Helsinki: Helsingin yliopisto.
Vuori, J. (2001). Äidit, isät ja ammattilaiset: sukupuoli, toisto ja muunnelmat asiantuntijoiden kirjoituksissa. Tampere: Tampereen Yliopisto.
Vuori, J. (2003). Äitiyden ainekset. Teoksessa H. Forsberg & R. Nätkin (Toim.), Perhe murroksessa.
Kriittisen perhetutkimuksen jäljillä. Helsinki: Gaudeamus.
Willig, C. (2013). Introducing Qualitative Research in Psychology (3. painos). Maidenhead: Open University Press.
Liitteet
Liite 1. Rekrytointiviesti
Kutsu tutkimukseen
Olet valmistumassa tai vastikään valmistunut kaupalliselta alalta – työelämäpolkusi kiinnostaa meitä! Lähde siis mukaan haastattelututkimukseemme!
Itä-Suomen ja Turun yliopistoissa käynnistyi syyskuussa 2018 Suomen Akatemian rahoittama nelivuotinen, monitieteinen hanke korkeakoulusta valmistuneiden työllistettävyydestä ja
sijoittumisesta työmarkkinoille (HighEmploy-hanke: http://www.uef.fi/web/highemploy). Olemme kiinnostuneita siitä, miten alemmilla ja ylemmillä korkeakoulututkinnoilla valmistuneet päätyvät työelämään ja millaisia erilaisia työelämäpolkuja heille muodostuu. Olet tavoittelemamme henkilö, jos olet hiljattain siirtynyt työelämään kandidaatin tai maisterin tutkinnon suoritettuasi, tai olet lähiaikoina valmistumassa ja siirtymässä työelämään.
Tutkimus on seurantatutkimus ja tutkimusmenetelmänä on haastattelu. Toteutamme haastattelut kahtena eri ajankohtana: Haastattelisimme Sinua ensimmäisen kerran tässä valmistumisesi kynnyksellä, ja toisen kerran noin vuoden kuluttua valmistumisestasi.
Haastattelun kesto on arviomme mukaan 2-3 tuntia. Aloitamme haastattelut nyt keväällä ja voimme sopia Sinulle sopivan ajankohdan ja paikan. Teemme haastatteluja Joensuun ja Kuopion seudulla, mutta tulemme mielellämme haastattelemaan sinua kotipaikkakunnallesi
mahdollisuuksien mukaan.
Juuri Sinun osallistumisesi olisi meille tärkeää, sillä kaipaamme tietoa ja kokemuksia yksilöllisistä työelämäpoluista. Elämäntilanteet ovat erilaisia – kaikki näkökulmat ovat meille kiinnostavia.
Haastattelujen keräämisen perusteena on tieteellinen tutkimus. Julkaisuista ei ole mahdollista tunnistaa tutkimukseen osallistuneita henkilöitä. Oheisessa liitteessä on lisätietoja tutkimuksesta ja tutkimuksen eettisistä periaatteista. Laita allekirjoittaneelle sähköpostia tai ota yhteyttä
puhelimitse, jos olet kiinnostunut osallistumaan tutkimukseen. Tutkijat ottavat yhteyttä henkilökohtaisesti sopiakseen hyvän haastatteluajankohdan ja -paikan.
Tähän paikallisen tutkijan yhteystiedot.
Ystävällisin terveisin,
HighEmploy-hankkeen tutkijat
Tutkimushankkeen vastuuhenkilö:
FT, dosentti, yliopistotutkija Päivi Siivonen Itä-Suomen yliopisto, Filosofinen tiedekunta Kasvatustieteiden ja psykologian osasto PL 111/Yliopistokatu 7, 80101 Joensuu paivi.siivonen@uef.fi
+358 503458634
Liite 2. Tiedote tutkimuksesta
TIEDOTE TUTKIMUKSESTA
KORKEAKOULUSTA VALMISTUNEIDEN TYÖLLISTETTÄVYYS JA SOSIAALINEN POSITIOITUMINEN TYÖMARKKINOILLE
Pyyntö osallistua tutkimukseen
Teitä pyydetään mukaan tutkimukseen, jossa tutkitaan yliopistoista ja ammattikorkeakouluista kaupalliselta alalta valmistuneiden siirtymiä koulutuksesta työelämään, työllistettävyyttä ja erilaisia työelämäpolkuja. Tutkimuksessa kerätään ja analysoidaan laadullista
haastatteluaineistoa. Tutkimus on pitkittäistutkimus eli siinä seurataan korkeakoulusta valmistuneiden työelämäpolkuja pidemmällä ajanjaksolla (seurantahaastattelut). Tutkimus toteutetaan yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston ja Turun yliopiston kanssa.
Tässä tiedotteessa pyydetään teitä osallistumaan haastattelututkimukseen ja käsitellään siihen liittyviä asioita. Olemme arvioineet, että sovellutte tutkimukseen, koska olette hiljattain
valmistuneet korkeakoulusta kaupalliselta alalta. Tämä tiedote kuvaa tutkimusta ja Teidän
osuuttanne siinä. Perehdyttyänne tähän tiedotteeseen Teillä on mahdollisuus esittää kysymyksiä tutkimuksesta.
Vapaaehtoisuus
Tutkimukseen osallistuminen on täysin vapaaehtoista. Voitte keskeyttää tutkimuksen milloin tahansa. Mikäli keskeytätte tutkimuksen tai peruutatte suostumuksen, teistä keskeyttämiseen ja
suostumuksen peruuttamiseen mennessä kerättyjä tietoja voidaan käyttää osana tutkimusaineistoa.
Tutkimuksen tarkoitus
Tämän tieteellisen tutkimuksen tarkoituksena on saada tietoa yliopistoista ja
ammattikorkeakouluista valmistuneiden siirtymisestä työelämään. Tavoitteena on selvittää, miten valmistuneet suunnistavat ja päätyvät koulutuksesta työelämään, millaisena heidän työllistymisensä näyttäytyy ja millaisia erilaisia työelämäasemia ja -polkuja heille muodostuu.
Tutkimuksen kulku
Tutkimusta varten Teitä haastatellaan kahtena eri ajankohtana: ensimmäisen kerran noin kolme kuukautta valmistumisen jälkeen ja toisen kerran noin vuoden kuluttua valmistumisesta.
Haastattelut toteutetaan Teille sopivassa paikassa ja valitsemananne ajankohtana. Ensimmäisen haastattelun yhteydessä sovitaan yhteydenpidosta tutkimuksen myöhemmissä vaiheissa ja seurantahaastattelun ajankohdasta. Haastattelut toteutetaan arviolta 2-3 tuntia kestävinä teemahaastatteluina, jotka nauhoitetaan digitaalisella äänitallentimella. Haastatteluissa
käsitellään muun muassa kokemuksianne korkeakouluopiskelusta sekä valmistumisen jälkeisistä vaiheista työelämässä.
käsitellään muun muassa kokemuksianne korkeakouluopiskelusta sekä valmistumisen jälkeisistä vaiheista työelämässä.