Tämän tutkielman teoreettis-metodologisena viitekehyksenä on diskurssianalyysi, joka pohjaa sosiaaliseen konstruktionismiin. Sosiaalisessa konstruktionismissa tutkimuksen huomion voi tiivistetysti luonnehtia keskittyvän siihen, miten ihmiset rakentavat erilaisia versioita
todellisuudesta kielellisin keinoin (Willig, 2013). Sosiaalisen konstruktionismin viitoittamassa lähestymistavassa kannustetaan tarkastelemaan kriittisesti itsestään selvinä pidettyjä ymmärryksen tapoja ja kyseenalaistetaan käsitys, että todellisuutta voidaan havainnoida objektiiviseksi luotettavan tiedon kartuttamiseksi. Maailman ymmärtämisen tavat eivät tämän lähestymistavan mukaan pohjaudu siihen, että todellisuudella olisi jokin kiinteä, tavoitettavissa oleva luonne, vaan tieto ja ymmärrys maailmasta rakentuvat ihmisten välisessä
vuorovaikutuksessa. Kielenkäyttöä voidaankin tarkastella yhtenä keskeisimmistä sosiaalisten ja psykologisten todellisuuksien rakentamisen keinoista sen sijaan, että sen ajateltaisiin olevan ikkunana sisäisiin psykologisiin tiloihin. (Burr, 2015.)
Sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta esimerkiksi tutkimuksen osallistujan kuvaus kokemuksistaan ei ole suoraviivainen kuvaus sisäisestä maailmasta, eikä se tarjoa suoraa tietoa
sosiaalisista tai psykologisista prosesseista. Se tarjoaa pikemmin tietoa siitä, miten tutkimuksen osallistuja käyttää sosiaalisesti saatavilla olevia tapoja puhua jostakin asiasta, ja mitä seurauksia tällä on puheen kohteille. (Willig, 2013.) Koska todellisuus rakentuu kielenkäytön kautta, kieltä voikin tarkastella toimintana. Erilaisten todellisuuden konstruktioiden voidaan myös nähdä mahdollistavan ja sulkevan pois tiettyjä toimintatapoja (Burr, 2015).
Sosiaalinen konstruktionismi kytkeytyy tyypillisesti ontologiseen relativismiin, joka esittää, että vaikka objektiivinen todellisuus maailmasta olisi olemassa, sitä on mahdotonta tavoittaa; ihmiset voivat vain käyttää erilaisia representaatioita maailmasta, eikä näitä representaatioita voi
arvioida niiden todenmukaisuuden suhteen (Burr, 2015). Sosiaalisen konstruktionismin sisällä on kuitenkin eroja, miten vahvasti relativistinen lähestymistapa tietoon ja todellisuuteen
omaksutaan. Voimakkaimmin relativistisessa lähestymistavassa tarkastellaan vain tietyn sosiaalisen kontekstin sisällä tapahtuvaa, tiettyihin päämääriin tähtäävää konstruktionistista toimintaa, siinä missä maltillisemmin relativistisessa lähestymistavassa voidaan esimerkiksi tarkastella laajempaa sosiokulttuurista kontekstia ja sitä, miten tämä konteksti vaikuttaa diskursiivisten todellisuuksien paikalliseen rakentumiseen. (Willig, 2013.) Tämä tutkielma paikantuu jälkimmäisen kaltaiseen, maltillisempaan relativismiin; perheen, työn ja opiskelun keskinäissuhteisiin liittyvää puhetta suhteutetaan myös yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen kontekstiin. Tämän lähestymistavan tavoitteena on tuottaa kokonaisvaltaisempaa ymmärrystä ilmiöstä ja sen sidoksista.
Psykologian kentällä tehtävän diskurssianalyyttisen tutkimuksen voi jakaa karkeasti kahteen suuntaukseen: diskursiiviseen psykologiaan (DP) ja foucault’laiseen diskurssianalyysiin (FDA) (Willig, 2013), ja tämän tutkielman analyysissa hyödynnetään vaikutteita molemmista.
Kummallakin suuntauksella on keskeinen asema sosiaalisen konstruktionismin tutkimuskentän sisällä (Burr, 2015). Sekä DP että FDA tarkastelevat kieltä ja kielen käyttöä, mutta siinä missä diskursiivinen psykologia on kiinnostunut siitä, miten yksilöt käyttävät kieltä tilannekohtaisesti interpersoonallisten tavoitteiden saavuttamiseen, foucault’lainen diskurssianalyysi keskittyy yksittäistä vuorovaikutustilannetta laajempaan tarkasteluun (Willig, 2013). FDA voi tarkastella muun muassa kielenkäyttöön liittyviä käytäntöjä, materiaalisia olosuhteita sekä niille kontekstia
muodostavia sosiaalisia rakenteita. DP keskittyy usein tarkastelemaan puheen funktiota
vuorovaikutuksen mikroprosessien tasolla – esimerkiksi sitä, miten ihmiset rakentavat itselleen suopeaa identiteettiä ja oikeuttavat toimintaansa. Puheen funktioita voivat olla esimerkiksi perustelu, oikeuttaminen ja selontekojen antaminen. (Burr, 2015.) Myös FDA voi tarkastella, mitä funktioita ja seurauksia esimerkiksi tiettyjen sosiaalisten konstruktioiden tai diskurssien käytöllä voi olla (Willig, 2013).
Diskurssin käsite on FDA:ssa keskeinen. Diskurssit voidaan FDA:ssa määritellä kokoelmana puheen kohteita konstruoivia toteamuksia, jotka mahdollistavat tietynlaisia tapoja nähdä maailma sekä tapoja olla olemassa. Diskurssit myös tarjoavat erilaisia subjektipositioita, joiden omaksuminen vaikuttaa henkilön kokemukseen maailmasta (Willig, 2013); diskurssit luovat erilaisia mahdollisuuksia sille, mitä henkilö voi tehdä tai mitä hänen oletetaan tekevän (Burr, 2015). FDA:n tavoitteena onkin tunnistaa ja kuvata tietyllä elämänalueella esiintyviä diskursiivisia todellisuuksia sekä tarkastella, mitä seurauksia näillä diskursiivisilla todellisuuksilla on yksilön subjektiviteetille, erilaisille käytännöille sekä valtasuhteille. (Burr, 2015; Willig, 2013.)
Diskursiivisessa psykologiassa diskurssin sijaan tarkastelun kohteeksi puolestaan määritellään usein tulkintarepertuaarit. Tulkintarepertuaari muistuttaa käsitteenä paljon diskurssia;
tulkintarepertuaarit voidaan määritellä suhteellisen selvärajaisiksi tavoiksi puhua asioista ja tapahtumista, mutta tulkintarepertuaarien ymmärretään usein toimivan instituutioita konstruoivia diskursseja pienemmällä tasolla (Edley, 2001). Puheessa hyödynnettäviä
kulttuurisia, kielellisiä resursseja käsittelevien tulkintarepertuaarien ohella analyysin huomio voi diskursiivisessa psykologiassa olla myös retorisissa keinoissa, joita puhujat käyttävät ja joiden kautta he asemoivat itseään vuorovaikutustilanteessa (Burr, 2015).
Tässä tutkielmassa yhdistetään sekä diskursiivisen psykologian että foucault’laisen
diskurssianalyysin lähtökohtia; analyysissa huomioidaan sekä yksilöiden aktiivista toimijuutta vuorovaikutustilanteessa että diskurssien konstruoivaa, yksilöiden toimintaa rajoittavaa ja mahdollistavaa voimaa. Yhtenä tämän tutkimuksen keskeisimmistä analyyttisistä käsitteistä toimii diskurssi. Diskurssi valittiin analyyttiseksi käsitteeksi haastattelupuheen tarkasteluun tulkintarepertuaarin sijaan, koska diskurssin käsitteen selkeämmin sisältämä ajatus puheen
yhteyksistä tiettyä vuorovaikutustilannetta laajempaan kontekstiin koettiin tämän tutkimuksen kannalta mielekkääksi. Yksilöiden vuorovaikutustilanteessa käymää, tiettyihin päämääriin tähtäävää neuvottelua suhteutetaankin tässä tutkielmassa myös laajempaan kontekstiin.
Keskeinen tarkastelunäkökulma tässä tutkimuksessa onkin puheen funktioiden ja seurauksellisuuden tutkiminen.
Diskurssin ohella keskeinen analyyttinen käsite tässä tutkimuksessa on subjektipositio.
Subjektiposition osalta tässä tutkielmassa nojaudutaan Daviesin ja Harrén (2008)
käsitteellistykseen, jossa positiot nähdään dynaamisina ja diskurssien mukaan vaihtuvina,
tietoisina ja tiedostamattomina itsen ja toisten asemointeina. Diskursiiviset käytännöt positioivat ihmisiä eri tavoin, ja yksilön subjektiviteetti muodostuu diskursiivisten käytäntöjen sekä niihin sisältyvien subjektipositioiden oppimisesta ja käytöstä. Position omaksuttuaan henkilö katsoo todellisuutta positioon kytkeytyvien käsitteiden, tarinalinjojen ja metaforien näkökulmasta, ja esimerkiksi myös puheen merkitys riippuu puheeseen osallistuvien henkilöiden diskursiivisesti tuotetuista positioista. (Davies & Harré, 2008.)
Positioitumista tutkiessa voidaan huomioida voima, joka subjektipositioita tarjoavilla
diskursseilla on, mutta myös tunnistaa, että yksilöillä on mahdollisuus toimijuuteen ja valintoihin diskursiivisten käytäntöjen suhteen (Davies & Harré, 2008). Subjektipositioiden neuvottelu voidaankin kytkeä sekä foucault’laiseen diskurssianalyysiin (jossa voidaan painottaa diskurssien valtaa ja niiden tarjoamien subjektipositioiden toimintaa rajoittavaa tai mahdollistavaa
vaikutusta); että diskursiiviseen psykologiaan (jossa puolestaan voidaan painottaa tietyn kommunikaatioyhteyden sisällä tapahtuva neuvottelu positioista) (Holt, 2011). Tässä
tutkimuksessa tarkastellaan haastattelun kontekstissa tapahtuvaa neuvottelua positioista, mutta tätä on pyritty kytkemään positioiden laajemman seurauksellisuuden tarkasteluun. Näin
subjektiposition käsite soveltuu hyvin tutkielmassa valittuun maltillisen relativistiseen, DP:n ja FDA:n vaikutteita yhdistävään diskurssianalyyttiseen lähestymistapaan.