Tunneäly: mentaalisia taitoja vai persoonallisia ominaisuuksia?

Saloveyn ja Mayer (1989–90) korostavat ensimmäisessä artikkelissaan eroa älykkyyskäsitteen ja olemassa olevien älykkyysmallien välillä. Heidän mielestään tunneälykäsitteen mallintamisessa ja validoinnissa ei ole niinkään

tärkeää, kuinka paljon tunneäly korreloi muihin älykkyystekijöihin vaan se, täyttääkö se käsitteellisesti uudelle älykkyydelle annetut vaatimukset. Yksi keskeinen ehto tunneälyn tieteelliselle vakuuttavuudelle on heidän mukaansa se, että uusi malli keskittyy vain spesifeihin tunteita koskevan tiedonkäytön kykyalueisiin sen sijaan, että se kohdentuisi itsetuntemukseen tai toisten arviointiin liittyviin yleisiin ominaisuuksiin. Tärkeää on myös, että nämä oletetut tunneälykompetenssit ovat ihmisen älykkäässä toiminnassa todella tarpeellisia.

Mayer ja Salovey (1997) painottavat, että uuden älykkyyskonstruktion tieteelliseen todentamiseen täytyy kuulua seuraavat vaiheet: a) älykkyyden alueen selkeä määrittely, b) siihen liittyvien mittausmenetelmien kehittäminen, c) muista älykkyyden lajeista osittaisen tai täydellisen riippumattomuuden dokumentointi ja d) sen osoittaminen, että uusi konstruktio todella ennustaa jotakin reaalimaailmassa todentuvaa kriteeriä, esimerkiksi hyvinvointia tai muuta sopeutumiskykyä osoittavaa kriteeriä. Älykkyystutkimuksen perinteen mukaan korrelaatioanalyysi on keskeisellä sijalla tässä teorian validointityössä. Mayerin ja Saloveyn mielestä Gardnerin moniälykkyysteoria on jäänyt paitsioon osittain juuri siksi, että Gardner validoi mallinsa vain vetoamalla konstruktioidensa oletettuihin kulttuurillisiin ja aivofysiologisiin perusteisiin, joita ei ole tutkimuksellisesti pystytty osoittamaan.

Teoriansa operationalisoinnissa Mayer ja Salovey (1997) painottavat kykyjen tehtävä- tai suorituspohjaista mittaamista epäluotettavien itsearviointien sijaan.

Esimerkkinä itsearvioinnin epäluotettavuudesta he muistuttavat ”kaikkien opettajien” tuntemasta lahjakkaasta opiskelijasta, joka pitää itseään tyhmänä ja toisesta ei-niin-lahjakkaasta, joka pitää itseään kyvyiltään ylivertaisena. Salovey ym. (2001) pyytävät lukijaa miettimään, luottaisiko hän itsearviointikysymyksen Oletko mielestäsi viisas? mittaavan riittävän tarkasti kenenkään henkilön yleisälykkyyttä. He korostavat päätyneensä jo heti tunneälykäsitteen muodostamisvaiheessa suosittamaan tunneälyn mittaamista spesifeillä, malliin selkeästi liittyvillä tehtävillä, sillä niillä on todennäköisesti enemmän validiteettia kuin itsearvioinneilla.

Samoilla linjoilla ovat myös Matthews ym. (2002), jotka painottavat, että tullakseen empiirisesti hyödylliseksi ja käsitteellisesti oikeutetuksi, tunneälyn mittaamisen pitäisi täyttää perustieteelliset reliabiliteetti, sisältö-, ennuste- ja

rakennevaliditeettivaatimukset. Näiden kriteerien täyttäminen on heidän mielestä huomattavasti vaativampaa silloin, kun puhutaan sekoitetuista tunneälymalleista, joissa tunneäly nähdään monimutkaisena kognition, metakognition, emootion, mielialan ja persoonallisuuden interaktiona. Mayer ym. (1999) mukaan sekoitetut mallit pitävät sisällään emootioiden ja älykkyyden lisäksi sellaisia osa-alueita kuin motivaatio, ominaisuudet ja piirteet ja yleiset persoonalliset ja sosiaaliset toimintatavat. Tällainen määrittelyalueen laajentaminen haittaa heidän mukaansa tunneälymallin käytettävyyttä. Matthews ym. (2002) mukaan tilanne on määrittelyn ja mittaamisen suhteen helpompi, jos tunneäly nähdään Mayerin ja Saloveyn tapaan rajattuna emootioihin liittyvänä kognitiivisena kykynä, joka toimii yleisten älykkyyteen liittyvien periaatteiden mukaisesti. Taulukossa 1 on esitetty Matthews ym. (2002) mukaan keskeisimmät erot itsearviointiin pohjaavien sekoitettujen tunneälymallien ja kykypohjaisen tunneälyn mittaamisen välillä. Taulukko tuo esille myös mallien taustateoreettiset erot.

Mayer ja Salovey (1997) painottavat, että tunneälyn täytyy erota selkeästi yleisistä piirre- ja lahjakkuusteorioista. Sosiaalisen ja lämpimän käyttäytymisen taustalla voidaan tunneälyn piirreteoreettisen tarkastelun (sekoitetut mallit) sijaan olettaa olevan sellaisia mentaalisia kykyjä kuin esimerkiksi omien ja toisten tunteiden tunnistaminen ja tunnereaktioiden ennakointi, joita voidaan mitata luonteenpiirteitä objektiivisemmin. Mayerin ja Saloveyn mielestä nimenomaan tämä luotettavan mittaamisen vaatimus sulkee pois monia tärkeitä persoonallisuuden sisäisiä tunteisiin liittyviä piirteitä.

Taulukko 1. Tunneälyn sekoitetun ja kykypohjaisen mallin erot mittaamisen näkökulmasta Matthewsia ym. (2002) mukaillen.

Itsearviointiin pohjaava

tunneälykkyys (sekoitettu malli) Suoriutumispohjainen tunneälykkyys (kykymalli) Tyypillinen suoriutuminen Maksimaalinen suoriutuminen Sisäinen (oma) suorituksen arviointi Ulkoinen suorituksen arviointi Vastauspoikkeama voi olla suurta Vastauspoikkeama minimaalista (tai

olematonta) Hallinnointi nopeaa ja testaaminen

helppoa

Hallinnointi aikaa vievää ja testaaminen monimutkaista Persoonallisuudenkaltainen Kyvynkaltainen

Tällaisia ovat esimerkiksi optimismi ja motivaatio, joiden olemukseen ei liity emootioiden älykästä tarkastelua. Tunneäly toimii Mayerin ym. (2002) mukaan persoonallisuuden alueen sisällä, mutta on muiden älykkyyden lajien tavoin silti melko riippumaton siitä.

Erilaisia lähestymistapoja tunneälyyn löytyy runsaasti Golemanin ja Bar-Onin sekoitettujen mallien ja tämän tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavan Mayerin ja Saloveyn kykypohjaisen mallin lisäksi. Druskat ym.

(2006) toteavat alueen tutkimuskatsauksessaan, että tutkijat lähestyvät tätä vielä varsin tuoretta konstruktiota kukin omien intressiensä ja teoriataustansa pohjalta.

Mayerin ja Saloveyn kokemustausta on vankasti edellisessä luvussa esitetyssä älykkyyden ja emootioiden perustutkimuksessa, Golemanin taas David McClellandin 1970-luvulla alkaneissa työelämän kompetenssitutkimuksissa ja Bar-Onin Israelin armeijan terveysupseerina tekemissä hyvinvointiin ja selviytymiseen liittyvissä tutkimuksissa (ks. Mayer ym. 2002, Druskat ym. 2006 ja Bar-On 1997). Näiden kolmen tunneälytutkimusta hallitsevan nimen lisäksi Druskat ym. (2006) esittelevät mm. hyvinvointi- ja ryhmädynamiikan tutkimuksesta esiinnousseita lähestymistapoja tunneälyyn, jotka kuitenkin haluan rajata edes jonkinlaisen selkeyden säilyttämiseksi tämän tutkimuksen ulkopuolelle lukuun ottamatta joitakin esittelemiäni tutkimustuloksia tiimien tunneälytaitojen kehittämisestä.

Sovelletun psykologian arvovaltaisessa tietosanakirjassa (Spielberger 2004), johon tunneäly tuoreena konstruktiona siis on jo myös ehtinyt, käytetään jakoa kolmeen tunneälyn pääsuuntaukseen niiden taustateorian ja mittaustavan mukaan. Mayerin ja Saloveyn malli nähdään tässä jaottelussa kykypohjaisena, Bar-Onin malli emootioiden, sosiaalisten taitojen ja älykkään käyttäytymisen fasilitaattorien yhdistelmänä ja Golemanin malli laajana erilaisia kompetensseja, taitoja ja ominaisuuksia sisältävänä. Taulukko 2 havainnollistaa näitä mallien välisiä taustateoreettisia eroja.

Tässä tutkimuksessa tarkastelen tunneälyä ja siihen liittyvää emotionaalista osaamista Mayerin ja Saloveyn kykymallin pohjalta, vaikka esittelen myös sekoitettuihin ja kompetenssimalleihin liittyviä tutkimustuloksia, joita on monikymmenkertainen määrä verrattuna tunneälyn kykytutkimuksiin.

Taulukko 2. Kolme keskeisintä lähestymistapaa tunneälykkyyteen Carusoa (2004)

mukaillen.

Näkökulma

tunneälyyn Kiinnostuksen kohde Kytköksissä Älykkyyden laji

tunteiden tunnistaminen)

Yleis- tai piirteet ja ominaisuudet (esim. joustavuus)

Persoonallisuus- ja piirreteorioihin

Kompetenssi (Goleman)

Opitut taidot ja

kompetenssit tehokkaan toimintatavan taustalla (esim. vaikuttaminen)

Työelämän

kompetenssimalleihin

Lisäksi käytän tutkimukseni vertailumenetelmänä tunneälyn itsearviointia ja muodostan myös oman kompetenssipohjaisen kartoitusmenetelmän.

Kummassakin näissä on kuitenkin pohjalla Mayerin ja Saloveyn näkemys tunneälystä mentaalisena kykynä sekoitetuista malleista poiketen.

Seuraavaksi käyn läpi tunneälytutkimuksessa yleisemmin käytetyt teoriamallit. Luvussa 3.4 eri sekoitetut tunneälymallit ja luvussa 3.5 Mayerin ja Saloveyn kykypohjaisen mallin. Kompetenssipohjaisen mallin olen sijoittanut samaan lukuun muiden sekoitettujen mallien kanssa sen johdosta, että se voidaan moniulotteisen sisältönsä johdosta nähdä vain yhtenä variaationa sekoitetuista malleista (esim. Saklofske ym. 2003).