Mayerin ja Saloveyn tunneälyn kykymalli

Tunneälyn kykymalli eroaa selkeästi edellä esitetyistä sekoitetuista malleista siinä, että se pyrkii nojaamaan älykkyyden tutkimuksen tieteelliseen traditioon.

Sen teoreettinen ja metodologinen pohja on tästä syystä vahvempi. Se on saanut tukea useilta tunneälyä kriittisesti tarkastelleilta tutkijoilta ja teoreetikoilta. Mm.

Matthew ym. (2002) ja Conte (2005) ovat sitä mieltä, että Mayerin ja Saloveyn teoria ja mittausmalli ovat tieteellisen tutkimuksen kannalta suotavin vaihtoehto tällä hetkellä tarjolla olevista vaihtoehdoista.

Mayerin ja Saloveyn ensimmäinen määritelmä tunneälystä oli: ”Tunneäly on sosiaalisen älykkyyden osajoukko, joka pitää sisällään kyvyn monitoroida omia ja toisten tunteita ja emootioita, erotella näitä toisistaan ja käyttää tätä tietoa oman ajattelun ja toiminnan ohjaamiseen” (Mayer & Salovey 1989–90, s. 188).

Malli jakaantui kolmeen osaan, joita olivat emootioiden 1) arviointi ja ilmaisu, 2) säätely ja 3) hyödyntäminen.

Vuoden 1997 kirjoituksessaan Salovey ja Mayer halusivat laajentaa määritelmänsä koskemaan myös tunteisiin liittyvää ajattelua. Uusi määritelmä kuului seuraavasti: ”Tunneäly pitää sisällään kyvyn havainnoida oikein, arvioida ja ilmaista emootioita; kyvyn tavoittaa ja/tai tuottaa tunteita silloin, kun ne edesauttavat ajattelua; kyvyn ymmärtää emootioita ja emotionaalista tietoa; ja kyvyn säädellä emootioita edistääkseen emotionaalista ja intellektuaalista kasvua” (s. 5). Teoreettisesti tutkijat jakoivat tunneälyn nyt neljään osa-alueeseen taulukon 3 mukaisesti. Näiden neljän osa-alueen Mayer ym. (2000) olettavat järjestäytyneen hierarkkisesti siten, että tunteiden havaitseminen ja tunnistaminen muodostavat perustan, jolle korkeammat tunneälytaidot, kuten tunteiden hallinta ja säätely, pohjaavat. Mallin pohjalta Mayer ym. (1997b) rakensivat ensimmäisen teoriaansa perustuvan kykytestin: Multifactor Emotional Intelligence Test (MEIS).

Taulukko 3. Mayerin ja Saloveyn (1997) tunneälymallin osa-alueet.

Osa-alue Osa-alueet pitävät sisällään seuraavia kykyjä Havainnointi, epäaito ja oikea, tai rehellinen ja epärehellinen riittävän eläviä ja käytettävissä olevia, jotta niitä voidaan tuottaa suru usein liittyy menetykseen vihan tunteita tai sekoituksia,

Reflektiivinen

Kyky olla avoin tunteille, sekä itsessä ja toisissa säätelemällä

Testin pohjalta kehitettiin myös tässä tutkimuksessa suomentamamme MSCEIT -kykytesti (versio 2.0), jonka palautelomakkeessa (Mayer ym. 2002) tunneäly määritellään seuraavasti: ”Tunneäly, MSCEIT:lla mitatusti, viittaa kapasiteettiin järkeillä emootioilla ja emotionaalisilla signaaleilla ja kapasiteettiin tukea ajattelua emootioiden avulla” (s. 70).

Testin validiteettia ja reliabiliteettia koskevassa tutkimuksessa Mayer ym.

(2003) antoivat tunneälylle vielä seuraavan lyhyen määritelmän: ”Tunneäly määritellään joukkona taitoja, jotka liittyvät emootio-relevantin informaation prosessointiin ja jota mitataan kykypohjaisilla mittareilla” (s. 97). Tässä viimeisessä määritelmässä korostuu sekä tunneälyn taitopohjaisuus että sen operationalisointi kykypohjaisilla mittausmenetelmillä itsearvioinnin sijaan. Thi Lam ja Kirby (2002) osoittivat tutkimuksessaan, että kykypohjaisesti mitatulla tunneälyllä (MEIS) pystyttiin selittämään yksilöiden kognitiivispohjaista suoriutumista stressaavassa päättelykokeessa paremmin kuin yleisälykkyydellä.

Goldenberg ym. (2006) osoittivat tutkimuksessaan, että myös MSCEIT korreloi vahvemmin objektiivisesti mitattaviin muuttujiin, kuten sukupuoleen, koulutustasoon ja psykoterapian tarpeeseen, kuin sekoitetun mallin mittarit. He, kuten myös Livingstone ja Day (2005), osoittivat tutkimuksessaan, että sekoitetun mallin mukaiset itsearviointimittarit korreloivat lähinnä toisiin itsearviointeihin eivätkä näin ollen tuo lisäarvoa tunneälytutkimukseen.

Livingstone ja Day (2005) kehottavat ihmisiä olemaan varovaisia tunneälykäsitteen käytöstä ja erottamaan selkeästi toisistaan kykypohjaisen ja sekoitetun mallin mukaisen tunneälynäkökulman. Vaikka tunneälyn kykypohjaiseen malliin suhtaudutaan tiedemaailmassa myönteisemmin kuin

sekoitettuihin piirremalleihin, on myös Mayerin ja Saloveyn malli saanut osansa kritiikistä. Sekoitetun mallin kannattajat eivät juuri tutkimuksissaan viittaa kykymalliin kuin korkeintaan korostamalla sen kapeutta (esim. Goleman 2001b).

Erityisesti kritiikki koskee mallin operationalisointia MEIS- ja MSCEIT-testeillä (esim. Ciarrochi ym. 2000, Matthews ym. 2002 ja Zeidner ym. 2001).

MSCEIT:n kehittämisessä on hylätty suurin osa vanhoista MEIS-osioista jolloin testin kehittämisen jatkuvuus on kärsinyt, tuloksia vanhan ja uuden version välillä ei ole raportoitu, toimivuudesta eri kulttuureissa ei ole juurikaan tutkimustietoa ja sen testin pisteyttämistavat (konsensus ja asiantuntijapisteytys) saavat aikaan hyvin erilaisia tulosjakaumia tutkimusaineistoissa. Matthews ym.

(2002) tuovat esiin, että MSCEIT:ssa operationalisoidut teorian osat kuten emootioiden tunnistaminen ja emotionaalinen päätöksenteko voivat mitata pikemminkin tietopohjaista ongelmanratkaisua ja persoonallisia merkitysjärjestelmiä emotionaalisten prosessien sijaan. Lisäksi he kyseenalaistavat testin pääaluekohtaisen faktorirakenteen niiltä osin, joissa testiosioita on liian vähän.

Mayerin ja Saloveyn (1997) mallin mukaisesti tietoisuus omista ja toisten tunteista on perusta muille tunneosaamisen alueille. Tunteiden reflektiivinen säätely taas muodostaa heidän mallissaan tunneosaamisen vaikeimman ja samalla hierarkkisesti kehittyneimmän osa-alueen. Golemanin nelijakoisessa sekoitetussa mallissa voidaan näin ollen katsoa olevan edustettuna lähinnä Mayerin ja Saloveyn mallin ensimmäinen ja neljäs osa-alue ja nekin enemmän otsikko- kuin sisältötasolla (tietoisuus itsestä ja itsensä hallinta). Tilanne on varsin sama myös Bar-Onin mallin suhteen: omien tunteiden tiedostaminen (1), optimismi (2), empatia (3), stressinsieto ja mielijohteiden hallitseminen (4) voidaan periaatteessa liittää Mayerin ja Saloveyn mallin osa-alueisiin 1–4, mutta sisällöllisesti Bar-On määrittelee ja myös operationalisoi ne täysin eri tavoin.

Vaikka Mayer ja Salovey eivät omissa katsauksissaan (esim. Mayer ym.

2000) tuo juurikaan esille muita tunneälyä erillisinä mentaalisina kykyinä ja taitoina näkeviä teorioita ja mittareita, tällaisia kuitenkin on. Esimerkiksi Mayerin ja Geherin (1996) ennen MEIS:ia kehittämä, pelkästään tunteiden havainnoimiseen keskittyvä 96-osioinen Emotional Accuracy Research Scale (EARS). Toinen esimerkki on tunneälyteorioista riippumattomaan aikaisempaan

teorianmuodostukseen (Lane & Schwartz 1987) pohjaava 20-osioinen Levels of Emotional Awareness Scale eli LEAS-testi (Lane ym. 1990), jossa arvioidaan omia ja kuvitellun toisen henkilön tunteita erilaisissa tilanteissa. Lane (2000) painottaa tunnetietoisuus-teoriansa perustavaa pohjaa niin tunneälyn mentaalisille tekijöille kuin myös sosiaaliselle käyttäytymiselle. Hän onkin onnistunut verifioimaan useita hypoteesejaan mm. uudella aivotutkimuksella (Lane ym. 1998). Myös Kemp ym. (2005) ovat pyrkineet validoimaan aivotutkimuksella omaa 14-kysymyksistä ja kolmiosioista mittariaan Brain Resource Inventory for Emotional Intelligence Factorsia (BRIEF).

Oman käyttökokemukseni perusteella MSCEIT on sekä kouluttamisen että yksilöiden kehittämisen näkökulmasta muita tunneälyn itsearviointeja (EQ-i ja OPQ32i EI-raportti) konkreettisempi työkalu. Jo sen tekeminen herättää ihmisissä mielenkiintoa ja odotuksia. Kykymallin pohjalta on myös helpompi miettiä yhdessä, mihin konkreettisiin toimintatapoihin arvioidun henkilön pitäisi ryhtyä parantaakseen tunneälyosaamistaan. Testissä on tosin Suomen oloihin nähden joitakin varsin amerikkalaisia kulttuuripiirteitä (esimerkiksi mustasukkaisuuden kokeminen oman auton suhteen), jotka eivät kuitenkaan ole herättäneet kummastusta kuin muutamissa testiin tutustuneissa asiantuntijoissa.

On hyvä muistaa, että henkilöstön kehittämistyössä on käytössä kirjavia työkaluja, joista suurin osa ei perustu mihinkään tutkimukseen tai tieteelliseen teoretisointiin (esim. johtamistyyppiluokittelut, tilannejohtaminen, enneagrammit jne.). Tästä näkökulmasta tunneälyn hyödyntäminen kehittämistyössä on poikkeuksellisen vahvaan tutkimustraditioon perustuvaa, vaikka tutkimustyötä onkin tehty vasta vajaat 20 vuotta.