Yksilöön liittyvät tekijät Toiminnan järjestämiseen liittyvät tekijät
Edistävät Estävät Edistävät Estävät
–onnistunut
8 POHDINTA JA PÄÄTELMÄT
8.1 Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys
Huolimatta mahdollisimman objektiivisesta tutkimusotteesta, on selvää, että tutkijan omilta päätelmiltä ja subjektiivisuudelta ei voi välttyä. Laadulliseen kirjallisuuskatsauk-seen kuuluu valintojen tekeminen ja tutkijan persoona väistämättä vaikuttaa näiden teke-miseen. (Eskola & Suoranta 2008, 210; Puusa & Kuittinen 2011, 167–168; Kangasniemi ym. 2013.) Tässä tutkielmassa korostui käsitteellinen monimuotoisuus etenkin monisai-rastavien osalta, joten tutkielman tekijänä käytin paljon omaa tulkintaa ja ”rivien välistä lukemista” käsitellessäni aihetta (ks. Puusa & Kuittinen, 2011, 170–171). Olen tuonut tämän esille tutkielmassani tutkielmani tuloksia käsitellessäni, ja tiedostanut tämän sei-kan mahdollisesti aiheuttaman vinouman tuloksissa (Kangasniemi ym. 2013, 297).
Minulla ei ollut tutkielmani aiheeseen liittyen ennakko-oletuksia tai ajatuksia. Ennakko-ajatukseni eivät siis esimerkiksi ohjanneet minua valitsemaan tietynlaisia artikkeleita.
Olin mielestäni hyvin avoin sille, mitä tutkimusartikkeleissa aiheesta ilmenee. Taustani terveydenhuollon ammattilaisena toki vaikutti ajatuksiini artikkeleissa ilmenneistä ilmi-öistä, toisaalta koin sen tuovan myös syvempää ymmärrystä yhteistyön kompleksisuuden ymmärtämiselle. Pyrin parhaani mukaan kirjoittamaan auki analysointiprosessin sekä kä-sittelemään artikkeleista ilmenneitä tuloksia avoimesti, korostamatta tai poisjättämättä mitään asioita, jotka vastasivat tutkimuskysymyksiini. Olen tutkielmassani tuonut esille ne asiat, jotka olen tietoisesti jättänyt analyysista pois. Näillä toimilla olen pyrkinyt mah-dollisimman hyvään luotettavuuteen.
Ennen tutkimuskysymysten lopullista muotoutumista perehdyin aiheeseen liittyvään teo-riaan ja aiempaan tutkimukseen. Sen jälkeen muodostin lopulliset tutkimuskysymykset.
Lisäksi kuvailevalle kirjallisuuskatsaukselle tyypillisesti analyysivaiheessa totesin tut-kielmani taustakontekstin, monisairastavuuden, vaativan vielä tarkempaa käsittelyä.
Muodostin vielä yhden tutkimuskysymyksen siihen liittyen ja jatkoin analyysiani vielä yhdestä uudesta näkökulmasta. (Kangasniemi 2013, 295.) Analyysi ei siis edennyt
suora-viivaisesti vaiheesta toiseen, vaan tein analyysia samaan aikaan aineiston hankinnan ai-kana. Tämän tiedostaminen omassa toiminnassani ja sen auki kirjoittaminen lisää tulosten luotettavuutta.
Kaikki tutkielmaan valikoituneet artikkelit olivat englanninkielisiä, joka saattaa altistaa kieliharhalle (Johansson ym. 2007, 53). Samoin suuri osa teoreettiseen osioon valikoitu-neesta kirjallisuudesta oli englanninkielistä. Tutkijana olen parhaani mukaan pyrkinyt il-maisemaan lukemiani asioita suomeksi. Tutkimuseettisesti olen kunnioittanut alkuperäis-tutkijoita tekemällä lähdemerkinnät ja lähdeluettelon asianmukaisesti (Kankkunen &
Vehviläinen–Julkunen 2013, 174). Tällä tavoin pyrin myös mahdollisimman luotettavaan lopputulokseen. Kielen lisäksi kansalliset ja kulttuuriset erot toivat haasteita tutkimusten tulkintaan. Terveydenhuolto rakentuu eri maissa eri tavoin, esimerkkinä muun muassa vakuutuspohjainen järjestelmä. Tein tietoisen päätöksen olla ottamatta näitä tutkimuk-sissa esiintyneitä seikkoja tarkasteltuun tässä tutkielmassa, koska mielenkiintoni kohdis-tui nimenomaan monisairastaviin ja integroivaan yhteistyöhön. Tein siis selkeän rajauk-sen nojautuen tutkimuskysymyksiini ja jätin muut tutkimusaineistossa ilmenneet asiat ul-kopuolelle. Olen toki tietoinen, että esimerkiksi USA:ssa tehdyissä tutkimuksissa vaikut-taa terveydenhuollon vahva vakuutuspohjainen systeemi muun muassa siten, että tutki-musten kohdejoukko rajoittuu tiettyyn väestönosaan tästä johtuen. Tässä tutkielmassa kiinnitin huomioni ainoastaan yhteistyöhön pohtimatta vakuutusten vaikutusta siihen.
Tämä tutkielma ei ole tarkasti toistettavissa, vaikka tutkijana pyrinkin mahdollisimman systemaattiseen otteeseen tutkielman tekemisessä. Systemaattisen haun osuudessa käytin Itä-Suomen yliopiston informaatikon apua, jolla pyrin varmistamaan tutkimusaineiston asianmukaisuuden. Lisäksi manuaalinen haku tapahtui joko kohdennetusti aiheeseen liit-tyvistä lähdemateriaaleista tai systemaattisella hakutavalla löytyneiden artikkelien lähde-luetteloista. Tällä tavoin katsoin saavutettavan mahdollisimman hyvän luotettavuuden.
Tällainen hakutapa saattaa aiheuttaa sen, että joitakin oleellisia artikkeleja on saattanut jäädä löytymättä. Tutkimusprosessin aikana havaitsin kuitenkin, että aina samat artikkelit tulivat esille hakutavoista riippumatta. Tämän vuoksi päättelin, että ainakin tärkeimmät aiheeseen liittyvät artikkelit onnistuin löytämään. Olen kirjoittanut hakuprosessini auki ja pyrkinyt tuomaan esille kaikki sen vaiheet (Kangasniemi ym. 2013, 295–296). Kangas-niemi työryhmineen (2013, 296) on myös esittänyt yhdeksi luotettavuutta vahvistavaksi
seikaksi kuvailevan kirjallisuuskatsauksen kohdalla, että aineistossa on keskeistä teoreet-tisten ja käsitteellisten tutkimusten käyttö. Tässä tutkielmassa lähes puolet aineistosta koostui tämän tyyppisistä artikkeleista.
Aihe osoittautui haastavaksi, koska täsmällinen mielenkiintoni kohde eli integroiva yh-teistyö monisairastaville, on vasta nousussa oleva tutkimuksellisen mielenkiinnon kohde, ei laajalti tutkittu vakiintunut ilmiö. Pro gradu -tutkielman tekijän näkökulmasta aihe tun-tui ajoittain liiankin haastavalta. Tämä myös antoi vahvistusta siihen, että tutkielmani on ajankohtainen ja tutkimus tällä alueella kehittyy koko ajan. Erilaisista syistä johtuen tut-kielman tekoprosessini oli hyvin pitkä ja tauon jälkeen huomasin uutta tutkimusta ai-heesta tulleen runsaasti lisää. Tutkielmaan valikoituneissa artikkeleissa esitettiin ongel-malliseksi tarkkojen johtopäätösten tekemisen tulosten perusteella, koska monet tutki-mukset olivat paitsi pilotteja myös suhteellisen lyhyitä. Tämä on seikka, jonka vuoksi luonnehtisinkin tutkielmani tuloksia lähinnä kuvailuksi tutkittavan ilmiön tämän hetken tilasta ja tulevaisuuden tutkimushaasteista. Tämä on yksi kuvailevan kirjallisuuskatsauk-sen tavoitteita: tuottaa tietoa hyvien käytänteiden edistämiseksi (Kangasniemi ym. 2013, 295).
8.2 Tulosten tarkastelu ja johtopäätökset
Olen tässä tutkielmassa käsitellyt monisairautta, yhteistyön toteutustapoja ja yhteistyötä edistäviä ja estäviä seikkoja kutakin erikseen oman tutkimuskysymyksensä kautta. Kui-tenkin jo alussa mainitsin kaikkien näiden tutkimieni asioiden kietoutuvan tiiviisti toi-siinsa ja niiden erottelemisen olevan väistämättä keinotekoista. Tässä osiossa käsittelen-kin tutkielmassani esiin nousseita teemoja enemmän kokonaisuutena, enkä pyri erottele-maan ilmenneitä asioita tiukasti tutkimuskysymyksittäin.
Monisairastavuuden määritteleminen osoittautui haastavaksi. Se on yhtä monitahoista kuin eri yksilöillä ilmenevät sairaudet ja muut elämään vaikuttavat haasteet. Tähän tut-kielmaan valikoituneiden tutkimusten ja kirjallisuuskatsausten perusteella monisairasta-vuus on hyvin heterogeeninen ilmiö, jolle on voitu antaa yleisiä suuntaviivoja siihen liit-tyvistä asioista, mutta tarkkaa, yksiselitteistä määritelmää ei ole löydettävissä. Tästä
kä-sitteellisen määrittelyn vaikeudesta tutkijat olivat yksimielisiä. Varsinaisissa tutkimuk-sissa monisairastavuus oli määritelty lähes yksinomaan samalla yksilöllä olevien sairauk-sien lukumääränä. Lisäksi monisairastavuuteen saattoi olla liitettynä muita määreitä, ku-ten ikä tai sukupuoli. Nämä kuiku-tenkin jäivät lähinnä maininnan tasolle. Tutkimusku-ten pe-rusteella voi todeta jokaisen tutkijan tehneen oman määritelmän monisairastavuudelle.
Täytyy tosin huomioida, että monet artikkelit käsittelivät esimerkiksi erilaisia integroivaa yhteistyötä koskevia interventioita, jolloin nämä olivat pääosassa. Tutkijana tein päätel-män, että monisairastavuus oli tällöin kontekstina ja käsitteen määrittely tutkimuksen kohteen kannalta ei välttämättä ollut keskeistä. Monisairastavuus-käsitteen epämääräi-syyden voi myös olettaa liittyvän tutkimuskentän uutuuteen, joten tutkimuksen lisäänty-essä käsitteen määrittelykin selkeytynee.
On ymmärrettävää, että tutkimusta tehdessä on valikoitava jotkin tietyt sairausyhdistel-mät, jos halutaan tarkastella jotakin spesifimpää ilmiötä. Toisaalta kuten jo on mainittu, monisairastavuuden määritelmää ei ole helppoa saada yhdenmukaiseksi. Tutkielman tu-losten perusteella aloinkin pohtia, peilaten sitä Valentijnin ja kumppaneiden (2013, 4) mainintaan terveydenhuollon paradigman muutoksesta, olisiko syytä unohtaa kokonaan sairauksia varten tehdyt hoitopolut tai pitäisikö olla luotuna niin sanotut rinnakkaispolut, joita hallinnoisi palveluohjaaja tai vastaava yhteyshenkilö. Rinnakkaispolulla huolehdit-taisiin monisairastavan kokonaisvaltaisesta huomioimisesta ja sieltä käsin tarpeen mu-kaan hänet lähetettäisiin kulkemaan tarvittavia sairaushoitopolkuja pitkin. Monisairasta-ville potilaille kehitettyjä kokonaisvaltaisia palvelupolkuja on jo Suomessakin kehitetty, esimerkkinä tästä Potku-hanke (Potilas kuljettajan paikalle).
Tulevaisuudessa monisairastavan asema tulee muuttumaan yhä enemmän hoidon koh-teesta kohti palvelujen kuluttajaa. Tässä mielessä onkin mielenkiintoista, että ainoastaan yhdessä tutkielmaan valikoituneista artikkeleista puhuttiin asiakkaasta, kaikissa muissa käytettiin termiä potilas, tämäkin mielestäni ilmentää paradigman muutoksen tarvetta.
Monisairastavuus ilmiönä ja monisairastava kuluttajana haastavat myös palvelujärjestel-män tarkastelemaan toimintojaan. Monisairastava kuluttajana haluaa jatkuvuutta hoito-suhteeseen, hän haluaa tiedonkulun sujuvuutta ja hän haluaa olla myös aktiivinen omassa hoidossaan. Tutkielman yhtenä keskeisimpänä tuloksena oli potilaskeskeisyys, joka tulisi olla keskiössä kaikissa toimissa. Monisairastavien ongelmien käsitteleminen saattaa olla
aikaa vievää, esimerkiksi Bower työryhmineen (2011, 581–582) ovat todenneet jo pel-kästään vastaanottoaikojen aiheuttavan haasteita potilaskeskeisyyden toteuttamiselle. Tä-hän tutkielmaan valikoituneissa tutkimuksissa oli monissa kiinnitetty huomiota vastaan-ottoaikojen sujuvuuteen sekä potilaan mahdollisuuksiin pitää yhteyttä hoitotahoon myös näiden välillä. Tällöin potilaskeskeisyys saadaan paremmin toteutettua ja hoito oikea-ai-kaisemmaksi, kun on mahdollisuus matalan kynnyksen yhteydenpitoon myös vastaanot-toaikojen ulkopuolella.
Useimmissa tutkimuksissa kohderyhmistä oli jätetty pois erilaisista vakavista mielenter-veysongelmista kärsivät, samoin kuin erilaisista puheentuottamisen tai ymmärtämisen ongelmista kärsivät. He kuitenkin saattavat olla juuri niitä, jotka käyttävät paljon integ-roivaan yhteistyöhön perustuvia palveluja ja jotka hyötyisivät niistä eniten. Tutkimustek-nisesti tällainen valinta on ymmärrettävä, mutta voidaan pohtia, mikä vaikutus tällä on paitsi tutkimustuloksiin myös siihen, miten toimintamallit käytännössä heitä palvelevat.
Mielenterveysongelmat on mielletty nuoremman, työikäisen, väestön ongelmaksi, moni-sairastavuus puolestaan ikäihmisiä koskettavaksi. Tämän tutkielman tulosten perusteella monisairastavuus pitäisi määritellä kaikkia ikäryhmiä koskevaksi, myös ikäihmiset kär-sivät mielenterveysongelmista. Palveluiden järjestämisen kannalta ikä ei tutkielman tu-losten kannalta ole keskeisin tekijä, tärkeämpää on saada kohdennettua erilaiset palvelut oikein.
Tutkimustulosten valossa integroivaa yhteistyötä on kehitetty paljon ja toimivia malleja löydetty, mutta valitettavan vähän on niin sanottuja juurtuneita malleja, jotka ovat jääneet toimimaan myös pilottihankkeen jälkeen. Yksi tutkimuskentän ongelmista onkin, että pi-lotit ovat yleensä suhteellisen lyhyitä eikä niiden perusteella voida tehdä yleistäviä johto-päätöksiä. Muun muassa Jaureguin ja kumppaneiden (2016) tutkimuksessa työntekijöi-den keskuudessa oli aistittavissa turhautumista, kun tiedettiin toimintamallin olevan pi-lotti, joka tulee loppumaan, samalla kun asiakkaat puolestaan eivät olleet tästä tietoisia ja luulivat hyvien toimintamallien jäävän toimintaan. Tutkielmaan valikoituneista tutki-muksista kahdessa oli käsitelty tällaisia toiminnassa olevia malleja ja niistä löytyi saman-kaltaisia toimintatapoja ja onnistumiseen sekä epäonnistumiseen vaikuttavia tekijöitä kuin piloteista.
Monisairastavuuden luonteesta johtuen keskeisimmiksi tekijöiksi integroivassa yhteis-työssä voi nähdä potilaan asettamisen keskiöön ja erilaisten hoitopolkujen ja palveluoh-jausjärjestelmien luomisen juuri tätä kohderyhmää varten. Tosin monisairastavuuden var-sin heterogeenisen luonne asettavaa haasteita tällaisten toimintojen onnistumiselle. Or-ganisatorisesti katsoen on lähes mahdotonta luoda sellaisia hoitopolkuja, joiden voitaisiin katsoa toimivan kaikilla monisairastavilla. Tarvittaisiinkin aivan uudenlaista ajatusmal-lia, jossa potilas olisi todella keskiössä ja palvelut räätälöitäisiin hänelle kulloisenkin tar-peen mukaisesti.
Tutkielman tekemisen aikana minulle heräsi kysymys, miksi hyviksi havaittuja malleja ei juurruteta? Tähän ei varmasti kukaan osaa antaa yksiselitteisiä vastauksia, mutta arvi-oita voi toki esittää. Voiko syynä olla perinteinen hierarkia ja ammattiryhmäkeskeisyys?
Integroiva yhteistyö, kuten tässä tutkielmassa on jo aiemmin mainittu, vaatii kaikkien osapuolten vahvaa tahtoa ja sitoutumista. Tutkimustulosten mukaan integroiva yhteistyö ei voi kehittyä, mikäli yksi ammattiryhmä tai organisaatio ei sitoudu siihen. Palvelun tar-joajan sitoutumisen puute ilmenee varmasti myös asiakkaalle, ja se vaikuttanee esimer-kiksi luottamuksellisen suhteen syntymiseen. Toisaalta sitoutumisen lisäksi kehittyminen vaatii aikaa, parhaat toimivat mallit ovat kehittyneet hiljalleen. Kuten tähän tutkielmaan valikoituneista artikkeleista ilmeni, niistä suurin osa oli pilotteja. Näille on tyypillistä se, että ne toteutetaan usein perustoiminnasta erillisinä projekteina, ja projektin loppuessa sen juurtuminen jää toteutumatta. Vai onko aika yhteiskunnassa tällä hetkellä niin hekti-nen, että uusi toimintamalli pitäisi saada käytäntöön heti valmiina?
Omaksi haasteekseen voikin ajatella tutkimuksissa ilmenneen toimintamallien paikalli-suuden, joka näyttäisi olevan tärkeä tekijä yhteistyön onnistumisessa ja mallien juurtumi-sessa. Valmiita malleja ei varmasti voida hyödyntää sellaisenaan, mutta niiden pohjalta voidaan todennäköisesti kehittää paikallisiin olosuhteisiin sopivia toimintoja. Tässä tut-kielmassa ei ollut mukana yhtään suomalaista tutkimusta, vaan kaikki olivat kansainväli-siä ja niissäkin ilmeni paikallisuuden haasteet myös kansallisella tasolla johtuen tervey-denhuoltojärjestelmien erilaisuudesta.
Aitoa yhteistyötä korostettiin ja uusia rooleja kuvailtiin yhteistyötä edesauttaviksi. Sa-malla kuitenkin tuotiin esille sosiaali- ja terveydenhuollossa edelleen vaikuttava hierark-kisuus ja potilaiden piintyneet näkemykset rooleista. Olivatpa työntekijöiden roolit van-hoja tai sisällöltään uusia, tutkimuksissa oltiin yhtä mieltä siitä, että niiden piti olla sel-keitä ja kaikkien tiedossa. Roolien selkeys havaittiin yhdeksi avainasiaksi yhteistyön on-nistumisen kannalta. Positiivista integroivassa yhteistyössä on se, että vaikka organisato-riset rajat säilyisivät, samoin kuin tehtävä- ja roolirajat, monesti tietoisuus pyrkimyksestä aitoon yhteistyöhön ja siihen liittyvien toimintojen kautta tutustuminen muihin koetaan ainakin helpottavan yhdessä tekemistä, vaikkei varsinainen integroiva yhteistyö pohjim-miltaan toteutuisikaan.
Tutkielman tuloksissa ilmenikin yhteistyön onnistuvan tai epäonnistuvan riippuen henki-löiden välisestä kanssakäymisestä ja tutuksi tulemisesta, samoin kuin luottamuksen vai-kutuksesta tähän. Tuloksissa ilmeni myös alhaalta ylöspäin tapahtuvan yhteistyön olevan hedelmällisempää ja toimintamallien olevan elinkelpoisempia kuin ylhäältä alaspäin joh-detut muutokset. Tämän perusteella käytännön tarpeesta kummunneet ja pikkuhiljaa ke-hittymään päässeet yhteistyön muodot näyttäisivät olevan toimivimpia ja tuloksellisim-pia. On kuitenkin huomattava, että ylemmän tahon sitoutuminen edesauttaa integraation onnistumista ja juurtumista. Kotimaisesta näkökulmasta tällä hetkellä käynnissä oleva sote-uudistus pyrkii organisaatioiden ja niiden toimintojen yhdistämiseen korkeamman tahon strategisen suunnittelun keinoin. Toivottavaa onkin, että integrointitoimenpiteissä onnistuisi mahdollisimman hyvin makrotason strategisten suuntaviivojen jalkauttaminen meso- ja mikrotasolle.
Toimivista yhteistyön muodoista huolimatta niiden soveltaminen jokaisen yksilöllisiin, ja muuttuviin, tarpeisiin on haasteellista. Siksi potilaiden on tultava kuulluiksi ja saatava tuntea itsensä oman tilanteensa asiantuntijaksi. Vuorovaikutus olikin teema, joka esiintyi niin keskeisessä roolissa, että sen voi jopa sanoa olevan yksi tärkeimmistä tutkimustulok-sista. Vuorovaikutuksen katsottiin olevan edellytys yhteistyölle ja jopa yhteistyötä edis-tävät rakenteet ovat riippuvaisia ihmisten välisen vuorovaikutuksen onnistumisesta. Kar-rikoidusti voi todeta, ettei parhaiten suunnitelluilla toimintamalleilla ole edellytyksiä me-nestyä, mikäli niissä toimivien vuorovaikutus ei toimi.
Tutkielman tekijänä jäin pohtimaan sitä, kuinka hyvin teoreettiset tavoitteet ja näkemyk-set integroivasta yhteistyöstä lopulta toteutuvat? Tutkimustuloksissa käsiteltiin hyvin pal-jon samoja teemoja kuin teoreettisessa osassakin, mutta mielestäni tulokset jäävät kai-kesta huolimatta pinnallisiksi. Aineiston hakuvaiheessa ilmennyt tutkimustiedon vähäi-syys leimaa mielestäni aiheen käsittelyä ja tutkielman antia; löysin paljon hyviä element-tejä aiheeseen liittyen, mutta niiden todellinen yhdistäminen jäi edelleen mielestäni puo-litiehen. Tutkimuskenttä on uusi ja jo alussa mainittu käsitteiden määrittelyn epämääräi-syys leimasi tutkimusaihetta. Keskeisiä käsitteitäni tässä tutkielmassani olivat yhteistyö, integraatio ja monisairastavuus, jotka jokainen ovat yksinäänkin ilmiöinä hyvin laajoja.
Myös tällainen ilmiön laajuus ja monitahoisuus saattavat aiheuttaa sen, että niiden mää-rittely on haastavaa, ellei jopa mahdotonta. Koin aloittelevana tutkielman tekijänä olevan erittäin haasteellista saada nivotuksi yhteen käsittelemäni aiheen eli integroivan yhteis-työn monisairastavien sosiaali- ja terveyspalveluissa. Pohdin syitä tähän ja käsitteellisen haastavuuden lisäksi aiemman tutkimuksen vähäisyys varmasti on osaltaan vaikuttanut.
Aikaisempi tutkimus keskittyi pitkälti erilaisiin pilottikokeiluihin, joista tutkimuksissa usein todettiin tulosten kohdalla niiden olevan ainoastaan lyhyen kokeilun perusteella an-nettuja suuntaviivoja. Tähän en tietenkään tutkielman tekijänä voinut vaikuttaa, vaan voin ainoastaan todeta tutkimuskenttänä integraation monisairastavuuden kontekstissa olevan niin uudehkoa, että ainakaan omalta osaltani en voi sanoa saaneeni kovin syväluotaavia tuloksia, mutta mielenkiintoisia suuntaviivoja kyllä siitä, mikä olisi toimivaa. Mielenkiin-toista onkin seurata lähitulevaisuudessa kotimaista sote-uudistusta monisairaiden integ-roivan yhteistyön näkökulmasta ja peilata teoreettista tiedon antia julkiseen keskusteluun.
Vaikka tämä tutkielma koski monisairaita, niin tulevassa sote-uudistuksessa puhutaan paljon palveluita käyttävistä asiakkaista tai asiakkaista, joilla on pitkäaikaista ja laaja–
alaista avun tarvetta (Sote-palvelujen integraatio, THL; Valinnanvapaus 2017). Monisai-rastavat ovat osa juuri tätä asiakasryhmää ja onkin erittäin mielenkiintoista tulevaisuu-dessa nähdä, miten sote-uudistus näyttäytyy monisairastavien elämässä. Toteutuuko mo-nisairastavien hoito saumattomina ja hyvin yhteen sovitettuina palveluketjuina? Vai onko monisairastavien hoito edelleen pirstaloitunutta? Tärkeintä arvioinnissa tulee olemaan monisairastavien oma kokemus ja mahdollisimman hyvä vuorovaikutus sote-palveluissa työskentelevien ammattilaisten kanssa.
8.3 Jatkotutkimusaiheet
Tämä pro gradu -tutkielma on kirjallisuuskatsaus integroivasta yhteistyöstä ja siihen edis-tävästi tai esedis-tävästi vaikuttavista seikoista, kun kohderyhmänä on monisairastavat. Tut-kielmaan valikoidut artikkelit olivat kaikki kansainvälisiä. Olisikin mielenkiintoista sel-vittää kotimaisesta näkökulmasta, miten integroivaa yhteistyötä toteuttavat tahot näkevät yhteistyön. Tulevaisuudessa esimerkiksi jonkin ammattiryhmän haastattelut tai jonkin in-tegroivaa yhteistyötä toteuttavan yksikön havainnointi voisivat tuoda mielenkiintoista tie-toa aiheesta.
Palveluiden ja organisaatioiden integraatiosta puhutaan paljon, samoin monisairastavien lukumäärän kasvusta. Toisena jatkotutkimusaiheena voisikin olla kotimaisesta näkökul-masta tutkia, mihin integroiva yhteistyö tämän hetkisessä sote-uudistuksessa sijoittuu ja millaisia keinoja siihen on luotu valtiovallan taholta.
Tässä tutkielmassa ei käsitelty rahoitusta eikä taloudellisia asioita. Kuitenkin on todennä-köistä, että taloudellisilla seikoilla on merkitystä pilottien juurruttamisessa käytäntöön.
Voin vain esittää valistuneen arvauksen, että integroivan yhteistyön onnistuneiden toi-mintatapojen juurtuminen saattaa tuoda kustannushyötyä vasta pidemmällä aikavälillä ja aluksi kustannukset saattavat jopa nousta. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin siltä, että sote-ala on, ainakin Suomessa, kovien säästöpaineiden sote-alaisena, joten ymmärrettävästi sääs-töjä tarvitaan saada heti. Olisikin mielenkiintoista tutkia terveystaloudellisesta näkökul-masta näiden asioiden yhteyttä ja vaikutusta integraation toteutumiseen.
Mainitsin aiemmin Aineiston hankinta -luvussa jättäneeni tässä tutkielmassa hakulausek-keiden ulkopuolelle comordity-käsitteen, joka on mahdollisesti hieman lääketieteellisesti keskittynyt verrattuna multimorbidity-käsitteeseen, jota yleisesti käytetään monisairasta-vuuden määreenä. Tutkimuskenttä on uusi ja aiheeseen perehtyessäni havaitsin vanhem-pien artikkeleiden käyttävän nimenomaan comorbidity-käsitettä. Olisikin mielenkiin-toista tietää, onko näiden kahden englanninkielisen käsitteen, joita puheessa saatetaan käyttää usein synonyymeinä, sisällöllisiä samankaltaisuuksia ja missä määrin. Tarkoite-taanko näillä käsitteillä perustavanlaatuisesti eri asioita vai onko tutkimuksen lisääntymi-nen ilmiön ympärillä vaikuttanut mahdollisesti jopa lähentänyt käsitteitä sisällöllisesti.
LÄHTEET
Abramson Julie S. & Mizrahi Terry 1996. When Social Workers and Physicians Collab-orate: Positive and Negative Interdisciplinary Experiences. Social Work, 41(3), 270 – 281.
Atwal Anita & Caldwell Kay. Do multidisciplinary integrated care pathways improve interprofessional collaboration? Scandinavian Journal of Caring Sciences, 16(4), 360–
367.
Aveyard Helen 2014. Doing a Literature Review in Health and Social Care - A practical guide. Open University Press. Berkshire, England.
Axelsson Runo & Bihari Axelsson Susanna 2006. Integration and collaboration in public health - a conceptual framework. International journal of health planning and manage-ment, 21(1), 75–88.
Baillie Lesley, Gallini Andrew, Corser Rachael, Elworthy Gina, Scotcher Ann & Barrand Annabelle 2014. Care transitions for frail, older people from acute hospital wards within an integrated healthcare system in England: a qualitative case study. International Journal of Integrated Care, 14(1), 1–11.
Berglund Helene, Blomberg Staffan, Dunér Anna & Kjellgren Karin 2015. Organizing integrated care for older persons: strategies in Sweden during the past decade. Journal of Health Organization and Management, 29(1), 128–151.
Bower Peter, Macdonald Wendy, Harkness Elaine, Gask Linda, Kendrick Tony, Valderas Jose M, Dickens Chris, Blakeman Tom & Sibbald Bonnie 2011. Multimorbidity, service organization and clinical decision making in primary care: a qualitative study. Family Practice, 28(5), 579–587.
Boyd Cynthia M. & Fortin Martin 2010. Future of Multimorbidity research:
How Should Understanding of Multimorbidity Inform Health System Design? Public Health Reviews, 32(2), 451–474.
Busse Reinhard, Blümel Miriam, Scheller–Kreinsen David and Zentner Annette 2010.
Tackling chronic disease in Europe: strategies, interventions and challenges Observatory Studies Series, No. 20. 2010. Saatavissa: http://www.euro.who.int/en/about–us/part-ners/observatory/studies/tackling–chronic–disease–in–europe–strategies,–interventions–
and–challenges (Luettu 20.11.2014).
Coughland Michael, Cronin Patricia & Ryan Frances 2013. Doing a Literature Review in Nursing, Health and Social Care. Sage Publications Ltd.
Doessing Anne & Burau Viola 2015. Care coordination of multimorbidity: a scoping study. Journal of Comorbidity, 5(1), 15–28.
Eskola Jari 2001. Laadullisen tutkimuksen juhannustaiat, laadullisen aineiston analyysi vaihe vaiheelta. Teoksessa: Aaltola Juhani ja Valli Raine (toim.) Ikkunoita tutkimusme-todeihin II, Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. PS-kustannus, Jyväskylä, 133–157.
Eskola Jari & Suoranta Juha 2008. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Vastapaino, Tam-pere.
Euroopan Unioni 2014. ICARE4EU - Innovating care for people with multiple chronic conditions in Europe. Saatavissa: http://www.icare4eu.org/ (Luettu 5.1.2014)
Fortin Martin, Lapointe Lise, Hudon Catherine, Vanasse Alain, Ntetu Antoine L. & Mal-taise Danielle 2004. Multimorbidity and quality of life in primary care: a systematic re-view. Health and Quality of Life Outcomes, 2(51), 1–12.
Gijsen Ronald, Hoyemans Nancy, Schellevis François G., Ruwaard Dirk, Satariano Wil-liam A. & van den Bos Geertrudis A.M. 2001. Causes and consequences of comorbidity:
A review. Journal of Clinical Epidemiology, 54(7), 661–674.
Glendinning Caroline 2003. Breaking down barriers: integrating health and care services for older people in England. Health Policy, 65(2), 139–151.
Goodwin Nick, Dixon Anna, Anderson Geoff & Wodchis Walter 2014. Providing inte-grated care for older people with complex needs. Lessons from seven international case studies. The Kings Fund. Saatavissa: http://cdn.basw.co.uk/upload/basw_102418–7.pdf (Luettu 15.02.2017)
Goodwin Nick, Smith Judith, Davies Alisha, Perry Claire, Rosen Rebecca, Dixon Anna, Dixon Jennifer & Ham Chris 2012. Integrated care for patients and populations: Improv-ing outcomes by workImprov-ing together. A report to the Department of Health and the NHS Future Forum. Saatavissa: http://www.kingsfund.org.uk/sites/files/kf/integrated–care–
Goodwin Nick, Smith Judith, Davies Alisha, Perry Claire, Rosen Rebecca, Dixon Anna, Dixon Jennifer & Ham Chris 2012. Integrated care for patients and populations: Improv-ing outcomes by workImprov-ing together. A report to the Department of Health and the NHS Future Forum. Saatavissa: http://www.kingsfund.org.uk/sites/files/kf/integrated–care–