Kolmantena tämän tutkimuksen teoriapohjan suurempana teemana ovat eläinavusteisen työskentelyn vaikutukset toimintakykyyn ja motivaatioon. Eläinavusteisesta työskente-lystä tehdyissä tutkimuksissa usein esille nousseiden eläinkontaktin rauhoittavien vaiku-tusten voidaan katsoa olevan merkittävä toimintakykyyn vaikuttava tekijä. Myös haastat-teluaineistossa rauhoittava vaikutus nousi yhtenä vahvana merkityksenä eläimen mukana olemiselle kuraattorin työssä. Yhtä haastateltua lukuun ottamatta kaikki kokivat koiran läsnäolon rauhoittavan heitä. Koiran läsnäolon koettiin tuovan rauhallisemman olon ja ilmapiiri koettiin rennommaksi silloin kun koira oli kuraattorin vastaanotolla mukana.
Tämä kokemus saa tukea Serpellin (2010, 27) toteamuksesta, jossa hän esittää eläinten voivan saada aikaan välittömän fyysisesti rauhoittavan rentoutuksen tilan pelkästään kiin-nittämällä ihmisen huomion itseensä.
Neljätoistavuotias seitsemäsluokkalainen Sofia yhdisti rauhoittumisen vastakohdaksi vi-haisesti puhumisen ja totesi lopulta, ettei koiralla ole vaikutusta rauhoittumisen tuntee-seen vaan se on vain paikalla
”no emmää tiiä että, emmä täällä muutenkaa silleen kauheen vihasesti puhu että että kyllä se vähän silleen että ääntä…ettei se pelästy tai jotain” (tarkennettu kysymystä kuvaten sisäistä levottomuuden tai rauhallisuuden tunnetta) ”emmää oikein tiiä, ehkä se että kuitenki se että eläin on paikalla nii että niinku ööö sillonki yritän hillitä tai sillai, nii emmä oikein tiiä” (kysytty meneillään olevasta haastattelutilanteesta, osaako arvioida olisiko levottomampi olo tai jännittäisikö enemmän jos koira ei olisi paikalla) ”ei se varmaan vaikuta siihen että öö että se vaan on tuolla tai se ei oo siellä, ei se sillai.” (Sofia, 7lk)
Monet liittivät rauhoittumiseen koiran rapsuttelun samalla kun juttelee kuraattorin kanssa.
Viisitoistavuotias yhdeksäsluokkalainen Johanna kertoi, että kuraattorikäynneillä hän on kokenut koiran läsnäolon rauhoittavan itseään
”rauhottaa… en mä ehkä nyt tiiä mut yleensä ku mä istun tuolla sohvalla ku on Ku-raattorin kanssa keskustelu nii sitte tota kyl se ku pyörii tossa niin kyl se ainaki sillon rauhottaa” (Johanna, 9lk)
Neljätoistavuotias kahdeksasluokkalainen Maria kertoi kärsivänsä paniikkikohtauksista ja kertoi, että hänet on joskus tuotu kuraattorin luokse kohtauksen ollessa meneillään. Hän koki koiran läsnäolon nopeuttaneen kohtauksesta toipumista
”ne pari kertaa jotka mut on tuotu tänne ja Koira on ollut täällä nii se kohtaus menee paljon nopeemmin ohi.” (Maria, 8lk)
Kuraattorin havainnot tukivat myös näitä oppilaiden kuvaamia kokemuksia. Kuraattori kuvasi myös pystyvänsä työssään hyödyntämään koiraa levottoman käytöksen sanoitta-misessa ja oppilaan ohjaasanoitta-misessa rauhoittamaan omaa toimintaansa. Kuraattorin havain-tojen mukaan koiran mukana oleminen luokkatilanteissa on myös rauhoittanut tunnelmaa ja toimintaa. Tämä havainto tukee myös Liisa Ahosen (2013, 185–186) kuvausta siitä, että koiran läsnäolon koululuokassa on todettu rauhoittavan opiskelijoita. Geistin (2011, 244) toteamuksen mukaan koirat mukana koulussa auttavat oppilaita löytämään hetkelli-sen helpotukhetkelli-sen, jotta he voivat suoriutua päivästä. Myös haastatellun koira-avusteista työtä tekevän kuraattorin havaintojen mukaan rauhoittava vaikutus toimii siinä hetkessä.
Koiran rauhoittava vaikutus näkyi myös haastattelujen välillä sattuneessa käytännön ti-lanteessa, jossa oppilas tuli ohjaajan opastamana luokasta rauhoittumaan kuraattorin huo-neeseen ja rauhoittui rapsutellessaan koiraa. Tämä tilanne tukee Hartin (2010, 73) esille tuomaa seikkaa siitä, että useat tutkimukset osoittavat ihmisen oksitosiinitason muuttuvan vuorovaikutustilanteessa koiran kanssa, mihin Hart lisäsi tiedon oksitosiinin rauhoitta-vista vaikutuksista olevan laajalti tiedossa. Tilanteessa oppilas selvästikin hakeutui kon-taktiin koiran kanssa onnistuen rauhoittamaan mielensä ja palaamaan koulutyön pariin.
Myös aiemmin kuvattu kokemus paniikkikohtauksesta toipumisen nopeutumisesta koiran läsnäolon vaikutuksesta, tukee Hartin edellä esitettyjä tutkimustuloksia.
Koiratyöskentelyn merkitystä stressin alenemiselle ei ollut haastatteluaineistosta niinkään selkeästi nostettavissa esille, vaikka se tutkimusten mukaan onkin yksi eläinavusteisen työskentelyn tunnetuista vaikutuksista. Muun muassa Geist (2011, 248) on kuvannut eläinten voivan vähentää stressistä aiheutuvia fysiologisia reaktioita. Myös Fine ja Beck (2010, 10) ovat todenneet tutkimusten tukevan käsitystä siitä, että eläimen läsnäolo voi toimia puskurina stressille. Lisäksi muun muassa Friedmann ym. (2010, 85) ovat tutkineet ystävällisen eläimen läsnäolon tai vuorovaikutuksen sen kanssa vähentävän fyysisiä stres-sioireita. Seitsemästä haastatellusta oppilaasta viisi koki, että kuraattorin luona käynnit ovat helpottaneet stressiä. Viisitoistavuotias yhdeksäsluokkalainen Elina ja neljätoista-vuotias kahdeksasluokkalainen Maria kuvasivat vaikutuksen stressin helpottumiseen tu-levan ensisijaisesti kuraattorin keskustelutuen kautta. Kolmetoistavuotias seitsemäsluok-kalainen Venla sekä viisitoistavuotias yhdeksäsluokseitsemäsluok-kalainen Johanna kuvasivat koiran olevan stressin helpottumisen kannalta mukava lisä kuraattorin keskustelutukeen.
Kuusi-Haastattelija: ”mitäs sie tykkäät siitä, että se tuo Koira on täällä mukana kun työ Kuraattorin kanssa juttelette?”
Tapani: ”No on se ihan hyvä kun sil on… eikun, kun mä kävin kuraattorilla ensim-mäistä kertaa nii se.. mä niinku rupesin kynsiä ja kaikkea…. stressaavalta tai niinku ei oo mitään mitä tehä samalla tai mitään, niinku koira, voi rapsuttaa ja kaikkee”
(Tapani, 9lk)
Johanna kuvasi löytäneensä kuraattorin luona käyntien seurauksena oman koiran kanssa lenkillä käymisen ilon ja kertoi huomanneensa sen olevan rentouttavaa ja stressin vähen-tyvän sen myötä
Haastattelija: ”onkos sitte joku siun omassa arkipäiväisessä toiminnassa jollain ta-valla muuttunu ku oot täällä Kuraattorin ja Koiran luona käyny?”
Johanna: ”no… mitä ny ekana tuli mieleen Kuraattori aina, riittää kun se menee Koiran kanssa mettälenkille, niin ehkä mä oon niinku silleen kans löytäny sen koiran kanssa lenkillä olemisen ilon, koska ennen mä vihasin viedä koiraa lenkille. Nykyään se on ihan rentouttavaa ja just niinku stressi vähän vähentyy jos sitä on” (Johanna, 9lk)
Tässä tapauksessa koira on myös ehkä toisarvoisessa roolissa ja painoarvoa tulee antaa myös itse liikunnan ja ulkoilman vaikutukselle stressiin alentavasti vaikuttavina tekijöinä.
Toisaalta koira on tässä tapauksessa todennäköisesti toiminut motivaattorina lähteä ulos ja liikkumaan, joten näin ollen se on mahdollisesti vaikuttanut stressin helpottumiseen välillisesti. Tämän kokemuksen voidaan katsoa tukevan osittain myös Sohlmanin (2008, 19) kuvaamaa Allardtin hyvinvointimallia, jossa on tuotu esille myös luontoon liittyvät kysymykset sekä luonnosta saatavien kokemuksellisten ja esteettisten elämysten merkitys ihmisille.
Myös haastateltu kuraattori arvioi koiran merkityksen stressin alentajana vähäisemmäksi.
Hän kyllä totesi stressaantuneiden oppilaiden silittelevän koiraa, mutta arvioi sen vaiku-tuksen tilanteessa olevan kuitenkin toisarvoinen suhteessa keskustelutukeen. Koiran silit-tämisestä tutkimusten mukaan aiheutuva hyvänolontunne ei hänen kokemustensa mukaan ole suoraan ja selkeästi nähtävissä käytännön työssä.
Peruskouluikäisten nuorten kohdalla yhtenä arkisena toimintakyvyn mittarina voidaan pi-tää koulutyössä suoriutumista, joten myös oppimisen tukeminen oli yksi analyysirungon perusteella tarkasteltu asia. Kahta haastateltua lukuun ottamatta kaikki kokivat
opiskelu-motivaationsa lisääntyneen kuraattorin luona käyntien myötä. Opiskelumotivaation li-sääntyminen yhdistettiin enemmänkin kuraattorilta saatuun keskustelutukeen kuin koiran mukana oloon työskentelyssä. Osa kuvasi, että kouluun on helpompi tulla ja sinne jaksaa tulla ja siellä jaksaa olla paremmin tapaamisten ansiosta. Tapaamisten koettiin myös vai-kuttavan parantavasti tunneilla keskittymiseen sekä kokeisiin lukemiseen. Joku oli ha-vainnoinut opiskelumotivaationsa lisääntyneen ja keskiarvon nousseen. Näissä asioissa koiran merkitys jäi jossain määrin epäselväksi. Koiran mukana oloa kuraattoritapaami-silla pidettiin hyvänä asiana, mutta sen suoraa vaikutusta näihin asioihin ei selkeästi nous-sut esille.
Kuraattorin havainnot olivat yhteneväisiä oppilaiden kertoman kanssa. Kuraattori toi kui-tenkin esille, että oppimista voidaan kyllä tukea koiran kanssa tehtävien harjoitusten ja sille opetettavien temppujen kautta sekä peilaamalla omaa oppimista niihin. Palola (2013, 164) on kuvannut myös ratsastusterapiaa toimintana, johon voidaan liittää erilaisia peda-gogisia tavoitteita.
Tutkimuskirjallisuuden mukaan eläinavusteisella työskentelyllä voidaan vaikuttaa niin oppimiseen kuin opiskelumotivaatioonkin. Vaikutus tulee välillisesti muun eläimen läs-näolosta saatavan hyödyn kautta kuten esimerkiksi Palolan (2013, 165) kuvaaman eläi-men kanssa toimimisesta seuraavan rauhoittumisen, hyvänolon tunteen ja rentoutumisen kautta. Ahonen (2013, 187–188, 191) on kuvannut koulukoirien motivoivan nuoria tule-maan kouluun sekä vaikuttavan nuorten kykyyn keskittyä, mitä kautta niiden avulla voi-daan vaikuttaa myös koulumenestykseen. Tedeschi ym. (2005, 66) ovat tuoneet esille eläinten koulussa parantavan yleistä läsnäoloa, mitä tukevat haastatellun kuraattorin ha-vainnot koiran positiivisesta vaikutuksesta opetukseen osallistumiseen sen ollessa oppi-tunnilla läsnä. Ikäheimo (2013, 7) puolestaan on myös kirjoittanut stressinsäätelykyvyn puutteesta kärsivien lasten hyötyvän koiran läsnäolosta oppimiskykyä ja koulutyöstä suo-riutumista parantavasti.