Toisena tämän tutkimuksen teoriapohjan pääteemana on eläinavusteisen työskentelyn vaikutus sosiaalisten taitojen tukemisessa. Vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaidot ovat olennainen osa sosiaalisia taitoja ja ne ovat myös yksi tutkimuksen aineiston analyysirun-koon kuuluva, tarkasteltava asia. Koiran läsnäololla kuraattorin vastaanotolla oli oppi-laille merkitystä myös vuorovaikutusta ja kommunikointia helpottavana tekijänä. Tämä myös nousi vahvaksi merkitykseksi haastateltujen kokemuksissa eläinavusteisesta ku-raattorityöstä. Kommunikoinnin taito kuuluukin myös Niemelän (1993, 23–25) mukaan yhdeksi osaksi sosiaalisuutta ja kyky toimia toisten kanssa vuorovaikutuksessa on olen-nainen osa psykososiaalista pätevyyttä. Seitsemästä haastatellusta oppilaasta viisi koki, että keskustelun aloittaminen kuraattorin kanssa on helpompaa koiran ollessa paikalla.
Kaksi totesi, että jutteleminen on muutenkin helppoa. Neljä oppilasta koki, että koiran läsnä ollessa oli helpompaa puhua hankalista ja vaikeista asioista. Neljätoistavuotias seit-semäsluokkalainen Tapio sanoi, ettei ollut sellaista koskaan ajatellut, mutta arveli sen voivan olla niinkin
Haastattelija: ”jos on jotain semmosia hankala asioita, nii onks niistä helpompi läh-tee juttelemaan kun se Koira on siinä vieressä?”
Tapio: ”en oo ikinä aatellu, mutta vois se hyvinki olla sillee” (Tapio, 7lk)
Kuraattorin havainnot oppilaista koiratapaamisilla olivat samansuuntaisia oppilaiden kokemusten kanssa.
”..on se (keskustelun aloittaminen) helpompaa. Että se vaatii niinku… se lämmitte-lyosuus jää huomattavasti paljon lyhyemmäks jos sitä vaaditaan niinku lainkaan, eli se lähtee ihan niinku… se kontaktin ottaminen on ihan erilaista sillon ku koira on..”
(Kuraattori)
Koiran läsnäolo helpottaa vaikeista asioista puhumista kun välillä voi keskittää huomiota koiraan.
”Siinä vaiheessa ku tulee vaikeita asioita tai vaikeita kysymyksiä nii herkästi katso-taan sitä koiraa ja ruvekatso-taan silittämään ja niinku sillain ja sit ku sitä ei oo niin mä väittäisin että se lukkotilanne on todennäköisempi kun se kun se koira olis siinä mu-kana” (Kuraattori)
Tässä kohtaa kuraattori kuitenkin myös tähdensi kuraattorin ja oppilaan tuntemishistorian mahdollista vaikutusta asiaan sekä toi esille, että hänen on vaikea arvioida tuovatko op-pilaat kaikki mieltään painavat asiat keskusteluun.
”…siinä sekottuu varmaan myös se että kauanko me ollaan tunnettu” (Kuraattori)
”rehellisyyden nimissä mun täytyy vastata, et se (vaikeista asioista puhuminen hel-pompaa) voi olla, mä en voi suoraan vastata että että tota ehdottomasti tai että kyllä koska mä en tiedä kuinka paljon sitä asiaa sitte jää sinne mieleen” (Kuraattori)
Joka tapauksessa kuraattorin havaintojen mukaan koira on tapaamistilanteessa pehmen-tävä tekijä.
”..mutta kyllä siinä joku semmonen pehmentävä elementti on siinä tapaamisessa kun siinä on se koira mukana.” (Kuraattori)
Kokemukset kommunikoinnin helpottumisesta ovat yhteneväisiä myös muun muassa Hartin (2010, 69–70) toteamusten kanssa, että eläimet provosoivat ihmisiä juttelemaan myös keskenään ja että ihmiset aloittavat keskustelun ja ovat vuorovaikutuksessa tois-tensa kanssa enemmän koiran läsnä ollessa kuin pelkästään ihmisten kanssa. Samanlai-sista havainnoista kirjoittaa myös Sinkkonen (2013, 43), joka toteaa lemmikin voivan edesauttaa ihmisten välistä vuorovaikutusta sekä kontaktien solmimista kodin ulkopuo-lella tapahtuvissa vuorovaikutustilanteissa
Neljä oppilasta koki, että koiran mukana olo työskentelyssä on helpottanut luottamuksel-listen välien syntymistä kuraattorin kanssa. Kuraattorin kokemus ja havainto oli myös, että luottamuksen rakentuminen on helpompaa koiran ollessa työskentelyssä mukana.
Eläimen vaikutuksesta luottamuksellisen suhteen syntymiseen on myös paljon tutkimus-tietoa. Muun muassa Kruger ja Serpell (2010, 39–40) ovat todenneet eläinten voivan no-peuttaa terapeutin ja potilaan välisen yhteyden rakentumista sekä voivan toimia kata-lysaattoreina tai välittäjinä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. He ovat myös kuvan-neet eläimen voivan läsnäolollaan jouduttaa ja parantaa toimivan yhteistyön kehittymistä.
Myös Tedeschi ym. (2005, 62) ovat kuvanneet luottamuksellisen yhteyden siirtymistä työskentelyssä mukana olevasta eläimestä kohdistumaan ammattilaiseen.
Kuraattorin toiminnassa ei kenenkään haastatellun kokemusten mukaan ollut mitään eri-laista silloin kun koira on paikalla verrattuna koirattomiin tapaamisiin. Kaikilla oli koke-musta tapaamisista sekä koiran kanssa että ilman. Myös kuraattori itse kuvasi toimivansa tapaamisten aikana samalla tavalla. Kuraattori itse pohti kuitenkin, että ehkä tapaamisissa pitäisi olla jotain eroa, esimerkiksi siten, että koiralla voisi olla tapaamisilla enemmän tilaa toimia oppilaan kanssa. Kaksi oppilasta koki, että heidän oma toimintansa eroaa
koi-ran paikalla ollessa siten, että silloin puhuu itse enemmän. Heistä toinen, kolmetoistavuo-tias seitsemäsluokkalainen Venla, kuvasi kokemustaan koiran mukana olosta kuraattori-tapaamisilla
”no mul on ehkä se et mul, ei ehkä muuta mut sillai niinku paljo rauhallisempi oon ite ja niinku on helpompi keskittyä ja niinku antaa tulla vaa mitä päässä on ihan nii…
…ehkä siihen puhumiseen justiisa.” (Venla, 7lk)
Kuraattorin havaintojen mukaan hänen pitämänsä avoimien ovien vastaanotto ei toimisi ilman koiraa. Oppilaat eivät hänen kokemuksensa mukaan hakeudu samalla tavalla pel-kästään kuraattorin luokse. Kuraattorilla oli myös kokemusta siitä, että etenkin alakoulu-laiset oppilaat saattavat joskus puhua tapaamisella koiralle eivätkä kuraattorille. Myös koiran vierailuista oppitunneilla oli havaintoja sen vaikutuksesta kommunikoinnin hel-pottumiseen ja opetukseen osallistumiseen joidenkin oppilaiden kohdalla.
Sosiaalisissa tilanteissa toimiminen ja niissä pärjääminen on olennainen osa sosiaalisia taitoja ja tutkimuksen analyysirungossa tarkastelun kohteena olikin myös sosiaalisten tai-tojen ja tunnetaitai-tojen vahvistuminen. Koiran merkitys sosiaalisten taitai-tojen tukijana ja vahvistajana jäi haastatteluaineiston perusteella toisarvoiseksi. Sosiaalisiin tilanteisiin mukaan meneminen koettiin helpommaksi, mutta koiran mukana oloa ei kuitenkaan ko-ettu tässä asiassa erityisen merkitykselliseksi. Suurempi vaikutus sosiaalisten taitojen vahvistumisessa oli kuraattorin keskustelutuella. Tosin kolmetoistavuotias seitsemäs-luokkalainen Venla kuvasi kokemustaan eläimen mukana olemisesta kuraattoritapaami-silla merkitykselliseksi
”mun on tavallaan helpompi olla niinku avoimempi, ja niinku avoimemmin puhuu niistä ja niinkun näyttää ehkä enemmän sillai niinku itseeni, ja nii…” (Venla, 7lk) Fine ja Beck (2010, 9) ovat todenneet, että tutkimuksen mukaan pelkkä koiran läsnäolo tukee sosiaalista kanssakäymistä toisten ihmisten kanssa. Fine ja Beck sekä Kruger ja Serpell (2010, 39) ovat molemmat kuvanneet samankaltaisia tutkimuksia siitä, että koiran mukana olo kävelylenkillä on lisännyt positiivista sosiaalista kanssakäymistä vieraiden ihmisten kanssa. Tämän tutkimuksen kohdalla edellä mainittu Finen ja Beckin kuvaama koiran läsnäolon vaikutus sosiaaliseen kanssakäymiseen linkittyy enemmän kuraattorita-paamisten vuorovaikutuksen sujumiseen.
Tutkimukseen haastatellun kuraattorin kokemusten mukaan oppilaiden sosiaalisia taitoja voidaan tietoisesti tukea koiratapaamisilla. Kuraattori kuvasi voivansa huomioida arem-pia tai sosiaalisesti kömpelömpiä lapsia antamalla heidän esimerkiksi taluttaa koiraa kou-lun pihalla. Yli-Viikarin (2014, 58) mukaan hiljaisempi lapsi voi saavuttaa arvostusta luokkatovereidensa silmissä osatessaan toimia eläimen kanssa. Myös Tedeschi ym.
(2005, 68) ovat todenneet tutkimusten osoittaneen eläinten osallistumisella toimintaan olevan sosiaalistava vaikutus. Haastatellun kuraattorin mukaan sosiaalista vahvistamista voidaan edesauttaa myös erilaisten koiran kanssa tehtävien harjoitteiden ja niistä saata-vien onnistumisen kokemusten kautta. Yli-Viikari (2014, 59–60) nostaa esille myös, että eläinavusteisessa työssä toisen elävän olennon kokeminen arvokkaaksi voi laajentua myös välittämiseksi niin omasta itsestään kuin muista ihmisistä.
Tunnetaidot ovat myös osa sosiaalisia taitoja. Koiratyöskentelyn merkitys tunnetaitojen vahvistumiseen ei noussut oppilaiden haastatteluissa kuitenkaan mitenkään vahvasti esille. Suurin osa haastatelluista kyllä kertoi, että omien tunteiden tunnistaminen on jol-lain tavalla helpottunut tai kehittynyt, mutta eivät osanneet kuvata sitä miten se näkyy.
Omien tunteiden ymmärtäminen ja niiden alkuperän tunnistaminen ja sitä kautta niiden työstäminen eteenpäin nousivat asioina, joiden koettiin jossain määrin helpottuneen ku-raattorin vastaanotolla käyntien myötä. Koiran merkitys jäi tässä asiassa oppilaiden ko-kemuksissa vähäiseksi ja he nostivat suurimmaksi vaikuttavaksi tekijäksi kuraattorin kes-kustelutuen.
Kuraattori puolestaan nosti oman kokemuspohjansa perusteella tunnepuolen asiat nimen-omaan sellaisiksi, joihin koiratyöskentelyllä pystytään vaikuttamaan. Hänen kokemuk-sensa mukaan koira voi tapaamisella toimia tunteiden tunnistamisen apuna. Koira toimii kuraattorin mukaan tapaamisilla hyvin herkkänä tunnemittarina ja peilaa oppilaan sen hetkistä tunnetilaa. Myös Sinkkonen (2013, 37) on kirjoittanut lemmikkien kyvystä olla sanattomassa vuorovaikutuksessa ihmisen kanssa ja jakavan saman sensomotorisen ja emotionaalisen maailman. Sinkkonen on kuvannut eläinten välittävän käytöksellään mer-kityksiä sekä vastaavan ihmisen eleisiin, äänensävyihin ja tunnetiloihin. Kuraattorin mu-kaan koiran toiminnan kautta voidaan vallitseva tunnetila ottaa helpommin puheeksi op-pilaan kanssa. Koira ei myöskään loukkaannu jos oppilas torjuu sen yritykset esimerkiksi lohduttaa vaan hakeutuu kuraattorin havaintojen mukaan silti oppilaan lähelle, yrittää jat-kaa lohduttamista ja osoittaa aitoa välittämistä.