Tutkimusten mukaan eläinavusteisella työskentelyllä voidaan tukea ihmisen itsetuntoa sekä edistää positiivisen minäkuvan ja itsetuntemuksen vahvistumista. Boris Levinson (1978, 1031) on todennut jo lähes neljä vuosikymmentä sitten, että lasten itsetunnon ke-hittymistä voidaan edistää lemmikkien pitämisen kautta. Tedeschi ym. (2005, 68) ovat kuvanneet artikkelissaan Boris Levinsonin tekemiä havaintoja, joiden mukaan eläimet
antavat lapsille enemmän mahdollisuuksia hallinnantunteeseen terapiatilanteessa, mikä on tärkeää egon vahvistumiselle ja itsetunnon rakentumiselle. Tedeschi ym. (emt., 63) viittaavat kirjoituksessaan myös Sandra Lookabaugh Triebenbacherin kumppanieläinten psykososiaalisista hyödyistä tehdyn tutkimuksen tuloksiin, joiden mukaan eläimen otta-minen mukaan terapiatyöhön vahvistaa itsetuntoa. Rachel M. Harkerin, Glyn M.Collisin ja June McNicholasin (2000, 193) mukaan tutkimukset ovat osoittaneet, että joillekin henkilöille eläimen omistaminen voi tuoda tunteen omasta tarpeellisuudesta sekä ylläpi-tää ja edisylläpi-tää itsetuntoa.
Tedeschin ym. (2005, 66) mukaan Judith M. Siegelin tutkimuksessa on todettu, että nuo-ruuden aikana eläinten kanssa vuorovaikutuksessa olemisella näyttäisi olevan motivoiva vaikutus. Lisäksi nuorilla lemmikin omistajilla oli raportoitu parempaa itsetuntoa verrat-tuna lemmikittömiin. Harker ym. (2000, 193) viittaavat artikkelissaan Janet Haggerty Da-visin ja Anne McCreary Juhaszin tutkimukseen, jonka yhteydessä nuoret olivat arvioineet eläimen omistamisen saavan heidät voimaan hyvin sekä olemaan tyytyväisiä itseensä.
Harker ym. viittaavat kirjoituksessaan myös Catherine A. Loughlinin ja Peter W. Dow-rickin tutkimukseen, jonka mukaan myös aikuiset ovat ilmaisseet, että eläinten pitäminen on lisännyt heidän elämäänsä tarkoitusta, mistä on ollut hyötyä itsetunnolle. Myös koti-maisessa kirjallisuudessa on kuvattu eläinten kanssa työskentelyn positiivisia vaikutuksia itsetunnolle. Esimerkiksi Leni Palola (2013, 163) toteaa artikkelissaan itsetunnon vahvis-tuvan ratsastusterapian keinoin. Hän kuvaa hevosen kanssa toimimisen onnistuessaan ole-van palkitsevaa ja tukeole-van positiivista kuvaa itsestä sekä vahvistaole-van itsetuntoa.
Kirjallisuuden mukaan eläinavusteisella työskentelyllä voidaan edistää myös ihmisen mi-nuuden tuntemusta ja itsensä hyväksymistä. Levinson (1978, 1031) on todennut, että mo-nille ihmisille yhdessäololla eläinkumppanin kanssa on terapeuttinen merkitys ja se edis-tää itseymmärrystä. Aubrey H. Fine ja Cynthia J. Eisen (2008, 65–69) kuvaavat artikke-lissaan kuinka terapeuttinen työskentely koiran kanssa auttoi vaikeista tunnehäiriöistä kärsivää lasta tulemaan luottavaisemmaksi niin itsensä suhteen kuin toisia ihmisiä koh-taan sekä tietoiseksi siitä, että hän on hyväksytty omana itsenään. Myös Anja Yli-Viikari (2014, 58) kirjoittaa ihmisen ja eläimen vuorovaikutuksesta ja hänen mukaansa eläimen kanssa toimimisesta saatu myönteinen kokemus antaa lapselle itsevarmuutta.
Eläinavusteisen työskentelyn vaikutuksista näyttäisi olevan eniten tutkimustietoa ihmisen psyykkisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Lynne Haverkosin, Karol J. Hurleyn, Sandra McCunen ja Peggy McCardlen (2011, 57) mukaan eläinten omistamisen positiivisista vaikutuksista ihmisten niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin terveyteen on tehty tutkimuk-sia, joissa on tehty löydöksiä eläinten vaikutuksesta stressin, ahdistuksen, yksinäisyyden ja masennuksen vähentymiseen sekä lisääntyneeseen liikunnan harrastamiseen. Hartin (2010, 61) mukaan Parminder Rainan, David Waltner-Toewsin, Brenda Bonnettin, Chris-tel Woodwardin ja Tom Abernathyn vuoden kestänyt pitkittäistutkimus osoitti, että lem-mikin omistaminen oli positiivinen tekijä liittyen muutokseen psyykkisessä hyvinvoin-nissa.
Levinson on todennut julkaisussaan jo vuonna 1972, että lapsi motivoituu eläinavustei-sessa työskentelyssä ja onnistuu sen seurauksena kommunikoimaan eläimen kanssa, mikä johtaa voimaantumisen tunteeseen (Tedeschi, Fitchett & Molidor 2005, 65). Christina Risley-Curtiss, Lisa Anne Zilney ja Rebecca Hornung (2010, 70) kirjoittavat artikkelis-saan ihmisten ja eläinten välisestä voimakkaasta yhteydestä ja toteavat eläinten olevan sen vuoksi myönteinen lisä muun muassa hyväksikäytettyjen lasten hoidossa. Jari Sink-kosen (2013, 43) mukaan kaltoin kohdellut ja traumatisoituneet lapset suhtautuvat usein muihin ihmisiin varautuneesti ja heille on tyypillistä kokea toisten ihmisten kärsimys ja paha olo torjuvasti ja vihamielisesti, koska ne muistuttavat heitä heidän omista traumois-taan. Sinkkonen toteaa, että kiintymys eläimeen voi kuitenkin vaikuttaa merkittävästi psyykkiseen tervehtymiseen.
Aubrey H. Fine ja Alan Beck (2010, 9) toteavat Brenda K. Bryantin esittäneen useimpien ihmisten hakevan sosiaalista tukea sopeutuakseen vaikeisiin tilanteisiin ja että sosiaalinen tuki on terveen toiminnan ja mielenterveyden perusta. Finen ja Beckin mukaan Bryant on todennut lemmikkien ja seuraeläinten olevan erinomainen voimavara tarjoamaan sosiaa-lista tukea ihmisille sekä vaikuttamaan myönteisesti heidän fyysiseen ja psyykkiseen hy-vinvointiinsa. Myös Serpell (2010, 27) on todennut seuraeläinten pystyvän tarjoamaan ihmisille stressiä vähentävää ja sitä torjuvaa sosiaalista tukea.
Myös Haverkos ym. (2011, 77) tuovat esille lemmikkien voivan tarjota henkistä muka-vuuden tunnetta ja sosiaalista tukea. Tedeschi ym. (2005, 65) ovat kuvanneet eläinten tarjoamaa sosiaalista tukea ja heidän mukaansa erityisesti lemmikkieläimet voivat tarjota
mahdollisuuksia hoivata ja kiintyä toiseen sekä tarjota laajennettuja sosiaalisia verkostoja ja sosiaalista kanssakäymistä. Tedeschi ym. kuvaavat eläinten voivan ainutlaatuisesti täyttää yhdistelmän emotionaalisia tarpeita, toisinaan korvaamalla ihmiskontaktien puut-tumisen ja toisinaan laajentamalla suhteita ja sosiaalisia kontakteja tarjoamalla toveruutta vaikeina aikoina. Tämä voi heidän mukaansa muun muassa kannustaa nuoria tarkastele-maan kriittisesti omia toimintatapojaan.
Risley-Curtiss ym. (2010, 69) esittävät, että epätasapainoisissa olosuhteissa elävien lasten kohdalla seuraeläimet saattavat usein olla lasten ainoita ystäviä ja voivat helpottaa sopeu-tumista. Risley-Curtiss ym. viittaavat artikkelissaan Gail F. Melsonin tutkimukseen, jonka mukaan erityisesti lapset tuntevat vetoa eläimiin ja ovat ilmaisseet luottavansa sa-laisuuksiaan, pelkojaan ja vihaansa lemmikeilleen. Myös Alan M. Beck (2011, 45) tuo esille, että tutkimusten mukaan eläimillä on suuri rooli toimia lapsen parhaana ystävänä.
Hän esittää, että siinä missä lähes puolet aikuisista uskoutuu lemmikille tekee yli 70%
nuorista samoin. Lapsi voi jutella ja jakaa asioitaan lemmikille tarvitsematta huolehtia luottamuksellisuudesta, kostosta tai tuomitsemisesta sekä ilman tarvetta kohdata odotuk-sia. Beckin mukaan esimerkiksi lemmikkikoira voi heijastua parhaan ystävän roolissa ja voi siten olla tärkeä ja myönteinen hahmo lapsen sosiaalisessa ympäristössä.
Laukkanen (2013, 22) toteaa eläinten merkityksen korostuvan, mikäli ihmissuhteet ovat jostain syystä puutteellisia tai niihin liittyy traumaattisia kokemuksia. Sinkkonen puoles-taan toteaa lemmikkien voivan vaikuttaa lapsen yksilökehitykseen. Hänen mukaansa lem-mikit ovat sanattomassa vuorovaikutuksessa ihmisen kanssa. Ne jakavat omistajansa sen-somotorisen ja emotionaalisen maailman, välittävät käytöksellään merkityksiä ja kosket-tavat omalla ruumiillaan. Lemmikki vastaa sitä hoitavan ihmisen eleisiin, äänensävyihin ja tunnetiloihin sekä reagoi eroihin, kuolemaan ja menetyksiin. Useimmiten lemmikki myös kiintyy vahvasti omistajaansa. (Sinkkonen 2013, 37.)