Terveyteen liittyvä valtaistuminen

Terveyteen liittyvää valtaistumista voidaan pitää prosessina, jonka myötä kuntoutu-jan tai perheen tiedot ja kriittinen tietoisuus omasta tilanteesta lisääntyvät ja hallin-nan tunne vahvistuu. Tässä poikkileikkaustutkimuksessa valtaistuminen kuvaa ky-selyhetken tilannetta, jolla voidaan olettaa olevan yhteyksiä aikaisemmin toteutetun kuntoutuksen asiakaslähtöisyyteen ja kuntoutusosallisuuteen. Valtaistumista ei kui-tenkaan suoraan tulkita niiden seuraukseksi. Valtaistumiseen ja hallinnan tunteeseen vaikuttavat ihmisen koko elämänhistoria, ja ihmisen valtaistumisen aste on osaltaan

voinut vaikuttaa kuntoutuksen toteutumiseen. Seuraavassa kuvataan lyhyesti vuoden 2018 kyselyyn vastanneiden vastauksia valtaistumisosioihin ja valtaistumisen sum-mapistemäärän yhteyksiä keskeisiin tekijöihin.

Taulukossa 10 on esitetty osuudet niistä eri ryhmien vastaajista, jotka arvioivat val-taistumista ilmaisevien väitteiden pitävän omalla kohdallaan tai lapsensa kohdalla paikkansa. Yleissuuntana on, että vanhemmat arvioivat valtaistumista ilmaisevien väitteiden pitävän paikkansa yleisemmin kuin aikuiset ja aikuiset yleisemmin kuin nuoret. Valtaosa vanhemmista ja aikuisista katsoi oppineensa ymmärtämään, mil-laisista palveluista on hyötyä, ja piti palvelujen tarpeista päätettäessä kuntoutujan tai perheen mielipidettä yhtä tärkeänä kuin asiantuntijan. Kolme neljäsosaa vanhem-mista oli halukas jakamaan itsellään olevaa tietoa myös muille ihmisille. Aikuisilla ja nuorilla samoin ajattelevien osuudet olivat selvästi pienempiä.

Taulukko 10. Arviot terveyteen liittyvää valtaistumista koskevien väitteiden paikkansa pitävyydestä^a. Vaihtoehdon ”pitää täysin tai melko lailla paikkansa” valinneiden prosenttiosuus kaikista vastanneista.

Lapset n = 948–951

Nuoret n = 217–221

Aikuiset n = 999–1 007 Pystyn/perhe pystyy käsittelemään hyvin sairauteen tai

rajoitteeseen liittyviä ongelmia 88 53 74

Keskityn/perhe keskittyy hyviin asioihin elämässä, ei vain

ongelmiin 90 65 72

Tunnen että minulla on riittävästi tietoa oman/lapseni

sairauden hoidosta ja kuntoutuksesta 73 68

Tunnen hyvin ao. sairauden ja toimintarajoitteen ja tiedän

mitkä tekijät siihen vaikuttavat 82 53 78

Olen oppinut ymmärtämään, millaisista palveluista minulle/

lapselleni on hyötyä 89 - 81

Minun (ja lapseni) mielipide yhtä tärkeä kuin asiantuntijan

päätettäessä millaisia palveluja tarvitaan 87 57 87

Jos jokin kuntoutuspalvelu ei kohdallani toimi, ilmoitan siitä

ja ehdotan jotakin muuta - - 75

Tiedän millaisia oikeuksia minulla/lapsellani on palveluihin

ja sosiaaliturvaan 68 - 58

Voin käyttää kokemuksiani auttaakseni muita

ihmisiä/per-heitä, joilla on samanlaisia ongelmia 76 35 63

Valistan mielelläni, jos ihmisillä vääriä käsityksiä

sairaudes-ta sairaudes-tai vammassairaudes-ta ja toiminsairaudes-tarajoitteessairaudes-ta 78 - 63

En puhu koskaan sairaudestani tai vammastani

ulkopuoli-sille 77^b 39^b 23^b

a Osiot muotoiltiin eri ryhmissä vastaamaan kyseisen ryhmän tilannetta. Aikuisilla osioiden määrä oli 11, lasten vanhemmilla 10 ja nuorilla 6.

b ”Ei pidä paikkaansa” -vastausten osuus.

Terveyteen liittyvä valtaistuminen oli vahvimmin yhteydessä koettuun kuntoutusosal-lisuuteen: korrelaatio oli aikuisilla jonkin verran suurempi kuin lasten vanhemmilla.

Valtaistuminen korreloi myös kuntoutuksen asiakaslähtöisyyden kokonaissummaan tilastollisesti merkitsevästi. Kuntoutusosallisuus ja kuntoutuksen asiakaslähtöisyys ovat melko voimakkaassa yhteydessä keskenään: korrelaatio oli lapsilla −0,53 ja ai-kuisilla −0,47. Aktiivisella toimijuudella on oletusten suuntaiset mutta melko heikot yhteydet valtaistumiseen ja kuntoutuksen asiakaslähtöisyyteen. (Kuvio 13.)

Kuvio 13. Koetun kuntoutusosallisuuden, kuntoutuksen asiakaslähtöisyyden (KAARI)^a ja aktiivisen toimi-juuden yhteydet (Pearsonin korrelaatiot) toisiinsa ja terveyteen liittyvään valtaistumiseen lasten (ylempi luku) ja aikuisten (alempi luku) aineistoissa.

Koettu

a KAARI-kyselyn pisteytyksessä pieni arvo merkitsee suurempaa asiakaslähtöisyyttä, ja siten sen korrelaatio mm. koettuun kun-toutusosallisuuteen on negatiivinen.

Yhteenveto

• Koetulla kuntoutusosallisuudella tarkoitettiin kuntoutujan ja perheiden kuulemista kuntoutussuunnittelussa ja kuntoutuksen toteutuksessa sekä kuntoutuksen vastaamista kuntoutujien ja heidän perheidensä tarpeisiin. Kuntoutujan ja perheen kokema

kuntoutusosallisuus oli aikuisilla ja lapsilla vahvempaa vuonna 2018 kuin vuonna 2007. Se oli myös vuoden 2018 aineiston etuusryhmässä 2 vahvempaa kuin vuoden 2007 aineistossa. Erot eivät kuitenkaan olleet suuret. Selvä ero oli siinä, miten kuntoutusta toteuttava taho oli ottanut huomioon kuntoutujan tai perheen mielipiteet. Vuoden 2018 etuusryhmien välillä ei ollut eroja kuntoutusosallisuuden kokemisessa.

• Nuorten arviot kuulluksi tulemisesta olivat kriittisempiä kuin lasten vanhempien tai aikuisten kuntoutujien arviot, eikä eri vuosien välillä ollut eroa.

• Kuntoutusosallisuus oli keskimääräistä vähäisempää perheissä, jotka joutuivat taloudellisen tilanteen vuoksi tinkimään kulutuksesta. Aikuisilla kuntoutusosallisuus oli vähäisempi, jos koulutustaso oli matalampi tai suoriutuminen kommunikaation ja kognitiivisten toimintojen alueella heikompi. Kuntoutusosallisuus oli naisilla jonkin verran vahvempaa kuin miehillä.

• Valtaosa lasten vanhemmista ja aikuisista ilmoitti hyödyntäneensä avokuntoutuksessa

suositeltuja harjoitteita tai saatuja tietoja ja ohjeita vähintään kerran viikossa kuntoutustilanteen ulkopuolella. Lasten etuusryhmässä 2 se oli yleisempää kuin etuusryhmässä 1.

• Nuoret hyödynsivät avokuntoutuksessa saatuja ohjeita ja harjoitteita muita ryhmiä harvemmin.

Niiden, jotka eivät olleet saaneet itselleen sopivia ohjeita tai harjoitteita, osuus oli heillä suurempi kuin lasten vanhemmilla ja aikuisilla.

• Kaksi kolmannesta vanhemmista ja alle puolet nuorista ja aikuisista arvioi kuntoutuksessa saaduista harjoitteista ja ohjeista olleen paljon hyötyä kuntoutujan toimintakyvylle tai hyvinvoinnille.

• Terapian asiakaslähtöisyyden arviot olivat pääosin myönteisiä. Nuorten arviot olivat kuitenkin kriittisempiä kuin muiden ryhmien.

• Lasten vanhemmat ja aikuiset kuntoutujat olivat usein täysin samaa mieltä siitä, että terapeutti kohtelee tasavertaisesti ja kuuntelee tarkasti ja kärsivällisesti (avoin kommunikaatio).

Monet olivat samaa mieltä myös siitä, että terapeutti laati yhteistyössä yksilölliset tavoitteet terapiajaksolle. Edellisiä harvemmat – kuitenkin vähintään puolet vastaajista – olivat täysin samaa mieltä siitä, että terapeutti laati terapiajakson suunnitelman yhteistyössä ja kävi kuntoutujan kanssa läpi syitä tavoitteissa edistymiselle (vastavuoroinen osallistuminen) tai kannusti ottamaan vastuuta kuntoutumisesta, motivoi omatoimiseen toteuttamiseen tai tuki kuntoutujaa ilmaisemaan omia mielipiteitään (tietoisuuden lisääminen).

• Nuorten arviot kuntoutuksen asiakaslähtöisyydestä olivat vähemmän myönteisiä kuin muiden ryhmien. He erosivat sekä lasten vanhemmista että aikuisista kuntoutujista erityisesti

vastavuoroisen osallistumisen, tarpeellisen tiedon tarjoamisen ja avoimen kommunikaation osa-alueiden osioissa.

• Koetun kuntoutusosallisuuden ja kuntoutuksen asiakaslähtöisyyden välillä oli oletusten mukainen positiivinen ja melko vahva yhteys sekä lasten että aikuisten aineistossa. Kumpikin muuttuja korreloi myös aktiiviseen toimijuuteen ja terveyteen liittyvään valtaistumiseen.

4.4 Sosiaalinen tuki ja osallistuminen yhteisölliseen toimintaan