Avomuotoisen kuntoutuksen toteutus ja asiakaslähtöisyys

Terapeuteista 56 prosenttia ilmoitti avokuntoutuksen toteutuvan kokonaan tai pää-asiassa yrityksen tiloissa, 40 prosenttia pääosin kuntoutujan kotona tai lähiympäris-tössä ja 4 prosenttia muualla. Terapian toteuttamispaikat vaihtelivat asiakaskunnan mukaan siten, että niillä terapeuteilla, joilla oli vain lapsia asiakkaina, terapia toteutui useimmiten asiakkaan kotona ja lähiympäristössä, kun taas terapeuteilla, joilla oli vain aikuisasiakkaita, terapia toteutui useimmiten terapeutin tiloissa (taulukko 15).

Taulukko 15. Avokuntoutuksen toteuttamispaikat terapeutin asiakaskunnan mukaan, prosenttiosuudet.

Vain lapsia Kokonaan yrityksen tai työnantajan

tiloissa 4 24 24 11 15

Pääosin yrityksen tai työnantajan tiloissa, osin myös kuntoutujan

kotona ja lähiympäristössä 19 35 57 45 41

Pääosin kuntoutujan kotona ja

lähiympäristössä 72 35 17 40 40

Muualla 5 6 2 4 4

Yhteensä 100 (215) 100 (129) 100 (280) 100 (251) 100 (875)

Puheterapeuteilla ja toimintaterapeuteilla – jotka työskentelivät paljolti nimenomaan lasten parissa – terapia toteutui pääosin kuntoutujan kotona ja lähiympäristössä (81 %, 57 %) ja hyvin harvoin pelkästään yrityksen tiloissa (3 %, 1 %). Molemmat ammattiryhmät työskentelivät suureksi osaksi lasten kanssa. Toisena ääripäänä olivat psykoterapeutit, jotka työskentelivät enimmäkseen yrityksen tiloissa (67 %) mutta toisinaan kuitenkin myös kuntoutujan kotona tai lähiympäristössä (29 %).

Fysiotera-peuteilla ja musiikkiteraFysiotera-peuteilla tavallisin vaihtoehto oli työskentely pääosin yrityk-sen tiloissa mutta osin myös kuntoutujan kotona tai lähiympäristössä (58 %, 51 %).

Vastaajia pyydettiin kuvaamaan toimintansa sisältöä usean kysymyksen avulla. Lä-hes kaikki terapeutit ilmoittivat hyödyntävänsä ainakin useimpien asiakkaidensa kohdalla kuntoutujaa koskevia ennakkotietoja terapiaa suunnitellessaan, seuraavan-sa kuntoutumisen edistymistä terapian aikana sekä hyödyntävänsä yksilöterapiasta saamaansa palautetta toimintansa kehittämisessä. Pääosa kertoi ottavansa huomioon myös omaisten mahdollisuudet ja voimavarat toteutussuunnitelmaa tehdessään.

Kolmannes terapeuteista teki kotikäyntejä kaikkien asiakkaidensa luona (tauluk-ko 16). Pelkästään lasten kanssa työskentelevät terapeutit tekivät kotikäyntejä muita terapeutteja useammin; kolme neljäsosaa lasten kanssa työskentelevistä terapeuteista ilmoitti tekevänsä kotikäyntejä useimpien asiakkaidensa luona.

Taulukko 16. Eri toimintatapojen toteutuminen terapeuttien toteuttamissa terapioissa, prosenttiosuudet (n = 869–880).

kuntoutus-ta (perehdyn kodin olosuhteisiin,

toteutamme terapiaa kotona) 32 31 25 12 100

Teen tavoitteiden saavuttamista ja osallistumista tukevia liikunta- ja

harrastuskokeiluja 7 16 41 36 100

Tuen kuntoutujaa seuraamaan kun-toutumisensa toteutumista pitämällä

kuntoutuspäiväkirjaa 7 13 37 43 100

Tuen kuntoutujan omatoimista

harjoitte-lua välitehtävien avulla 17 27 41 15 100

Laadin kuntoutujalle kuntoutuspalautteen

useammin kuin kerran vuodessa 9 14 50 27 100

Kuntoutuspäiväkirja, jonka avulla pyritään tukemaan kuntoutujaa kuntoutuksen etenemisen seuraamisessa, oli ainakin joskus ja joidenkin asiakkaiden kohdalla käy-tössä 57 prosentilla terapeuteista. (Taulukko 16.) Musiikkiterapeuteista 14 prosent-tia käytti kuntoutuspäiväkirjaa kaikkien asiakkaidensa kanssa. Kuntoutuspäiväkirjaa käytti ainakin joskus suurempi osa aikuisten parissa työskentelevistä terapeuteista kuin niistä, joilla ei ollut aikuisasiakkaita. Psykoterapeuteista lähes kaksi kolmannes-ta (64 %) ilmoitti, että kuntoutuspäiväkirja ei ollut heillä käytössä, ja muilla terapeu-teilla vastaava osuus vaihteli 33 prosentista (fysioterapeutit) 53 prosenttiin (puhe-terapeutit).

Erilaisia välitehtäviä käyttivät useimmat terapeutit (85 %) ainakin joidenkin asiak-kaiden kanssa, mutta alle viidenneksellä ne olivat säännöllisessä käytössä. (Tauluk-ko 16.) Välitehtävien antaminen oli tavallisinta puheterapeuteille. Heistä 77 prosent-tia ilmoitti välitehtävien olevan käytössä kaikilla tai ainakin useimmilla kuntoutujilla, kun fysio- ja toimintaterapeuteilla vastaava osuus oli 37−38 prosenttia ja psyko- ja musiikkiterapeuteilla 21−23 prosenttia. Psykoterapeuteista lähes puolet (46 %) ei käyttänyt välitehtäviä lainkaan tai ilmoitti, että sellaiset eivät kuulu terapiaan. Väli-tehtäviä käyttivät lasten kanssa työskentelevät terapeutit useammin kuin aikuisten tai nuorten kanssa työskentelevät.

Toteutetun terapian asiakaslähtöisyyden arviointia varten laadittiin asiakkaiden vastattavaksi tarkoitetusta KAARI-kyselystä muunnos, jossa terapeutti arvioi tera-peutti-asiakasyhteistyötä itse¹¹. Yleisesti voidaan todeta, että valtaosa terapeuteista arvioi toimivansa asiakaslähtöisesti kaikkien tai ainakin useimpien asiakkaidensa kanssa (liitetaulukko 8). Lähes kaikki katsoivat kohtelevansa asiakastaan tasavertai-sena ja myös kuuntelevansa tarkasti asiakastaan (avoin kommunikaatio). Kaikki te-rapeutit eivät kuitenkaan laatineet kuntoutujan kanssa terapiajakson tavoitteita, ja vain 60 prosenttia terapeuteista ilmoitti, että he laativat terapiajakson suunnitelman yhdessä kaikkien asiakkaidensa kanssa. Puolet kävi yhdessä kuntoutujan tai hänen omaisensa kanssa läpi kuntoutumisen etenemiseen liittyviä asioita (vastavuoroinen osallistuminen).

Erot eri terapeuttiryhmien välillä olivat pieniä. Miehet arvioivat toimintansa vä-hemmän asiakaslähtöiseksi kuin naiset, ja eroja esiintyi paitsi koko asteikolla myös erityisesti osa-alueiden ”Vastavuoroinen osallistuminen” (p < 0,001) ja ”Tarpeelli-sen tiedon tarjoaminen” (p < 0,01) osioissa. Alle 35-vuotiaat terapeutit arvioivat toi-mintansa vähemmän asiakaslähtöiseksi kuin vanhemmat ikäryhmät. He myös vas-tasivat vähemmän myönteisesti kyselyä täydentävään osioon 17 (osaaminen vastaa kuntoutujan tarpeita). Myös terapeutin uran pituudella oli selvä yhteys toiminnan asiakaslähtöisyyteen: vähemmän kuin 5 vuotta terapeutteina toimineet arvioivat toi-mintansa vähemmän asiakaslähtöiseksi kuin 10−20 vuotta tai yli 20 vuotta toimineet.

Selvimmät erot olivat osa-alueille ”Tietoisuuden lisääminen” ja ”Tarpeellisen tiedon tarjoaminen” sekä kokonaispistemäärässä ja omaa osaamista koskevassa lisäosiossa.

Vastauksissa näkyy myös organisaation merkitys (p < 0,001): yksityiset ammatinhar-joittajat arvioivat toimintaansa osa-alueella ”Tarpeellisen tiedon tarjoaminen” muita myönteisemmin. He myös katsoivat muita yleisemmin, että heidän osaamisensa vas-taa kuntoutujan tarpeita (p = 0,01).

Asiakasryhmien iällä ei ollut terapeuttien arvioiden mukaan yhteyttä toiminnan asiakaslähtöisyyteen. Ainoastaan tietoisuuden lisäämiseen liittyvissä toiminnoissa aikuisten asiakkaiden kanssa toimivat terapeutit olivat muita aktiivisempia.

Kehitys-11 Osioiden vastausvaihtoehdot pisteytettiin (1 = kaikkien kuntoutujien kanssa, 5 = en kenenkään kanssa) ja laskettiin osa-alue- ja kokonaispistemäärät KAARI-kyselyn tapaan.

vammaisten asiakkaiden kanssa työskentelevät terapeutit arvioivat toimintansa vä-hemmän asiakaslähtöiseksi kuin ne, joilla ei ollut kehitysvammaisia asiakkaita. Ero näkyi osa-alueista toiminnan vastavuoroisuudessa (p = 0,025), tietoisuuden lisäämi-sessä (p < 0,001) ja avoimessa kommunikaatiossa (p = 0,033) sekä kokonaissummas-sa (p = 0,002).

Kaikista terapeuteista noin 70 prosenttia arvioi, että kuntoutujat toteuttavat heille terapiassa suositeltuja ohjelmia tai harjoituksia vähintään kerran viikossa myös tera-pian ulkopuolella. Fysioterapeuttien ja puheterapeuttien toimintaan tällaiset ohjel-mat ja harjoitukset kuuluivat aina, ja he myös arvioivat kuntoutujien soveltavan niitä aktiivisesti kotona. Psykoterapeuteista yli 40 prosenttia ilmoitti, ettei tällaisten harjoi-tusten teko sisälly toimintaan. Arvioitaessa vastaavasti erilaisten ohjeiden ja tietojen käyttöä terapian ulkopuolisissa tilanteissa terapeuttien erot ovat pienemmät. Myös psykoterapeuteista 44 prosenttia arvioi, että tietoja käytetään hyväksi päivittäin. Toi-saalta psykoterapeuteista viidenneksen mukaan tällaisten tietojen ja ohjeiden anta-minen ei kuulu terapiaan. (Kuvio 21.)

Kuvio 21. Viiden terapeuttiryhmän edustajien vastaukset siitä, missä määrin asiakkaat toteuttavat heille suositeltuja harjoitteita sekä käyttävät ohjeita ja tietoja hyväksi kotona tai kodin ulkopuolella, prosent-tiosuudet.

viikossa Harvemmin Ei anneta ohjeita

Osuus vastaajista, %