Sisältö 1 Johdanto
5 Terapeuttikyselyn tulokset
5.6 Terapioiden vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat
Terapeutteja pyydettiin myös omin sanoin arvioimaan toteuttamiensa terapioiden vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia kuntoutujien ja heidän omais-tensa näkökulmasta. Kysymys perustui niin kutsuttuun SWOT-analyysiin15, jolla pyritään selvittämään, millaiset sisäiset ja ulkoiset tekijät vastaajat kokevat kysees-sä olevan toiminnan kannalta suotuisiksi ja epäsuotuisiksi. Terapeuttien vastaukset osoittautuivat monitahoisiksi ja -tasoisiksi ja laaja-alaisiksi16. Terapioiden vahvuuk-sia, heikkoukvahvuuk-sia, mahdollisuuksia ja uhkia koskevat vastaukset luokiteltiin sen mu-kaan, minkä tahon toimintaan annetut arviot kohdistuivat. Ne esitellään alla olevassa taulukossa ristiintaulukoituina hoitavien tahojen, Kelan, terapeuttien, terapian toteu-tuksen, kuntoutujien ja heidän läheistensä sekä muiden arjen toimijoiden kanssa.
(Taulukko 19, s. 101–103.)
15 Lyhenne sanojen englanninkielisistä vastineista strengths, weaknesses, opportunities, threats.
16 Vastaukset voidaan tässä raportoida vain tiivistettyinä, minkä vuoksi keskitytään vain yleisimmin esiin nostettuihin ja keskeisimmiksi arvioituihin kysymyksiin.
a terapeuttien äänellä101 Vahvuudet, onnistumisen
edellytykset Heikkoudet Mahdollisuudet Uhat
Hoitavat tahot
– Selkeät prosessit ja kuntou-tussuunnitelmat
– Huolelliset tutkimukset, kattava tiedon keruu ja oikea diagnosointi
– Ohjaaminen oikeanlaiselle terapeutille
– Säännölliset verkostopalaverit
– Lääkäriaikojen saamisen ongelmat – Lääkäreiden suuri vaihtuvuus vähäi-nen käyttö, terapeuttien sulkemivähäi-nen verkostopalaverien ulkopuolelle
– Hoitoon ohjautumisen ja hoitoketjujen parantaminen ja nopeuttaminen – Hoitavan tahojen ja terapeuttien välisen yhteistyön lisääminen ja parantaminen – Kuntoutukseen pääsyn nopeutuminen ja tehostuminen
– Tiedon siirtämisen tehostaminen – Kokonaisvaltaisen ajattelun lisääminen
– Tulevaan sote-ratkaisuun liittyvä epätietoisuus
– Epävarmuus mm. järjestämisvastuusta – Palvelujen huononeminen
– Kuntoutuksen aseman heikentyminen – Isojen yritysten jalkoihin jääminen – Terapioiden väheneminen ja terapioiden arvostuksen lasku
– Eriarvoisuuden lisääntyminen – Paluu kapea-alaisuuteen, irralliseen terapiassa käyntiin
Kela – Terapioiden jatkuminen – Nopeat kuntoutuspäätökset – Terapioiden riittävä määrä – Terapioiden riittävä kesto, viikoittaisten kertojen määrä ja kertojen keston
– Terapeuttien riittävä määrä ja pysyvyys
– Hinnoittelu mahdollistaa laadukkaan terapian – Asetettujen tavoitteiden ja käytettävissä olevan ajan välinen suhde oikea
– Epäselvyys terapioiden jatkumisesta – Kuntoutuspäätösten tekemisen hitaus ja vaihtelevat kriteerit – Terapioiden kokonaiskeston ja vii-koittaisten kertojen määrän ja keston vähentäminen
– Terapioiden reunaehtojen jatkuva tiukentaminen
– Terapeuttien ammatilliseen osaami-seen ja ammattietiikkaan luottaminen – Vanhempien ohjauskäyntien puuttu-minen lasten ja nuorten terapioista – Byrokratian jatkuva lisääntyminen
– Terapioiden jatkuminen
– Terapian hinta-laatusuhde, joka mah-dollistaa laadun säilymisen
– Terapeuttien jatko- ja täydennyskoulut-tautumisen arvostamisen säilyminen – Terapioiden riittävän keston ja viikoittai-sen kertamäärän ja keston säilyminen – Maantieteellisen eriarvoisuuden vähentäminen
– Hyvien ja käyttäjäystävällisten tietojär-jestelmien käyttöönotto
– Vanhempien ohjauskäyntien palautta-minen lasten ja nuorten terapioihin
– Terapioiden keston, viikoittaisten kerto-jen määrän ja keston vähentäminen – Kuntoutussuunnitelmista selkeästi poikkeavien päätösten lisääntyminen – Myöntökriteerien hämärtyminen ja epätasa-arvoistuminen
– Hinnan painottuminen kilpailutuksessa – Terapian laadun ja tuloksellisuuden heikkeneminen
– Mahdollisuus panostaa välineisiin ja kouluttautumiseen heikkenee – Isot yritykset polkevat hintoja laadun kustannuksella
– Henkilökunnan suuri vaihtuvuus isoissa yrityksissä
– Terapia ei perustu vuorovaikutukseen ja henkilökohtaiseen luottamussuhteeseen eikä ole kasvuprosessi vaan suorite
Taulukko 19 jatkuu.
aiden ja terapeuttien äänellä102 sai-raus- tai vammaryhmiin, lapsiin ja nuoriin ym.
– Pitkä ja laaja-alainen työ-kokemus
– Uusimman tutkimuksen ja alan kehityksen seuraaminen
– Terapeutin heikko tietotaito kuntou-tujan sairaudesta tai vammasta – Uuden tiedon saannin ongelma kuntoutujien kirjon lisääntyessä – Lisäkouluttautuminen ei toteudu, ei mahdollisuutta erikoistua tai syventää tietotaitoa
– Urautuminen pitkiin terapiasuhteisiin – Koulutuksen puute
– Kyvyttömyys vastata kuntoutujan tarpei-siin ammatillisesti ja henkisesti – Täydennyskoulutuksen, kokemuksen ja osaamisen arvostuksen laskeminen – Vaikuttavuuden menettäminen – Mielenkiinnon ja työmotivaation heikke-neminen, kyllästyminen
– Terveyden heikkeneminen
– Työssä jaksamisen ongelmat ja uupu-minen
– Terapeutin ja kuntoutujan toimiva vuorovaikutussuhde – Hyvät, laadukkaat ja monipuoliset tilat ja välineet, erikoislaitteistot
– Isoissa yrityksissä terapeutin vaihtuminen
– Itsenäisen ammatinharjoittajan rajalliset mahdollisuudet pitää isoja ja monipuolisia tiloja ja laitteita – Tilojen puute tai huonot tilat koulu-käynneillä
– Tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden osoittaminen
– Taloudellinen kannattamattomuus
– Yksilöllisyys, asiakaslähtöisyys ja -keskeisyys
– Toimiva kommunikaatio ja vuorovaikutus – Kuntoutujan ja terapeutin välinen hen-kilökohtainen kontakti ja suhde – Arjen kuntoutus, omatoimisen harjoitte-lun aktivoiminen
– Konkreettiset, arjessa toteutettavat harjoitteet
– Tavoitteiden löytäminen arjen toimin-noista
– Terapian linkittyminen arjen ympäristöön – Harrastuskokeilut, vapaa-ajan toimin-nan etsiminen
– ICF:n laajempi ja syvempi hyödyntämi-nen
– Uusi teknologia, digitalisaatio yhteyden-pidossa, harjoitusohjelmissa
– Tavoitteiden saavuttaminen vaikeutuu – Koulutuksen ja osaamisen merkityksen väheneminen
– Pätevyysvaatimusten muutokset – Riittämättömyyden tunne
– Terapian toteuttaminen vain vastaan-ottotiloissa ilman yhteyttä läheisiin – Liian suuret yksiköt, joissa yksilöllisyys katoaa
– Terapioiden siirtyminen takaisin kun-touttajien tiloihin
– Etäkuntoutus
– Pienten yksiköiden epävarmuus inves-tointien suhteen
Taulukko 19 jatkuu.
a terapeuttien äänellä103
– Perheen ja läheisten tuki ja osallistuminen
– Arjen voimavarat, tilanteet, tarpeet
– Kuntoutuja tai läheiset eivät usko muutoksen mahdollisuuteen – Perheen tai läheisten puuttuminen – Voimavarojen ja jaksamisen heikke-neminen
– Omatoiminen tai avustettu har-joittelu arjessa jää liian vähäiseksi, ei toteudu tavoitteiden mukaisesti, opitut asiat eivät siirry arkeen – Kuntoutujan sairauden etenemi-nen, toimintakyvyn heikkenemietenemi-nen, ikääntyminen
– Tulosten näkeminen: kuntoutuminen, osallisuuden lisääntyminen
– Vaikutusmahdollisuudet omaan elämään lisääntyvät toimintakyvyn muu-toksen myötä
–Tieto lisääntyy
– Perheen voimaantuminen ja voimavaro-jen lisääntyminen
– Eivät tule kuulluiksi yhteiskunnallisten muutosten vuoksi
– Tarpeita ei pystytä toteuttamaan – Ei ole voimavaroja tukea lapsen tai nuoren kuntoutusta
– Eivät osaa käyttää uusia mahdollisuuk-siaan ja oikeukmahdollisuuk-siaan
– Vanhemmuuden vaikeudet ja voima-varojen väheneminen
Muut arjen toimijat
– Yhteydenpito, yhteistyö ja verkostokäynnit
– Toimivaa, joustavaa, avointa, kannustavaa, aktiivista yhteis-työtä
– Päiväkotien ja koulujen kiire: eivät lähde yhteistyöhön
– Avustajien vaihtuvuus, puutteellinen osaaminen
– Terapeuttien välinen tieto kulkee vain kuntoutujan välityksellä, vaarana ristiriitaiset ohjeet ja neuvot – Asumisyksiköissä henkilökunnan vaihtuvuus, kiire, vähäinen kuntoutus-osaaminen
– Lastensuojelu: kontaktit joskus ohuita kiireen vuoksi
– Terveydenhoito, erikoissairaanhoito:
henkilökunnan vaihtuvuus, ei synny jatkumoa
– Resurssien lisääminen
– Tiedonkulun ja ymmärryksen lisäämi-nen
– Kommunikaatiovälineiden kehittämi-nen, verkostokäynnit, yhteisterapiat
– Yhteistyö, keskustelu ja yhteydenpito vähenevät, asiat käsitellään vain paperil-la, ei kuunnella terapeutteja
– Toimitaan irrallaan ja tehdään yhteistyö-tä yhä vähemmän, hajanaisuus
– Taitojen hidas siirtyminen arkeen, terapia jää irralliseksi arkielämästä – Päiväkoti ja koulu ovat yhä vaativampia ympäristöjä lapsille ja nuorille, erityis-tarpeisilla lapsilla ja nuorilla vaikeuksia pärjätä siellä
– Koulussa on rajattu terapioiden toteu-tumista kouluaikana, ei nivoudu silloin arkipäivän toimintaan
Yhteenveto
• Terapeutit arvioivat asiakkaidensa keskeiseksi tuen tarpeeksi asiakaskunnasta riippumatta itsenäisen selviytymisen arkielämän tilanteissa. Aikuisilla painottuivat sen lisäksi liikkumiseen ja fyysiseen suoriutumiseen liittyvät tarpeet, lapsilla kommunikaatiotaitoihin ja kognitiivisiin taitoihin liittyvät tarpeet.
• Terapioihin kohdistui myös terapiamuotojen väliset rajat ylittäviä, eri terapioiden ydinsisältöjä laaja-alaisempia tarpeita: perheen kokonaistilanteeseen vastaaminen, kuntoutumista koskevan tiedon ja ymmärryksen lisääminen tai sosiaalisten taitojen ja suhteiden edistyminen.
• Kuntoutussuunnitelman puutteet ilmenivät terapeuttien mukaan mm. yksilöllisten
kuntoutustavoitteiden kuvaamisessa ja aikaisemmin toteutuneen kuntoutuksen vaikutuksen arvioinnissa. Tavoitteet saattoivat perustua testituloksiin, eivät kuntoutujan arjen tilanteeseen, ja suunnitelmasta saattoi puuttua kuntoutujan tai perheen käsitykset mahdollisuuksistaan osallistua kuntoutukseen.
• Terapeuttien ilmoitukset terapian toteutuspaikasta vaihtelivat terapeutin asiakaskunnan mukaan ja olivat samansuuntaiset kuin kuntoutujien kokemukset (vrt. luku 4.2.3). Lasten kanssa työskentelevät tekivät usein kotikäyntejä, mutta aikuisilla kotikäynnit olivat selvästi harvinaisempia.
• Osa terapeuteista käytti terapian tukena kuntoutuspäiväkirjaa tai erilaisia välitehtäviä. Niiden käyttö oli kuitenkin hyvin vaihtelevaa myös saman terapiamuodon tai iältään samanlaisen asiakaskunnan piirissä. Osa terapeuteista ei antanut asiakkailleen mitään harjoitteita tai ohjeita käytettäväksi terapiatilanteen ulkopuolella. Psykoterapeuteista muita suurempi osa ilmoitti, että sellaiset eivät kuulu terapiaan.
• Arvioidessaan terapiansa asiakaslähtöisyyttä KAARI-kyselyn (vrt. luku 4.3.3) sovelluksella lähes kaikki terapeutit katsoivat kohtelevansa asiakkaitaan tasavertaisina ja kuuntelevansa heitä tarkasti (avoin kommunikaatio). Kaikki eivät kuitenkaan asettaneet terapiajakson tavoitteita tai laatineet sitä koskevaa suunnitelmaa yhdessä kuntoutujan kanssa (vastavuoroinen osallistuminen).
• Lasten parissa työskentelevistä yli puolet aikuisten parissa työskentelevistä selvästi harvempi ilmoitti ohjaavansa terapian yhteydessä kaikkien asiakkaidensa omaisia. Yleisintä läheisten ohjaus oli puheterapeuteilla, joiden asiakaskunta oli usein lapsia, ja harvinaisinta psykoterapeuteilla, joiden asiakaskunta koostui pääasiassa aikuisista ja nuorista. Yhteistyö vanhempien kanssa jäi helposti vähäiseksi, jos lapsen tai nuoren terapiakäynnit toteutuivat päiväkodissa tai koulussa eikä terapeutti tavannut niiden yhteydessä vanhempia lainkaan.
• Lasten kanssa työskentelevät terapeutit arvioivat yleisemmin yhteistyön eri tahojen kanssa toimivan hyvin kuin aikuisten kanssa työskentelevät. Lähes kaikkialla lisääntynyt kiire, työntekijöiden suuri vaihtuvuus ja sijaisten suuri määrä aiheuttivat terapeuttien mukaan haasteita yhteistyölle.
• Osa terapeuteista oli huolestunut siitä, että kuntoutussuunnitelmista poikkeavat
kuntoutuspäätökset näyttävät lisääntyneen ja myöntökriteerit hämärtyneen. Erityistä huolta herätti hinnan painottuminen kilpailutuksissa laadun sijasta ja terapian muuntuminen sen myötä suoritteeksi sen sijaan, että se tukisi monipuolisesti kuntoutujan kasvuprosessia.