Hinta ja laatu kilpailutuksissa

Viimeisimmän kilpailutuksen hinta-laatusuhde ja lukuisat epäjohdonmukaisuudet osoittivat laadun, osaamisen ja asiakaslähtöisyyden arvostuksen vähentyneen. Tera-peutit kokevat kilpailutuksen olleen epäoikeudenmukainen ja polkeneen hyvää kun-toutuskäytäntöä.

Terapeutit kertoivat haastatteluissa kokemuksiaan ja näkemyksiään Kelan viimei-simmästä vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen terapioita koskeneesta kilpailutuk-sesta. Kilpailutusta arvosteltiin ennen kaikkea hinnan ja laadun välisen painoarvon muuttamisesta 50–50 prosentista 80–20 prosenttiin sekä muutoksen radikaaleista seurauksista kuntoutujille, heidän läheisilleen ja palveluntuottajille. Kilpailutuksen koettiin kääntäneen aiemman, pitkäaikaiseen ja johdonmukaiseen kehittämistyöhön ja korkean laadun tavoittelemiseen perustuneen kuntoutustoiminnan päälaelleen.

Aiemmin työkokemusta ja erikoistumista painottaneeseen linjaan tehtyjen muutos-ten koettiin olleen ennalta-arvaamattomia sekä väheksyvän terapeuttien hankkimaa osaamista.

Hinnan voimakkaan painottamisen nähtiin karsineen palveluntuottajien joukosta nimenomaan kokeneimpia terapeutteja, jotka olivat Kelan aiemman linjan mukaises-ti panostaneet osaamisensa kehittämiseen, erikoistumiseen, työkokemuksen kartut-tamiseen ja erityisvälineiden hankkimiseen, ja suosineen sen sijaan lyhyen ja kapean työkokemuksen omaavia terapeutteja sekä isoja yrityksiä. Esimerkiksi yksi ratsastus-terapeuteista kuvasi tuntemuksiaan seuraavasti:

”Sillä tavalla, jos minä ajattelen sitä palveluntuottajan kannalta ja terapeuttien kannalta, niin Kelahan on auktoriteetti. – – Se mikä on, mistä minä en tykkää yhtään, niin on se, että Kela toimii pelon kautta meitä terapeutteja kohtaan. Elikkä se, että meitä pidetään epätietoisuudessa asioiden suhteen. Se on vähän niin kuin yllätys aina, että mitä Kela on keksinyt. Ja meidän pitäisi olla niin kuin marionettinuket valmiina ihan minkälaiseen tahansa, varoittamatta. Ja sitten nyt esimerkiksi se, että taas niin kun nyt nähtiin tämä kilpailutus, tämähän oli aivan höpöjen höpö.

Sitten taas aikaisemmin on ollut sääntö, että viimeisen kahden vuoden aikana kaikki lyhytaikaset koulutukset lasketaan ja muuta, ja ihmiset käyvät koulutuksia ja vähän pelko perseessä, että kelpaa Kelalle. Niin sitten yhtäkkiä systeemi onkin muutettu täysin erilaiseksi. Tämmöistä ennalta-arvaamattomuutta, niin tämä ei ole reilua. Tämä ei kasvata palveluntuottajien ja Kelan sitä yhteistyötä vähän vähää.

Kyllä Kelan pitäisi ymmärtää.” (Ratsastusterapeutti, 16)

Terapeuttien näkemyksen mukaan kilpailutus oli myös useammalla tavalla epäoikeu-denmukainen. Osan isoista yrityksistä kerrottiin osallistuneen joidenkin terapiamuo-tojen kilpailutukseen ilman, että heillä oli palkkalistoillaan ainuttakaan pätevyysvaa-timukset täyttävää terapeuttia, vaikka yksityisinä ammatinharjoittajina toimivilta terapeuteilta vaadittiin hyvinkin yksityiskohtainen selvitys osaamisesta. Terapeutit toivat esiin, että ilman ainuttakaan palkattua terapeuttia kilpailleille isoille yrityksille tarjottiin käytännössä mahdollisuus pelata yksityiset ammatinharjoittajat ulos hinta-kilpailulla ja tarjota kilpailutuksen jälkeen työttömiksi jääneille terapeuteille työtä poljetulla palkalla. Isojen yritysten esitettiin myös osallistuneen kilpailutuksiin toi-mitusjohtajan koulutus- ja työkokemuspisteillä, kun todellisuudessa terapiaa tulevat toteuttamaan kilpailutuksen jälkeen palkattavat vastavalmistuneet matalapalkkaiset

terapeutit, jolla ei ole lainkaan kokemusta vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen te-rapioiden toteutuksesta.

Toiseksi yksi terapeuteista toi esiin, että vaikka kilpailutuksessa vaadittiin vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta toteuttavilta neuropsykologeilta neuropsykologian erityis-psykologin koulutusta, on hän kuullut Kelan tehneen sopimuksia myös epäpätevinä kilpailutukseen osallistuneiden neuropsykologien kanssa. Terapeutti huomautti, että esitetyistä vaatimuksista pitäisi myös pitää kiinni tai niitä ei pitäisi edes esittää, koska nyt syntynyt tilanne on epäoikeudenmukainen niiden epäpätevien neuropsykologien kannalta, jotka eivät osallistuneet kilpailuun, koska uskoivat esitettyjen vaatimuksen pitävän paikkansa. Kolmanneksi yksi terapeuteista toi esiin, että kilpailutuksessa epä-onnistuttiin alueellisten erojen huomioon ottamisessa. Käytännössä pieni kokenut paikallinen yrittäjä saattoi hävitä hintakilpailun isolle yritykselle, vaikka isompi yri-tys saattoi tulla kokonaiskustannuksiltaan huomattavasti kalliimmaksi, sillä etäisem-pi sijainti nosti matkakustannuksia.

”Nyt jos ajatellaan, että täällä on tilanteita kauempana liikepaikoista, niin kuin meil-läkin tämä paikka on 45 kilometriä [lähimmästä isommasta kaupungista] länteen ja täällä on, periaatteessa tästä jos pyöräytetään semmonen 30 kilometrin harppi-pyöräytys, niin tässä ei ole yhtään palveluntuottajaa. Nyt tietysti se, kun lähdetään ajamaan kaukaa, niin onhan tämä kokonaistaloudellisesti ihan järjetön tilanne.

Siinä nyt kannattaisi melkein Kelan jo katsoa vähän karttaa ja harvaanasutuilla alueilla tarvittaisiin sitä maalaisjärkeä ja tarjota jonkunlaista neuvotteluyhteyttä, että voitaisiinko tehdä.” (Fysioterapeutti, 3)

Toteutettu kilpailutus näyttäytyi terapeuteille täysin käsittämättömänä, koska he nä-kevät vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen terapioiden muodostavan lähes oman erityisalansa, jossa tarvitaan erityistä ammattitaitoa ja työkokemusta. Terapeutit ko-rostivat työn olevan vaativaa ja laaja-alaista, usein myös raskasta. Terapeutit kertoivat kilpailutuksen herättäneen heissä niin hämmennystä, surua, kiukkua, vihaa, stressiä kuin tulevaisuutta koskevaa pelkoakin. Yksi yrittäjänä toimivista terapeuteista kertoi, ettei ole koskaan valvonut yhtä paljon öitä kuin kyseisen kilpailutuksen aikana. Kil-pailutuksen tulosten kuvattiin puolestaan synnyttäneen ”järjettömän hirveän rum-ban”, jossa oikeastaan kenelläkään ei tuntunut olevan tietoa päätösten pysyvyydestä ja seurauksista. Terapeutit kertoivat tietävänsä, että Kela on joutunut perumaan tehtyjä päätöksiä, myöntämään julkisesti kilpailutuksen epäonnistuneen ja tekemään lisä-hankintoja.

Silti terapeutit tuntuivat olevan kaikkein tyrmistyneimpiä siitä, ettei kilpailutuksen yhteydessä näytetty mietityn lainkaan sen vaikutuksia kuntoutujien ja heidän läheis-tensä elämään. Yksi terapeuteista mainitsi kilpailutuksen rikkoneen hankintalakia sil-tä osin kuin siinä kuntoutukseen liittyen mainitaan, ettei asiakassuhteita saa katkaista tieten tahtoen. Toinen terapeutti nosti esiin kilpailutuksen olleen räikeästi vuosien

saatossa kehitetyn vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen hyvän kuntoutuskäytännön vastainen, koska terapeuttien putoaminen kilpailutuksessa Kelan palveluntuottajien joukosta tarkoitti käytännössä heidän asiakkainaan olleiden kuntoutujien terapia-prosessien äkillistä päättymistä. Terapeutit kuvasivat terapian päättymisen tarkoit-tavan terapeuttien ja kuntoutujien välille rakennettujen vuorovaikutussuhteiden kat-keamista ja terapian aloittamista alusta uuden terapeutin kanssa. Terapeutit toivat esiin vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen terapioissa käyvien kuntoutujien olevan usein haavoittuvassa asemassa ja terapioiden katkeamisen uhan synnyttäneen heissä pelkoa tulevaisuutta kohtaan. Yksi fysioterapeuteista kuvasi kilpailutuksen tulosten vaikutuksia kuntoutujien tilanteeseen ja arkeen seuraavasti:

”Tämä tietysti aiheuttaa juuri tällä kentällä, eli asiakkaissa todella paljon semmosta tyytymättömyyttä ja pelkoa. Tässä omillakin kuntoutujilla on juuri se, tietyllä tavalla pelkotila, kun on niin paljon vähemmät ne resurssit ottaa vastaan erilaisia muutok-sia. Huomaan sen, että tulee ylimääräisiä stressitiloja, jotka taas vaikeuttaa sitä päivittäistä arkea niin paljon, että jopa toimintakyvyssä tapahtuu heikkenemistä nopeammin. Ne on tietysti semmosia hälyttäviä asioita. Siinä mielessä tietysti ne meidän kuntoutujat on niin pitkälti tämän kokonaisjärjestelmän armoilla, kuinka vakaasti voitaisiin viedä sitä asiaa pitkäjänteisesti aina eteenpäin. Tämä nykypäivä on sitten tämmöstä, että pistetään vähän niin kuin rakennusprojektikilpailutukset, niin samalla tavalla kilpailutetaan kaikki mahdollinen. Kyllä minusta tietysti se on ihan ok asia, mutta ehkä siinä pitäisi jonkunlaista enemmän joustavaa järjen käyttöä olla.” (Fysioterapeutti, 3)