Kuntoutusyhteistyö omaisten ja muiden toimijatahojen kanssa

Kuvatessaan omaa toimintaansa noin kolme neljäsosaa terapeuteista ilmoitti omais-ten tai läheisomais-ten ohjauksen sisältyvän kaikkien tai ainakin useimpien asiakkaiden kuntoutukseen, kun taas 6 prosenttia terapeuteista ei ohjannut omaisia lainkaan tai katsoi, että se ei kuulu heidän soveltamaansa terapiaan (taulukko 17). Omaisten oh-jaus vaihteli terapeutin asiakaskunnan mukaan (p < 0,001). Lasten parissa työsken-televistä 60 prosenttia ja aikuisten asiakkaiden terapeuteista 22 prosenttia ilmoitti ohjaavansa terapian yhteydessä kaikkien asiakkaittensa omaisia. Läheisten ohjaus oli yleisintä puheterapeuteilla, joista lähes jokaisen antamaan terapiaan se sisältyi kai-killa tai ainakin useimmilla asiakkailla. Psykoterapeutit ohjasivat omaisia keskimää-räistä harvemmin: 28 prosenttia ei ohjannut omaisia lainkaan¹², ja vain 19 prosenttia ohjasi kaikkien asiakkaidensa omaisia.

Yhteensä 72 prosenttia terapeuteista ilmoitti tekevänsä verkostotyötä kaikkien tai useimpien asiakkaidensa lähiverkoston kanssa. Pelkästään lasten ja nuorten parissa toimivista terapeuteista kaksi kolmannesta teki verkostotyötä kaikkien asiakkaidensa kanssa, ja pelkästään aikuisten parissa työskentelevistä viidennes. Puhe-, toiminta- ja musiikkiterapeuteilla verkostotyö oli yleisempää kuin psykoterapeuteilla ja varsinkin fysioterapeuteilla, joiden asiakaskunta oli suureksi osaksi aikuisia.

Taulukko 17. Eri toimintamuotojen soveltaminen terapioissa, prosenttiosuudet (n = 876–879).

Toteutuu Ohjaan omaisia tai läheisiä

harjoiteltavien taitojen

sovelta-miseksi arjessa 37 35 7 15 6 100

Teen verkostotyötä omaisten tai läheisten ja muun

lähiverkos-ton kanssa 43 29 7 13 8 100

Osallistun verkostokäynteihin kuntoutujan koti- tai muussa

arkiympäristössä 39 26 6 18 11 100

Toteutan yhteistyökäyntejä, kun kuntoutujalle on myönnetty

useampi kuin yksi terapia 15 23 7 32 23 100

12 Kysymyksen terapiassa harjoiteltavien taitojen soveltamisesta muotoilu ei todennäköisesti soveltunut psykoterapeuteille yhtä hyvin kuin joillekin muille ammattiryhmille.

Kaksi kolmannesta terapeuteista osallistui myös verkostokäynteihin kuntoutujan ko-tiympäristössä. Valtaosa (81 %) vastaajista arvioi, että kuntoutuksen ja muiden pal-velujen yhteensovittaminen onnistuu heidän asiakkaidensa osalta vähintään melko hyvin.

Yhteistyökäyntejä tehtiin melko usein silloin, kun asiakkaille oli myönnetty useampia terapioita samalla kertaa. Noin 40 prosenttia toteutti tällöin yhteistyökäyntejä aina-kin useimpien asiakkaidensa kohdalla, mutta lähes neljänneksellä yhteistyökäynnit eivät sisältyneet ohjelmaan. Psykoterapeuteista 58 prosenttia ei tehnyt yhteistyökäyn-tejä lainkaan.

Terapeutteja pyydettiin myös arvioimaan asteikolla 1–10 yhteistyön toimivuutta toi-saalta omaisten ja läheisten, toitoi-saalta eri toimijatahojen kanssa. Yhteistyötä omaisten kanssa arvioitiin myönteisimmin: 70 prosenttia vastaajista antoi sille arvosanan 9 tai 10. Muissa yhteistyömuodoissa yhteistyötä kriittisemmin arvioivien osuus on suu-rempi. Lähes viidennes sijoitti terveydenhuollon kanssa tehtävän yhteistyön asteikon puoliväliin tai sen alapuolelle. (Kuvio 22.)

Arviot yhteistyön toimivuudesta vaihtelivat sen mukaan, millaisten asiakkaiden kanssa terapeutti työskenteli. Vain aikuisten kanssa toimivat terapeutit arvioivat yh-teistyön kuntoutujan läheisten ja lähiympäristön mutta myös terveydenhuollon ja muiden terapeuttien kanssa toimivan keskimääräistä huonommin. Myös ohjaus ter-veydenhuollosta terapiaan onnistui lasten kanssa työskentelevien terapeuttien käsi-tyksen mukaan paremmin kuin aikuisten tai nuorten kanssa työskentelevillä.

Kuvio 22. Arviot yhteistyön toimimisesta eri tahojen kanssa (asteikko 1–10, jossa 1 = ei lainkaan, 10 = erittäin hyvin) sekä siitä, miten tarkoituksenmukaisesti ohjaus terveydenhuollosta yksilöterapiaan tapahtuu (1–10, jossa 1 = ei lainkaan tarkoituksenmukaista, 10 = erittäin tarkoituksenmukaista), pro-senttiosuudet (n = 866−879).

Terapeuteilta tiedusteltiin myös, olivatko kuntoutujat saaneet heidän käsityksensä mukaan riittävästi apua ja ohjausta terapeutin tai palveluntuottajan valintaan. Vii-dennes (22 %) katsoi ohjausta olleen riittävästi, 41 prosenttia totesi osan saaneen riit-tävästi ohjausta ja osan ei, ja 9 prosenttia arveli, että kuntoutujat eivät yleensä ole saa-neet riittävää ohjausta. Muutama vastaaja ilmoitti, että ohjaus terapian tai terapeutin valintaan ei ole tarpeellista, ja muut vastaajat totesivat, että heillä ei ole asiasta tietoa.

Terapeuteilta kysyttiin myös avokysymyksessä, kuinka he kuvaisivat yhteistyönsä toi-mivuutta kuntoutujan omaisten tai läheisten, Kelan, terveydenhuollon, kuntoutujan palveluverkoston ja muiden arjen toimijoiden kanssa. Antamissaan vastauksissa te-rapeutit kuvasivat varsin monisanaisesti yhteistyössä hyvin ja heikommin toimiviksi kokemiaan asioita sekä niihin vaikuttavia tekijöitä.

Tekijöinä, joiden katsottiin vaikuttavan yhteistyön toimivuuteen yhteistyötahosta riippumatta, mainittiin etenkin yhteistyöhön käytettävissä oleva aika, aikataulujen yhteensopivuus, eri tahojen tavoitettavissa oleminen ja halu tehdä yhteistyötä, yhteis-ten toimintatapojen löytäminen, tietosuojaan liittyvät kysymykset sekä kuntoutujan arjen toimijoiden määrä. Terapeutit kokivat, että erityisiä haasteita yhteistyön teke-miselle asettavat henkilöstön lähes kaikkialla lisääntynyt kiire mutta ennen kaikkea työntekijöiden vaihtuvuus ja sijaisten suuri määrä. Eri yhteistyötahoista terapeutit kuvasivat laajimmin kuntoutujien omaisten ja läheisten, päiväkotien ja koulujen, asumispalvelujen ja apuvälineyksikköjen, muiden terapeuttien, terveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon sekä Kelan kanssa tekemänsä yhteistyön toimivuutta.

Terapeuttien mukaan kuntoutujien omaisten ja läheisten kanssa tehtävä yhteistyö vaihtelee suuresti. He kuvasivat vastauksissaan hyvin ja heikommin toimivaa yhteis-työtä sekä niihin johtavia syitä. Osan vanhemmista todettiin olevan erittäin aktiivi-sia, osallistuvan terapiakäynneille, noudattavan ohjeita ja tekevän kotiharjoituksia.

Toimivaa yhteistyötä terapeutit kuvasivat hedelmälliseksi, vastavuoroiseksi, luotta-mukselliseksi, antoisaksi, tehokkaaksi ja kuntoutumista tukevaksi. Terapeutit pitivät yhteyttä omaisiin ja läheisiin paitsi terapiakäyntien yhteydessä ja erillisissä tapaami-sissa myös puhelimitse ja sähköpostitse sekä terapiavihkojen, videoiden ja palaute-kaavakkeiden välityksellä. Toisaalta terapeutit toivat esiin, että kaikki vanhemmat eivät pidä itse lainkaan yhteyttä terapeuttiin ja jättävät terapian toteutuksen ja sitä koskevien valintojen tekemisen kuntoutujalle ja terapeutille. Yhteistyön haasteiden terapeutit mainitsivat johtuvan usein vanhempien kiireestä, kuormittuneisuudesta, sosiaalisista ongelmista sekä ymmärryksen ja kiinnostuksen puutteesta. Terapeutit toivat myös laajasti esiin, että yhteydenpito ja yhteistyö vanhempien ja muiden lä-heisten kanssa jää helpommin vähäiseksi ja heikoksi tilanteissa, joissa lapsen tai nuo-ren terapiakäynnit toteutuvat päivisin päiväkodissa, koulussa tai asumisyksikössä, eikä terapeutti tapaa vanhempia terapiakäyntien yhteydessä lainkaan.

Myös vastaukset terapeuttien tekemästä yhteistyöstä päiväkotien ja koulujen kanssa jakautuivat kuvauksiin toimivista ja toimimattomista asioista. Toimivan yhteistyön

mainittiin toteutuvan säännöllisesti etenkin päiväkodissa tai koulussa toteutettavien terapiakäyntien yhteydessä sekä viestivihkojen välityksellä. Parhaimmillaan tera-piassa harjoiteltavien asioiden kuvattiin siirtyvän melko hyvin arkikäyttöön sekä opettajien, hoitajien ja avustajien nostavan arjesta asioita terapiassa harjoiteltaviksi.

Yhteistyön ongelmien katsottiin kuitenkin lisääntyneen huomattavasti viime vuosina etenkin kouluissa mutta jossain määrin myös päiväkodeissa. Molempien arjessa käy-tettävissä olevien resurssien vähenemistä pidettiin selkeänä syynä siihen, ettei opet-tajilla, hoitajilla ja avustajilla ole aikaa, osaamista ja ymmärrystä omaksua harjoitel-tavia asioita ja ottaa niitä käyttöön arjessa. Molempien kohdalla todettiin myös, ettei niiden arkeen kannata edes yrittää tarjota yksilötyöskentelyä edellyttäviä harjoitteita, vaan kuntoutujaa hyödyttävien harjoitteiden täytyy olla koko ryhmän kanssa toteu-tettavia, jotta niitä kyettäisiin tekemään arjessa edes joskus. Etenkin puheterapeutit toivat esiin koulujen ja päiväkotien kiristyneen asenteen terapeuttien kanssa tehtävää yhteistyötä kohtaan. Kiristymisen kuvattiin näkyvän terapiaan sopivien rauhallisten tilojen puutteena ja siinä, ettei työntekijöillä ole mahdollisuutta osallistua terapia-tilanteisiin. Terapeutit toivat esiin joidenkin koulujen kieltäneen terapeuttien työs-kentelyn koulun tiloissa kouluaikana tai jopa kokonaan. Terapeuttien mukaan heitä ei myöskään tavallisesti kutsuta mukaan kouluille palavereihin, joissa tehdään henki-lökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevia suunnitelmia (HOJKS-palaverit).

Vastaukset terapeuttien yhteistyöstä asumispalvelujen kanssa olivat varsin ongel-makeskeisiä. Vain harvoissa vastauksissa mainittiin, että yhteistyö asumispalvelu-jen tai ryhmäkotien kanssa toimii hyvin. Vastauksissa korostuivat asumispalveluasumispalvelu-jen henkilö kunnan ainainen kiire, poissaolot, suuri vaihtuvuus sekä vaikeavammaisuu-teen ja kuntouttavaan hoitotyöhön liittyvän osaamisen puute. Tiedon kulkuun ja vastuunottoon koettiin liittyvän puutteita ja ohjattujenkin harjoitteiden jäävän siirty-mättä vaihtuville työntekijöille. Lisäksi terapeutit toivat esiin vastauksissa, ettei heillä ole mahdollisuutta osallistua kuntoutujan tarvitsemien apuvälineiden valintaan ja käytön ohjaukseen apuvälineyksikössä, vaikka heillä olisi siihen usein eniten asian-tuntemusta, koska hankintaan osallistuminen ei kuulu korvattavan työn piiriin.

Muiden terapeuttien kanssa tehtävän yhteistyön järjestämiseen mainittiin liittyvän usein aikataulujen yhteensovittamisen haasteita, mutta toteutuneiden yhteiskäyntien todettiin olleen usein erittäin tärkeitä ja antoisia. Yhteiskäyntien mainittiin tukevan lapsen huomioon ottamista kokonaisuutena sekä tarjoavan omaan työhön lisänäkö-kulmia ja uusia toimintatapojakin.

Vastaukset terapeuttien terveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kanssa tekemäs-tä yhteistyöstekemäs-tä liittyivät pääasiassa kuntoutussuunnitelmien laatimiseen. Hoitavien tahojen kanssa tehtävää yhteistyötä kuvattiin toimivaksi silloin, kun avoterapeutin kirjoittamat palautteet otetaan huomioon kuntoutussuunnitelmaa laadittaessa, avo-terapeutti kutsutaan mukaan kuntoutussuunnitelmaa koskeviin yhteistyöpalaverei-hin ja kun hoitavalla taholla tunnetaan alueella toimivien avoterapeuttien vahvuudet

ja osataan neuvoa asiakkaita terapeutin valinnassa. Vastaavasti hoitavan tahon kans-sa tehtävää yhteistyötä ei pidetty toimivana tilanteiskans-sa, joiskans-sa hoitavan tahon työnte-kijöiden koettiin aliarvioivan avoterapeutin asiantuntemusta tai sivuuttavan sen, eikä avoterapeuttia kutsuta mukaan kuntoutussuunnitelmaa koskeviin yhteistyöpalaverei-hin tai häntä jopa kielletään osallistumasta niiyhteistyöpalaverei-hin. Hoitavien tahojen kanssa tehtävän yhteistyön ongelmiksi mainittiin myös lääkärien vaihtuvuus, lääkärien kuntoutus-ta koskevan osaamisen vaihtelevuus, lääkäriaikojen saamisen vaikeudet ja kuntou-tussuunnitelmien viivästymiset. Joissakin vastauksissa tuotiin myös esiin julkisella sektorilla työskentelevien terapeuttien suhtautuvan kielteisesti ammatinharjoittajina työskenteleviin terapeutteihin, minkä koettiin estävän yhteistyön tekemisen.

Kelan kanssa terapiajaksojen aikana tehtävää yhteistyötä koskeville arvioille¹³ oli leimallista, että täysin samojen asioiden kuvattiin toimivan sekä erittäin hyvin että erittäin huonosti. Myös Kelan palveluntuottajien kanssa tekemän yhteistyön koettiin viime vuosina yleisesti ottaen sekä kehittyneen selkeästi että huonontuneen huomat-tavasti. Vastakkaisten vastausten voidaan ajatella liittyvän Kelan toiminnan toteutu-misessa esiintyvään vaihteluun. Esimerkiksi Kelan palveluntuottajille suuntaaman puhelinpalvelun koettiin yhtäältä mahdollistaneen aiempaa nopeammat yhteyden-otot sekä toimivan ja ystävällisen palvelun. Toisaalta yhteyden saamisen samaan pu-helinpalveluun koettiin edellyttävän pitkää jonottamista ja palvelun jäävän etäiseksi.

Myös virkailijoiden ammattitaidon arvioitiin laskeneen. Eri virkailijoilta saatavat vastaukset saattoivat vaihdella, mikä merkitsi, että oikein toimiminen oli vaikeata aidosta pyrkimyksestä huolimatta. Osa yksityisinä ammatinharjoittajina toimivista terapeuteista toi esiin myös Kelan työstä maksamien korvausten tulevan usein myö-hässä, minkä he kokivat erittäin haastavaksi oman yrityksensä taloudenpidon kan-nalta.¹⁴