Kuntoutussuunnitelma

Terapeutit arvioivat myös, tuntevatko heidän asiakkaansa heille laaditun kuntoutus-suunnitelman sisällön ja miten kuntoutussuunnitelmassa on otettu kuntoutujan tar-peet ja tavoitteet huomioon. Neljännes arvioi, että kuntoutujat tunsivat suunnitelman sisällön huonosti (kuvio 18). Arviot vaihtelivat sen mukaan, millaisten asiakasryh-mien kanssa terapeutit enimmäkseen työskentelivät. Terapeuteista, joilla oli vain aikuisasiakkaita, 61 prosenttia arvioi asiakkaansa tuntevan suunnitelman hyvin. Vas-taavan arvion teki vain 27 prosenttia terapeuteista, joilla oli vain nuoria asiakkaita.

Terapeutit arvioivat kuntoutujan ja omaisten mielipiteiden huomioon ottoa kuntou-tussuunnitelmassa hieman vähemmän myönteisesti kuin kuntoutujat ja heidän huol-tajansa itse (vrt. luku 4.3). Valtaosa kuitenkin katsoi, että kuntoutujan ja omaisten mielipiteet oli otettu suunnitelmassa huomioon erittäin tai melko hyvin ja että suun-nitelma tuki myös kuntoutujan henkilökohtaisia tavoitteita. (Kuvio 19, s. 87.) Aikuis-asiakkaiden kanssa työskentelevien terapeuttien mukaan kuntoutujan mielipide oli

otettu hyvin huomioon yleisemmin ja läheisen mielipide harvemmin kuin lasten tai nuorten kanssa työskentelevien.

Kuvio 19. Terapeuttien arviot siitä, miten asiakkaat tuntevat kuntoutussuunnitelman sisällön ja miten kuntoutussuunnittelu on toteutunut, prosenttiosuudet vastanneista (n = 870–881).

62 57 57 46

27 30 30 31

11 14 14 23

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

Miten suunnitelma tukee omia tavoitteita Miten läheisten mielipide huomioitu Miten kuntoutujan mielipide huomioitu Suunnitelman sisällön tunteminen

Erittäin tai

melko hyvin Ei hyvin,

ei huonosti Erittäin tai melko huonosti

Osuus vastaajista, %

Terapeutteja pyydettiin myös arvioimaan yksilöterapiaan osallistuville kuntoutujil-le tehtyjä kuntoutussuunnitelmia siltä pohjalta, kuinka hyvin niissä käsiteltiin kun-toutussuunnitelman keskeisiä asiakokonaisuuksia. Pääosa terapeuteista katsoi, että kuntoutussuunnitelmissa oli käsitelty hyvin kuntoutujan yleistä tilannetta sekä toi-mintakykyä ja sen vaikutuksia arkielämään. Enemmän puutteita nähtiin yksilöllisten kuntoutustavoitteiden kuvaamisessa ja aikaisemmin toteutuneen kuntoutuksen vai-kutusten arvioinnissa. (Kuvio 20, s. 88.)

Terapeutit totesivat avokysymykseen antamissaan vastauksissa, että osasta suunnitel-mia puuttuu diagnoosi ja kuvaus toimintakyvyn rajoitteista. He pitivät niiden puut-tumista ongelmallisina, koska ne vaikuttavat kuntoutujan toimintakyvyn ja tilanteen kokonaisarviointiin, tavoitteiden asettamiseen, terapian hakemisen perusteluihin ja viime kädessä myös terapiahakemukseen saatavaan päätökseen.

”Toimintakyvyn rajoitteita kuvattu heikosti, jolloin myös konkreettiset tavoitteet jäävät huonosti asetetuiksi. Perustelut usein heikkoja haettavalle terapialle, jolloin terapiaa ei välttämättä myönnetä kuntoutujalle riittävästi. Kuntoutujat kärsivät yleensä heikosti laadituista kuntoutussuunnitelmista, koska tarve on, mutta sitä ei välttämättä osata kuvata riittävästi ja perustellusti.” (Fysioterapeutti)

”Joillakin kuntoutujilla jää diagnosoimatta psyykkisiä häiriöitä, jos niitä on useam-pia. Tämä kuitenkin vaikuttaa tilanteen arviointiin Kelassa. Jos diagnooseja puuttuu, vaikka kriteerit täyttyisivät, Kela voi tämän takia arvioida kuntoutujan toimintakyvyn paremmaksi kuin se todellisuudessa on.” (Psykoterapeutti)

Kuvio 20. Terapeuttien arviot eri osa-alueiden kuvauksen tasosta yksilöterapiaan saapuvien kuntoutujien kuntoutussuunnitelmissa, prosenttiosuudet vastanneista (n = 875–888).

38

Tavallisemmin kuntoutussuunnitelmien puutteiden katsottiin kuitenkin liittyvän yh-täältä kuntoutujien ja perheiden arkeen ja omiin näkemyksiin, toisaalta terapeutin itse edustaman terapiamuodon ja moniammatillisuuden näkyvyyteen. Kuntoutus-suunnitelmiin kirjatut tavoitteet saattavat perustua vain testituloksiin, eikä niiden merkitystä ole mietitty arjen kannalta. Arkeen sidottujen tavoitteiden todettiin voi-van puuttua suunnitelmista kokonaan tai olla puutteellisia tai epäoleellisia. Toisaalta mainittiin, että tavoitteita asetettaessa ei ole aina otettu huomioon arjen toimijoiden mahdollisuuksia osallistua kuntoutuksen toteutukseen.

”Yleensä tavoite on tehty arvioinnin pohjalta ja arvioinnissa vain mittarilla mitattu-na heikko kohta on asetettu tavoitteeksi. Etenkin keskussairaalassa on mittareita vain motoristen taitojen ja valmiuksien mittaamiseen, joten kun tutkitaan vain motorisia pulmia, saadaan tavoitteeksi vain motorisia pulmia. Vaikka esim. ADHD lapsen kohdalla tarkkaavaisuuspulmat on ne, mitä lähipiiri haluaa kuntouttaa.

Lapsella tavoite on usein toive oppia jotakin. Kela haluaa muuta. Neljä eri toivetta.”

(Toimintaterapeutti)

”[Kuntoutussuunnitelmista puuttuvat] kuntoutujan arkielämää haittaavat konk-reettiset tavoitteet esim. miten masennus konkreettisesti haittaa kaverisuhteita, opiskelua, sosiaalisia tilanteita jne.” (Psykoterapeutti)

Terapeuttien mukaan suunnitelmista saattaa puuttua myös kuntoutujan tai perheen oma mielipide ja ajatukset elämäntilanteestaan, jaksamisestaan ja mahdollisuuksis-taan osallistua aktiivisesti kuntoutukseen. Heidän näkemyksensä jakautuivat

kuiten-kin vastauksissa, jotka koskivat kuntoutujina olevien lasten omia näkemyksiä. Lasten omien näkemysten katsottiin usein puuttuvan suunnitelmista, mutta osa terapeuteis-ta ei pitänyt niiden selvittämistä ja huomioon otterapeuteis-tamisterapeuteis-ta edes mahdollisena. Toiset sen sijaan korostivat lasten omien ajatusten merkitystä ja totesivat, että ne tulee sel-vittää vain lasten ehdoilla.

”Kuntoutujat, joille annan terapiaa, ovat pieniä lapsia. He eivät osaa asettaa tavoit-teita. Vanhemmatkaan eivät välttämättä ymmärrä, miten liikunnallisen kehityksen pitää edetä vaihe vaiheelta, eikä esim. vain odottaa, milloin lapsi oppii kävelemään.”

(Fysioterapeutti)

”Koen, että lapsilla voi olla terapiassa eri tavoitteet kuin aikuisilla, mikä on ihan ymmärrettävää. Lapselle voi olla esimerkiksi tärkeää, että terapiassa pelataan ki-vaa peliä, kun terapeutin tavoite on harjoitella samalla esimerkiksi ymmärtämistä, taivutusmuotoja ja nimeämistä.” (Puheterapeutti)

Kuntoutussuunnitelmista koettiin puuttuvan usein myös moniammatillinen näkö-kulma ja yhteinen tavoite, jota kohti kaikki kuntoutujan verkostoon kuuluvat toimijat suuntaavat omaa toimintaansa.

”Kuntoutussuunnitelmien tavoitteita ei pohdita moniammatillisesta näkökulmasta, enemmänkin käynti esh:ssa [erikoissairaanhoidossa] tuottaa lääkärin pakollisen leiman Kelan hakemusta varten tai ”vikalistan” asiakkaasta.” (Puheterapeutti)

”Hyvin harvoin tuodaan esiin mitään kokonaistavoitteita asiakkaan edistymiselle [johon kaikki eri terapeutit pyrkisivät vaikuttamaan]. On hieno ajatus, että yhdessä mietittäisiin kokonaistavoitteita lähettävän tahon toimesta, mutta niin ei käytän-nössä tapahdu.” (Toimintaterapeutti)

Toisaalta terapeutit toivat esiin, että kuntoutussuunnitelmista jää puuttumaan avo-terapeutin näkemys. Terapeutit kokivat, että heidän kirjoittamiaan palautteita käy-tetään varsin vaihtelevasti kuntoutussuunnitelmaa laadittaessa: palautteet saatetaan jättää kokonaan käyttämättä, ja laittaa vain suunnitelman liitteeksi tai kopioida suo-raan suunnitelmaan. Terapeutit mainitsivat myös, että omaa terapiamuotoa edusta-van terapeutin puuttuminen hoitaedusta-van tahon henkilökunnasta vaikuttaa huomatta-vasti suunnitelman laatuun ja hyödyllisyyteen heidän oman työnsä kannalta.

”Aika usein törmää siihen, että kuntoutussuunnitelmassa ei ole huomioitu kuntout-tavan fysioterapeutin näkemystä juurikaan. Kuvattu toimintakyky poikkeaa usein aika paljon siitä mitä täällä konkreettisesti näkee. Me kuitenkin toimimme jatkuvasti yhteistyössä kuntoutujan kanssa ja näemme jatkuvasti toimintakykyä, sekä hyvinä että huonoina päivinä.” (Fysioterapeutti)

”Alueella ei ole puheterapeuttia keskussairaalassa arvioimassa puheen, kielen ja kommunikoinnin ongelmia ja asettamassa tavoitteita, tai ottamassa kantaa ylipää-tään puheterapia-asioihin. Kuntoutussuunnitelmat ovat puheterapian osalta erittäin puutteellisia.” (Puheterapeutti)

Terapeuteilta tiedusteltiin erillisellä kysymyksellä, miten usein he osallistuvat asiak-kaidensa kuntoutussuunnitelman tarkistamiseen ja tulevaisuuden suunnitteluun.

Kysymys viittasi osin viralliseen kuntoutussuunnitelmaan mutta voitiin ymmärtää myös laajemmin. Terapeuteista kolmannes ilmoitti osallistuvansa tähän toimintaan kaikkien asiakkaidensa kohdalla ja neljännes useimpien asiakkaiden kohdalla. Kym-menesosa vastasi, että toiminta ei toteudu kenenkään kohdalla tai ei ylimalkaan kuu-lu terapiaan.