TEKNIIKAN KEHITYSVAIHEET

Ortega pohtii, mikä olisi paras mahdollinen menetelmä jakaa teknii-kan kehityksen vaiheet ja hylkää ilmeisimpänä pitämänsä vaihtoehdon.

Se olisi ollut tarkastella tekniikkaa kulloistenkin aikakausien tyypilli-simpien ja kuuluityypilli-simpien keksintöjen mukaan. Ortega kuitenkin oi-valtaa, ettei mikään yksittäinen keksintö voi olla kehityksen kokonai-suuden veroinen. Hän nostaa oleelliseksi tekijäksi ihmisen ja tekniikan välisen suhteen ja sen lainalaisuudet kulloisenakin aikakautena. Alku-kantaisella ihmisellä tuota suhdetta ohjasi sattuma, koska hän ei ollut tietoinen tekniikasta sinänsä.⁹¹ Tuossa tilanteessa tekniikka oli

sidot-91 Sattuma osana evoluutiota on ohjannut myös muita eläinlajeja alkeelliseen työ-kalujen käyttöön ja joissakin tapauksissa on muodostunut lajeille tyypillisiä ominai-suuksia. Tämä koskee muitakin kuin kädellisiä, sillä esimerkiksi partakorppikotka (Gypaetus barbatus) on oppinut hakemaan maasta suurikokoisen luun. Sen jälkeen lintu nousee siivilleen ja pudottaa luun korkealta kivikkoon tai kallioon. Luu hajo-aa, ja korppikotka pääsee käsiksi herkulliseen ja ravinteikkaaseen luuytimeen. Vas-taavalla tavalla partakorppikotkan on nähty käyttävän myös maakilpikonnia ravin-nokseen. Silti korppikotka ei tiedä, että maan painovoima vetää luun kalliota kohden.

174 175 tu ihmisen luonnollisiin toimiin ja tarpeisiin. Ihmisyys ei ollut

kehit-tynyt siihen, mitä nykyisin ymmärrämme ihmisyydellä. Esimerkiksi tulen tekeminen ei ollut oleellisesti erilainen toimi kuin vaikkapa kä-veleminen. Ihmisen käsityskyky ei ollut siinä määrin kehittynyt, että tekniikalla olisi voitu saavuttaa oleellisia muutoksia tai kehitystä. Sik-si myös inhimillinen kulttuuri pysyi lähes paikoillaan. Toisaalta Sik- silloi-nen yhteiskunta oli luonteeltaan tasa-arvoisilloi-nen, eräänlaisilloi-nen termiitti-keko, koska kaikki sen jäsenet kykenivät suorittamaan olemassa olleita teknisiä toimintoja.⁹² Keksiminen tekniikan tyypillisimpänä piirteenä ei vielä noussut lainkaan esille, koska keksiminen oli puhtaasti sattu-man ja todennäköisyyden, ei tarkoituksellisen etsinnän tulosta. Uu-det keksinnöt, kuten tulen keksiminen, olivat suorastaan taianomai-sia ja niihin – kuten kaikkeen muuhunkin – saatettiin liittää ”jumal-ten voimia”. (OG 2006, 62–66)

Ortega kiinnittää huomiota siihen, että antiikin aikana ihmisten

”mukavuudet” alkoivat lisääntyä. Mukavuudet olivat merkkinä siitä, että joillakin maailman alueilla oli saavuttu tekniikan toiseen kehitys-vaiheeseen, käsityöläisen tekniikkaan. Uudelle tilanteelle oli tyypillis-tä teknisten toimien lisääntyminen siinä määrin, ettyypillis-tä joidenkin ihmi-syksilöiden piti erikoistua. Saavutetut tekniset taidot eivät enää olleet kaikille yhteisön jäsenille yhteisiä. Edelleenkään varsinaiselle keksimi-selle ei ollut sijaa, vaan mestarit siirsivät taitonsa kisällien

välityksel-92 Termiittiyhteiskunnalle on tyypillistä parviälykkyys, jossa yhteisö kykenee toimi-maan kokonaisuutena älykkäästi, vaikka yksilöt yksinään eivät siihen kykene. Kästeellä tarkoitetaan myös tekoälytutkimuksen osa-aluetta, joka tutkii hajautettujen it-seorganisoituvien agenttien kollektiivista käyttäytymistä. Parviälykkyyden tunnetuim-pia konkretisoitumia on ns. muurahaiskolonnaoptimointi. (Airaksinen 2006, 99–103).

Amerikkalainen biologi Edward O. Wilson väittää, että mikään ihmisen luoma yh-teiskunta ei ole yhtä monimutkainen, mutta samalla täydellinen, kuin muurahaisyh-teiskunta. Hän esittää, että meidän pitäisi ottaa oppia muurahaisista. Wilson tunne-taan myös biodiversiteetin käsitteen luojana. (Esim. teoksessa Diversity of Life, 1992)

lä seuraavalle sukupolvelle sellaisinaan. Taidot suuntautuivat tulevai-suuden sijasta menneisyyteen, enintään saatettiin keksiä joitakin uusia työkaluja – teknikko ja työläinen olivat sama asia. (OG 2006, 67–71)

Vasta tekniikan kolmannessa kehitysvaiheessa keksittiin koneet, jol-loin tekniikka irtautui ”luonnollisesta ihmisestä” erilliseksi toiminta-muodoksi ja työläinen ja teknikko eriytyivät toisistaan. Ihmiselle kas-voi uudenlainen tietoisuus, jossa hän tuli tietoiseksi keksimisen ky-vystään. Keksimisen oleelliseksi piirteeksi nousi paitsi järjestelmälli-syys myös yllätyksellijärjestelmälli-syys. Ortega kehottaa pohtimaan tilannetta, jossa

”huomisen aamun lehdessä olisi uutinen, että on keksitty keino voit-taa gravivoit-taatio ja ampua raketti kuuhun”. Tilanne toteutui nopeam-min kuin Ortega luultavasti saattoi arvata, sillä Apollo 11:n kuumo-duli Eagle laskeutui Rauhalllisuuden mereen 20.7.1969 – vain alle 14 vuotta Ortegan kuoleman jälkeen. Astronautti Neil Armstrong lausui kuuluisat sanansa: ”Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta suuri askel ihmiskunnalle.” Eräs gravitaation voittamisen keskeinen oivallus kuu-lentojen yhteydessä oli ns. linkovaikutuksen hyväksikäyttö – avaruus-alus lähti sekä maasta että kuusta läheltä päiväntasaajaa.

Tekniikan kehittyminen mahdollistaa hyvän elämän. Ortega to-teaa oman aikansa Euroopassa 500 miljoonan ihmisen ”elävän hy-vin” samalla alueella, jossa aiemmin 180 miljoonaa ihmistä ”eli huo-nosti”. (OG 2006, 71–74) Nykyajan tekniikka on edellyttänyt syn-tyäkseen paitsi kokeellisen luonnontieteen myös kapitalismin, jon-ka avulla järjestäytyneen teollisuuden luominen onnistui. Näin tek-niikka ja yhteiskunnan laajenemismahdollisuudet kohtasivat. Vapaan markkinatalouden johtamisesta tekniseen etumatkaan Ortega esit-tää esimerkkinä Amerikan autoteollisuuden. Hän hämmästelee, että vaikka auto keksittiin Euroopassa, sen valmistuksen painopiste siir-tyi hämmästyttävän nopeasti Pohjois-Amerikkaan. (OG 1963b, 146, 209) Ennustaessaan ”eurooppalaisen auton tulevaisuuden näyttävän synkältä” Ortega osuu kuitenkin harhaan. Tosiasiassa amerikkalai-8 Tekniikka, ihminen ja elämä

8 Tekniikka, ihminen ja elämä

sen auton kehitys ajautui sivuun järkevänä pidettävästä kehityksestä jo 1950-luvulla saavuttaen alamäkensä pohjan 1970–90-luvuilla. Esi-merkkinä mainitsen muutamia vuosia omistamani ulkomuodoltaan vaikuttavan, mutta teknisesti vanhentuneen Buick Electra henkilö-auton (vm. 1987), jonka viisilitrainen V-8 moottori tuotti vaatimat-tomat 145 hevosvoimaa valtavalla polttoaineenkulutuksella. Ameri-kan autoteollisuuden kritiikki voimistui 1960-luvun alussa, kun Ral-ph Nader julkaisi teoksen Unsafe at Any Speed (1965). Nader koh-disti kritiikkinsä takamoottoriseen Chevrolet Corvair -automalliin.

General Motors aloitti kampanjan Naderia vastaan ja palkkasi yk-sityisetsiviä saadakseen hänet kiinni jostakin rikkeestä. Seuraukse-na oli oikeudenkäynti, jonka päätteeksi GM tuomittiin maksamaan Naderille 284 000 dollarin korvaukset ahdistelusta ja häirinnästä. Li-säksi GM joutui esittämään virallisen anteeksipyynnön. Nader sai ta-pauksesta paljon kuuluisuutta ja satoja tukijoita, jotka avustivat hä-nen tutkimuksiaan.⁹³

8.7 SUPERLUONTO

Miksi ihmisellä on ollut tilaa lisääntyä näin paljon? Vastauksen Orte-ga esittää superluonnon käsitteen avulla. Hän määrittää superluonnon olevan alue, jonka ihminen on luonut itsensä ja luonnon väliin tek-niikan avulla. Samalla hän on joutunut siitä täysin riippuvaiseksi sa-malla tavoin kuin alkukantainen ihminen oli riippuvainen luonnos-ta. Insinöörille on tunnusomaista, että hän tietää kykenevänsä keksi-miseen jo ennen työhön ryhtymistään. Näille ihmisille teknisyys mer-kitsee samaa asiaa kuin tekniikka, ja sitä tuotetaan älyllisen

menetel-93 Vuonna 1971 Nader perusti Public Citizen -järjestön koordinoimaan hallituksen toiminnan tutkimusta, ympäristönsuojelua, talous- ja muita asioita. Vuoden 2008 presidentinvaaleissa Nader oli sitoutumaton ehdokas ja sai 0,56 % äänistä sijoittuen kolmanneksi.

män avulla. Erona aiempaan kehitysvaiheeseen Ortega näkee sen, että oleellista ei enää ole tavoiteltu lopputulos, vaan keino, jolla se saavu-tetaan. Tuo oman perustansa tiedostava systemaattinen ajattelutapa liittää tieteen ja tekniikan toisiinsa analysoinnin menetelmän avulla.

(OG 2006, 74–80)

Superluonnossa elämisen vaarana Ortega näkee sen, että syntyy vaihtoehdottomuuden tila, jossa yksilön valinnanvapaus kapeutuu. Hä-nellä ei enää ole mahdollisuutta elää ilman superluontoa ja hän ajau-tuu pitämään superluontoa osana luontoa. Näin tekniikasta muodos-tuu itsestäänselvyys. Toisaalta kadottaessaan otteensa tekniikkaan ih-minen saattaa myös kadottaa otteensa niihin moraalisiin olosuhtei-siin joissa sitä tuotetaan, väittää Ortega. Tekniikka irtautuu moraalis-ta, kuten myös Jacques Ellul väittää. Ortega kysyy, sumentaako tek-niikan kehitys ihmisen taistelun oman sielunsa kanssa, joka on ihmi-syyden projektin oleellisin tehtävä? Käykö niin, että nykyihminen ei rajattomien mahdollisuuksiensa vuoksi enää tunne itseään ja ajautuu henkiseen surkastumiseen jättäen henkiset kykynsä käyttämättä? Ra-jaton usko tekniikkaan saa Ortegan tuomion – hänen mukaansa tek-niikka ”tyhjentää niiden elämät, jotka ovat päättäneet panostaa kaiken uskonsa siihen”. Koska tekniikka on kyvytön osoittamaan elämälle si-sältöä, on nykyajan tekninen maailma sisällöllisesti ”kaikkein tyhjin-tä”. Tämä voi johtua siitä, että modernin ajan ihminen tuntee pysty-vänsä toteuttamaan mitä hypysty-vänsä, tietämättä silti ensinkään, mitä hä-nen olisi toteutettava. Hän hallitsee kaikkea olevaista, mutta ei pääse oman itsensä herraksi. (OG 2006, 71–72, 74, 84)

Kyseessä on kaikenkattava kaikkivoipaisuuden ja epävarmuuden välinen ristiriita. Kyseinen ristiriita johtaa keskiluokkaistumiseen, ku-ten Timo Airaksinen Michel Foucaultia (1926–84) mukaillen esittää teoksessaan Ihmiskoneen tulevaisuus (2006). Moderni kuluttaja on pe-rusluonteeltaan keskiluokkainen pyrkien mukautumaan enemmistön tottumuksiin. Hän ei halua erottua joukosta, koska hän pelkää

leimau-178 179 tumista. Hän haluaa olla järkevä. Kuitenkin teollisuudelle on

välttä-mätöntä pitää kulutus käynnissä. Siksi uudistuksia tuotteisiin tehdään jatkuvasti, mutta ne ovat luonteeltaan pieniä, mutta silti juuri ja juu-ri juu-riittäviä, jotta ne tulkitaan tärkeiksi. Tällöin järkevä ihminen löytää kaikkivoipaisuuden tarpeelleen tyydytyksen ja voittaa hetkeksi epä-varmuutensa. (OG 1963b, 53–54; Airaksinen 2006, 219) Ortega huo-mauttaa myös, että moderni teknologia voi johtaa siihen, että ihmi-set nähdään vain jonkinlaisina resursseina, joita käytetään toisten ih-misten hyväksi. Tällöin tekniikka ei itsessään ole resurssi, kuten Hei-degger painottaa. Näin se voi johtaa meidät perustamaan vaatimuk-sia ja kontrollia edellyttävän yhteiskunnan, joka haittaa todellisuuden rikkaampaa ja syvempää ymmärtämistä. (Diéguez Lucena 2009, 104–

105) Vaara ei siis ole tekniikka itsessään, vaan se, mihin sen käyttämi-nen johtaa, mikäli se ei muodosta elinympäristön kannalta inhimil-listävää elementtiä.

Superluonnon käsite muuttaa tekniikan käsitteen metafyysisek-si kämetafyysisek-sitteekmetafyysisek-si, jota se ei tekniikan aiemmissa kehitysvaiheissa ollut.

Tekniikasta syntyy käsite, jota on suorastaan pakko pohtia filosofisen metodin avulla, jotta sen merkitys elämälle voitaisiin ymmärtää. An-tonio Diéguez Lucenan mukaan superluonnon käsitteen tulkinnassa on oleellista oivaltaa, että kyse ei ole ihmisen sopeutumisesta ympä-ristöönsä, vaan ympäristön sopeuttamisesta ihmiseen. Tästä seuraa, että ihminen on eräänlainen ontologinen kentauri, osin osa luontoa, mutta osin sen ulkopuolella. Tekniikka vastaa tarpeeseen, jossa ihmi-nen haluaa ”olla maailmassa hyvin”, ei ainoastaan ” olla maailmassa”.

Samalla syntyy ongelma, joka vähentää ihmisen tietoisuutta elämisen todellisista ehdoista. Tekniikan verkko on yhä tiheämpi ja tiheämpi kietoen ihmisen välttämättömyyden otteeseen. Tekniikasta muodos-tuu enemmän elämää rajoittava kuin sitä monipuolistava tekijä, kos-ka todellisuudessa ihmisen valinnan mahdollisuudet vähenevät. (Dié-guez Lucena 2009, 101–103)

Jos ajattelemme vaikka puhelinta (joka oli aikanaan suuri keksin-tö), havaitsemme kehityksen johtaneen siihen, että lopulta lähes jo-kaisen suomalaisen kodin pöydällä oli puhelin, useimmiten eteisessä.

Myöhemmin tulivat käyttöön matkapuhelimet, ensin ARP- (Autora-diopuhelin) vuonna 1971, sitten NMT- (Nordisk Mobiltelefon) vuon-na 1981 ja lopulta GSM-järjestelmä (Global System for Mobile Com-munications) vuonna 1991.⁹⁴ Ihmisillä oli aluksi valinnanvapaus soit-taa kotoa, puhelinautomaatista, autosta tai mistä tahansa käytettävis-sä olevan puhelimen verkon kuuluvuusalueelta. Lopulta puhelinauto-maatit lopetettiin kannattamattomina ja matkapuhelimensa hukannut ihminen oli vaikeuksissa. Useimmat ovat lopettaneet myös lankaliit-tymänsä. Valintaa omistaa tai olla omistamatta ”kännykkä” ei varsi-naisesti enää voi tehdä.

Tietoisuuden väheneminen johtaa epätietoisuuden lisääntymi-seen. Tekniikan itsensä avulla ei voi täyttää elämää, kuten ei minkään muunkaan yksittäisen asian, koska tällöin elämä on jotakin valmiik-si tehtyä. Ihmisen syvin kutsumus ja velvollisuus muokata omaa elä-määnsä jää tekemättä ja elämä on tuomittu tyhjäksi. (Diéguez Lucena 2009, 102) Koska nykyihminen on riippuvainen superluonnosta, tek-niikan hyödyntäminen tai hyödyntämättä jättäminen ei varsinaisesti ole valintakysymys. Jos nykyaikaisen yhteiskunnan tekninen perusta ajautuu kriisiin, miljoonat ihmiset joutuvat kärsimään. Vaikka super-luonto on ihmisestä syntynyt, se ei ole ihmisen hallittavissa, koska se on ihmisen ulkopuolella. Arkielämässä tuota superluontoa ei havaita ja sen on helppo ajatella olevan annettu samalla tavalla kuin luonnon antimet ovat keräilijä-metsästäjille annettuja. Superluonto merkitsee myös näkökulmaa, jossa perustarpeiden tyydyttämiseen tähtäävät toi-met (kuten ravinnon hankinta) on peruuttamattomasti sysätty margi-naaliin. (OG 2006, 25–26, 74–75)

94 Aluksi ARP-verkossa käytettiin vain half duplex -siirtoa, minkä takia puhetta ei voinut vastaanottaa ja lähettää yhtä aikaa.

8 Tekniikka, ihminen ja elämä 8 Tekniikka, ihminen ja elämä

8.8 ORTEGAN ASEMA TEKNIIKAN FILOSOFIAN