IHMISEN SUHDE TEKNIIKKAAN

Nykyisen käsityksen mukaan varhaisimmat todisteet ihmiselämästä ovat kivestä tehdyt työkalut. Afrikasta löytyneet vanhimmat työkalu-jen jäänteet ovat arviolta 2,7 miljoonaa vuotta vanhoja. Kyseessä ei sil-loin kuitenkaan ollut nykyihminen (Homo sapiens), vaan tuolsil-loin elä-nyt käteväihminen (Homo habilis).⁷⁸ Tekniikan kehitys, jos siitä yli-päätään voidaan puhua, oli hämmästyttävän hidasta historiallisen ajan alkuun saakka. Ihmisen keksittyä maanviljelyksen ja karjanhoidon ruoan tuottamisesta tuli varmempaa ja monipuolisempaa kuin aiem-min. Samalla syntyi uusi käsite: työ. Työ tehostui, kun ihminen keksi uusia apuvälineitä, ja pienikin joukko ihmisiä kykeni tuottamaan ja varastoimaan ruokaa paljon suuremmalle joukolle. Samalla keskimää-räinen elintaso alkoi nousta, ja elämä muuttui mukavammaksi. Työn tehostuessa siihen käytettävän ajan määrä on osalla ihmisistä vähen-tynyt. Kun kaikki aika ei enää mene työhön, ihmisellä on aikaa myös puuhata, esimerkiksi pilkkoa puita tai korjailla vanhoja autoja huvik-seen, jolloin työnteko on saanut jälleen uuden ulottuvuuden. Tällöin on syntynyt tilanne, jossa työnteko on parasta lepoa, kuten 94-vuoti-as tätini tapaa mainita.

78 Nykyisen käsityksen mukaan Homo sapiens on lajina noin 200 000 vuotta vanha.

Rinnakkaislajina eli pitkään neanderthalinihminen (Homo neanderthalensis), joka hä-visi lopullisesti noin 28 000 vuotta sitten. Nykyihminen levittäytyi Eurooppaan noin 45 000 vuotta sitten, ja alkoi käyttää yhä monipuolisempia ja paremmin tehtyjä tar-vekaluja, koruja ja koristeltuja esineitä. Viimeinen jääkausi koitui neanderthalinih-misen kohtaloksi. Nykyihminen onnistui sopeutumaan ympäristöönsä paremmin, ja keksi lopulta maanviljelyksen noin 10 000 vuotta sitten. Tiedemaailmaa on kohahdut-tanut kiistanalainen teoria, jonka mukaan vielä 12 000 vuotta sitten olisi elänyt kol-maskin ihmislaji, floresinihminen (Homo floresiensis). Laji olisi ollut vain noin met-rin pituinen, ja jotkut tutkijat ovat esittäneet, että näitä ”hobitteja” olisi elänyt Indo-nesiassa vielä muutamia satoja vuosia sitten. Fossiileja on löydetty vuodesta 2003 al-kaen. Nykyistä käsitystä ihmisen sukupuusta valottaa esim. biologi Juha Valsteen teos Ihmislajin synty (2012).

154 155 Ortegan kiinnostus tekniikkaan on ymmärrettävää, koska siitä on

muodostunut yksi modernin kulttuurin keskeisimmistä elementeistä.

Tekniikan osuus kulttuurin kehityksessä ja tekniikan olemus nouse-vat Ortegan pohdinnan keskeisiksi teemoiksi. Niitä ymmärtääkseen hänen oli selvitettävä itselleen lähtökohta: mitä tekniikka on, miten se määritellään ja mikä on sen tarkoitus.

Kuinka maailmankaikkeuteen on sattunut ilmestymään sellainen outo asia, jota nimitetään tekniikaksi, ehdoton kosminen tosiasia ihmises-tä teknisenä olentona? Jos vakavissamme aiomme löyihmises-tää vastauksen, meidän pitää olla valmiita sukeltamaan tiettyihin väistämättömiin sy-vyyksiin. (OG 2006, 30)

Tekniikassa voidaan nähdä samoja elementtejä kuin taiteessa. Vielä da Vincin aikana taiteen ja tekniikan yhteys oli tiivis. Kuten taide myös tekniikka voi olla sekä paljastamista että osallistumista maailmaan. Tai-detta ja tekniikkaa ei voida pakottaa mihinkään muottiin. Taide ja tek-niikka yhdistyvät tuotteissa, joiden muotoiluun on erityisesti panos-tettu. Kulutushyödykekin voi olla paitsi käytännöllinen myös kaunis.

Timo Airaksinen esittää teoksessaan Tekniikan suuret kertomukset (2003), että tekniikan tehokkuutta ja sen luonteen muuttumista voi-daan kutsua tekniikan irtautumiseksi inhimillisestä viitaten Ortegan modernia taidetta koskevaan käsitteeseen. Tekniikka irtautuu Airak-sisen mukaan inhimillisestä toteuttaessaan omaa välinerationaalisuut-taan tilanteessa, jossa tuon rationaliteetin hallinta on tekniikan ulko-puolella. Kyseessä on tekniikan kehitystrendi, jossa siirrytään tarpei-den kulttuurista halujen kulttuuriin. Tuo kehitystrendi on myös Orte-gan keskeisiä oivalluksia: ”Saattaa hyvinkin olla niin, että yksi aikam-me perussairaus on halun kriisi.” (OG 2006, 42) Esiaikam-merkiksi vasaral-le tai astianpesukoneelvasaral-le on alun perin ollut ominaista se, että ne on luotu tyydyttämään tarpeita. Halun noustessa määräävään asemaan ei pelkkä tarpeentyydytys enää riitä ihmiselle.

Yhteiskuntafilosofian ja taloustieteen peruskäsitteistöön on John Stuart Millistä (1806–1873) lähtien kuulunut economic man (Homo Oeconomicus). Kyseessä on ajatus ihmisestä, joka valintatilanteessa pyrkii maksimoimaan saatavissa olevan hyödyn. Tällöin esimerkik-si kahta vasaraa vertailtaessa kuluttaja valitsee sen, joka istuu parem-min käteen, on painoltaan sopiva käyttäjän anatomiaan, muutoin miel-lyttää valitsijaa parhaiten tai on halvin. Nyky-yhteiskunnassa on tul-tu tilanteeseen, jossa valinnan mahdollisuudet ovat kasvaneet jyrkäs-ti. Tällöin kasvavat myös odotukset siitä, mitä ominaisuuksia ostok-selta (joka on investointi) voidaan edellyttää.

Tekniikan irtautuessa inhimillisestä kuvaan astuu uusi kerrostuma, joka tähtää halujen palvelemiseen, jolloin jopa astianpesukoneessa mietitään myös sen väriä tai muotoilua, muodista puhumattakaan.

Tällöin tapahtuu myös irrottautuminen ”siitä eettisestä normistos-ta, jonka tukena on tarpeentyydytyksen suotavuus ja haitan vältet-tävyys, ja tekniikka siirtyy kohti välinerationaliteettia, jonka takana on tehokkuuden perustava normi.” Tekniikan siirtyminen tarpeiden palvelemisesta halujen palvelemiseen merkitsee myös sitä, että tek-niikka ohjautuu eri perusteista kuin aiemmin. Tektek-niikka ohjaa ha-lua, joten ihmistä ohjaa jokin muu kuin ihminen. Tarve on pysyväm-pi kuin halu, jolle on tyypysyväm-pillistä sekä vaihtuvuus, moninaisuus että ikuinen tyydyttymättömyys. Halulle on tyypillistä myös arvaamat-tomuus. Se ei perustu mihinkään teoriaan tai suunnitelmaan. Täl-löin voidaan kysyä, liittyykö halu ihmisen aitoon olemukseen, vaik-ka halu onkin ihmisessä selvästi havaittavissa oleva ominaisuus – vai onko halun palveleminen sittenkin todella inhimillistä, kenties kaikkein inhimillisintä? Mikäli näin on, päädytään haluohjautunee-seen teknodeterminismiin ja tekniikan autonomia kyhaluohjautunee-seenalaistuu.

(Airaksinen 2003, 62–63)

Kyseessä on myös tekniikan irtautuminen etiikasta osana teknii-kan irtautumista inhimillisestä. Airaksinen esittää esimerkkinä ke-8 Tekniikka, ihminen ja elämä

8 Tekniikka, ihminen ja elämä

hitysmaiden tarpeiden laiminlyönnin, jossa ei ole kysymys teknises-tä, vaan eettisestä kyvyttömyydestä toimia. (Airaksinen 2003, 63–64) Ortega hyväksyy halun ensisijaisuuden, mutta väittää, että yksittäiset halut kiteytyvät persoonaan, joka ihminen haluaisi olla. Tuo henkilöity-mä on halun perimhenkilöity-mäinen kohde, josta seuraa helposti ristiriita: jos ih-misellä ei ole selkeää näkemystä ”toivoa oman minänsä puolesta”, hänen halunsa jäävät teennäiseksi heijastumiksi muiden ihmisten haluista.⁷⁹ Ortega myöntää, että haluaminen ei missään nimessä ole helppoa. Esi-merkkinä hän mainitsee äkkiä rikastuneen henkilön, jonka rikastumi-sen halu on toteutunut. Samalla tuo henkilö on tullut tilanteeseen, jossa hän ei tiedäkään, mitä toivoisi, ja hukkaa kyvyn suunnata haluaan. Tä-män seurauksena Ortega väittää tapahtuvan sen, että tuo ihminen suun-taa halunsa muiden ihmisten keskuudessa vallitsevien halujen mukaan.

Seurauksena äkkirikkaan ensimmäiset hankinnat ovat auto, radiovas-taanotin ja sähköparranajokone. Aivan kuten on olemassa kulunei-ta ajatuksia ja ideoikulunei-ta, joikulunei-ta ei ole ajateltu alkuperäisesti ja itsenäises-ti, vaan toistetaan sokeasti ja automaattisesitsenäises-ti, on olemassa kuluneita toiveita, jotka eivät ole muuta kuin aidon halun heijastuksia ja elkeitä.

Jos tämä tapahtuu toivottaessa esineitä, jotka ovat ennen toivomista saavuttamattomissa, voi kuvitella kuinka vaikeaa voi olla todella luo-va toivominen – sellaisten asioiden tavoittelu, joita ei ole vielä olemas-sa, toteutumattoman ennakointi. (OG 2006, 41)

79 Nykyfilosofeista Ortegan ajatusta muistuttaa ranskalaisen René Girardin käsitys halujen mimeettisyydestä. Girard korostaa mimesiksen eli jäljittelyn olevan kulttuu-rin perusta. Kun jäljittely perustuu toisen ihmisen haluihin, syntyy kertautumisilmiö.

Kaikkien ihmisten halutessa samaa seurauksena on se, että kaikki eivät saa sitä. Gi-rardin mukaan jäljittelemme yksilöitä, joiden kaltaisia haluaisimme olla, ja näin jäl-jitellessämme heitä päädymme haluamaan samoja asioita kuin he. Näin tavoiteltava asia muodostuu arvokkaaksi, jopa taistelemisen arvoiseksi, sen vuoksi että toinen ha-luaa sitä. (Kirwan 2005)

Airaksisen mainitsema vasara on mielenkiintoinen esimerkki siitä, mi-ten tekniikan kehitys emi-tenee pitkän aikaa hitaasti, kunnes keksitään jo-takin mullistavaa. Vuosituhansien ajan vasara pysyi samankaltaisena, ainoastaan materiaali ja muotoilu kehittyivät hienokseltaan. Vasara ja naulat olivat 1900-luvun loppuun saakka talonrakennustyömaan pe-rustyökaluja – kunnes ihminen keksi paineilmakäyttöiset työkalut, ja kehitettiin ns. naulapyssy eli paineilmakäyttöinen naulain, joka korvaa useimmissa tapauksissa vasaran.⁸⁰ Itse tutustuin naulapyssyihin vuon-na 2005 omaa taloamme rakennettaessa. Minulle valkeni esimerkiksi se, että on olemassa runkonaulaimia, ulkovuorinaulaimia ja viimeis-telynaulaimia – kukin tarkoitettu omaan erityistarpeeseensa. Samalla havaitsin, että nuo laitteet nopeuttavat työskentelyä arviolta sataker-taisesti, ellei enemmänkin, ja samalla työvoiman tarve työmaalla vähe-nee. Vasaralla sormeen lyömisen riski vähenee, kun naulatessa ei toi-sella kädellä enää tarvitse pitää naulaa paikoillaan. Naulapyssy on silti myös vasaraa ratkaisevasti vaarallisempi työkalu, ja sen avulla moni on naulannut itsensä konkreettisesti omaan työmaahansa kiinni. Vaarati-lanteita aiheuttaa ennen kaikkea kompressorista naulaimeen johtava jäykkä paineilmaletku, johon saattaa kompastua, jolloin naulain lau-keaa vahingossa. Ihminen on kuitenkin keksinyt tähänkin ongelmaan ratkaisun: naulaimen voimanlähteeksi on kehitetty sen sisään asennet-tava kaasupatruuna, jolloin on syntynyt kaasunaulain, jossa paineil-maa ja vaarallista letkua ei enää tarvita – sapaineil-maan tapaan kuin sähkö-työkalut aikanaan vapautettiin johdoista akkujen avulla.

Paineilmakäyttöisiä työkaluja ajateltaessa on kuitenkin huomatta-va, miten pitkän ketjun erilaista tekniikkaa ne vaativat toimiakseen.

Paineilman tuottamiseksi tarvitaan sähköä, joka on tuotettava jollakin tavoin. Mikäli sähköverkkoa ei ole käytettävissä, sähköä voidaan tuot-taa aggregaatin avulla, joka vaatii toimiakseen polttoainetta,

esimer-80 Käsite naulapyssy tulee siitä, että laite muistuttaa konetuliasetta ja toimii liipai-sinta painamalla.

158 159 kiksi bensiiniä, joka puolestaan on pitkän valmistus- ja jalostusketjun

tulosta. Siksi nykyiselle tekniselle yhteiskunnalle on ominaista haavoit-tuvuus. Esimerkiksi Suomen koko infrastruktuurin toiminnan on väi-tetty romahtavan 15 minuutissa, mikäli valtakunnallinen sähköverk-ko syystä tai toisesta luhistuu. Tekniikka – siitä on tullut elämän ehto, jota ilman nykyihminen ei ainakaan pohjoisen ilmastossa selviydy – samalla kun ihminen on alkanut pitää tekniikkaa itsestäänselvyytenä.

Esittämäni naulapyssyesimerkki osoittaa, miten tekniikan kehitys on jatkunut Ortegan ajoista kiihtyvällä vauhdilla. Samalla ovat lisään-tyneet tekniikkaan liittyvät eettiset ongelmat. Ortegan aikana tunnet-tiin automaatio, jonka mukanaan tuomiin ongelmiin Charles Chapli-nin (1889–1977) elokuva Nykyaika (1936) osuvasti pureutuu. Nykyajas-sa työntekijä menettää täysin itsemääräämisoikeutenNykyajas-sa ja joutuu tuo-tantokoneiston tahdottomaksi uhriksi.⁸¹ Sen sijaan esimerkiksi ydin-voima tai geeniteknologia olivat Ortegan aikana vielä tuntemattomia, samoin tietotekniikka kaikkine sovellutuksineen. Geeniteknologian fi-losofinen merkitys on siinä, että koko inhimillinen olemassaolo näyt-täytyy uudessa valossa, koska sitä voidaan manipuloida. Ihmisen elin-ikä on ilmeisesti jo lähitulevaisuudessa kasvamassa ratkaisevasti, jol-loin elämän traagisesti katkaisevat onnettomuudet muuttuvat yhä traa-gisemmiksi, koska ihminen menettää onnettomuustilanteessa suhteel-lisesti yhä suuremman elämästään, jopa satoja vuosia. Ydinvoiman

mu-81 Chaplinin elokuvan tunnetuimpia kohtauksia on työskentely liukuhihnalla. Koh-taus viittaa Henry Fordin (1863–1947) vuonna 1914 käyttöön ottamaan massatuo-tantoon, joka moninkertaisti Fordin T-mallin valmistuskapasiteetin. Auton valmis-tukseen kuluva aika lyheni 12,5 tunnista 93 minuuttiin. Samalla auton hinta halpeni 850 dollarista 300 dollariin. Jokainen työntekijä suoritti vain yhtä työvaihetta, josta johtuu käsitteen negatiivinen sävy. On kuitenkin otettava huomioon, että Ford kak-sinkertaisti työntekijöidensä palkat jo vuoden kuluttua liukuhihnan käyttöönotosta, koska työn tuottavuus oli kasvanut jyrkästi. Käsite fordismi tarkoittaa edullisten au-tojen joukkotuotantoa yhdistettynä työntekijöiden korkeisiin palkkoihin, josta seu-rasi Henry Fordin suuri suosio 1900-luvun alkupuolen Amerikassa.

kanaan tuomat eettiset kysymykset ulottuvat satojen tuhansien vuosien päähän tulevaisuuteen – aikaan, jolloin ihmiskunta on suurella toden-näköisyydellä levittäytynyt maapallon ulkopuolelle ja kohdannut muita sivilisaatioita, mikäli niitä on olemassa. Nykytiedon perusteella tämä on todennäköistä, sillä ns. eksoplaneettoja löydetään jatkuvasti lisää. Pel-kästään omassa Linnunradassamme arvioidaan olevan noin 160 miljar-dia planeettaa.⁸² Sitä ennen ihmisen aiheuttama ilmaston lämpenemi-nen on kuitenkin muodostumassa maapallon kohtalonkysymykseksi.