8 Tekniikka, ihminen ja elämä
8.8 ORTEGAN ASEMA TEKNIIKAN FILOSOFIAN PERUSKYSYMYSTEN KENTÄSSÄ
Heideggerille kysymys tekniikasta on ontologinen kysymys. Tekniikan olemus on hänelle jotakin muuta kuin teknistä, ja siksi tekniikkaa ei pysty ymmärtämään tekniikasta käsin. Tästä seuraa vaikea ongelma, suorastaan ratkaisematon kysymys. Mikäli Heidegger on oikeassa, jou-dumme kysymään: mistä käsin tekniikkaa pystyy ymmärtämään? Hei-deggerin näkemys on pessimistinen, sillä teknistyvä ihminen unohtaa oman olemisensa ja luo illuusion luonnon hallitsemisesta. (Airaksinen 2006, 26; Naukkarinen 2005,12) Ortega puolestaan näkee historian-filosofialleen tyypillisesti, että tekniikka on sekä ontologinen että his-toriallinen kysymys. Hänelle kyse ei ole pelkästään siitä, että tieteen ensisijainen tavoite olisi saavuttaa tietoa maailmasta, vaan myös teh-dä teknologia mahdolliseksi kunkin aikakauden edellytysten rajoissa.
Ortegaa kiinnostaa kysymys tekniikan tulevaisuudesta, joka hänen mukaansa on ”arvattavasti dramaattinen.” Kuten koko historian, myös-kään tekniikan kulku ei ole ennalta määrättyä. Hän viittaa Spengle-riin, joka väittää, että kulttuuria seuraa sivilisaatio, jonka Ortega kat-soo tarkoittavan tekniikkaa. Ortega kritisoi Spengleriä liiallisesta tek-no-optimistismista katsoen Spenglerin ajattelevan, että tekniikka ky-kenee elämään siinäkin tapauksessa, että kulttuuri taantuu tai sam-muu kokonaan. Se, että ihmiset ovat kiinnostuneita jostakin asiasta, esimerkiksi tekniikasta, ei Ortegan mukaan takaa sen tulevaisuutta tai jatkuvaa kehittymistä. (OG 1963b, 101, 108–109)
Diéguez Lucena esittää analyysin Ortegan ja Heideggerin teknii-kan filosofioiden oleellisista eroista. Hän ottaa esille molempien suh-teen tekno-optimismiin ja teknopessimismiin. Diéguez Lucena arvi-oi peruseron nousevan tältä pohjalta – vaikka Ortegan asenne muut-tui pessimistisemmäksi hänen ajattelunsa edetessä, se ei koskaan saa-vuttanut tässä suhteessa Heideggeria, joka ajattelee tekniikan
heiken-tävän ”ihmistä maailmassa.” Ortega näkee positiivisemmin teknii-kan olevan apuväline, jolla ihmisen teknii-kannalta kestävä maailma voi-daan paljastaa. (Diéguez Lucena 2009, 105–106) Darmstadtin semi-naariesitelmässään vuonna 1951 Ortega tekee selväksi, että tekniikka ei ole pelkästään ihmisen ulkopuolinen, itsenäinen ontologinen olio.
On täysin turhaa yrittää tutkia tekniikkaa itsenäisenä oliona, jota oh-jaisi jokin etukäteen tiedetty yksi ainoa tarkoitusperä, julistaa Ortega.
Hän huomauttaa myös, että edistyksen idea, joka mihin tahansa elä-män alueeseen varomattomasti sovellettuna on vaarallinen, on tässä-kin suhteessa tuhoisa. Totuus on aivan päinvastainen. Inhimillisen elä-män idea, hyvinvoinnin profiili, on muuttunut lukemattomia kertoja.
Ajoittain muutos on ollut niin ankara, että varmoina pidetyt tekniset saavutukset ovat tyystin kadonneet ja niiden jäljet ovat pyyhkiytyneet pois. (OG OC IX, 617–624)
Nykyajan filosofeista samalle kannalle on asettunut esimerkiksi ka-nadalainen Andrew Feenberg. Myös Feenbergille tekniikka on koros-tetusti sosiaalinen ilmiö. Tekniikka on kuitenkin myös poliittinen il-miö. Sitä voidaan käyttää sekä hyvään että pahaan ja sitä voidaan (tai ainakin pitäisi voida) hallita demokraattis-humanistisesti. Tekniikal-la ei ole mitään saTekniikal-lattua luonnetta, jolloin myöskään mikään saTekniikal-lattu luonne ei määritä tapaa, jolla tekniikka vaikuttaa ihmiseen. Oleellis-ta olisi, että ihmiset päättäisivät yhdessä – demokraattisesti – miten ja mihin tekniikkaa käytetään. Ongelma piilee Feenbergin mukaan siinä, että tekniikka ei ole demokraattisesti hallinnoitua, vaan päätöksenteko on teknisen alan asiantuntijoiden vallassa. Tämän seurauksena emme voi yksittäisinä ihmisinä vaikuttaa riittävästi siihen, miten ja minkä-laisiin tarkoituksiin tekniikkaa käytetään. Ongelmaksi muodostuvat turhat hyödykkeet, jotka tavalla tai toisella herättävät ihmisten mie-lenkiinnon ja halun. (Feenberg 1999, 131–132, 142–147) Feenbergil-tä on kuitenkin kysytFeenbergil-tävä, mikä olisi riitFeenbergil-tävä vaikuttamisen mahdolli-suus. Kuluttajilla on markkinataloudessa mahdollisuus omilla
valin-182 183 noillaan vaikuttaa siihen, mitkä ratkaisut menestyvät ja mitkä
katoa-vat syystä tai toisesta. Tähän vastakysymykseen on vastattava epäilyl-lä, onko markkinataloudessa elementtejä, jotka vievät ihmiseltä ky-vyn aitoihin valintoihin? Ortegan arvion mukaan tässä on ongelman ydin – massakulttuuri luo tarpeet, joita ihminen alkaa tahdottomasti seurata – pitäen tarpeettomuuksia tarpeina. Hyödykkeen vastakohta on nykykielenkäytössä turhake. Turhake voidaan määritellä kahdes-ta näkökulmaskahdes-ta. Se on joko hyödytön (ainakin lähes hyödytön) kahdes-tai poikkeuksellisen epäkäytännöllinen tuote. Suomessa on yleisöäänes-tyksellä vuodesta 2000 alkaen valittu ”vuoden turhake”. Niinkin myö-hään kuin vuonna 2006 vuoden turhakkeeksi valittiin tuplapuhelin-luettelo ja viimeinen valinta vuodelta 2013 on hajustettu roskapussi.95 Ortega jopa pilkkaa Heideggerin ”synkkiä sävyjä” katsoen Heideg-gerin suhtautumisen olevan liian tunteenomainen. (OG 1957, 296–
299) John T. Graham arvioi, että ero tässä suhteessa ”ei voisi olla jyr-kempi”. Ortega tunsi kehittäneensä positiivisen filosofian, joka sovel-tuu länsimaisen ihmisen muuttuviin olosuhteisiin ja jokapäiväiseen elämään. Filosofia pelastaa ihmisen ”tyhjyyden syvyyksistä” – auttaen itsensä luomisen tehtävässä. (Graham 1994, 258). Tekniikka on Orte-galle olennaisesti tarpeellinen osa inhimillistä onnellisuutta – ilman sitä inhimillistymisen prosessi jää vajaaksi ja ihminen voi ehkä jopa kadota. Ortegan pessimistiset sävyt ovat silti kokonaisuudessaan Hei-deggeria lievempiä. Ortega pitää ongelmana lähinnä sitä, kykeneekö ihminen kontrolloimaan tekniikan kehitystä.
Voiko syntyä tilanne, jossa ihminen ei tuon kehityksen myötä enää tunnista itseään ihmiseksi, tai että tekniikka on vain jonkinlainen ”it-sestäänselvyys”? Ortega näkee tilanteen paradoksaalisena, sillä minen on toisaalta ”tekniikan tuote”, koska tekniikka on tehnyt nykyih-misen olemassaolon mahdolliseksi. Diéguez Lucena pitää Ortegan
fi-95 Valinta tehdään Suomen Luonto -lehden toimesta. ”Tuplapuhelinluettelo” tarkoitti kahden eri kustantajan – Eniron ja Fonectan – julkaisemia lähes samanlaisia luetteloita.
losofian ongelmana tässä kohden sitä, että Ortega jättää liiaksi auki sen, mihin tekniikan rajoittamaton kehitys johtaa. Tosin Ortegaa kal-vaa ainakin epäily siitä, että onnellinen loppu ei ole taattu. (OG 1963b, 107–109) Silti ei ole oikeutettua ajatella Heideggerin tavoin, että niikan rajaton kehitys johtaa nihilismiin. Heidegger väittää, että tek-niikka on olemukseltaan sellaista, jota ihminen ei voi kontrolloida, se menee eteenpäin nopeammin ja nopeammin, eikä sitä voi pysäyttää – kyseessä on ajatus teknodeterminismistä, jota ohjaa ”olemisen mes-tari.” Kyseessä on determinismi monilla tasoilla, esimerkiksi sosiaali-sissa prosesseissa ja historiassa, mutta tekniikka determinoi myös it-seään. (Heidegger 1959, 21, 1962b, 37–38; Diéguez Lucena 2009, 110) Ortega myöntää tekniikan suuren vaikutuksen ihmiseen, mutta kieltää puhtaan teknodeterminismin ja sen, että historian kulku olisi ennalta määrätty. Ortega toteaa, että ”elämä muodostuu hetkiyksiköistä, jois-ta ainoakaan ei ole täysin yksiselitteisessä seuraussuhteessa edelliseen nähden.” Tekniikka ei ole jotakin sellaista, jolla olisi sen ”omia tavoit-teita”, vaan kyse on vasteesta ja vuorovaikutuksesta ihmisen haluihin, jotka toteuttavat sekä tyydytyksen että fantasian tarpeita. Kyseessä voi-vat olla myös tarpeettomat tarpeet, jotka paradoksaalista kyllä tuntu-vat todellisilta välttämättömyyksiltä. Diéguez Lucenan mukaan Orte-ga korostaa, että näin luotu maailma muokkaa tarpeitamme. (Diéguez Lucena 2009, 112; OG 1963b, 101–102)
Ortega painottaa, että moderni ihminen kärsii mielikuvituksen puutteesta, joka estää hänta olemasta oman elämänsä projektin luoja estäen samalla tekniikkaa antamasta sisältöä ja tarkoitusta elämälle.
Hän yksinkertaisesti seuraa ”yleistä halua”, jossa suurena taustavaikut-tajana on massamedia. Hänen toiveensa ovat suurelta osin pseudotoi-veita, spektritoipseudotoi-veita, vailla vilpittömyyttä ja elinvoimaa. Yksinkertai-nen usko tekniikkaan tekee elämän tyhjäksi. Juuri rajoittamattomien mahdollisuuksiensa vuoksi tekniikka on verrattavissa formaaliin lo-giikkaan. Se on kuin tyhjä muoto, joka ei kykene tuottamaan sisältöä 8 Tekniikka, ihminen ja elämä
8 Tekniikka, ihminen ja elämä
elämälle. Väitän kuitenkin, että Ortega on vain osittain oikeassa. Vaik-ka teollistunut yhteiskunta saattaa näivettää mielikuvitusta, ihminen on kuitenkin olosuhteiden vaatiessa kekseliäs. Sain tästä esimerkin käy-dessäni Kuubassa maaliskuussa 2013. Kun maassa on kauppasaarros-ta johtuen käytössä edelleen noin 65 000 kappaletkauppasaarros-ta 1940–50-lukujen autoja ilman mahdollisuutta alkuperäisiin varaosiin, ihmisiltä vaadi-taan kekseliäisyyttä. Enimmäkseen nuo autot liikkuvat neuvostoliit-tolaisvalmisteisten moottorien, vaihdelaatikkojen ja akselistojen tur-vin. Se, että iskunvaimentimia ei välttämättä ole ollenkaan ei haittaa, koska liikkeelle on päästävä, ja lämpimän ilmaston vuoksi lämmitys-laitteen hajoamisella ei ole merkitystä.
Heidegger kritisoi humanismia nähden sen ihmisen tarpeena vaa-tia itselleen kaikkea. Humanismi on seurausta teknologisen nihilismin ajasta, josta seuraa perustavaa laatua oleva kysymys olemisesta. Orte-galle tekniikka on selkeästi sosiologinen ilmiö, joka muotouttaa ihmis-tä, eikä hän halua katsoa samalla tavalla tekniikan ”taakse” kuin Hei-degger. Ortega hyväksyy tekniikan olemassaolon ja näkökulman, jos-sa tekniikka on kätketty ja juurrutettu jonnekin muualle kuin itseensä.
Se ei kuitenkaan sisällä ontologista mysteeriä. Tekniikka on osa ihmi-senä olemisen aktiivista prosessia. Se ylittää luonnon, mutta ei tuota transsendenssia ihmisyyden todellisuuden taakse, vaan sen rinnalle.
Päinvastoin tekniikka mahdollistaa ihmisyyden täydellistymisen ol-len aito mahdollisuus. Tämä on Diéguez Lucenan arvion mukaan Or-tegan ja Heideggerin ”dramaattisin vastakkainasettelu.” Ortegalle ih-misen on ennen kaikkea oltava läsnä, ei vain olemassa, ja tämän läs-näolon on oltava löydettävissä paitsi tekniikasta myös koko elämästä.
(Diéguez Lucena 2009, 119–120). Käsitykseni mukaan Ortegan tiikki on modernin yhteiskunnan valistunutta kritiikkiä. Ortegan kri-tiikki tähtää siihen, että näkisimme sen vääristymän, mikä yliteknis-tymisestä voi seurata – ihminen ei enää näe omaa elämäänsä, joka on ensisijaisesti yksilöllinen elämä – jokaisen oma elämä.
Ei ole yllättävää, että Frankfurtin koulukunnan tunnetuimmat ajat-telijat suhtautuvat tekniikkaan kriittisesti. Taustalla on Max Webe-rin (1864–1920) käsitys yhteiskunnallisesta kehityksestä.96 Teokses-saan Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki (1904) Weber esit-tää väittämän, että kapitalismin syntyyn vaikutti keskeisesti Jean Cal-vinin (1509–64) predestinaatio-oppi, jonka mukaan taivaaseen pää-syyn ei voi itse vaikuttaa.97 Looginen seuraus oli, että kalvinistit tar-vitsivat varmuuden pelastumisestaan. Siksi he (surullista kyllä) olet-tivat, että maallinen menestys oli osoitus kuulumisesta taivaaseen pe-lastuvien joukkoon. Tästä seurasi Weberin mukaan taloudellinen jär-jestelmä, joka myöhemmin jatkoi olemassaoloaan uskontoon perus-tuneesta synnystään riippumatta. Weber ei silti tarkoittanut, että kal-vinismi olisi ollut välttämätön kapitalismin syntymiselle, vaan arvioi, että kapitalismi olisi ilman sitäkin syntynyt jossakin muodossa.
Lopputuloksena esitän, että Ortega on ainakin kohtuullisessa mää-rin tekno-optimisti ja suhteellisen luottavainen teknologisen yhteis-kunnan suhteen, joskin ihmisen ylimitoitetut halut ovat vaarateki-jä. Elämä on – tai sen pitäisi olla – Ortegalle päättäväistä halua tutki-musmatkailla. Diéguez Lucena päätyy analyysissaan Ortegan
kannal-96 Max Weberin käsitys tekniikasta on synkkä. Weber tarkastelee lisääntyvän ratio-nalismin vaikutusta yhteiskuntaan, ja tuloksena on laskennallisesti hallittu maailma.
Perusesimerkkinä hän esittää modernin kapitalismin, joka perustuu Weberin mu-kaan tämän kaltaiselle laskennallisuudelle. Sitä vie eteenpäin formaali eli laskennal-linen rationaliteetti, jonka perustavoite on kulutuksen lisääminen. Seurauksena on sosiaalisen maailman ja teknisen maailman jyrkkä eriytyminen. Formaalin rationa-liteetin hinta on Weberin mukaan kallis, sillä se johtaa kontrolloituun yhteiskuntaan, byrokratian ”rautahäkkiin”.
97 Calvin loi Geneveen teokratian, jossa kirkolliset ja poliittiset asiat olivat yhtä. Kir-kon auktoriteetti ulottui myös kaupungin muuhun elämään, mikä loi nopeasti risti-riitoja porvariston ja Calvinin kesken. Vuonna 1538 Calvin karkotettiin Genevestä, mutta jo kolmen vuoden kuluttua vuonna Geneve pyysi häntä palaamaan ja palaut-tamaan järjestyksen ja luottamuksen kaupunkiin.
186 187 le, koska Ortegan ajattelu soveltuu Heideggerin ajattelua paremmin
todelliseen maailmaan. Diéguez Lucena jopa väittää, että Heidegger ei ylipäänsä ollut kiinnostunut ”sanomaan mitään aikalaisilleen”. Vielä vähemmän hän oli kiinnostunut antamaan ohjeita, miten käyttäytyä teknistyneessä yhteiskunnassä. Ortega asetti päinvastaisen tavoitteen pragmaattiselta pohjalta. Siksi Ortegan ajattelu tarjoaa aikansa ihmi-selle paremman, sopivamman ja tasapainoisemman lähestymistavan.
(Diéguez Lucena 2009, 119–120)