Musiikki näkyi aineistossa menetelmänä, jota käytettiin osana tapaamisia.
Kenttämuistiinpanoissani musiikin käyttöä kuvattiin soittamalla sitä asiakkaille. Kuvauksissani musiikin käytöstä asiakkaiden parissa musiikki oli valmiita kappaleita, joita soitettiin asiakkaille esimerkiksi puhelimesta. Kenttämuistiinpanoissani työntekijät valitsivat ja suunnittelivat asiakkaille soitettavat kappaleet. Haastatteluissa eräs haastateltavista kuvasi, että asiakkaat ovat myös soittaneet itse rumpuja joillakin tapaamisilla. Omissa kenttämuistiinpanoissani asiakkaiden itse tuottama musiikki ei näkynyt. Haastateltavat kuvasivat, että asiakkaiden kanssa oli myös laulettu yhdessä tapaamisilla. Eräs haastateltava kuvaa projektia, jossa on käytetty musiikkia, ja liittää sen asiakkaiden ikään:
” We were having the music at the meeting, at the end of the session. So, because of their age we didn’t do anything else but we work on the songs.” (H1)
Kenttämuistiinpanoissani kuvaan erästä tapaamista, missä soitamme asiakkaille kappaletta.
Tarkoituksena oli tällä tapaamisella saada asiakkaat mukaan laulamaan laulua ja opetella sen sanat ja sävelkulku soittamalla sitä puhelimesta, jonka olimme tuoneet mukanamme.
”Tämän jälkeen hän (työntekijä) pyysi harjoittelijaa soittamaan kappaleen puhelimesta.
Kappale oli swahiliksi. Olin ajatellut, että olisi hauska laulaa kappale lopuksi yhdessä. Nyt kuitenkin vain soitimme sen puhelimesta. Tämä ei mielestäni ole sama kuin jos olisimme yhdessä harjoitelleet sen. Puhelimesta kuului huonosti ja tyttöjä oli niin paljon, etteivät kaikki todellakaan kuulleet mitä laulussa sanottiin. Olin pettynyt. Emme saaneet laulusta irti mitä olisi pitänyt. — — Mielestäni se olisi ollut tärkeä lisä ja kevennys, sillä aihe oli niin vakava.
Toisaalta siinä on tärkeä sanoma, joten olisi myös hyvä tapa opettaa asioita.”
(Kenttäpäiväkirjamerkintä 26.2.2020)
Kuvaan tekstikatkelmassa pettynyttä tunnelmaa siitä, ettei musiikin soittaminen ja erityisesti sen tahtiin laulaminen onnistunut menetelmänä tapaamisella, sillä asiakkaita oli niin paljon, ettei puhelimesta soitettu musiikki kuulunut kaikille, vaikka puhelimen äänet olivat täysillä.
Laulu oli swahiliksi, emmekä siis tämän vuoksi pystyneet myöskään opettamaan laulua ilman taustaa asiakkaille. Kuvaan katkelmassa, että tapaamisen vakavan keskustelunaiheen jälkeen minusta tuntui siltä, että laulu olisi keventänyt tunnelmaa.
Haastatteluissa tanssiminen mainittiin menetelmänä, jota oli käytetty asiakkaiden kanssa aiemmin. Haastateltavat eivät kuitenkaan kuvanneet tarkemmin sitä, miten tanssia oli käytetty.
Se, että haastatteluissa tanssia ei kuvattu tarkemmin menetelmänä, voisi ajatella viittaavan siihen, että tanssia tai liikettä ei käytetä järjestön työssä kovin aktiivisesti. Tätä havaintoa vahvistaa myös se, että aineistossa on vain yksi kuvaus tanssimenetelmän käytöstä, ja tätä menetelmän käyttöä ohjaa kenttäpäiväkirjamerkinnän mukaan allekirjoittanut. Omissa kenttämuistiinpanoissani kuvailen tapaamista, jolla opetimme asiakkaille itse kehittelemämme koreografian:
”Tämän jälkeen päätimme tehdä tanssin. Otimme esiin harjoittelijan matkakaiuttimen.
Työntekijän avulla laitoimme tytöt riviin, mutta rivi ei millään pysynyt vaan muodostui ringiksi, kun tytöt halusivat nähdä ja kuulla mitä teimme. Tytöt halusivat kovasti minut riviin ja pitivät
kädestä kiinni. Minä ja harjoittelija olimme suunnitelleet koreografian ja menimme rivistä eteenpäin. Tajusimme, ettei suunnitelmamme toiminut oikein, sillä tyttöjä oli niin paljon, etteivät he voineet ohittaa toisiaan. Muutimme siis koreografian lennosta. Kuuntelimme ensiksi biisiä jonkin aikaa ja tytöt kuulivat nyt hyvin kaiuttimen ansiosta. Sitten asetuimme vastakkain harjoittelijan kanssa rivistä eteenpäin ja odotimme että ensimmäinen kerta kertosäkeestä menisi ja toisella aloittaisimme.” (Kenttäpäiväkirjamerkintä 11.3.2020)
Kenttäpäiväkirjassani kuvaan, kuinka tanssimme yhdessä asiakkaiden kanssa. Menetelmänä tanssi on tehty valmiiksi koreografiaksi, joka opetetaan asiakkaille. Tavoitteena on, että koreografia toistetaan yhdessä tämän jälkeen niin, että asiakkaat tanssivat mukana. Asiakkaat on laitettu asetelmaan, josta koreografia lähtee. Aineistokatkelmasta voi huomata, että menetelmien käytössä suunnitelmia voi joutua muuttamaan kesken kaiken, mikäli tilanne vaatii. Kaikkea tarpeellista ei välttämättä osaa huomioida menetelmien käyttöä suunniteltaessa.
Tanssin tärkein tehtävä ei kenttäpäiväkirjakatkelman perusteella ole siis koreografian noudattaminen tarkalleen, niin kuin on suunniteltu. Aineistoni perusteella tanssi asiakkaiden kanssa oli siis valmista koreografiaa, jota yhdessä toistettiin ja johon asiakkaat osallistuivat.
Draamapohjaisiksi menetelmiksi kutsuin aineistossa menetelmiä, joissa asiakkaat rakensivat roolihahmoja ja kohtauksia, joita myös esitettiin muille. Draamapohjaisissa menetelmissä käytettiin asiakkaille valmiiksi rakennettuja ja paperille ylös kirjoitettuja kohtauskuvauksia, joista asiakkaat tekivät omat tulkintansa. Draamapohjaiset menetelmät saattoivat olla myös asiakkaiden itsensä rakentamia näytelmiä. Kenttäpäiväkirjassa kuvaan, kuinka asiakkaille annettiin paperilapuilla englanniksi ja swahiliksi kirjoitetut kuvaukset rooleista, joita asiakkaat pareittain saivat hetken suunnitella. Tilanteet ja roolit oli rakennettu niin, että ne koskettivat asiakkaita ja heidän elämäänsä. Muutaman minuutin suunnittelun jälkeen kohtauksia esitettiin pareittain muille asiakkaille. Liitteistä Liite 2. löytyy muutama esimerkki asiakkaiden kanssa tehdyistä kohtauksista.
”Harjoittelijat ja työntekijät olivat kirjanneet tilanteita, jotka olivat nuorten tyttöjen elämää.
Tilanteissa oli aina kaksi roolia, esim. äiti ja tytär, tyttö ja kaveri yms. Tilanteet olivat esimerkiksi sillaisia missä lapsen tuli yrittää selittää äidille miksi haluaa käydä koulua tai perustella kaverille miksi on parempi mennä kouluun eikä ruveta seurustelemaan ja hankkiutua raskaaksi. Tarkoituksena oli, että tytöt näyttelivät pareittain kohtauksen, jonka ovat suunnitelleet tilannekuvauksen perusteella.
Jaoimme tytöille neljä erilaista, lapuille kirjoitettua kohtausta. Menimme katoksen alle pihalle, jossa oli paremmin tilaa. Tässä vaiheessa tytöillä oli aikaa suunnitella kohtauksia. Näytti kuitenkin siltä, etteivät he niinkään suunnitelleet kohtauksia valmiiksi vaan enemmänkin improvisoivat. Tällä välin työntekijä yritti ajaa sessioon kuulumattomia lapsia ja enimmäkseen poikia pois, jotta tytöt voisivat rauhassa esittää kohtauksia, jotka koskivat heidän elämäänsä.
Pojat eivät malttaneet pysyä poissa, ja heitä piti hätyytellä koko session ajan pois. Tytöt eivät kuitenkaan niin paljon näyttäneet välittävät ylimääräisistä pojista, ehkä se johtui siitä, että he olivat pääsääntöisesti tosi nuoria.
Työntekijä kutsui muiden eteen 1. tilanteen saaneita esittämään oman versionsa kohtauksesta.
Ensimmäisiä ujostutti kovasti ja he puhuivat hiljaa. Jokaisen esityksen jälkeen taputettiin taputusleikki, jossa jokaisen 3 taputuksen jälkeen sanottiin jokin sana. Myös ennen jokaista esitystä työntekijä haki uudelleen hiljaisuuden katsomoon kysymällä lapsilta, jotain mihin nämä vastasivat.” (Kenttäpäiväkirja 12.2.2020)
Eräs haastateltava kuvasi pelien ja urheilun olevan menetelmistä keskeisin järjestön työlle:
” — — sport and game will be our main methodology, our main tool to empower children and girls — —.” (H4)
Jalkapalloa ja urheilua järjestettiin kenttämuistiinpanojen ja haastateltavien kuvausten perusteella erityisesti tytöille, joiden kanssa järjestö työskenteli:
” — — different games different sports have been our main methodology to reach girls — —.”
(H4)
” — — girls project which was (the name of the projects), we are using sports especially football— —.” (H1)
Jalkapalloa aineiston perusteella ohjasi koulun liikunnanopettaja. Tätä kuvattiin sekä haastatteluissa että kenttämuistiinpanoissani. Kenttämuistiinpanoissani kuvaan, kuinka liikunnan opettaja tulee pallon kanssa paikalle ja järjestää asiakkaat ja allekirjoittaneen joukkueisiin ennen peliä.
”Lopulta tytöt tulevat ja opettaja jakaa heidät kahteen joukkueeseen: Simba ja Yanga. — — Meidän joukkueessa on 10 ja toisessa kai hieman enemmän. Aloitamme pelin, kun opettaja on
laittanut meidän paikalleen ja tytön maaliin. Aloitus alkaa meidän joukkueelta kun tyttö menee eteen ja potkaisee pallon toiselle harjoittelijalle hänen takanaan.” (Kenttäpäiväkirjamerkintä 11.3.2020)
Tutkimuskirjallisuudessa on kuvattu, että nuorten kanssa tehtävässä työssä on käytetty perinteisesti laajasti erilaisia fyysisiä aktiviteetteja sosiaalisten suhteiden rakentamiseksi ja vahvistamiseksi sekä henkilökohtaisen ja sosiaalisten taitojen kehittämiseksi. (Seal & Harris 2016, 195) Jalkapalloa pelatessa pyrittiin noudattamaan jalkapallon sääntöjä, asiakkaat pelasivat joukkueissa, ja heillä oli maalivahdit. Verkkopallo mainittiin haastatteluissa osana projekteja, mutta haastatteluista eikä kenttäpäiväkirjoissani ollut tarkempaa kuvausta siitä, miten tämän menetelmän käyttö oli järjestetty.
7.2 Taidelähtöisten ja toiminnallisten menetelmien saamat merkitykset järjestön työssä