Anu Puusa (2020, 141) kuvaa laadullisen tutkimuksen analyysissä yhdistyvän synteesi ja analyysi. Tutkija pilkkoo aineiston osiin ja yhdistelee sen uudelleen kokonaisuuksiksi (emt., 141). Analysoin aineiston teoriaohjaavasti sisällönanalyysinä. Sisällönanalyysi on laadullisen tutkimuksen perusanalyysimenetelmä, ja se sopii monenlaiseen tutkimukseen. Sisällönanalyysi sopii tutkielmani aineiston analyysitavaksi, sillä siihen voidaan soveltaa monenlaisia
teoreettisia lähtökohtia. (Tuomi & Sarajärvi 2018.) Jouni Tuomi & Anneli Sarajärvi (2018) kirjoittavat sisällönanalyysin olevan kaikenlaisen kirjallisten dokumenttien analyysiä. Puusa (2020, 142) kuvaa sisällönanalyysiä väljänä metodisena viitekehyksenä, joka mahdollistaa aineiston monipuolisen tarkastelun. Hän (emt., 142) jatkaa, että sisällönanalyysissä empiirinen aineisto on kytketty tulkintaan ja se perustuu päättelyyn, jonka tavoitteena on käsitteellistetty ymmärrys ilmiöstä. Sisällönanalyysin tarkoituksena on tiedon lisääminen, ja selkeyden luominen aineistoon, jotta luotettavien johtopäätösten teko onnistuisi tutkittavasta ilmiöstä.
Aineisto hajotetaan, käsitteellistetään ja kootaan uudelleen kokonaisuudeksi. (Tuomi &
Sarajärvi 2018.)
Käytännössä sisällönanalyysissä keskiössä on aineiston järjestäminen pelkistämällä selkeäksi ja tiiviiksi kokonaisuudeksi hukkaamatta sen sisältämää keskeistä informaatiota (Puusa 2020, 144). Analyysimenetelmässä etsitään aineistosta itseä kiinnostava materiaali ja erotellaan se muusta aineistosta, sekä tämän jälkeen järjestellään eroteltu materiaali. Analyysin tuloksena syntyy tarkka ja monipuolinen kuvaus tutkimuskohteesta. (Tuomi & Sarajärvi 2018.) Hajanaisesta aineistosta pyritään siis luomaan selkeä ja tiivis ilmiötä kuvaava kokonaisuus, josta tutkija johtaa johtopäätöksensä. Pelkästään aineiston erittelyn esittely johtopäätöksissä ei siis ole riittävää analyysiä. (Ks. esim. Puusa 2020, 142; Tuomi & Sarajärvi 2018.) Laatu laadullisen aineiston analyysissä syntyy tutkijan kyvystä tehdä tulkintoja aineistosta ja ymmärtää aineistoa (Puusa & Juuti 2020, 139). Tehdyt ratkaisut aineiston analyysissä tulee perustella, ja tässä apuna voi olla aineiston analyysin etenemisen ja eri vaiheiden tallentaminen.
Tämä helpottaa myös eri vaiheisiin palaamista. (Puusa 2020, 143.) Tuomi & Sarajärvi (2018) kuvaavat, kuinka sisällönanalyysissä pelkästään analyysin menetelmän osaaminen ei ole riittävää, vaan tutkijan kyvyt herkkyyteen sekä onnekkuus vaikuttavat analyysin onnistumiseen.
Puusa (2020, 144) toteaa sisällönanalyysin olevan monivaiheinen tulkinnallinen ja limittyvä prosessi. Sisällönanalyysi keskittyy inhimillisiin merkityksiin ja erityisesti siinä etsitään merkityksiä tekstistä. Keskeistä on maailman ja sen olioiden väliset suhteet. Ihminen ei voi nähdä aineistosta enempää kuin oma kokemus sallii, ja tämä on hyvä pitää mielessä analyysiä tehtäessä. (Tuomi & Sarajärvi 2018.) Anu Puusa & Pauli Juuti (2020, 139) toteavat tiiviisti analyysin tarkoituksena olevan aineiston kautta tutkittavan ilmiön kuvailu, ymmärtäminen ja tulkinta. Käytännössä tutkija pyrkii lukemaan aineistoa läpi useaan otteeseen ja järjestelemään sitä teemoihin, kategorioihin ja luokkiin. Tähän vaikuttaa teoriat ja tutkimukset, joihin tutkija
perehtyy. (Puusa & Juuti 2020, 139.) Puusa & Juuti kuvaavat aineiston analyysiä salapoliisityöksi, jossa tutkija yhdistää aineiston yksityiskohdat mielessään hahmottuvaan kokonaisuuteen. (Puusa & Juuti 2020, 139.)
Teoriaohjaavassa analyysissä teoria ja aikaisempi tieto ohjaa ja auttaa analyysiä. Analyysi yksiköt valitaan kuitenkin aineistosta. Tarkoituksena ei ole niinkään testata teoriaa, vaan täydentää sitä uusilla ajatuksilla. Teoriaohjaava analyysi tarkoittaa tutkielmassani sitä, että olen johtanut tutkimuksen analyysivaiheessa teemat niistä käsitteistä, jotka olen määritellyt tutkimuskirjallisuuden avulla tutkielmani alussa. Olen ottanut analyysissäni huomioon myös käsitteiden määrittelyn ulkopuolelta aineistosta nousevia teemoja. Näin ollen analyysi ei ainoastaan pohjaudu tutkielman teoriaan. Teoriaohjaavuus on näkynyt myös aineistonkeruussa.
Haastatteluihin olen teemoitellut valmiiksi mistä aiheista keskustelen. Teeman sisällä keskustelu on ollut kuitenkin vapaata. Teoriaohjaavassa analyysissä ei ole sääntöä, miten teoria tuodaan prosessiin mukaan päättelyä ja tulkintoja ohjaamaan. (Tuomi & Sarajärvi 2018.) Etnografinen aineistonanalyysi alkaa kenttätyön jälkeen, kun aineistoa aletaan lukea ja kirjoittaa puhtaaksi, järjestellä temaattisen ja analyyttisen luennan kautta ja tulkita (Palmu 2007, 144). Kenttämuistiinpanojen ja haastattelujen analysointi alkaa haastattelujen kuuntelemisella ja litteroinnilla sekä kenttämuistiinpanojen puhtaaksikirjoittamisella tietokoneelle. (Palmu 2007, 144–146; Tiittula & Ruusuvuori 2005, 16.) Litteroinneissa keskeistä oli sisältö, joten en tehnyt tarkkoja merkintöjä jokaisesta äännähdystä. Tallensin haastattelujen litteroinnit erillisille word-tiedostoille koneelle ja nimesin ne haastattelupäivämäärän mukaan. Olin kirjoittanut jokaisesta haastattelusta lyhyet muistiinpanot siitä, missä haastattelu oli, ketä haastattelussa oli paikalla, päivämäärä ja kellonaika sekä yleisiä huomiota ja tunnelmia siitä, miten haastattelu oli mennyt. Lisäsin nämä litterointien alkuun. Litteroitavana oli neljä haastattelua, sillä yksi oli haastateltavan toiveesta kirjoitettu ylös muistiinpanoina. Tämän jälkeen siirryin kirjoittamaan tietokoneelle puhtaaksi kenttäpäiväkirjan muistiinpanoja. Tallensin kenttäpäiväkirjan puhtaaksikirjoitetut muistiinpanot myös päivän mukaan word-tiedostoihin koneelleni.
Kenttämuistiinpanoja kertyi puoleltatoista kuukaudelta päivittäin.
Seuraavaksi aloin lukea aineistoa läpi. Anu Puusa (2020, 147) kuvaa mahdollisimman teoriavapaan aineiston luennan olevan alussa kokonaiskuvan rakentamisen kannalta tärkeää.
Aineisto sisälsi paljon tutkimuskysymykseni kannalta epäoleellista materiaalia varsinkin kenttäpäiväkirjoissani. Kenttäpäiväkirjojen puhtaaksikirjoitetuista versioista värjäsin
punaiseksi ne tekstikatkelmat, jotka erityisesti koskivat tutkielmani aihetta. Säästin kokonaiset muistiinpanot, jotta kykenin tarkistamaan esimerkiksi, millaisissa yhteyksistä olin havaintoja tehnyt. Litteroidun aineiston kanssa lähdin myös ensimmäiseksi liikkeelle karsimisella.
Värjäsin haastatteluista epäoleellisia ja tutkimusaiheeni vierestä meneviä osuuksia ja luin litterointeja läpi. Pyrin tekemään alustavia havaintoja siitä, minkälaisia yhteneväisiä havaintoja ja teemoja silmiini osui haastattelu- ja kenttämuistiinpanoistani aineistona ensiluennalla.
Aineiston läpiluentaa suoritin tutkimuskysymysten kautta etsien aineistosta tutkimusintressini mukaisia teemoja. (Ks. esim. Puusa 2020, 149.)
Palmu (2007, 146) kuvaa, kuinka aineiston analyysi on suurelta osin aineiston lukemista uudelleen ja uudelleen. Temaattinen lukeminen sisältää aineiston koodaamisen, luokittelun, teemoittelun ja alustavan analyysin (Palmu 2007, 146). Koodaaminen tarkoittaa yksinkertaisesti samankaltaisten ilmausten etsimistä ja merkitsemistä koodilla, esimerkiksi värillä. Koodaamiselle ei ole yhtä oikeaa tapaa. (emt., 147.) Tuomi & Sarajärvi (2018) puhuvat aineiston redusoinnista tarkoittaen sen pelkistämistä, karsimista, pilkkomista ja tiivistämistä.
Tämä voi käytännössä olla aineistosta ilmiötä kuvaavien ilmaisujen erottelua värein.
Aineistosta etsitään pelkistettyjä ilmauksia, jotka listataan allekkain. Yksi ilmaus voi sisältää monia pelkistyksiä. Tässä vaiheessa on hyvä pohtia, mitä aineistolta hakee. (Tuomi & Sarajärvi 2018.) Koodaus toimii pohjana aineiston teemoittelulle. Ensin aineistosta rakennetaan kategoriat, jotka on määritelty ennalta, ne rakentuvat usein samankaltaisuudelle. Teemoittelusta puhutaan tutkimuskirjallisuudessa myös luokitteluna. Tässä vaiheessa aineistosta pyritään löytämään samankaltaisuuksia ja järjestelemään aineisto sen mukaan. Tulkinta on läsnä tässä kohtaa analyysiä. (ks.esim. Puusa 2020, 149.) Tuomi & Sarajärvi (2018) puhuvat tästä kluserointina, eli ryhmittelynä. Alkuperäisilmaukset käydään läpi ja samuutta/eroja kuvaavia käsitteitä etsitään. Nämä yhdistellään alaluokiksi, jotka nimetään. Tämä on alustava kuvaus ilmiöstä. Alaluokkia yhdistellään ja synnytetään yläluokkia, joista rakennetaan pääluokat.
Pääluokat nimitetään ilmiöitä kuvaavilla käsitteillä. Lopuksi tehdään yhdistävä luokka, jonka tulee olla yhteydessä tutkimustehtävään. (Tuomi & Sarajärvi 2018.)
Teemoittelussa keskeistä on se, mitä kustakin teemasta on sanottu. Aineistosta siis etsitään teemaa kuvaavaa puhetta. Tarkoituksena on pilkkoa ja ryhmitellä aineistoa teeman mukaan.
(Tuomi & Sarajärvi 2018.) Teemat voivat rakentua ennalta määriteltyjen tutkimusaiheesta nousseiden teemojen mukaan, mutta aineistosta voi nousta esiin myös täysin uusia teemoja.
Teemoja tarkastelemalla tutkija ymmärtää kunkin teeman rakenteen sekä suhteet toisiinsa. Osa teeman sisällöstä saattaa sopia useampaan teemaan tutkimuskysymysten vuoksi. (Puusa 2020, 149.)
Lopuksi aineiston analyysissä tehdään abstrahointi eli käsitteellistäminen. Tämä tarkoittaa, että tutkimuksen kannalta olennaisesta tiedosta muodostetaan teoreettiset käsitteet.
Alkuperäisdatasta liikutaan siis teoreettisiin käsitteisiin ja johtopäätöksiin. Abstrahoinnissa luokituksia yhdistellään, jos se on sisällöllisesti mahdollista. Käsitteitä yhdistämällä pyritään saamaan vastaus tutkimustehtävään. Polku alkuperäisdataan on kuitenkin löydyttävä ja tutkittavien näkökulman tulee säilyä näkyvillä myös tässä vaiheessa. Muodostetut käsitteellistetyt teemat esitellään johtopäätöksissä. (Tuomi & Sarajärvi 2018.) Puusa & Juuti (2020, 142) toteavat abstrahoinnin olevan keskeinen osa tutkimusta, jolloin edetään tutkimuksen päämäärään eli tulkintaan. Muutoin tutkimustulosten tuottaminen pysähtyy analyysiin. Abstrahoinnissa tulosten esittäminen viedään abstraktimmalle tasolle, ja tämä on onnistuneen tutkimuksen tavoite. Tällöin tutkija pystyy irrottamaan yksittäiset tapaukset ja siirtämään ne yleisemmälle tasolle. (Puusa & Juuti 2020, 142.)
Aineiston analyysiä suoritin vahvasti Tuomioja & Sarajärvi (2018) ja Puusan (2020) kuvausten perusteella. Analyysin kannalta en kokenut tarpeelliseksi järjestellä aineistoa tunnistetietojen perusteella. Aineistoa luettuani päätin analysoida sen jokaisen tutkimuskysymykseni kohdalta erikseen. Tämä oli ehkä hidas taktiikka, mutta halusin pyrkiä lukemaan aineistoa yhdestä näkökulmasta mahdollisimman tarkasti. Luin alustavasti karsimaani aineistoa tutkimuskysymysteni kautta ja koodasin aineistoa keräämällä tutkimuskysymystä kuvaavia ilmaisuja Excel- ohjelmaan. Samalla hahmottelin kategorioita yhteneväisistä ilmauksista, mitä aineistosta havaitsin. Kategorioiden muodostuminen on kriittinen vaihe, jossa tutkijan tulkinta ratkaisee kategorioiden synnyn. Nämä kategoriat muodostivat niin sanotut alakategoriat. Kun aineisto oli koodattu, yhdistelin alakategorioita yläkategorioiksi, jotka nimesin jälleen sisältöä kuvaavasti. Jatkoin tätä, kunnes löysin aineiston sisältöä kuvaavat teemat. Katson itse tämän olevan aineiston teemoittelua, jossa jokaisen teeman alta löytyy teeman ominaisuuksia kuvaavat koodatut ilmaisut kategorisoituina. Teemojen rakentamisella pyrin käsitteellistämään aineiston kuvausta. (ks. esim. Puusa 2020, 149.) Teemat rakentuivat osin teoriasta, johon olin perehtynyt ennen aineistonkeruuta ja joka ohjasi katsettani teemojen rakentamisessa. Pyrin kuitenkin myös olemaan avoin ja näkemään niitä aineistoa kuvaavia ilmauksia ja synnyttämään
niistä kategorioita ja lopulta teemoja, jotka olivat ominaisia juuri tälle aineistolle, eli aineistolähtöisiä.
Aloitin kysymyksestäni ”Mitä taidelähtöisiä ja toiminnallisia menetelmiä sovelletaan järjestön tekemässä sosiaalityössä?” Tämän tutkimuskysymyksen kohdalla löysin aineistosta viisi menetelmäkuvausta, jotka olivat: 1. Musiikki 2. Tanssi 3. Draamapohjaiset menetelmät ja 4. jalkapallo. Seuraavaksi siirryin tutkimuskysymykseen ”Mitä merkityksiä menetelmien käytölle annetaan?”. Tutkimuskysymyksen pohjalta rakentui 5 teemaa. Teemat olivat 1.
Osallisuus ja yhteisyys 2. Luottamus 3. Työ tyttöjen oikeuksien ja aseman eteen 4. Asiakkaiden vahvistaminen 5. Yhteistyö. Teemat havainnollistettu vielä seuraavassa taulukossa. Oranssilla pohjalla ensimmäinen tutkimuskysymys teemoineen, vihreällä pohjalla toinen tutkimuskysymys ja aineistosta rakentuneet teemat.
TAULUKKO 1. Tutkimuskysymykset ja aineistosta nousseet teemat.
Tutkimustulosten tulkinnassa olen seurannut Puusan (2020, 151) pohdintoja tulkinnasta. Olen erotellut aineistoa ja rakentanut siitä uusia synteesejä, joista olen teoriaan sitoen tulkintojen avulla johtanut johtopäätöksiä. Katson itse tehneeni tulkinnallisia päätöksiä pitkin tutkimustani jo aineistonkeruuvaiheessa läpi koko aineistonanalyysin tekstin karsimisesta kategorioiden rakentamiseen ja tulosten kirjoittamiseen. (emt., 151.) Tulkinta näkyi selvästi
aineistonanalyysissäni itselleni pohdintoina siitä, miten kategorioida aineiston pelkistyksiä ja epävarmuutena siitä, tulkitsinko haastatteluaineistossa haastateltavan puhetta oikein. Tässä auttoi etnografiseen tutkimukseen kuuluva kontekstuaalisuus, minulla oli usein itselläni kenttätyön kautta tietoa aiheesta, josta haastateltava minulle kertoi. Kävin läpi harjoitteluni kokemuksia ja aikaani Tansaniassa ja palasin kotikaupunkini maisemiin aineistoa puhtaaksikirjoittaessani. (Kts. esim. Palmu 2007, 145.) Olin halunnut kenttämuistiinpanoissani tuoda esiin myös kentällä syntyviä tunteita ja epävarmuuksia sekä kompasteluja, jotta voisin tuoda nämä osaksi analyysiä ja lopullista raporttia. (Palmu 2007, 148-149.) Nämä kompastelut olivat keskeinen osa aineiston keruuta ja lopulta sitä aineistoa, jota analysoin. Näitä aineiston muodostumiseen vaikuttaneita kokemuksia käyn tarkemmin läpi tutkielman eettisessä pohdinnassa. Seuraavaksi pohdin aineistonkeruun ja kenttätyön eettisiä kysymyksiä ja etnografisen aineistonkeruun haasteita.
6 EETTINEN POHDINTA JA TUTKIELMAN KOHTAAMAT HAASTEET