Psykologisten intressien diskurssin ytimeksi identifioimme varhaisen vuorovaikutustyylin tarkkailijana ja analyytikkona, joka konstruoidaan ihmisläheisyytenä ja intresseinä ihmismieltä ja käyttäytymistä kohtaan, luoden ammatti-identiteettiin liittyvää oletusta ‘’uskotun’’ roolista.
Psykologisten intressien diskurssissa rakennetaan ammatti-identiteettiä kuvaamalla muihin ihmisiin kohdistuvaa tarkkailua ja analysointia, sekä kiinnostusta ihmisiä, mielenterveyttä ja psykologiaa kohtaan. Mielenkiinto ihmisten käyttäytymiseen tuotetaan ammattiauttajien kasvuympäristöstä, josta rakennetaan kuvaa jo lapsuudessa käydystä runsaasta keskustelusta koskien muita ihmisiä. Tulkitsemme, että diskurssia konstruoidaan vuorovaikutuksessa intressien jatkuvuudella oman henkilöhistorian kontekstissa, jossa oma identiteetti kiinnitetään
tai ollaan kiinnittämättä uskotun kategoriaan. Kategorian vastustaminen virittää selontekoja, sillä haastattelija tuottaa ammattilaisuuteen vaatimusta varhaislapsuuden uskottuun positioitumisesta.
kun että olisin jonkun koneen käyttäjä tai jonkun liukuhihnan päässä oleva 4
ihminen, että.. oon jotenkin huomannu, että se, miten ihmisen kohtaa, ni se antaa 5
minulle enemmän ja antaa ihmiselle enemmän, et semmonen sosiaalinen luonne 6
olen varmasti aina ollut ja jotenki ihmisten kanssa. Et kyllä se.. voisin kuvitella 7
että siitä sosiaalisuudesta ja siitä, että.. näin se on.
8
H: Joo. Mut jos sä aattelet tota omaa lapsuutta ja nuoruutta, niin oliko ihminen 9
sillon jo kiinnostuksen kohde, että miksi hän nyt noin tekee ja.. vai onko 10
jostain..?
11
A: Kyllä varmasti niin kun omissa ajatuksissani, jos näki sellasia perheitä, niin 12
alko miettiin, että miksi minulla on tällasta ja toisella on toista, et mitä siellä on 13
mahdollisesti tapahtunu ja.. Joskus mun, muistaakseni.. tai äidin kanssa tossa 14
opiskelun aikana keskustelinkin, ni sano ’Sinä aina kyselit, että miksi ja mitä on 15
tapahtunu?’ ja et tavallaan semmonen mielenkiinto..
16
H: Joo.
17
A: semmosena niinkun positiivisessa mielessä (naurahtaa)..
18
Vuorovaikutuksessa konstruoidaan näkemystä auttajasta, jolla on jo varhain kiinnostusta ihmisiä ja käyttäytymisen syitä kohtaan. Anneli rakentaa ammattilaisuudestaan kuvaa sosiaalisena ja ihmisläheisenä auttajana, vastustaen mekaanista koneen käyttäjän ammattilaisuuteen positioitumista (3-5). Identifioimme diskurssiin kategoriaparin ihmisläheinen käyttäytymisestä kiinnostunut auttaja versus tekninen koneista kiinnostunut ammattilainen (ks. Sisäisen palkitsevuuden diskurssi). Sosiaalisuutta identifioidaan omaan ammatti-identiteettiin, ja sillä perustellaan omia intressejä ihmisiä ja ihmisten kohtaamista kohtaan (5-8, 12-16). Lisäksi ammattilaisuuteen konstruoidaan varhaista toisiin ihmisiin liittyvää havaintojen pohtimista sosiaalisesti keskustellen kysymyksillä ‘’mitä ja miksi’’, joilla haetaan käyttäytymisen takana esiintyviä syitä (15, 24-25).
Aineistoesimerkki 4 Tapio:
H: Niin tää toinen kysymys tää teema on tästä, muistatko sinulla olleen jo varhain 1
kiinnostus ihmisiin ja heidän käyttäytymiseensä?
2
T: [...] kyl mä aina oon ollu kiinnostunu ihmisen käyttäytymisestä niinku 3
psykologia, filosofia ja tää mua kaikki kiinnostaa. Mä lueskelen aika paljon 4
vapaa-aikana, et mä yleensä tommoseen käyttäytymiseen, et miks ihmiset 5
käyttäytyy noi. Tottakai mä jo lapsena opin hyvin nopeasti tekeen jonku 6
tämmösen tulkinnan ihmisestä ja hänen käyttäytymisestää, et mä kohtaan jonku 7
uuden ihmisen, tuntusarvet pystyssä, että heti mä tietenki rekisteröin, et onks se 8
niinku, tuntuuks se hyvältä tai onks jotai, mikä sitte tuntuu pahalta tai häiritsee, 9
se oli ihan lapsest saakka, et mä oon jostakin sen tonne alle, no, jos ei nyt ihan 10
alle kouluikäsenä, ni alle kymmenvuotiaasta varmaan.. alkanu sillä tavalla 11
katteleen maailmaa vähän sillä silmällä.
12
miten niinku ihmiset käyttäytyy sillä tavalla, niinku ne käyttäytyy, mut et sitte 17
sanotaan tän työn myötä enempi ja enempi sitte tullu hankittuu tietoo ja 18
opiskeltuu tietysti (näitä?).
19
Tapio rakentaa ammatillisuuteensa kuvaa varhaisista ihmisläheisistä intresseistään eri tieteenalojen ja lukemisen kautta, ja konstruoi varhaista kiinnostusta ihmisiin kuvauksella ’’mä kohtaan jonku uuden ihmisen, tuntusarvet pystyssä’’ (4-8). Diskurssissa tuotetaan varovaista, itseään ja ympäristöään tarkkailevaa ammattiauttajan kuvaa, joka pyrkii tulkitsemaan havaintojaan ihmisistä uudessa sosiaalisessa kohtaamisessa ja on siten varuillaan toisille ihmisille ja sosiaaliselle tilanteelle, johon vastaa omalla vuorovaikutustyylillään (6-12).
Kiinnostukselle rakennetaan jatkuvuutta lapsuudesta ammattilaisuuteen, jolloin ammattilaisuuteen konstruoidaan oman havainnoinnin tueksi hankittua koulutusta ihmisten käyttäytymisestä (18-19). Tulkitsemme koulutuksen ja teorian hallitsemisen rakentuvan hyveenä tässä diskurssissa (vrt. Elämänkokemuksen diskurssi), sillä niillä tuotetaan jatkuvuutta mielenkiinnon kohteille, jotka haastattelija olettaa ammatillisuuden perustaksi. Ammatti-identiteettiin konstruoituu läpi elämän jatkuva kiinnostus ihmisen käyttäytymiseen ja sen syihin.
Aineistoesimerkki 5 Marjatta:
H: Mites sitte, olitko muiden ikäistesi uskottu lapsuudessa tai nuoruudessa?
1
M: En mä muista sitäkään, et mä nyt erityisesti olisin ollu, mul on ollu sillein, että 2
aika monesti sitten, tietysti ku kouluja vaihto ja muuta niin, sit kaveripiiri 3
muuttu, niin oli aina useimmiten se yksi semmonen kenen kans sit oltiin tiiviisti 4
yhdessä, ja muistan ihan ekast luokast lähtien, niin mulla oli naapurissa 5
tyttökaveri, kenen kans hyvin tiiviisti oltiin yhdessä ja hänel oli ehkä, vähän se 6
taustaki semmonen, et äidil oli mielenterveysongelmaa ja muuta [...]
7
M: Kyl se [auttamisen asenne] varmaan sitten on kuitenkin sieltä aika nuorestakin, 13
koska, jotenkin tähän nyt mitä kerroinkin tästä nuoruuden ystävästäni, et ku 14
hänel oli äiti mielenongelmainen, niin jotenkin sitä sitte tunsi, et haluaa olla 15
tukena tai jotain. Se nyt on ollu mulle semmonen, jotenkin semmonen läheinen 16
juttu...
17
H: Joo. Hyvä. [...]
18
Vuorovaikutuksessa konstruoidaan ammatti-identiteettiin haastattelijan tarjoamana oletusta nuoruuden uskotun kategoriasta, jonka haastattelija pyrkii tulkintamme mukaan kovasti saamaan ammattilaisuuden perustaksi. Uskotun kategoria tuotetaan syvällisiin ihmissuhteisiin liittyväksi tuen antamiseksi (8, 10). Kategoriaa vastustaessa viritetään selontekoja, joilla perustellaan erilaista positioitumista nuoruudessa, tai siihen suostutaan varovasti haastattelijan tanssiin kutsulla vuorovaikutuksen edetessä (3-4, 13-18). Vuorovaikutuksessa tuotetaan siis vaatimusta kyseisen kategorian identifioimiselle osaksi ammattilaisen ammatti-identiteettiä.
Marjatta vastustaa lapsuudessa ja nuoruudessa tuotetun uskotun kategoriaa ammatillisuutensa rakenteena, ja antaa selontekona jatkuvan koulujen vaihtamisen, jolloin myös kaveripiiri ja ihmiset ympärillä ovat vaihtuneet (2-4). Marjatan käsitys uskottuna olemisesta ja sen merkityksestä ammatillisuuteen muuntuu vuorovaikutuksen edetessä. Marjatta lähtee haastattelijan tanssiin kutsuun aluksi epäröiden omaa positioitumistaan uskotuksi (2), mutta myötäilee myöhemmin haastattelijan kysymystä kaverin tukemisesta ja palaa uudelleen tarjottuun uskotun rooliin, kuvaten haluaan olla tukena, mihin haastattelija vastaa myötäilevän hyväksyvästi ‘’Joo. Hyvä’’ (11-18).
Kaiken kaikkiaan Psykologisten intressien diskurssissa konstruoidaan ammattiauttajan ammatti-identiteettiin lapsuudesta ammattilaisuuteen jatkunutta kiinnostusta ja keskustelua ihmisen käyttäytymiseen ja sen syihin. Ammattilaisuuteen konstruoidaan ajattelun taitojen jatkumolla oletus siitä, että auttajan identiteettiin soveltuminen tulkittaisiin jo lapsuudessa.
Samalla ammattilaisesta rakennetaan ihmisläheinen käyttäytymisestä kiinnostunut auttaja ja analysoija, joka tarkkailee uudessa sosiaalisessa tilanteessa ihmisiä ja tulkitsee heidän käytöstään. Identiteetistä ei tuoteta näkemystä teknisenä koneista kiinnostuneena ammattilaisena vaan sen kategoriapariin positioidutaan. Myös varhaisesta uskotun roolista
annetaan selontekoja tai lähdetään kulttuuriseen tanssiin vuorovaikutuksessa ammattilaisuuden perustan kontekstissa.