111 SUOMEN ASUTUKSEN ALKU
2. Suomusjärven kulttuuri
Maamme varhaisasutuksessa ei varmasti ollutkysymys laajoista heimovaelluksista eikä alueiden määrätietoisesta haltuunotosta. Lähinnä se lienee ollut pienten pyyntiryhmien hidastasiirtymistä uusille riistamaille. Täällä eri suunnilta tulleetryhmät joutuivat teke-misiin toistensa kanssa ja sekoittuivat keskenään. Perinteiden sulautuessayhteen syntyi uusi yhteinen kulttuuri, jokavähitellen levisi koko maahan.
Tätä Suomen kivikauden ensimmäistä varsinaista kulttuuria nimitetään Suomusjärven kulttuuriksi ja se vallitsi n. 7000-4200 eKr
1
. Koska silloin ei vielä osattu valmistaa sa-viastioita, sanotaan tätä aikaa myös esikeraamiseksi ajaksi. Kolmas nimitys, mesoliitti-nen eli keskinen kivikausi, on puolestaan kansainvälinennimitys vaiheelle, joka sijoittuu jääkaudellavallinneen paleoliittisen eli vanhemman janeoliittisen eli nuoremman kivi-kauden väliin; meillä viimeksi mainittu alkaa keramiikan ilmaantuessa.1. Ville Luho, joka 1940- ja 1950-luvulla tutki Askolassa varhaisia asuinpaikkoja, katsoi näiden edustavan Suomus-järvenkulttuuria vanhempaavaihetta janimitti tätä Askolankulttuuriksi(Luho 1956).Nykyisin Askolankin löytö-jäpidetään Suomusjärven kulttuuriin kuuluvina. (Matiskainen 1989e)
Kuva 9. Alkeellisissa kirveissä hiontarajoittuu usein terään, muttakäyräselkäiset kouru-taltaton viimeistelty
huolellisesti.
Kirveet PunkalaitumellajaYlöjärveltä,kourutaltat Pirk-kalasta jaRuovedeltä (KM 2066:141a, 16434, 8587 ja 7685). - 7/2. - MV/R. Bäckman1991.
Kivikauden kulttuureja kuvastavat parhaiten niille ominaiset esinemuodot, ns. johtotyy-pit. Suomusjärven kulttuurin johtotyyppejä ovat alkeellinen kirves, lehdenmuotoinen
liuskekärki, suppiloreikäinen pallonuija jaeteläsuomalainen tasataltta.
Alkeelliset kirveet on muotoiltu iskemällä raaka-ainekappaleen reunoja kahdelta
puolel-ta, jolloinniidenkyljistä on tullut terävät. Ne ovat usein varsin epäsäännöllisen muotoi-sia ja viimeistely on vähäistä; monissa on vain terä hiottu. Siksi ne usein näyttävät
ni-mensä mukaisesti alkeellisilta jakarkeatekoisilta. Vartettuina jatottuneen käyttäjän kä-sissä ne silti varmasti olivat aivan kelvollisia työkaluja.
Kuva 10. Liuskekärkinen kei-häs oli Suomusjärven kult-tuurin tärkein metsästysväli-ne.Kärjet Honkajoelta, Kan-gasaita, Virroilta ja Kanga-salan Sorsasta (KM
11178:2, 6006:1, 14664 ja
13433:192). - 2/5. - MV/R.
Bäckman 1991.
Alkeellinenkirves kuuluu joAntrean löytöön janiitä on ollutkäytössä koko Suomusjär-ven kulttuurin ajan2.
Myöhemmin ilmaantuu työkalujen joukkoon myös huolellisemmin tehtyjä. Niitä ovat säännöllisenmuotoiset, poikkileikkaukseltaan nelisivuiset ja hyvin hiotut
eteläsuomalai-set tasataltat3, jotkakuuluvat Suomusjärvenkulttuurin loppupuolelle, n. 5700-4000 eKr.
Nimitys ei välttämättä ilmaise niidenkäyttötapaa, sillämonet niistäovat niinkookkaita,
että sopisivat hyvin kirveenteriksi.
Työkaluissa oli tärkeintä terän pystyvyys eikä muuhun tarvinnut kiinnittää huomiota.
Metsästysaseiden tehokkuus sen sijaanriippui niiden muotoilusta ja viimeistelystä ja nii-den valmistukseen pantiin enemmän huolta javaivaa. Niinpä Suomusjärven kulttuurin
2. Suomusjärven kulttuurin esinetyyppien ajoitukset, ks. Matiskainen 1983 s. 68, 1989e, 34
3. Matiskainen 1989 d
Kuva 11.Pallonuijia Honkajoelta. Haljenneessakappaleessa näkyy suppilomainen reikä jokaon alhaalta huomattavastiavarampi kuinylhäältä (KM 2219:2 ja 12256). - 3/5. -MV/R. Bäckman 1991.
alkuvaiheeseen, n. 6800-6000 eKr., kuuluvat ohutlehtiset lähinnä keihäiksi tarkoitetut liuskekärjetovat sulavalinjaisia ja hyvin hiottuja.
Liuskekärkien kanssa samanikäisiä ovat suppiloreikäiset pallonuijat. Ne ovat paksuja, yleensä hiekka- tai vuolukivestätehtyjä;reikä on porattu yhdeltä puolelta, jotensiitäon tullut toisesta päästä paljon avarampi kuin toisesta. Niitäsanotaannuijiksi, koska
tavalli-simmin on arveltu niiden olleen lyömäaseiden päitä. Koska ne ovat yleisiä nimenomaan Pohjanlahden muinaisellarannikolla, on oletettu niiden olleen lähinnä hyljenuijia. Kui-tenkinreikä on toisesta päästään niin pieni, että siihen tuskin on mahtunutlyömistä kes-täväksi riittävän vahva varsi. Muutenkaan suppiloreikä ei olelyömäaseeseenkovin
sopi-va eikä sileänpyöreä muoto ole antanut tukea varteen sitomiselle. Siksi pallonuijille on pohdittu muita käyttötapoja.
Huolellisen tekotapansa ja usein esiintyvän pintakoristelunsa vuoksi ne tuskin ovat
olleet pelkkiä pyydysten painoja. Sen sijaanesimerkiksi luuteräiset jäätuurat ja kotapaa-lujen pystytyksessä ym. käytetyt puukanget ovat varmaan tarvinneet lisäpainon yläpää-hänsä. Sellaisessa käytössä suppiloreikä olisikin ollutkäytännöllinen.
Suomusjärven kulttuuri ei tullut Suomeen valmiina, vaan kehittyi täällä. Kotiperäisyyttä osoittaamm. se, ettei noillevanhimpaan vaiheeseen kuuluvilleliuskekärjille ja pallonui-jilletunneta alkumuotoja naapureilta, ei sielläkään, mistä asukkaita tänne on tullut.
Kuva 12.Suomusjärven kulttuurin loppuvaiheen eteläsuomalaisiatasatalttoja Suodennie
meitä,MouhijärveltäjaEräjärveltä {KM 2147:465,3059:6ja2998:1). 213.-MV/R. Bäck man 1991.
Uusi kulttuuri osoittautui elinvoimaiseksijalevisi ilmeisen nopeasti silloisella rannikko-vyöhykkeellä myös pohjoiseen, osin ilmeisesti Merenkurkun ylikin. Liuskekärkiä löytyy pohjoisimmasta Lapista asti, mutta yleensä Suomusjärven kulttuurin esineet ovat harvi-naisempia pohjoisessa jamyös sisämaassa.
Itä-Suomen esikeraaminen aika on vähän tutkittua. Liuskekärjet ja pallonuijat kertovat sielläkinSuomusjärven kulttuurin varhaisesta vaikutuksesta, mutta idässä erottuu vahvo-ja yhteyksiä Aunukseen. Siellä on omia työkalutyyppejä, joidenraaka-aineena on jo Antrean löydöstä tunnettu Äänisen viherliuske. Siitä on tehty mm. hyvin hiottuja
käyrä-selkäisiäkourutalttoja. Näitä tuli myös Suomusjärven kulttuurin alueelle, missä tyyppi omaksuttiin jo varhain, n. 6500 eKr. Sitä tehtiin muistakinkivilajeista ja se pysyi
käy-tössä vielä esikeraamisen ajan jälkeen4.
Monenlaisia muitakin välineitä olikäytössä, mutta niistä mainittakoon tässä vain kvart-sista tehdyt pikkuesineet.
4. Matiskainen(1989e)katsookäyräselkäisten kourutalttojen ajaksi 6500-5500 eKr.Monet löydöt Satakunnastakin
ovatkuitenkin huomattavasti tuonajan rantoja alemmilta tasoilta.
Kovaa jausein säröilevää kvartsia oli hankalamuotoilla kirveiksi tai muiksi suuriksi työ-kaluiksi eikä sellaisia oleyleensä yritettykään tehdä. Sen sijaan siitä saatiin pieniä esinei-tä. Pelkät teräväsärmäiset sirpaleet kelpasivat jo sellaisinaan nahan leikkaamiseen ja muotoilemalla syntyi mm. taljojen muokkauksessa tarvittuja kaapimia. Näitä saattaa asuinpaikoilla olla sadoittain. Viimeistään Suomusjärvenkulttuurin loppupuolella tulivat käyttöön myös kvartista tehdyt nuolenkärjet.
Jousi ja nuoli oli keksitty jääkaudenaikana jaLahden Renkomäen pienten piikärkien katkelmat osoittavat, että ne tunnettiin Suomessakin heti asutuksen varhaisvaiheessa.
Selvät nuolilöydöt puuttuvattosin pitkältä ajaltasen jälkeen,mutta siltikäyttö lienee jat-kunut. Nuolet ovat voineet olla luuta tai puuta janiitäon voitu terittää pienillä kvartsinsi-ruilla, joitaei ole helppo erottaa iskosmassan joukosta.
Ensimmäiset selvästi muotoillutkvartsinuolenkärjet ilmaantuvat suomalaiseen aineistoon n. 5700 eKr. Ne eivät ole "kärjekkäitä” kuten myöhemmät, vaan niissä on leikkaava, yleensä viisto terä. Näiden viistoteräisten nuolten käyttö jatkuivielä varhaiskampakera-miikan ajalla, kunnes uusi nuolityyppi ne syrjäytti5.
Suomusjärven kulttuurin tavallisimmat esinetyypit näyttävät jakautuvankolmeen ajalli-seen ryhmään. Alkeellisia kirveitä ja käyräselkäisiä kourutalttoja esiintyy koko kauden ajan, kun taas liuskekärjet ja pallonuijat kuuluvat pääasiassa sen alkuvaiheeseen ja etelä-suomalaisettasataltat sekäviistoteräisetnuolet loppupuolelle. Rajakohta kahden viimeksi mainitunryhmän välilläon n. 6000 eKr.
Samoihin aikoihin Itämeren Ancylusjärvivaihe muuttui Litorinamereksi jaHeikki Matis-kainen onkin jakanutSuomen mesoliittisenkivikaudenkahtia, Ancylus-mesoliittiseksi ja Litorina-mesoliittiseksi6. Tuossa vaiheessa tapahtui muutoksia ilmastossa: kuiva ja
läm-min boreaalinen mannerilmasto muuttui kosteanlämpimäksi merelliseksi, atlanttiseksi.
Luonnonolojen muutokset vaikuttivat epäilemättä myös riistaan jaehkä jousi januoli sii-tä syyssii-tä tulivat nytkeihästä tärkeämmäksi metsästysvälineeksi.
Vaikka aseisiin ja työkaluihin sopivaa raaka-ainetta oli saatavissa läheskaikkialta, olivat
muutamatkivilajit muita niin paljon parempia, ettei niiden esiintymisalueilla juurimuita käytettykään. Niistä saattoi tulla myös kauppatavaraa, jollaoli menekkiälaajoilla alueil-la.
Suomessa sellainen oli sädekiviliuske,tumma jakova kivilaji, jota esiintyyetenkin poh-joisessa, Kemijoen ja Tornionjoen alueella. Sillä on selvä luontainen lohkeamissuunta,
5. Matiskainen 1989c
6. Matiskainen 1989a
läisimpään Suomeen janiidenkäytännöllisyyttäosoittaa ettei niissä tapahtunut oleel-lisia muutoksia, vaikka ne olivat käytössä lähes kokokivikauden ajan.