Satakunnan luonnon vakaanaperustana on, kuten olemme nähneet, sen monivivahteinen kallioperä, jokavielä nykyisessäkin asussaan ilmentää maapallon varhaisten aikojen
geo-logisiatapahtumia. Muistoina niistäovat maakuntamme maisemille paikoin leimaa anta-vat, tosin juurilleen aikojen kuluessa tasoittuneen svekofennisen poimuvuoriston graniit-tiset jaliuskeasuiset kalliot granodioriittisten syväkivialueitten lomissa. Karkearakeinen rapakivi moroutumineen on Pyhäjärven ympäristössä omaleimainen maisematekijä, ja kallioperämme harvinaisuuksiin kuuluva Satakunnan heikkakivi antaa mielikuvan
suu-resta autiosta aavikosta, jolla virranneitten jokien suvannoissa on jäänyt hiekkakiveen ikivanhojen aaltojen kuvioita. Tämä tasainen alusta on Ala-Satakunnan lakeuden
perus-ta, jollekasaantui myös paksujakerrostumia maaperän syntytapahtumienkuluessa.
En-nen jääkausienaikaa lainehti Satakunnan rannikolla varhaispaleotsooinen meri, josta ker-tovia sedimenttikiviä fossiileineen on säilynytmeidän päiviimme jäätiköidentehokkaasta kulutustyöstä huolimatta.
Jääkausien ajan ilmastonvaihtelutovat osaltaan myösvaikuttaneet satakuntalaisen luon-nonmaiseman syntyyn. Arktisen ilmaston vallitessa mahtava jäätikkökulutti, kuljetti ja kerrosti kasaamistuotettaan moreenia Satakunnan maaperän perusalustaksi. Sen
sulamis-vaiheessa muodostuivat maisemallisesti komeat sulamisvesimuodostumat merkittävine
sora-, hiekka- ja pohjavesivaroineen. Ilmaston lämmettyä jäämassathävisivät
Satakun-nan jäädessä suurimmaksi osaksi Itämeren varhaisvaiheen Yoldiameren peittoon. Vain pienialaisia saaria ja luotojakohosi vedenpinnan yläpuolelle.
Maankohoamisen ja Itämeren rantaviivan siirtymisen seurauksena kuivan maan ala li-sääntyi ajan myötä. Tämä dynaaminen tapahtumasarja on maakuntamme luonnon jää-kaudenjälkeisen historian merkittävin maiseman muuttaja: Satakunta syntyi Itämerestä vaihevaiheelta rannansiirtymisentavoitettua vähitellen nykyisen rannikon.
Verhoutuessaan kasveihin satakuntalainen maisema sai uuden ilmeen. Kasvillisuudenkin historiaon ilmaston muutosten määräämä viimeisten 10 000 vuoden aikana; koivu valta-si merestä kohonneen maan ensimmäisenä; sitten vallitsivat mäntymetsät Satakunnassa.
Niiden jälkeentulivat lehtipuuvaltaiset lämpökautiset metsät, jotkapoikkesivat puulaji-koostumukseltaan huomattavasti nykyisistä havupuuvaltaisista metsistä. Ihmisen
vaiku-tus luonnonympäristönsä muuttajanaalkoi kuitenkin vähitellen näkyä Satakunnan kasvil-lisuuskuvassa etelästä pohjoiseen.
Maaperän alueelliseterot ovat ohjailleet asutus- jakulttuurihistoriaa Satakunnassa. Laa-jatsavikot sekäharjujen jasuurtenreunamuodostumien liepeet ovat luoneet pääasialliset edellytykset maataloudenharjoittamiselle jasiten koko kulttuurimaiseman
muodostumi-selle. Mutta myös soita japaikoin kivistä moreeniakin on täytynyt raivata pelloiksi. Li-säksi etenkin Pohjois-Satakunnan laajoja soita on kuivatettu metsätaloudenkäyttöön tai turveteollisuuden tarpeisiin. Maaperän luonnonvarojen hyödyntäminen on osaltaan vai-kuttanut Satakunnan talouselämänkehitykseen.
Professori Kalevi Virkkala on luonnehtinut osuvasti Satakunnan eri osien luontoa
suh-teessa asutuksen jakulttuurin luonteeseen aikaisemminmainitussa, maakuntamme geolo-gista kehitystä käsittelevässäkirjoituksessaan: "Lähinnä ihmistä jasen toimintaa silmällä pitäen voidaan Satakunta jakaakolmeen osaan: Etelä-Satakunta, merenrannikko ja Poh-jois-Satakunta. Nämä osat ovat kuitenkin samoin kuin luonnossakin on asianlaita, eli-mellisessä vuorovaikutuksessa keskenään muodostaen kokonaisuuden, jokataasen puo-lestaan on osa vieläkin suuremmasta. Suomen valtiosta. Etelä-Satakunnalle leimaa anta-vana luonnonpiirteenä on Kokemäenjoki siihen laskevine suurine japienine vesistöineen.
Rannikkoseutua ei meren läheisyys luonnehdi ainoastaan paikallisesti, vaan sen vaikutus
tuntuu myös kasvillisuudessa, eläinkunnassa, ilmastossa, maankamarassa jaennen kaik-kea ihmisen toiminnassa. Pikkuvesistöjen halkomalaaja Pohjois-Satakunta tarjoaa
ihmi-sen toiminnalle erikoislaatuiset olosuhteetlaajoinekankaineen, isoine metsineen ja
suuri-ne soineen”.
Satakunnan luonnon historian kuluessa näiden maakunnan eri osien keskinäinen merkitys on huomattavasti vaihdellut. Esimerkiksi Litorinameren ajalla Kokemäenjoki oli maan-tieteellisenätekijänä Satakunnan maisemassa selvästi vähäisempi kuin nykyään.
Maan-sai maisemalliset piirteensä vähitellen vuosituhansien kuluessa. Siten sen syntyhistoriaa on pidettävä täydellä syylläainutkertaisena. Nykyisyys menneisyyden avaimena on geo-logisen tutkimuksen keskeisiä filosofisia periaatteita, mutta menneisyyden valossa voim-me parhaiten ja syvällisimmin ymmärtää luontoamme tänään - myös moni-ilmeisessä Satakunnassa!
LÄHDEKIRJALLISUUTTA
Aario, Leo, 1932. Pflanzentopographische und paläogeographische Mooruntersuchungen in N-Satakunta. -Fennia 55(I): 1-179.
Aario, Leo, 1933. Pohjoissatakuntalaisen kermikeidastyypin luonne ja levinneisyys. (Deutsches Referat: Die Verbreitung der Kermihochmoore von N-Satakunta und darauf einwirkende Faktoren). -Fennia 59 (3):
1-52.
Aario, Leo, 1936. Onko Kyrösjärvellä ollut nykyistä vanhempia lasku-uomia? (DeutschesReferat: Hat der Kyrösjärvi-See friiher andere Abfliisse gehabt?).-Bulletin de la Commissiongeologique de Finlande 115:
145-154.
Aartolahti, Toive, 1965. Oberflächenformen von Hochmooren und ihre Entwicklung in Sudwest-Häme und Nord-Satakunta. -Fennia 93: 1-268.
Aartolahti, Toive, 1966. Siitepölyjen kerrostumisesta kermikeidassuolla. (Referat: Zur Pollenablagerung im Kermihochmoor). -Terra 78: 121-128.
Aartolahti, Toive, 1966. Über die Einwanderung und die Verhäufigung der Fichte in Finnland. - Annales Botanici Fennici 3: 368-379.
Aartolahti, Toive, 1972. On deglaciation in southem and western Finland. -Fennia 114: 1-84.
Alhonen, Pentti, 1963: Kyrösjärven pohjakerrostumat paleolimnologisena arkistona. (English Summary; The bottom sediments of LakeKyrösjärvi, SW-Finland, as palaeolimnological data. A preliminaryreport). -Suomen Kalastuslehti 7: 191-196.
Alhonen, Pentti, 1963. Kyrösjärven limnisten sedimenttien iästä siitepölykronologian valossa. (Deutsches Re-ferat: Über das Alter der limnischen Sedimente des Kyrösjärvi-Sees, SW-Finnland, im Licht der Pollen-chronologie). -Geologi 7; 77-81.
Alhonen, Pentti, 1964. Radiocarbon age ofwatemut(Trapa natans L.) in the sediments of Lake Karhejärvi, SW-Finland. -Memoranda Societatis pro FaunaetFlora Fennica 40: 192-197.
Alhonen, Pentti, 1965. Cl4-Datierung der vorgeschichtlichen Schlittenkufe aus Kullaa in Satakunta (Westfinn-land). -Suomen Museo LXXII: 16-21.
Alhonen, Pentti, 1966. Baltic Sea.-The Encyclopedia of Oceanography, New York 1966: 87-91
Alhonen, Pentti, 1967. Das Radiokarbonalter der Schlittenkufe aus Noormarkku in Satakunta(Westfmnland.
- Acta Botanica Fennica 76, 59 s.
Alhonen, Pentti, 1967. Palaeolimnological investigations of three inland lakes in south-westem Finland. -Acta Botanica Fennica 76, 59 s.
Alhonen, Pentti, 1968. Radiocarbon ages from the bottom deposits of Lake Sarkkilanjärvi, south-westem Fin-land. -Bulletin of The Geological Society of Finland 40: 65-70.
Alhonen, Pentti, 1970, The palaeolimnology of four lakes in south-westem Finland. - Annales Academiae Scientiarum Fennicae A. 111. 105,39 s.
Alhonen, Pentti, 1971. On the early Flandrian stratigraphy and vegetational history of the North Satakunta area, westernFinland. -Bulletin of The Geological Society of Finland 43: 39-46.
Alhonen, Pentti, 1971. Vatulanharjun geologiaa.(Deutsche Zusammenfassung: Über die Geologie des Oses Vatulanharju in Sudwest-Finnland). - Terra 83(2): 81-86.
Alhonen, Pentti, 1971. Subfossiilisia pähkinäpensaan (Corylusavellana) pähkinöitä Ikaalisissa. (English Sum-mary: Subfossil nutsof Corylus avellana at Ikaalinen,SW-Finland). -Geologi 23 (5-6): 72-74.
Alhonen, Pentti, 1972. Pohjois-Satakunnan jääkaudenjälkeisenkehityksen pääpiirteet.-Satakuntaaja satakun-talaisia 111. Satakunnan Kirjallisen Kerhon julkaisuja XI, Pori 1972;25^14.
Alhonen, Pentti, 1973. Kankaanpään maaperä. -Kankaanpään Metsänhoitoyhdistyksen 40-vuotisjuhlajulkai-su. Kankaanpää 1973: 14-15.
Alhonen, Pentti, 1974. Stratigraphy and palaeoecology of the net-fmd site atTuorsniemi, Pori, Western Fin-land. -Karhunlammas 1: 8-13.
Alhonen, Pentti, 1980. The Quatemary History of the Baltic. Finland. Teoksessa: V. Gudelis jaL.K. Königs-son(toim.),The Quatemary History of the Baltic. -Acta UniversitatitsUpsaliensis, Symposia Universita-tis Upsaliensis, Annum Quingentesimum Celebrantis 1: 101-113.
Alhonen, Pentti, 1983. Hämeenkyrön luonnon synty ja kehitys. -Hämeenkyrön historia I (Pentti Alhonen, Matti Huurre, Pentti Papunen ja Terhi Nallinmaa-Luoto), Vammala 1983; 3-36.
Alhonen, Pentti, 1986. Kokemäenjoen vesistöalueen syntyvaiheet ja tärkeimmät tapahtumat. -Kokemäenjoen vesiensuojeluyhdistyksen 25-vuotisjuhlajulkaisu 1986: 4-12.
Fennica Årsbok-Vuosikirja LVI B 3, 14 s.
Donner, Joakim, 1986. Weichselian indicator erratics in the Hyvinkääarea, Southern Finland. -Annales Aca-demiae Scientiarum Fennicae A. 111. 140,20 s.
Eronen, Matti, 1974. The history of the Litorina Sea and associated Holoceneevents. -Commentationes Phy-sico-Mathematicae44(4): 79-195.
Eronen, Matti, 1980. Maapallon ilmaston vaihtelut. -Arkhimedes 32: 144-164.
Eronen, Matti, Heikkinen, Olavi ja Tikkanen, Matti, 1982. Holocene development andpresent hydrology of LakePyhäjärvi in Satakunta, southwestem Finland. -Fennia 160(2); 195-223.
Eskola, Pentti, 1951. Muuttuva maa. -WSOY, Helsinki 1951,441 s.
Eskola, Pentti, 1954. Maailmankuvaa etsimässä. -WSOY,Porvoo 1954, 308 s.
Gliickert.Gunnar, 1971. Stranddiinenwälle am Längsoszug Virttaankangas-Säkylänharju in SW-Finnland. -Bulletin of The Geological Society of Finland 43: 7-18.
Haavisto, Maija (toim.), 1983. Maaperäkartan käyttöopas (1:20 000, 1:50 000).- Geologinen tutkimuslaitos Opas 10, Espoo 1983, 80 s.
Huhma,A., Salli, 1. ja Matisto, A., 1952. Suomen geologinenkartta 1:100 000. Lehti Ikaalinen. Kallioperä-kartanselitys. Geologinen tutkimuslaitos, 74 s.
Hämäläinen, Arja, 1985. Satakunnan jotunialueen geologisen karttakuvan historiallinen kehitys sekä uuteen tutkimusaineistoon perustuvakallioperäkarttaluonnos. -Pro gardu-tutkielma. Helsingin yliopiston geolo-gian laitos, 104 s.
Kukkonen, EsajaTynni. Risto, 1968,Biogeenisia rakenteita Satakunnan hiekkakivessä? (Summary: Biogenic Structuresin Jotnian Sandstone?). -Geologi 20(4): 12-14.
Lehtovaara, Jyrki, J. ja Tynni, Risto, 1983. Fossiliferous boulders of Lower Cambrian phosphoritic sandstone in southwestem Finland. -Bulletin of The Geological Society of Finland 55, 2; 85-99.
Lindroos, Pentti, 1977. Havainto Satakunnan hiekkakivialueen moreenistratigrafiasta. (Summary: Observation on tili stratigraphy in the Jotnian sandstone area inSatakunta, SW-Finland). -Geologi 29: 29-36.
Lindroos. Pentti, Hyyppä, Juho.Sten,Carl-Göran ja Tuittila, Helmer, 1983. Rauman-Kokemäen seudun maa-perä. (Summary: Quatemarydeposits in the Rauma and Kokemäki map-sheetareas).-Suomen geologinen kartta 1:100 000. Maaperäkarttojen selitykset. Lehdet 1132 ja 1134. Geologinen tutkimuslaitos, Espoo
1983, 71 s.
Marttila, Erkki. 1968, Mikrometeoriitteja Satakunnan jotunihiekkakivessä. -Geologi 20: 135-136.
Matisto, Arvo, 1961. On the relation between the Stonesof the eskers and the local bedrock in the area north-west ofTampere, southwestem Finland. -Bulletin de la Commission geologique de Finlande 193, 52 s.
Matisto, Arvoja Virkkala, Kalevi, 1964. Tampereen seudun geologia. WSOY,Porvoo 1964, 137 s.
Rainio, Heikki, Kejonen, Aimo, Kielosto, Sakari jaLahermo, Pertti, 1986. Avancerade inlandisen på nytt ocksåtili mellanfinska randformationen? (English Summary: Is the Central Finland ice-marginal formation terminal?). -Geologi 38(4-5): 95-109.
Rankama, Kalervo (toim.), 1964. Suomen geologia. -Kirjayhtymä, Helsinki,414 s
Salmi. Martti, 1962. Radiocarbon determinations from the bog profile of Lapaneva, Kihniö, western Finland
-Bulletin de la Commission geologique de Finlande 204: 195-204.
Sauramo, Matti, 1916. Jotunisen ajan Satakunta.- Satakunta. Kotiseutututkimuksia IV: 192-199.
Sauramo, Matti, 1924. Suomen geologinen yleiskartta. Lehti B 2 Tampere. Maalajikartan selitys. Suomen geologinenkomissioni, 76 s.
Sauramo, Matti, 1958. Die Geschichte der Ostsee.- Annales Academiae Scientiarum Fennicae A. 111. 51,522 s.
Schmidt, Klaus, 1974. Erdgeschichte. -Walter de Gruyter, Berlin, New York, 246 s.
Sederholm, J. J., 1913. Suomen geologinen yleiskartta. Lehti 82. Tampere. Vuorilajikartan selitys. Geologi-nen toimisto, 122 s.
Tikkanen, Matti,
1981.
Georelief, itsongin and development in the Coastal area between Pori and Uusikaupun-ki, southwestem Finland. -Fennia 159(2); 253-333.Virkkala, Kalevi, 1939. Satakunnan geologinen kehitys nykyisyyden pohjana.- SatakuntaXI: 25-53.
Virkkala, K., 1946. Kokemäenjoki geologis-historiallisen kehityksen valossa. - Satakunta XII: 75-89.
Virkkala, Kalevi, 1949. Suur-Huittistensynty. -Teoksessa: Lähteenoja, Aina: Suur-Huittisten pitäjän historia vuoteen 1639. Tyrvään kirjapaino Oy, Vammala 1949; 1-11.
Virkkala, K., 1950. Kuusen yleistymisen ajankohta Länsi-Suomessa. -Terra 1: 35—41.
Virkkala, K., 1957. Varhais-postglasiaalisesta maankohoamisesta Pohjois-Satakunnassa. (English Summary:
On the early postglacial upheaval of land in NorthSatakunta, W-Finland). -Terra 1: 20-24.
Virkkala, K., 1959. Über die spätquartäre Entwicklung in Satakunta, W-Finnland. -Bulletin de la Commis-sion geologique de Finlande 183, 56 s.
Virkkala, K., 1967. Rannansiirtyminen Porin ja Rauman välillä ajanlaskumme aikana. - Satakunta XVIII:
219-228.
Virkkala, K., 1967. Suur-Ulvilan luonnonsuhteista. -Suur-Ulvilan historia I;9-42.
Virkkala, K. ja Lindroos, Pentti, 1972. Satakunnan geologisia erityispiirteitä. - Satakuntaa ja satakuntalaisia 111. Satakunnan Kirjallisen Kerhon julkaisujaXI; 277-287.
Vuorela, Irmeli, 1975. Pollen analysis as a means of tracing settlement history in SW-Finland. -Acta Botani-ca Fennica 104, 48 s.
Vuorela, Irmeli, 1977. Suomen asutushistoria ja siitepölyanalyysi. -Luonnon Tutkija 81: 134-138.
Vuorela, Irmeli, 1986. Palynological and historical evidence of slash-and-bum cultivation in South Finland. -Teoksessa: Behre, Karl-Emst (toim ), Anthropogenic Indicators in Pollen Diagrams. A. A. Balkema, Rot-terdam, Boston 1986: 53-64.
Vuorela, Irmeli ja Aalto, Marjatta, 1982. Palaeobotanical investigations at a Neolithic dwelling sitein
Sout-hern Finland, with Special reference to Trapanatans. - Annales Botanici Fennici 19: 81-92.
Zilliacus, Flarry, 1985. On the moraine ridgeseastofPohjankangas in northemSatakunta, western Finland. -Geologiska Föreningens i Stokholm Förhandlingar 106: 335-345.
kasvit
Taulukko 2. Satakunnan geologiset muodostumat
Satakunnan kallioperän pääpiirteet 17
Rapakivialue 24
Satakunnan hiekkakivi 24
Varhaispaleotsooinen meri Satakunnassa 30
Jääkausien aika 32
Jäätikönkulutusmerkit kallioissa 35
Maaperän moreenikerrostumat 36
Jäätikön sulamishistoria 40
Maankohoaminen, rannansiirtyminen jaItämeren historia 45
Järvienkehityshistoriaa 53
Kokemäenjoen synty ja kehitys 58
Suot jaturvekerrostumat 62
Suot Satakunnan luonnonhistorian arkistoina 66
Kasvillisuuden jailmaston historia 66
Vesipähkinän historiaa 71
Asutuksen ja maankäytön historiaa 73
Satakunnan muuttuva luonto 76
Lähdekirjallisuutta 79
Taulukko
1.
Geologinen aikataulu jaelämän kehityksen päätapahtumat 82Taulukko 2. Satakunnan geologisetmuodostumat 83