Maankohoaminen, rannansiirtyminen ja Itämeren historia

Kuten edellä mainittiin, joutuiSatakunta suurten jäiden hävittyä veden peittoon. Yleis-maailmallisen jäätiköiden sulamisen seurauksena valtamerien vesimäärä lisääntyi huo-mattavasti. Tällöin pääsi suolaista vettä tunkeutumaan Atlantilta myös Itämeren altaa-seen. Sen mahdollisti suuri luonnonmullistus noin 10 200 vuotta sitten. ^Tuolloin nimit-täin Itämeren ensimmäinen makeavetinen^vaihe, Baltian jääjärvi, purkautui valtameren

tasoon sen pinnan laskiessa 28 metriä. Keski-Ruotsiin muodostui leveä salmi, josta suo-laistavettä alkoi virrata Itämeren altaaseen; jäätikkö^oli perääntynyt ^myös sieltä. Samalla jäämassojen ^alta paljastunut ^maankamara pyrki palautumaan alkuperäiseen asemaansa,

mikä merkitsi maankohoamisenkäynnistymistä. Se ilmenirannansiirtymisenä siten, että maa kasvatti aikaa ^{myöten osuuttaan meren} kustannuksella. Maa kohoaa jatkuvasti, vaikkakin huomattavasti hidastuneena. Nykyisen maankohoamisen suuruus on Satakun-nassa 60-80cm sadassa^{vuodessa, muttase} oli jäätikön hävittyä arviolta^kahdeksan

ker-taa suurempi. Maankohoaminenon siten ollut koko jääkauden jälkeisen ajan ^mitä mer-kittävin ympäristötekijä jaon sitä edelleenkin.

Amvö 78. Yoldiameren ranta VatulanharjussaHämeenkankaalla. Valokuva: Pentti Alho nen.

Vaikka maakohosi suhteellisen nopeasti Satakunnassa ^sen vapauduttua jäätikönpeitosta, jäimaakunnan vanhimman jääkauden jälkeisen^Itämeren vaiheen, Yoldiameren, pinnan yläpuolelle kuitenkin joitakinpienialaisia saaria. Säkylän Porsaanharjun, Ikaalisten Va-tulanharjun ja Jämijärven Soininharjun lakitasot osoittavat korkeinta vedenpinnan ase-maa Satakunnassa. ^Sama muinainen vesiraja on Karkun Jyrävuorella nykyisin 164 met-rin jaKarvian Alkianvuorella 190 metrin korkeudella ^{eron johtuessa}maankohoamisen

erilaisesta nopeudesta. Myös Juhtimäen laki jaParkanon korkeimmat ^{mäet ovat} olleet Yoldiameren saaria tai luotoja. Kuvassa 18 nähdäänYoldiameren aikainen muinaisranta Vatulanharjussa. Muutenkin soraiseen ^jahiekkaiseen harjumaastoon muodostui aallokon vaikutuksesta selväpiirteisiärantatörmiä, -penkereitä ja-tasanteita. Myös hiekka-ja kivi-vallit sekä lohkarevyöt ja-pellot osoittavatmaastossa muinaista rantaviivaa. Näiden eri-laisten morfologisten rantamerkkien avulla ^on voitu menestyksellisesti seurata Itämeren historiaan ^liittyvää rannansiirtymistä korkeimmasta vesirajasta nykyisellerannikolle.

Edellä mainitun Yoldiameren synnyn edellytyksenäoli Keski-Ruotsin alangolle

Billinge-mn vuoren lähelle muodostunut leveä salmi, jostasuolaista ^vettä alkoi virrata ^Itämereen;

Kuva 19. ^Yoldiameri 10 200-9 500 ^{vuotia sitten}oliyhteydessävaltamereen Keski-Ruot-siin muodostuneen leveän salmen kautta. Vaiheelle ^{on annettu nimi} Yoldia arctica-sim-pukan mukaan. Vaiheen^aikanajäätikkö perääntyi SalpausseliltäKeski-Suomeen. Merk-kien selitys: l— ^maata, 2= suolaista^vettä, 3 makeaa vettä, 4 jäätäja5= korkeus-käyrät ^{(m mpy).} Kuvalähde: Maaperäkartan käyttöopas. Geologinen tutkimuslaitos.

Opas 10. Espoo 1983.

Baltian jääjärvihän oli laskenut valtameren ^tasoon, kuten muistamme. Yoldiameri ^(kuva

19) on ^saanut nimensä siinä eläneen Yoldia ^arctica-simpukan mukaan. Sen kuoria on jäänytko. merenkerrostumiin ^mm.Keski-Ruotsissa. Tutkimuksinon ^osoitettu, että suo-laisuus ^tuntui Yoldiameren lounais- ja eteläosissa. Sitävastoin pohjoisempana ja ^idässä Itämeren altaan vesi oli laajoillaalueilla makeaa. Suolapitoisuuden vaihteluihin

vaikutti-Kuva 20. Ancylusjärvi ^noin 9 500-8 000 vuotta sitten oli laaja makeanveden allas Itä-meren historiassa. Nopea maankohoaminen ^{nosti sen irti} valtameren ^yhteydestä Keski-Ruotsin salmen kuivuttua. Ancylusjärven eteläpäässä tapahtui tällöin vedenpinnan

ko-hoamista, joka kääntyi laskuun uuden ^{uoman auettua} Juutinrauman kohdalta valtame-reen. Vaihe on nimetty siinä eläneiden^Ancylus

fluviatilis-kotiloiden

mukaan. Merkkien

selitys ja lähdeviite kuten ^kuvassa 19.

vat sulavan jäätikönvedet jaKeski-Ruotsin ^salmen madaltuminen Yoldiavaiheen loppu-puolella. Siihen kerrostuneista savista kaikkialla Satakunnassa ^on kuitenkin^löydetty suo-laistakasvuympäristöä suosivienpiikuoristen ^levien(Diatomophyceae) jäänteitä. Näistä fossiilisista pii-levistä mainittakoon esimerkkeinäActinocyclus ehrenbergii, Coscinodis-cus exentricus, Coscinodiscus oculus iridis, Hyalodiscus scoticus ja Stephanopyxis tur-ris, jotka^ovat ekologialtaan suolaisen veden planktonmuotoja. Myös tietyt pohjalletai

vesikasvien pinnoille kiinnittyvät murtovesipiilevät, kuten esimerkiksi Rhabdonema ar-cuatum jaRhabdonema minutum kasvoivat Yoldiameressä.

Fennoskandian maankohoamisen seurauksenavaltameriyhteysItämeren altaaseen katkesi Keski-Ruotsin salmen kuivuessa lopullisesti 9 500-9 000 vuotta sitten. Yoldiameri

muuttui tällöin laajaksi makeavetiseksisisäjärveksi, jokatunnetaannimelläAncylusjärvi samannimisen pienen Ancylus

fluviatilis-koiilon

mukaan. Niitä ^on löydetty tämän vai-heen kerrostumista mm. Gotlannissa. Suomessa Ancylusjärveä luonnehtivat lähinnä ns.

suurjärven piikuoriset levät, joita esiintyy siihen kerrostuneissa savissa. Siinä kasvaneita tyypillisiä planktonmuotoja olivat Melosira islandica ssp. helvetica ja Stephanodiscus

astraea sekäpohja- jaepifyyttilajeja esimerkiksi Melosira ^arenaria, Campylodiscus no-ricus, Cymatopleura elliptica, Diploneis maideri, Gyrosigma attenuatum,Navicula scu-telloides ja Opephora martyi. Ancylusjärven alkuvaiheessa vesi patoutui valtamerenpin-nan yläpuolelleaiheuttaen tulvan Suomenlahden rannikolla. Kuvassa 20 on esitetty kart-tarekonstruktio Ancylusjärven laajuudesta Itämeren altaassa 9 000 vuotta sitten.

Ancylusjärven vedenpinnan nousu taittui uuden laskujoen synnyttyä Juutinrauman koh-dalle; aikaisempi lasku-uoma oli sijainnutKeski-Ruotsissa Degerforsin alueella. Suhteel-lisen nopeana jatkunut maankohoaminen Satakunnassa merkitsi vedenpinnan jatkuvaa alenemista. Alavassa Ala-Satakunnassakin Porsaanharjun ympäristö ^sekäEuran ja Köy-liönvälinen mäkiseutu alkoivatnousta kuiville. LinturinmäkiKöyliön länsipuolella muo-dosti erillisen saaren Ancylusjärven ulapalla.

Lukuisat rantahavainnot osoittavat, että vedenpinta oli Ancylusjärven alussa kuitenkin vielä yleisesti Satakunnassa huomattavan korkealla: Säkylässä 110 m, Tyrväässä ¹¹⁵ m, Hämeenkyrössä, Ikaalisissa jaKankaanpäässä 130-140m nykyisen merenpinnan ylä-puolella. Ancylusjärven laajaan rantavyöhykkeeseen muodostui runsaasti hiekkaisia ja hietaisia rantakerrostumia. Sen syvemmällä ulappa-alueella kerrostui lisäksi hiesua ja savea, jokaei enää ollut jäätikön hävittyärakenteeltaan lustoista. Aallokon toiminta oli tehokasta: esimerkiksi Etelä-Satakunnassa syntyi Säkylänharjun ja Pohjois-Satakunnassa Vatulanharjunrinteille lukuisia muinaisrantoja.

Rantaviivan siirryttyä Ancylusjärven aikana Tyrväällä 63-64 metrin. Harjavallassa 70

metrin, Hämeenkyrössä 70-75 metrin jaKankaanpäässä 75-80 metrin korkeudelle ny-kyisestä merenpinnasta alkoi osa Satakuntaa vähitellen ^nousta kuivaksi maaksi veden peittämillä alueilla. Satakuntalainen geologi Kalevi Virkkala, joka toimi vuosina 1969-1977 Geologisen tutkimuslaitoksen (nyk. Geologian tutkimuskeskus)

maaperä-osaston johtajana ja professorina,^kuvaa ancyluskautistaSatakuntaakirjoituksessaan "Sa-takunnan geologinen kehitys nykyisyyden pohjana” (ks. kirjallisuusluettelo) seuraavasti:

"Ansyluskaudenkuluessa ^(s;nnen esikristillisen vuosituhannen ^{alkuun saakka)} rupesivat nopean maankohoamisen ansiosta Satakunnan nykyiset piirteet vähitellen

hahmoittu-Ansylusajan Satakunta oli luonnoltaan varsin toisenlaatuinen kuin ^nykyinen Män-tymetsien yksitoikkoiseen tummanvihreyteen loi vaihtelua lukuisten matalapohjaisten, lehtimetsärantaisten pikkujärvien nykyistä paljon runsaampi esiintyminen kautta koko silloisen Satakunnan. Lukuisat pienet joet japurot viilasivat epämääräisesti, sillä ne ei-vät vielä olleet ehtineet kaivaa uomiaan maakerrostumiin Pohjankankaan juuri vedenpeitosta vapautuneet hiekkamassat joutuivattuulen kuljeteltaviksi jakasaantuivat kautta koko Pohjankankaan laajoiksi,pienikumpuisiksi lentohiekkatasangoiksi”.

Ancylusjärven lopulla suuri osa Pohjois-Satakuntaa alkoi hahmottua veden helmasta.

Monet järvetkuroutuivat itsenäisiksi altaiksi Ancylusjärven pinnan laskettua niiden kyn-nyskorkeuden alapuolelle. Esimerkiksi Ikaalisten reitin suurinallas, Kyrösjärvi, irtaantui Ancylusjärven yhteydessänoin 8 000 vuotta sitten, jolloinmyösKyröskoski syntyi. Täs-sä yhteydessä voidaan jo^todeta, että maan kohoaminen määräsi Satakunnassa rannansiir-tymisen suunnan. Mutta siihen vaikuttivat myös tietyt yleismaailmalliset tapahtumat.

Tiedämme, että ilmaston lämpeneminen johti tuona aikana maapallon jäätiköiden sula-miseen. Tämä merkitsi suurien vesimäärien joutumistameriin. Valtameren pinta kohosi-kin jatkuvasti Ancylusjärven regression aikana. Vähitellen alkoi Itämeren altaan ^vesi

muuttua jälleen suolaiseksi, kun Tanskan salmiin muodostui yhteys valtamereen. Tämän suuren ympäristömuutoksen ensimmäiset merkit näkyivät Suomen silloisilla rannikoilla suunnilleen 8 000 vuotta sitten. Veden suolapitoisuus oli tosin aluksi varsin vähäinen

li-sääntyen kuitenkin ajan myötä. Ancylusjärveä seurannutta murtovesivaihetta ^sanotaan Mastogloiamereksi samannimisen pn-leväsuvun mukaan. Mastogloia-lajeja (Mastogloia braunii,

M.

^{smithii jaM.} elliptica) löydetään nimittäin Itämeren ^tämän vaiheen kerrostu-mista.

Valtameren pinta nousi edelleen Mastogloiavaiheen aikana. Tanskan salmet laajenivat entisestään, jolloin Itämeren suolapitoisuus lisääntyi. Tämä ilmeni merellisen eliöstön suhteellisen nopeana yleistymisenä noin ⁷ 500^vuotta sitten. Vaiheen nimenä on Litori-nameri ^{(kuva 21)}Litorina-suvun kotiloiden^(Litorina litorea jaL. rudis) mukaan. Suolai-sen veden mukanaItämereen vaelsi myös muita kotiloita jasimpukoita; viimemainituista yleisin ^oli sinisimpukka (Mytilus edulis). Merieläimiä edustivat pyöriäiset ja hylkeet.

Kuva 21. Litorinameri ^noin 7500-3 000/2 500vuotta sitten oliyhteydessä valtamereen nykyistä avarampien Tanskan salmien kautta. Suolaisen veden tulo Itämeren altaaseen johtui tuolloin jäätiköiden yleismaailmallisesta sulamisesta. Tällöin valtameren ^pinta kohosi Tanskan salmien matalimpien kynnystenyläpuolelle. Litorinamerta edelsi

heikos-ti suolainen Mastogloia--vaihe samannimisen pii-leväsuvun mukaan. Varsinaisessa Lito-rinameressä elivät mm. sen nimikkokotilot Litorina litorea ^jaLitorina rudis. Merkkien selitys ^jalähdeviite kuten kuvassa 19.

Suurin osa maamme fossiilista hyljelöydöistä on Litorinameren ajalta. Tällöin sinne vaelsi ^norpan ja harmaahylkeen lisäksi ^myös grönlanninhylje, jonka nykyinen esiinty-misalueon Pohjois-Atlantilla ja Jäämerellä.Myös pii-leväfloora ilmentäähyvin Litorina-meren savien suolaista kerrostumisympäristöä. Ulapan alueella tyypillisiä merellisiä planktonpii-leviä Litorinameren kerrostumissa ^ovat esimerkiksi Coscinodiscus-^suvun la-jit, Thalassiosira baltica, Actinocyclus ehrenbergii ja Hyalodiscus scoticus.

Rannikko-Kuva 22. Eteläisen Satakunnan kohoaminen Itämerestä sen eri vaiheiden kuluessa

Virk-kalan (1939) laatiman kartan mukaan.

vyöhykkeen matalaa "fladaa” ^(laguunia) edustavatmm. Campylodiscus clypeus, Anomo-eoneis sphaerophora, Surirella striatulajaNitzschia scalaris.

Jäätiköiden yleismaailmallinen sulaminen sai aikaan myös Litorinameren tulvimisen Suomenlahden rannikolla. Tulvan huippu oli noin7 000-6 500 vuotta sitten. Pohjanlah-denpuolella maankohoaminen oli kuitenkin niin nopeaa, että se voitti merenpinnan nou-sun. Niinpä Litorinameren tulvaa ei ole voitu havaita myöskään Pohjois-Satakunnassa, vaanrantaviiva ^- maan javeden^välinen raja^- on siirtynyt melko tasaisesti kohti nykyis-tärannikkoa. Etelä-Satakunnassa on saattanut tuntuavähäinen vedenpinnan nousu. Tääl-lä Litorinameren korkeimmat rantamuodostumat ovat nykyisin esimerkiksi Tyrväällä 63-64 metrin ja Harjavallassa 70 metrin korkeudella. Professori Kalevi Virkkala kuvaa edellä mainitussa kirjoituksessaan Litorinameren alun rantaviivan kulkua Satakunnassa seuraavasti: pitkät, kapeat ja vuonomaiset lahdet tunkeutuivat syvälle ^mantereen sisään. Eräs ulottui Huittisten tasangolta yhä kapenevana Rautaveden jaKuloveden ohi Siuroon, Hämeenkyröön ainaKyröskoskelle saakka, lähettäen samalla haarakkeita Mou-hijärveä jaLaviaa kohti. Keski-Huittisten tasangolla levisi pienempi merenselkä, jonka

aavasta merenulapasta eroitti Kokemäen rajoilla leviävä tiheä ulkosaaristo ja johon

Loi-mijoki ja Punkalaitumenjoki toivat runsaasti kerrostumiaan. Pohjoisempana oli varsinkin Pomarkun jaKankaanpään rajoilla tiheää saaristoa ja hyvinkin rikkonaista ^rannikkoa, minkä aiheuttivat pienet, mutta sitä lukuisammat kallioperän korkeuseroavaisuudet”.

Kuvassa 22^onesitettyEtelä-Satakunnan kohoaminen veden peitosta karttarekonstruktion avulla Itämeren eri kehitysvaiheiden aikana. Litorinameri muuttuinykyiseksi Itämereksi vähitellen. Maankohoamisen seurauksena ^myös Tanskan salmet kaventuivat parin kol-men vuosituhannen kuluessa nykyiselleen. Samana aikana ^Rauman, Kiukaisten, Harja-vallan, Nakkilan, Luvian, Ulvilan, Kuhaan, Porin, Noormarkun, Ahlaisten ja Merikar-vian seudut ^kohosivat lopullisesti Itämeren peitosta.

In document Satakunnan historia I,1 · DIGI (sivua 49-57)