2. SUKUHISTORIA, KIRKKOON LIITTYMINEN JA ORTODOKSINEN IDENTITEETTI
2.8. Suomen ortodoksisen kirkon historian merkitys vastaajien identiteeteille
kirkon historian yleinen merkittävyys vastaajien suomalaiselle ja ortodoksiselle identiteetille. Kuvio 9 kuvastaa vastausten jakaantumista tältä osin.
42 Vastaus N103/SARJA II
43 Vastaus N004/SARJA I, Osio 2.
36
Kuvio 9. Suomen ortodoksisen kirkon historian merkitys vastaajien identiteetille.
Tilanne on hämmästyttävässä määrin samankaltainen kuin sukuhistorian merkityksen kohdalla. Merkittävimpänä erona voidaankin pitää vain kannastaan epävarmojen suurempaa osuutta, joka on noin 10-15%. Länsisuomalaiset näyttävät suhtautuvan Suomen ortodoksisen kirkon vaikeisiin vaiheisiin melko yhdentekevästi. Erittäin merkittävänä niitä pitää vain alle kymmenen prosenttia heistä. Kannastaan epävarmojen osuus on kuitenkin korkein juuri heidän ryhmässään, yli 15 %. On mahdollista, että tietoisuus omien esi-isien harjoittamista valloittamistoimista idän kirkon suhteen heijastuu tänä päivänä epävarmempana suhtautumisena nyt jo omaksi muodostuneen kirkon historiaan. Tällaisten päätelmien teossa tulee kuitenkin aina olla äärimmäisen varovainen, sillä historian tulkinta ja ymmärtäminen on aina riippuvaista sitä lukevista tahoista. Päinvastaisesti kirkkonsa historiaan suhtautuvat sen sijaan ortodoksisista suvuista tulevat. Heistä noin 50-55% pitää kirkkonsa historiaa merkittävänä oman uskonnollisen identiteettinsä kannalta. Historiaa pitää merkityksettömänä vain noin kymmenen prosenttia ja vähäisenkin merkityksen sille antaa vain vajaa viidennes heistä. Kannastaan epävarmoja on noin 15 %. Savolais-itäsuomalaiset ovat jälleen jossain länsisuomalaisten ja ortodoksitaustaisten välimaastossa. Heidän asemoitumisensa osuu kuitenkin jonkin verran lähemmäksi länttä kuin itää. Ortodoksisen kirkon historian merkitys jakaa pikemminkin mielipiteitä kuin yhdistää niitä. Noin runsas 40 % itäsuomalaisista pitää ortodoksisen kirkon historiaa joko merkittävänä tai merkityksettömänä. Kannastaan epävarmojen osuus on hieman yli 10 %. Tutkielman hypoteesi ortodoksikristillisyyden
37
historiallisten vaiheiden merkityksen syvenemisestä vastaajien identiteetille itään päin siirryttäessä on jälleen osoitettu paikkansa pitäväksi ainakin molempien vastalaidan ryhmien osalta. Suomen ortodoksisen kirkon historian tuntemus liittyy tällöin kiinteästi yhteen oman ortodoksisen sukuhistorian tuntemisen kanssa.
Uskonnon sanoma itsessään voi kuitenkin joskus mennä täysin historian kaltaisten taustatekijöiden ylitse, kuten kuvailee eräs vastaajista:
”En koe liittyneeni ”Suomen” ortodoksiseen Kirkkoon, vaan uskontunnustuksen mukaiseen ”yhteen, pyhään, katoliseen ja apostoliseen kirkkoon”. Toisin sanoen, liityin ortodoksieen uskoon, joka ei ole sen enempää suomalainen, venäläinen tai kreikkalainen, eikä siksi suomen kirkon historialla ole oikeastaan mitään painoarvoa.”44
Vastauksesta korostuu näkemys ortodoksisen kirkon yleismaailmallisuudesta, tarkoittaen kirkon sanoman riippumattomuutta minkäänlaisesta kansallisesta tai vastaavanlaisesta ihmisen identiteettiä määrittävästä tekijästä, jotka näyttäytyvät tällöin lähinnä kulttuurisena identiteettinä.45 Pienten paikalliskirkkojen, kuten Suomen, historialla ei tällöin nähdä olevan minkäänlaista merkitystä henkilökohtaiselle identiteetille tai uskonnon harjoittamiselle. Toisaalta historia määrittää pitkälti paikallisten kirkkojen omia perinteitä, joihin voivat liittyä esimerkiksi paikallisten pyhien muistamiset sekä kirkon suhde ympäröivään yhteiskuntaan, kuten esimerkiksi Suomen tai Kreikan valtioon. Tässä suhteessa historian merkitystä ei voida kiistää, kuten kuvailee seuraava vastaaja omaa näkemystään:
”Suomeen ort. usko tullut Novgorodin kautta Bysantista ennen katolilaisuutta, ainakin Itä-Suomeen.
Ort. Kirkko mielestäni aito ja alkuperäinen, katkeamaton Kirkko, jonka perinne jatkuu elävänä tänäkin päivänä.”46
Vastaaja korostaa ortodoksisen kirkon pitkäaikaisempaa historiaa Suomessa verrattuna läntiseen kristillisyyteen. Suomen kaltaisessa maassa, jossa ortodoksisuuden asema on ollut pitkään vähintäänkin epävarma tämän seikan syvällinen tiedostaminen voi olla melkoisen tärkeää monen suomalaisen ortodoksin identiteetin ja suoranaisen hengellisen itsetunnon kannalta. Kirkon pitkä historia kytketään lisäksi sen perinteitä vaalivaan opetukseen. Tässä yhteydessä olisi ollut mielenkiintoista tietää, mikä merkitys esimerkiksi professori Unto Salon viimeaikaisilla tutkimustuloksilla olisi ollut monien vastaajien mielipiteille.
Vastaavalla tavalla kirkon historian merkitystä korostaa seuraava, historiaa hyvin tunteva vastaaja:
44 Vastaus M016/SARJA I, Osio 2.
45 Danforth 1995, s. 238-239.
46 Vastaus M011/SARJA I, Osio 2.
38
”Ortodoksinen kirkko kaikista kristinuskoista on säilyttänyt traditioita apostolien ajoista asti.
Ortodoksinen usko perustuu Raamattuun, vanhoihin traditioihin, pyhien isien hengellisiin kokemuksiin, Jumalanäidin merkitykseen, Athosvuoren munkkien (2600 tänä päivänä) rukouksiin, joka hetki meidän syntisten puolesta ja kirkolliskokouksiin. Ortodoksisessa palveluksessa voit nauttia kolmiyhteisen Jumalan hengen vaikutusta kaikilla aisteilla kuulo, näkö, haju ja maku (eukaristiassa).
Uskossa suhtautuminen kuolemaan on sielun siirtymisestä tuonilmaisiin iloinen tapahtuma, vaikkakin tuo surua läheisille. Jumala ottaa sielumme pois silloin, kun se meidän pelastumisen kannalta on otollisinta.”47
Yksityiskohtainen selostus antaa tyhjentävän vastauksen koko kirkon historian läpi jatkuneesta pyhän kristillisen perinteen vaalimisesta sekä sen suuresta merkityksestä tämän päivän ortodokseille kautta maailman. Apostolinen perinne on ortodoksisessa kirkossa ollut jatkuvaa vaikeuksista huolimatta. Perinteen pysyvyys on tekijä, johon suurin osa ortodoksiseen kirkkoon kääntyneistä näyttää luottavan yhä nopeammin muuttuvassa maailmassa. Näin oli käynyt myös erään äiti Kristodulin haastatteleman kohdalla, joka vaikuttui ortodoksisen kirkon perinteen katkeamattomuudesta.48 Historian tärkeyttä alleviivaa myös oheinen toteamus:
”Kotikylälläni oli ollut ort. kirkko 1700-luvulla. Ja kalmismaa. Nykyisin siellä on tsasouna.
Historiassa 1600-luku – 1700-luku ollut ort. väestöä.”49
Vastaaja on niin ikään tietoinen ortodoksisen kirkon suuremmasta painoarvosta Suomen historiassa. Tieto oman kotiseudun aikaisemmasta ortodoksisesta väestöpohjasta on varmasti merkittävä tekijä oman ortodoksisen identiteetin vahvistumisessa. Juuri väestöllisten kehityslinjojen ymmärtäminen voi olla ratkaiseva tekijä, jonka nojalla kirkkoon liittyjälle on mahdollista sisäistää suomalaisuuden ja ortodoksisuuden välinen historiallinen yhteenkuuluvuus. Samaa painottaa myös toinen vastaaja:
”Ensimmäiset tiedot ort. kirkosta tai uskosta ovat tulleet isän kotipaikan Tavajärven erakkoluostarin tarinoista. Isän kotitilan lähinaapurissa oli Tavajärven Hautaniemessä ort. munkkiluostari.
Kanssakäyminen Koutaniemen ja Hautaniemen väen välillä oli päivittäistä. Ennen II maailmansotaa luostari oli kuitenkin jo hävinnyt. Tavajärvi jäi 1945-rauhanneuvotteluissa Neuvostoliitolle. Siteet ortodoksisuuteen ovat tulleet täältä, mutta mihinkään ei lapsuudenperheessä pakoitettu. Vanhempani eivät olleet lestadiolaisia, vaikka kaikki muut kyläläiset olivat.”50
Ortodoksisen kirkon läsnäolo omalla kotiseudulla on jättänyt ilmeisesti osaksi pysyviä jälkiä paikalliseen uskonnolliseen perinteeseen, ainakin tällainen tulkinta on kirjoituksen perusteella mahdollista tehdä. Eri uskontokuntiin kuuluneiden yhteisöjen tiivis keskinäinen kanssakäyminen on mahdollistanut tämän. Luostarilaitos on kautta aikain ollut merkittävimpiä ortodoksisen kirkon opetuksen kehtoja kaikkialla
47 Vastaus M073/SARJA I, Osio 2.
48 Äiti, Kristoduli, 2010, s. 32-34.
49 Vastaus N058/SARJA I, Osio 2.
50 Vastaus N071/SARJA I, Osio 2.
39
maailmassa, samoin Suomessa. Historian merkitys voi kuitenkin identiteetin vahvistajan ohella olla täysin neutraalia, kuten kommentoi seuraava vastaaja:
”Omasta mielestäni olen tutustunut aiheeseen melko hyvin. Menneet tapahtumat on erittäin merkityksellistä tuntea, jotta ymmärtää nykyisyyden. Ort. kirkon historialliset tapahtumat eivät ole vaikuttaneet mitenkään omaan ratkaisuuni liittyä kirkkoon.”51
Vastaaja on oman toteamuksensa mukaisesti tutustunut Suomen ortodoksisen kirkon historiaan, korostaen silti sen erillisyyttä oman liittymispäätöksensä suhteen. Tässä näyttäytyy edelleen uskon ajattomuus sekä henkilökohtaisuus. Vaikka historia sävyttääkin uskonyhteisön kehittymistä tietynlaiseksi, ei se riitä yksin syyksi liittymispäätökselle. Uskonnon sanoman muuttumattomuus historian oikuista riippumatta korostaa olennaisesti sen ajattomuuta.