1. JOHDANTO
1.2. Saksan armeija vierailla mailla: Suomi, Norja, Tanska ja Belgia
Marianne Junilan mukaan kaikki suomalaiset aikuiset eivät olleet vakuuttuneita sodan menestykseen Saksan rinnalla, varsinkin työväestön puolella oli epäluuloja. Suomalaisten suhtautuminen saksalaisiin hieman ennen jatkosodan alkua oli hyvin vaihtelevaa. Hän on arvioinut suomalaisten jakautuneen puoluekantoihin perustuen kolmeen ryhmään: epäilijöihin, jotka eivät asennoituneet Saksan mahdolliseen apuun positiivisesti. Kiihkoilijoihin, jotka halusivat Saksan apua ja joilla oli negatiivinen suhtautuminen Neuvostoliittoon. Suurin osa suomalaisista voidaan laskea kuuluneen kolmanteen ryhmään eli ymmärtäjiin tai hyväksyjiin.
Heidän todennäköinen motiivi ymmärtämiseen tai hyväksymiseen on ollut se, että oli luultavasti Suomen edun mukaista asettua Saksan kanssa liittoon, jottei Suomi jäisi yksin kuten talvisodassa. Muun muassa maltilliset sosiaalidemokraatit kuuluivat näihin hyväksyjien joukkoon.22
Juho Raula on jakanut suomalaiset eri tavalla kuin Junila. Hän jaottelee suomalaiset neljään erilaiseen ryhmään: asevelineutraaleihin, -positiivisiin, -negatiivisiin ja eduntavoittelijoihin.
Asevelipositiiviset suhtautuivat myönteisesti saksalaisiin. Asevelinegatiiviset yksinkertaisesti suhtautuivat kielteisesti saksalaisiin sotilaisiin. Asevelineutraalit eivät huomioineet saksalaisia tai heidän läsnäoloaan, tai he eivät kohdanneet saksalaisia sotilaita arkielämässään. Neljäntenä ryhmänä Raula mainitsee eduntavoittelijat, jotka halusivat saada taloudellista hyötyä saksalaisista sotilaista esimerkiksi mustan pörssin kautta. Tutkimuksessa ilmenee tällaista tapahtuneen myös Hyrynsalmella.23 Hyrynsalmen-Kuusamon kenttäradan paikalliset asukkaat voi Raulan luokittelun mukaan asettaa kaikkiin muihin ryhmiin, paitsi asevelineutraaleihin. Se on luontevaa, koska sillä alueella saksalaiset sotilaat olivat suuressa roolissa jokapäiväisessä elämässä. Asiaa voidaan perustella sillä, ettei neutraali suhtautuminen ollut mahdollista pienissä kylissä, jonne yhtäkkiä ilmestyi suuri määrä sotilashenkilöstöä, radanrakentajia ja jättimäinen ratatyömaa.
Lapset ja nuoret suhtautuivat yleisesti paremmin saksalaisten saapumiseen kuin vanhempi väestö. Heidän saapumisensa paikkakunnalle tarkoitti yleensä vaihtelua ja jännitystä. Monien pikkupoikien mielestä saksalaiset olivat kiehtovia. Pelkästään saksalaisten sotilaiden näkeminen aseineen ja varusteineen oli jo ihmettelemisen aihe, mutta mielenkiintoa lisäsivät
22 Junila, 2000, 55.
23 Raula, 2004, 176.
entisestään muun muassa pitkäkorvaisten muulien jonot. Nuoremmalla väestöllä ei ollut tarkempia ajatuksia saksalaisten saapumisen merkityksestä, mutta aikuisten usko aseveljiin tarttui myös lapsiin. Saksalaisten avulla sota olisi nopeammin ohi ja oma isä saapuisi sodasta pian.24 Voidaan sanoa, että saksalaisten ”esiinmarssi” oli onnistunut Pohjois-Suomessa. Kun saksalaisia alkoi keväällä ja kesällä 1941 saapua Suomeen, siviilit kokoontuivat teiden varsille seuraamaan sotilaiden ryhdikästä marssia. Tytöt heittivät sotilaille kukkia ja vastavuoroisesti lapset ihastuivat saksalaisten karamellisateista. Kielivaikeuksista selvittiin ja saksan kielen taito jäi pysyvästi osalle paikallisista asukkaista näihin päiviin saakka. Kanssakäyminen oli puolin ja toisin vilkasta, mutta samalla oli niukasti saatavilla virallista tietoa saksalaisten tekemisistä. Aseveljeyteen tuntui kuuluvan, että suomalaiset kertoivat melkein kaiken, mutta saksalaiset olivat paljon sulkeutuneempia tekemisistään.25
Tarkasteltaessa Hyrynsalmen poliittisia voimasuhteita, voidaan katsoa kunnanvaltuuston eri puolueiden voimasuhteita jatkosodan ajalta. Vuonna 1936 joulukuussa järjestettiin kuntavaalit ja silloin valittujen kunnan- ja kaupunginvaltuustojen kausi kesti aina vuoteen 1945 asti.
Hyrynsalmen kunnassa paikat jakautuivat seuraavalla tavalla: sosiaalidemokraattiselta listalta valittiin G. V. Juntunen Kalliosta, Antti Moilanen Niskalasta ja Janne Halttunen Riihelästä.
Porvarillisista sekalistoista, joita oli yhteensä neljä, valittiin Julius Viro kirkonkylältä, Jalmari Heikkinen Moisiosta, Sulo Juntunen kirkonkylältä, Akseli Oikarinen Lietekylästä, Antti Kinnunen Kytömäestä ja Perttu Hirvelä kirkonkylältä. Maalaisliiton omilta kolmelta erilliseltä listalta valittiin puolestaan Eemil Heikkinen Luvankylältä, Ville Heikkinen Luvankylältä, Eeli Kaartinen Moisiosta, K. E. Keränen kirkonkylältä ja Risto Keränen Oravivaaralta. Lapualaiset eli Isänmaallinen Kansaliike sai yhden edustajan, Helga Tuomaalan Kytömäestä.
Pienviljelijöillä oli myös oma listansa, mutta he eivät saaneet paikkoja Hyrynsalmen valtuustoon. 26
Kainuun Sanomat kirjoitti, että porvarillisia valittiin 12, sosiaalidemokraatteja kolme, lapualaisia yksi ja ei yhtään pienviljelijää. Uutisessa ei kerrota, mitä puolueita porvarillisiin yhteislistoihin kuuluneet ehdokkaat edustivat, mutta voidaan olettaa puolueiden olleen Kansallinen Kokoomuspuolue ja Kansallinen Edistyspuolue. Joukossa on voinut olla myös maalaisliittolaistaustaisia, jotka eivät syystä tai toisesta olleet asettuneet ehdolle omilla listoillaan. Lehti kertoo, että porvarillisia olisi valittu 12, mutta lehdessä maalaisliittolaisia ja
24 Junila, 2000, 55.
25 Saapunki, 1996, 25-26.
26 Kainuun Sanomat, 7.12.1936.
porvarillisten sekalistojen läpipäässeiden nimiä on vain 11. Kainuun Sanomat uutisoi myös saman päivän lehdessä, että vaikka sosiaalidemokraateilla oli lähes kaikissa kunnissa omat listansa, jäi heidän äänimääränsä vähäisiksi. Etukäteen heidän oli arveltu saavan enemmän paikkoja Kainuun kuntien valtuustoihin. Äänestysprosentti oli laskenut edellisistä kuntavaaleista 1933.27
Vasemmistopuolueiden kannatus oli vähäistä Kainuussa ja Hyrynsalmella. Luultavasti tästä johtuen Hyrynsalmea koskevassa aineistossa tai kirjallisuudessa ei löydy juuri negatiivisia mainintoja saksalaisten tulosta. Jatkosodan tai Lapin sodan ajalta ei löydy myöskään Kainuussa tai Hyrynsalmella poliittisen vasemmiston suunnalta vahvoja mielipiteitä tai kannanottoja, jotka koskisivat saksalaisia. On luultavaa, että Hyrynsalmen sosiaalidemokraatit hyväksyivät muiden mukana saksalaisten saapumisen paikkakunnalle, eivätkä nostaneet asiaa sen enempää esille.
Kainuun Sanomat julkaisi jatkosodan aikana Kenttäpostia-palstaa, jonne kainuulaiset sotilaat pystyivät kirjoittamaan terveisiään kotiin. Kainuun Sanomissa 2.8.1941 kuusi hyrynsalmelaista palveluksessa olevaa miestä lähettivät terveisensä. ”Terveiset täältä Suur-Suomen etulinjoilta Hyrynsalmelle tutuille ja tuntemattomille […] Kirjeet ja paketit tervetulleita.”28 Kainuun Sanomissa julkaistiin myös joka viikko Viikkolaulua. Niitä kirjoitti nimimerkki Ananiias.
Kainuun Sanomissa 9.8.1941 viikkolaulu käsitteli talvisotaa ja jatkosotaa. Ananiias kirjoittaa
”Mut aseveljeys, sankaruus, meit’ lujasti Saksaan liittää. Ja muutakin kuin myötätuntoa sen taholta meille riittää.” Lisäksi hän kommentoi ”Mut oman kansamme kunniaan ma uskon ja voiton voimaan. Ma luotan Saksaan, min pannut on pahan kuolinlaulun soimaan.” ja ”Me astumme aseveljinä näin kera Saksan aamuun uuteen. Me kuljemme taistellen eteenpäin valoisampaan vastaisuuteen.”29
Samaisessa laulussa lauletaan venäläisistä puolestaan.
”Nyt on kesä, Suomi taistelee samoin bolshulaumoja vastaan, on vapaus Suomen kansalla taas määränä ainoastaan. Vain ryssää vastaan se tunnus soi, sen myös koko maailma tietää. Mut engelsmannit ja jenkit ei sitä voi nyt lainkaan sietää.”
27 Kainuun Sanomat, 7.12.1936.
28 Kainuun Sanomat, 2.8.1941.
29 Kainuun Sanoat, 9.8.1941.
”Nyt ryssälle kirkoissa rukoillaan täysvoittoa. Laulaa kieli niin siellä, mut täällä muuttunut ei ole kansan tahto ja mieli.”
”Nääs brittien apu myöhästyi, se joutui ryssille vasta. Tuo raskasta on, sen ymmärtää, joka rintamataistelijasta.”30
Ananiias-nimimerkin takana oli Kainuun Sanomien päätoimittaja Jussi Kukkonen.
Viikkolaulut käsittelivät yleensä vihamielisesti Neuvostoliittoa, neuvostoliittolaisia, kehuivat saksalaisia tai kertoivat maailman sotatapahtumista. Tästä voidaan tulkita, että päätoimittaja oli ainakin osittain jatkosodan aikana saksalaismyönteinen. Hyrynsalmelaisten sotamiesten terveisistä voidaan päätellä, että jonkinlaisia ajatuksia Suur-Suomesta oli olemassa. Kainuun Sanomat oli poliittiselta taustaltaan maalaisliittolainen lehti. Lehden kirjoituksista näkyy vahvasti saksalaismyönteisyys ja samalla vihamielisyys ja kielteisyys Neuvostoliittoa kohtaan.
Kainuun Sanomia myös markkinoitiin uusille potentiaalisille lukijoille seuraavalla tavalla
”Maailman tapahtumain tahti kiihtyy, mikä kukaan voi ennustaa, mitä huominen tuo tullessaan. Ainoastaan se on varmaa, että bolshevikki-ryssä nyt nujerretaan. Jokaisen kansalaisen on siis – jos haluaa saada tiedot maailman tapahtumista – tilattava ajoissa
”Kainuun Sanomat” vuodeksi 1942.”31
Täytyy kuitenkin muistaa, että Pohjois-Suomessa esiintyi vielä vuoden 1941 syksyllä kriittisiä kirjoituksia saksalaisista ja heidän käyttäytymisestään Suomen kotirintamilla. Sensuuri tukahdutti sen kenttäradan rakentamisen aikana. Vaikka Kainuun Sanomissa ei useasti mainittu saksalaisista Kainuun maaperällä, heistä kirjoitettiin yleisesti positiiviseen sävyyn. Positiivisen sävyisillä kirjoituksilla luultavasti pyrittiin luomaan yhteenkuuluvuuden tunnetta saksalaisten kanssa, yhteisessä taistelussa Neuvostoliittoa vastaan.32
Norjassa saksalaiset kohtelivat paikallisia eri tavalla kuin Suomessa. Norjan valtaamisen jälkeen maan oma hallintojärjestelmä heikentyi ja tilalle tuli hallintojärjestelmä, joka perustui osittain saksalaisten aiheuttamaan pelkoon ja harjoittamaan terroriin. Suurin osa norjalaisista yritti pysyä erossa konflikteista mahdollisimman pitkään etteivät hekin joutuisi saksalaisten miehittäjien vihan kohteeksi. Saksalaisten toimenpiteet oman hallinnon ja sen järjestelmien tuomiseksi eivät tuottaneet toivottua tulosta. Mitä enemmän norjalaisten itsemääräämisoikeutta
30 Kainuun Sanoat, 9.8.1941.
31 Kainuun Sanomat, 9.12.1941.
32 Kainuun Sanomat, 1941-1944 & Kauhanen, 2012, 149.
ja hallintoa tuhottiin, sitä enemmän he alkoivat avoimemmin vastustamaan saksalaista miehitysjärjestelmää.33
Tanskassa maan oma hallinto sai jatkaa aina vuoden 1943 elokuuhun asti. Tämän takia yhteistyölle Saksan kanssa oli viranomaisten, suurimpien puolueiden, parlamentin ja muiden viranomaisten tuki. Valtaosa kansalaisista oli myötämielisiä yhteistyölle. Elokuun 1943 jälkeen maiden hallintojen välinen yhteistyö loppui ja Tanskaan julistettiin poikkeustila.
Tanskan armeija riisuttiin aseista. Saksan toimet muuttuivat maassa aiempaa ankarimmiksi ja saksalaiset sotilaat pidättivät noin 2000 tanskalaista poliisia. Syytteenä oli yhteistyö Tanskan vastarintaliikkeen kanssa. Nämä tapahtumat muuttivat tanskalaisten suhtautumista saksalaisia kohtaan negatiivisemmiksi.34
Belgian saksalaiset valtasivat toukokuussa 1940 ja miehittivät sitä kesään 1945 asti. Saksalaiset hyödynsivät maan aineellisia resursseja ja työvoimaa sotatoimiin. Miehityksen ajan saksalaiset sotilaat ja belgialaiset siviilit elivät rinnakkain, päivittäisessä vuorovaikutussuhteessa.
Saksalaiset korkea-arvoiset komentajat yrittivät jatkuvasti ja toistuvasti pitää saksalaiset sotamiehet erillään paikallisista siviileistä. Avioliitoja saksalaisten sotilaiden ja belgialaisten naisten välillä oli merkittäviä määriä, lisäksi syntyi lukuisia lapsia. Avioliitoilla ja lapsilla oli oma roolinsa miehitetyn Belgian hallinnassa. Ne lisäsivät saksalaisten sotilaiden ja belgialaisten naisten yhteenkuuluvuuden tunnetta. Belgiassa oli myös vastarintaliikehdintää kuten Norjassa ja Tanskassa.35
On virallisesti todennettu, että Tanskassa syntyi vuosien 1940 – 1945 välillä yhteensä 5 579 tanskalaisen äidin ja saksalaisen sotilasisän lasta. Naiset, jotka saivat saksalaisten sotilaiden kanssa lapsia, elivät monenlaisissa elämäntilanteissa. Osa heistä toimi prostituoituina tai heillä oli yksi ainoa saksalainen sotilas poikaystävänä. Osa naisista halusi pitää hauskaa, heillä oli useita saksalaisia poikaystäviä ja he sympatisoivat kansallissosialismia. Naisia, jotka työskentelivät Saksan armeijalle tai naisia, jotka sympatisoivat vahvasti Saksaa ja kansallissosialismia.36 Norjassa syntyi arvioilta 10 000 – 12 000 sotalasta saksalaisten sotilaiden ja norjalaisten naisten välisistä suhteista. Näistä lapsista noin 8 000 on arvioitu syntyneen erityisen valitsemisen kautta. Saksan SS-organisaatio oli perustanut vuonna 1935 Lebernsborn-nimisen ohjelman, jonka tarkoituksena oli valikoida sopivia naisia äideiksi.
33 Riste, 1984, 154.
34 Holbraad, 2017, 34,214-215.
35 Hushion, 2015, 267,269.
36 Oland & Mochmann, 2011, 231-232.
Naisten ja isäksi valikoitujen SS-miesten piti täyttää tietyt kriteerit, jotka katsottiin kuuluvaksi arjalaisen rodun ihanteeseen. Norjassa olikin suurin määrä ohjelmaa varten perustettu klinikoita, joissa raskaudet pääasiassa laitettiin alulleen. Norjalaiset naiset hakivat itse ohjelmaan hakemuksella ja saksalaiset päättivät sen jälkeen, kelpasivatko he mukaan.
Lebernsborn perustui Norjassa pääasiassa naisten vapaaehtoisuuteen ja omaan haluun tulla äidiksi saksalaisten sotilaiden lapsille. Moni näistä naisista olisi halunnut mennä naimisiin tulevan lapsen isän kanssa, mutta saksalaiset viranomaiset ja korkea-arvoiset sotilasjohtajat suhtautuivat sellaiseen hyvin kielteisesti.37
Suomen tilanne oli erilainen kuin Norjan, Tanskan ja Belgian. Suomi oli Saksan liittolainen eli aseveli jatkosodan aikana vuosina 1941 – 1944. Norja, Tanska ja Belgia puolestaan olivat Saksan armeijan miehittämiä, kun saksalaiset joukot olivat tunkeutuneet suvereeneihin kansallisvaltioihin ilman niiden suostumuksia. Suomi oli puolestaan sopinut Saksan kanssa joukkojen saapumisesta. Lisäksi Suomea ja Saksaa yhdisti yhteinen vihollinen, Neuvostoliitto.
Tanska oli saanut pitää hallintonsa aina vuoteen 1943 asti, joten kansalaisten voisi olettaa siellä olleen hieman myötämielisempiä saksalaisia kohtaan kuin Norjassa ja Belgiassa. Belgian lisäksi myös Norjassa ja Tanskassa syntyi saksalaisten sotilaiden ja paikallisten naisten lapsia, kuten myös Suomessa.38 Saksalaiset sotilaat olivat tiiviissä vuorovaikutussuhteissa kaikissa neljässä maassa, seurustelivat naisten kanssa ja olivat myös ”tavallisia” ihmisiä ihmisten joukossa sotilaspuvuissaan.