Valtion näkökulmasta oli toivottavaa, että suomalaisten siviilien ja saksalaisten sotilaiden väliset suhteet pysyvät hyvinä. Samalla kuitenkin toivottiin, etteivät suhteet muuttuisi lämpimiksi vaan pysyisivät neutraalilla, kanssakäymisasteella. Julkisessa keskustelussa nostettiin esille sota-aikana, ettei aseveljeyden nimissä saanut tehdä mitä tahansa. Pohjois-Suomessa julkinen keskustelu kohdistui erityisesti suomalaisiin naisiin ja lottiin, joilla oli liian lämminhenkinen suhtautuminen niin saksalaisiin sotilaisiin kuin venäläisiin sotavankeihinkin.
Saksalaisten sotilaiden runsas lukumäärä aiheutti huolta siveellisyyden särkymisestä kotirintamilla.224 Kainuun Sanomissa ei julkista keskustelua käyty, mutta Pohjois-Suomen lehdistä Rovaniemi, Lapin Kansa, Pohjolan Sanomat ja Pohjolan Työ nostivat teeman ympärille juttuaiheita ja julkaisivat mielipidekirjoituksia.225
Saksalaisten sotilaiden ja suomalaisten naisten välillä syntyi arviolta noin 700 lasta sotavuosina ja vastaavasti suomalaisten naisten ja venäläisten sotavankien välillä on syntynyt noin 200 lasta. Osassa tapauksia kyse on ollut aidoista rakkaustarinoista, mutta joukossa on ollut myös puhtaita seksisuhteita. Saksalaisten sotilaiden lapsia on haastateltu ja muistitiedon perusteella molempien vanhempien reaktiot raskauksista ovat olleet vaihtelevia. Suurin osa saksalaisista isistä on kuitenkin suhtautunut positiivisesti, ja he olisivat halunneet ottaa vastuuta tilanteesta, vaikka olosuhteet olivat hankalia. Suomalaiset äidit ovat puolestaan joutuneet pohtimaan ja sulattelemaan tietoa raskaudesta, ennen kuin ovat voineet hyväksyä asian. Yleensä ympäristö ei ole ollut myötämielinen tällaisille tapauksille. Kaikkien lapsien muistamat vanhempien rakkaustarinat eivät kuitenkaan välttämättä ole olleet sitä, vaan osalle heidän lapsistaan on voinut ajan kuluessa muovautua romantisoituneet ja kaunistellut muistot.226 Hyrynsalmellakin syntyi saksalaisille sotilaille lapsia. Asia on kuitenkin edelleen tabu, eikä paikalliset kuulemma mielellään puhu aiheesta. Kertoman mukaan lapsia on syntynyt muutamia, kuten myös Suomussalmen alueella.
Kaikki suomalaisten naisten ja saksalaisten sotilaiden väliset kohtaamiset eivät olleet hauskanpitoa tai rakkautta. Suomalaiset naiset saivat tämän karmeasti kokea muun muassa Rovaniemellä. Sota-aikana oli kantautunut huhuja saksalaissotilaiden raiskauksista. Eräs huhu
224 Junila, 2000, 146-147.
225 Junila, 2000, 147, 153.
226 Uhlenius, 2011, 121,125.
kertoi, että Rovaniemen kauppalan läheltä oli löydetty raiskatun ja kuolleen suomalaisnaisen ruumis. Todenperää jutussa oli se, että nainen oli nähty nousevan saksalaisten autoon.
Järkyttävämpi tapaus paljastui, kun 27-vuotias, yksinhuoltajaäiti löydettiin raa’asti murhattu.
Saksalainen sotilas, joka oli seurustellut kyseisen naisen kanssa, tappoi naisen iskemällä pistimellä päähän seitsemän kertaa. Tämän jälkeen saksalainen sotilas oli maannut kuolleen suomalaisen naisen ja lopuksi silponut pistimellä naisen sukupuolielimiä. Saksalaiset sotilasviranomaiset halusivat pitää tapauksen salassa. Nopeasti asia selviteltiin ja murhaaja teloitettiin.227 Hyrynsalmella ei luultavasti tapahtunut näin brutaaleja toimia suomalaisia naisia kohtaan. On kuitenkin varsin todennäköistä, että Ylä-Kainuussa ja Koillismaallakin tapahtui naisten itsemääräämisoikeuden halventamista fyysisesti ja muita samankaltaisia ylilyöntejä saksalaisten sotilaiden toimesta. Tällaiset mahdollisesti tapahtuneet asiat eivät ole kuitenkaan nousseet tietoisuuteen.
Aineistostani löytyy viitteitä saksalaisten ja suomalaisten välisestä läheisemmästä kanssakäymisestä. Yksityisyyden suojan takia, en lähde avaamaan seuraavan kirjoittajan henkilöllisyyttä vaan käytän hänestä nimitystä Lotta N.N. Lotta N.N kirjoitteli suorasanaisesti mitä kaikkea saksalaisten kanssa tehtiin. Lotta kertoo seuraavaa:
”Palaan taas erääseen ystävääni sotasairaalan käytävillä. Taina, - apusisar Oulusta. Taina oli rakastunut Herbertiin, saksalaiseen ”Gruppenfuhreriin” kympissä kolmannessa kerroksessa. Heillä oli pieni romanssinsa meneillään, kun Taina iltavuorossa yhdessä ollessamme, minulle kyynelsilmin kertoi, että Herbert oli rakastellut jonkun toisenkin kanssa.
Kenties yölotta, - tai kukahan se lienee ollut. Päätimme kostaa ankarasti Herbertille tämän lemmenpetturuuden. Minun täytyy myöntää, että minä sen keksin. Antaisimme Herbertille iltateessä risiiniöljyä. Me teimme sen, suurella riemulla kaadoimme risiiniöljypullosta aimo annoksen saksalaisten iltateehen, jonka joku sitten kantaisi ylös kymppiin.”228
Edellä oleva lainaus ei ole virallisista muistelmista, vaan se on kahden lotan välisestä kirjeenvaihdosta. En usko, että tällaisia tekstejä olisi annettu muistelmien muodossa taltioitavaksi. Tämä tekstipätkä on myös ainoa koko Kainuun Lottaperinneyhdistyksen arkistossa, jossa lotta kirjoittaa näin suorapuheisesti saksalaisista tai heidän kanssaan vietetystä ajasta. Teksti avaa sota-ajan arkitodellisuutta, kun suomalaiset ja saksalaiset viettivät paljon aikaa yhdessä.
227 Lähteenmäki, 1999, 122-123.
228 Kainuun Lottaperinneyhdistyksen arkisto, Lotta N.N. muistelmat, 1982.
Suomussalmelainen lotta Soini Kettunen toteaa muistelmissaan vuoden 1944 rauhasta Neuvostoliiton kanssa: ”…rauha oli solmittu. Mutta samalla tuli tieto, että evakkoon on lähtö.
Kyllä se vähän kummalta tuntui.” Kahdeksan sivun mittaisissa muistelmissaan, hän ei muuta saksalaisista maininnut kuin Lapin sodan ajalta: ”Oli vielä sotatila. Nyt oli tullut vihollisesta ystävä ja päin vastoin. Saksalainen oli nyt vihollinen, olipa vähän outo tunne.”229 Toinen suomussalmelainen lotta Sirkka Attila os. Alopaeus toteaa jatkosodan alun muistelmissaan mielialan vaihdelleen nopeasti ja, että ajoittain unelmoitiin liikaa: ”Kaiken aikaa kuitenkin toisaalla taisteltiin, milloin voitettiin milloin hävittiin, toisaalla rakennettiin. Rakennettiin myös pilvilinnoja ”Suur-Suomesta” – uskottiin – unelmoitiin.” Saksalaisista hän ei totea 27 sivun muistelmissaan kuin seuraavan:
”Synkältä tuntui muutoin kaikki matkatessamme pois Ämmänsaaresta. Olihan epätietoista palaisimmeko enään koskaan takaisin rakkaaseen Postilinnaan ja paikkakunnalle.
Kaikenlaisia huhuja liikkui ilmassa. Saksalaiskolonnat raskain asein vyöryivät vastaan.
Ystävät muuttuivat vihollisiksi ja viholliset ystäviksi. Ei tahtonut mikään sopia omaan ajatusmaailmaan.” 230
Lotta Attila myös kirjoitti hieman saksalaisten tuhotöistä Suomussalmella: ”…saimme surullisen viestin, että Ämmänsaaren Postilinna, toiveittemme täyttymys oli saksalaisten toimesta räjäytetty maan tasalle………. Jotain romahti meissäkin… miksi… miksi?” 231 Lottana toiminut Vilma Heikkinen toteaa lyhyissä muistelmissaan saksalaisista: ”Saksalaisia lähettiin pakoon syksyllä ensin Kauppilänmäelle, likelle Oulua Pirkkalaan, josta päästiin siviiliin marraskuussa 1944.”232 Lotta Heikkinen oli ennen Lapin sotaa palvelemassa Suomussalmen Ruukinkankaalla.
Huomionarvoista on se, että yhdenkään näiden neljän lotan muistelmissa tai haastatteluissa saksalaisista ei puhuta tai kerrota negatiiviseen sävyyn. Todetaan neutraalisti, että saksalaisia piti lähteä karkuun ja muutamia mainintoja yleisellä tasolla kuten saksalainen ruoka oli hyvää tai saksalaisia oli sijoitettuna paljon Hyrynsalmelle ja Kainuuseen. Enemmän nousi esille epäuskoisuus ja tyrmistys saksalaisten toimia kohtaan. Muistelmissa ei kuitenkaan löydy viitteitä vihasta tai katkeruudesta saksalaisia sotilaita kohtaan.233
229 Kainuun lottaperinneyhdistyksen arkisto, Soini Kettusen muistelmat, 1998.
230 Kainuun lottaperinneyhdistyksen arkisto, Sirkka Attilan os. Alopaeuksen muistelmat, 1999.
231 Kainuun lottaperinneyhdistyksen arkisto, Sirkka Attilan os. Alopaeuksen muistelmat, 1999.
232 Kainuun lottaperinneyhdistyksen arkisto, Vilma Heikkisen muistelmat, 6.11.2000.
233 Kainuun lottaperinneyhdistyksen arkisto.
Kemppainen muistaa, että heidän läheisestä talosta Lietekylässä oli Tyyne-niminen nainen saksalaisten mukana. ”Mäen Tyyne oli lottana, sillä oli kommee saksalaisten merkki lottalakissa. Tumma nainen, melko kommee. Saksalaisten lottapuku oli Tyynellä. Kävivät yhdessä saksalaisten kanssa.”234
Suomalainen saunakulttuuri oli saksalaisille aivan uutta. Suomussalmelta on tarina, jossa saksalaiset oli kutsuttu talonväen toimesta saunomaan, eivätkä nämä saksalaiset sotilaat olleet aiemmin käyneet saunassa. Talonväki oli lämmittänyt savusaunan, mutta eivät olleet ehtineet vielä hakea löyly- ja pesuvesiä. Kun talon poika oli mennyt saunaan, istui lauteilla kolme saksalaista sotilasta ja heillä oli kiukaalle asetettu suuri lumimöykky.235 Iltaisin saksalaiset upseerit halusivat aina kylpeä saunassa. He jopa opettivat talon väelle, kuinka lämmittää vähemmällä puulla sekä sauna ja muuripata. Saksalaisten opastuksella kiukaaseen yhdistettiin öljytynnyri, josta johdatettiin putket kiukaan sisään. Öljytynnyrissä lämpeni pesuvesi, tämän takia ei tarvinnut sitten muuripataa lämmittää erikseen.236 Oli yleistä, että saksalaiset sotilaat hakeutuivat innokkaasti tuttujen suomalaisten perheiden luokse saunomaan. Saksalaisia sotilaita kiinnosti suomalaistalojen naimaikäiset tyttäret, mutta joissain tapauksissa myös talon emännät.237
Laura Kemppainen kertoi, ettei hänen siskojaan kiinnostanut saksalaiset sotilaat. Vanhin siskoista Anni oli ilmavalvontalottana, mutta hänellä oli jo lapsi. Samoin hänen toinen siskonsa Eeva palveli lottana ja hänellä oli myös lapsi. Esteri puolestaan oli kiinni lapsenvahtitöissään Kummun talolla, ettei olisi ehtinytkään tutustua saksalaisiin. Loput hänen siskoistaan olivat puolestaan liian nuoria kuten hän itsekin, etteivät saksalaiset sotamiehet kiinnostaneet. Toisin oli kuitenkin Mäen talossa. Aiemmin toin esille Tyynen, joka oli ”saksalaisten lottana” ja hänen siskonsa Lyyli tuli myös toimeen saksalaisten kanssa. Lyyli synnytti myös jatkosodan loppuvaiheissa saksalaiselle sotilaalle lapsen. Yleisesti Kemppainen totesi saksalaisista sotilaista ja suomalaisista naisista ”En muista, että ketään olisi mukaan lähtenyt, mutta moni teki lapsen. Pohjoisessa varsinkin.”238 Paavo Kemppainen muistaa sodan jälkeen erään saksalaisille sotilaille tehdyn pojan. Pojan äiti oli myöhemmin mennyt suomalaisen miehen
234 Kemppainen, Laura Kemppaisen muistelmat, haastattelu 29.4.2019.
235 Kauhanen, 2012, 137.
236 Kemppainen, Laura Kemppaisen muistelmat, haastattelu 29.4.2019.
237 Kauhanen, 2012, 138.
238 Kemppainen, Laura Kemppaisen muistelmat, haastattelu 29.4.2019.
kanssa naimisiin. He olivat Rovaniemeltä kotoisin ja tulleet Hyrynsalmelle sahalle töihin.
Pojan saksalainen isä olisi halunnut hänet Saksaan.239
Laura Kemppainen muisti kuulleensa niiden suomalaisnaisten kohtaloista, jotka lähtivät saksalaisten sotilaiden mukaan. Pohjois-Suomessa naiset olivat päässeet laivaan, mutta sen jälkeen saksalaiset olivat heittäneet heidät mereen, koska monella oli jo oma vaimo ja lapset Saksassa. Paavo Kemppainen oli kuullut, eräältä Oulussa paikalla olleelta suomalaiselta sotilaalta. Sotilas oli ollut paikalle, kun saksalaiset olivat vetäytyneet Oulun kaupungista vesiteitse. Tämän sotilaan joukko-osaston tehtävänä oli ollut estää suomalaisia naisia lähtemästä saksalaisten laivaan. Siihen asti heillä oli valtuudet, mutta laivasta suomalaiset eivät voineet enää hakea ketään pois. Muutama oli kuulemma päässyt suomalaisten sotilaiden läpi.
Tämä sotamies oli kertonut, että suomalaiset naiset oli pudotettu mereen saksalaisten toimesta kesken matkan.240
Kemppaisen tietämyksen mukaan jonkinlaisia rakkaussuhteita syntyi saksalaisten sotilaiden ja suomalaisten naisten välillä. Hänen tädilläänkin oli yksi sulhanen, mutta lasta ei syntynyt.
Saksalaisten kanssa läheisimmissä kanssakäymisissä olleita naisia haukuttiin. Hänen tätinsä perhettä oli sodan jälkeen haukuttu. Kemppainen toteaa myös, että varsinkin saksalaiset olivat kiinnostuneita suomalaisista naisista. Heidän naapurissaan oli jatkosodan aikana ollut käsitöitä opettava suomalainen nuori nainen, joka oli tutustunut saksalaisen upseerin kanssa.
Saksalainen upseeri oli joutunut rintamalle ja palannut takaisin vuoden päästä Hyrynsalmelle.
Hän oli tämän jälkeen tullut kyselemään Kemppaisilta, missä tämä nainen on. Kemppaisilla ei kuitenkaan ollut tietoa, nainen oli jo aikaa sitten lähtenyt muualle.241
Nimimerkillä Ananiias kirjoittava Kainuun Sanomien päätoimittaja Jussi Kukkonen kirjoitti 10.10.1944 Kainuun Sanomissa suomalaisten naisten ja saksalaisten sotilaiden välisistä suhteista. Hän kertoo kirjoituksessaan, kuinka Italiassa siinä ajassa kohdeltiin naisia, jotka olivat ryhtyneet läheisiin kanssakäymisiin yhdysvaltalaisten sotilaiden kanssa ja vertailee tilannetta Suomeen. Hän toteaa, että kun suomalainen miesväki on ollut kärsimässä vilua ja nälkää puolustaessaan Suomea niin suomalaisilla naisilla on omat murheet ja ilot. Osa naisista on hänen mukaansa tuntenut tuskaa kun ”tilapäiset” ja ”hiukan enempääkin olleet miespuoliset ystävät” ovat lähteneet pois naisten paikkakunnilta. On tiedossa, etteivät nämä miehet enää
239 Kemppainen, Paavo Kemppaisen muistelmat, haastattelu 28.4.2019.
240 Kemppainen, Laura Kemppaisen muistelmat, haastattelu 29.4.2019 & Kemppainen, Paavo Kemppaisen muistelmat, haastattelu 28.4.2019.
241 Kemppainen, Paavo Kemppaisen muistelmat, haastattelu 28.4.2019.
palaa mutta muistoja jää. Joillekin enemmän ja joillekin vähemmän. Osalle elämän ajaksi ja osalle hetkeksi. Hän kirjoittaa, kuinka Italiassa ja varsinkin Roomassa naisilta ajetaan hiukset pois, jos heidät on tavattu seurustelemassa yhdysvaltalaisten sotilaiden kanssa. Lopuksi hän toteaa, että ettei Suomessa sentään näy yhtään kaljuksi ajeltua naista, eikä salaista järjestöä, joka toteuttaisi tätä ja tällä tavalla ottaisi tuomiovallan omiin käsiinsä.242 Ananiiaksen teksti on tulkinnanvarainen, hän ei kirjoita suoraan mitään tai esitä syytöksiä vaan käyttää kieli- ja vertauskuvia.
Toisessa tekstissään Ananiias kertoi Oulussa tapahtuneesta oletettavasti kuvitteellisesta tapauksesta. Eräs oululainen Jenny ja hänen äitinsä olivat pahoittaneet mielensä suomalaisille sotilaille, kun eivät päästäneet saksalaista Fritziä heidän luokseen. Fritz oli luvannut tulla käymään ja toisi samalla monia herkkuja ja ilonaiheita, oikeaa kahvia, viiniä ja konjakkia sekä äidille että tyttärelle. Naiset olivat suuttuneet, kun rakastuneiden välit tuhottiin, hyökkäämällä saksalaisia vastaan. Naiset olivat vahvasti sitä mieltä, että Fritz oli suuttunut siitä suomalaisille, kun hän ei päässyt heidän luokseen ja ampui sen takia konekiväärillä oululaisia. Oululaiset saivat kärsiä siitä, että sotkivat rakastavaisten lemmenleikit.243 Ananiias on tekstillään luultavasti viitannut eräiden suomalaisten naisten ja saksalaisten sotilaiden välisiin vahvoihin rakkaussuhteisiin. Aiheeseen liittyen Kainuun Sanomat uutisoi 24.10.1944 suomalaisista naisista, jotka olivat taistelleet saksalaisten rinnalla suomalaisia vastaan. Uutisessa kerrottiin, että useammat naiset, joista osa oli myös äitejä, olivat eläneet ”piittaamatonta elämää”.
Lehdessä annettiin ymmärtää, että Pohjois-Suomen paikkakunnilla, missä saksalaisia sotilaita oli sijoitettuna, naiset olivat läheisissä kanssakäymisissä heidän kanssaan. Osa naisista ei voinut käsittää tilannetta, kun Saksa ja Suomi alkoivat sotia. Suomalaisia naisia oli pohjoisen taisteluissa saksalaisissa univormuissa taistelemassa Suomea ja suomalaisia sotilaita vastaan.
Useita naisia oli löydetty taistelukentiltä kaatuneina ja osa heistä oli myös vangittu. Lehti myös väitti osan naisista toimineen vakoilijoina, saksalaisten hyväksi.244
Suomalaisia naisia oli myös rakastunut saksalaisten sotilaiden lisäksi venäläisiin sotavankeihin. Kainuun Sanomat uutisoi 12.8.1944 Kerimäen suunnalla tapauksesta. Kerimäen käräjillä tuomittiin talollisen tytär Ulla Elviira Korpi puolen vuoden vankeuteen, koska hän oli
”antautunut lemmensuhteeseen” sotavangin kanssa. Kotiapulainen Hilja Nousiainen
242 Kainuun Sanomat 10.10.1944.
243 Kainuun Sanomat, 17.10.1944.
244 Kainuun Sanomat, 24.10.1944.
tuomittiin samoilla käräjillä neljäksi kuukaudeksi vankeuteen seurustelusta sotavangin kanssa.245 Vuosien 1941 – 1944 aikana ei Kainuussa tällaisia tapauksia tullut ilmi maakuntalehdestä, eikä haastatteluista tai tutkimuksessa käytetyistä lähdeaineistoista.
Saksalaiset vierailivat ahkerasti suomalaisten siviilien luona. Vierailut eivät kuitenkaan olleet välttämättä yksipuoleisia vaan myös suomalaisia vieraili saksalaisten kasarmi- ja parakkialueilla. Saksalaisten alueilla näytettiin elokuvia, tanssittiin, juotiin virvoitusjuomia ja joskus myös tapeltiin.246 Jatkosodan aikana saksalaiset järjestivät Hyrynsalmen Kangasjärvellä ainakin yhdet isommat juhlat. Kemppainen muisti, kuinka saksalaiset olivat kutsuneet ja pyytäneet suomalaisia siviilejä sinne paikalle. Juhlapaikkana oli toiminut Kangasjärven alueella sijaitseva lampi. Hän muisti kuinka he olivat perheensä kanssa menneet sitten juhliin.247 Suomussalmen Tervajoen saksalaisten leiriltä tuli kyläläisten taloihin viralliset kutsu- ja ilmoituskortit Kortissa kerrottiin 25.9.1943 järjestettävästä elokuvaillasta. Joukko suomussalmelaisia nuoria lähti kutsun innoittamina katsomaan elokuvaa. Heitä oli viisi nuorta miestä ja kolme nuorta naista. Saksalaiset olivat tulleet junalla noutamaan heitä Kukkarovaarasta ja kaikki pääsivät saksalaisten leirialueelle. Itse elokuvaan saksalaiset eivät kuitenkaan nuoria miehiä päästäneet, vaan vain nuoret naiset. Aarne Juntunen muisteli, kuinka osa saksalaisista sotilaista ystävystyi suomalaisten kanssa todella hyvin. Suomalaisten naisten ja saksalaisten sotilaiden välille syntyi myös rakkaussuhteita. Elokuvien osalta hänellä oli samanlaisia kokemuksia kuin suomussalmelaisilla nuorilla: ”Saksalaisten elokuvissa saattoi käydä niin, ettei meitä miehiä huolittu elokuviin. Tytöt kyllä pääsivät.” Elokuvateattereita oli kaikilla Hyrynsalmen-Kuusamon isommilla kenttäradan liikennepaikoilla. Hyrynsalmella kerrotaan olleen kaksikin. 248
Pauli Anttonen muisteli, kuinka saksalaiset syksyllä 1944 järjestivät loppujuhlat ja he kutsuivat paikalle kaikki tutut suomalaiset. Anttonen muisteli, kuinka hänellekin annettiin viiniä kuten muillekin nuorille. Vanhemmat saivat konjakkia. Juhlissa tanssittiin, iloittiin ja surtiin. Hän muistaa, kuinka eräs tyttö oli raskaana ja istui saksalaisen sulhasehdokkaansa kanssa pöydässä.
Molemmat itkivät lähdön hetkeä ja jättivät hyvästejä toisilleen.249 Saksalaisten sotilaiden ja suomalaisten naisten välillä syntyi aitoja ja kauniita rakkaustarinoita, jotka saatettiin tietää
245 Kainuun Sanomat, 12.8.1944.
246 Kauhanen, 2012, 138.
247 Kemppainen, Paavo Kemppaisen muistelmat, haastattelu 28.4.2019.
248 Kauhanen, 2012, 138 & Kainuun Sanomat, 21.10.2007.
249 Kuolemanrata, 1999, dokumentti.
etukäteen mahdottomiksi. Näiden nuorten rakkaus ei kuitenkaan katsonut, aikaa, paikkaa, kansallisuutta tai muiden mielipiteitä.
Keskustan entinen kuusamolainen kansanedustaja Pauli Saapunki on omissa muistelmissaan todennut olevansa ”sakemanni, saksalaisen sotilaan ja suomalaisen lotan poika, toisen maailmansodan nuorten rakkauden tulos. Isäni taisteli Suomessa äitini kotiseudulla”.250 Saapunki tapasi myös isänsä Saksassa 1970-luvulla ja keskustelivat Suomesta ja Kuusamosta.
Saapungin isä Franz Lengauer oli kysynyt pojaltaan, olivatko suomalaiset saksalaisille vihaisia sodan loppuvaiheiden takia. Saapunki oli vastannut suomalaisilla olleen sodan jälkeen katkeruutta Pohjois-Suomen polttamisen takia. Saapungin isä oli todennut, että mitä me sotilaat pystyimme sille, kun rauhansopimuksessa suomalaiset velvoitettiin ajamaan heidät pois ja meidän oma johtomme määräsi viivytystaisteluiden johdosta polttamistaktiikan. Saapunki kirjoittaa muistelmissaan isän tapaamisen olleen hyvä asia. Hänelle jäi aitoa haikeutta, vaikka päivän aikana ei ehtinyt syntyä lämmintä suhdetta. Hän ei kuitenkaan tuntenut isäänsä kohtaan pienintäkään katkeruutta.251
Nuorena Saapunki sai kuulla monelta, kuinka oli isänsä näköinen. Isänsä oli palvellut lääkintämiehenä saksalaisten tukikohdassa Välikankaalla, nykyään siellä lähellä sijaitsee Kuusamon lentokenttä. Isänsä auttamishalua on muisteltu lämmöllä. Lääkintämies oli hoitanut samalla tavalla suomalaisten siviilien vaivoja, kuin hoiti saksalaisia sotilaitakin. Saapungin isä oli usein Saapungin kylässä lasten ja nuorten kanssa. Saapungin äidin kotikylä Saapunki sijaitsi aivan saksalaisten Välikankaan tukikohdan läheisyydessä. Saapungille kerrottiin, että Franz ei välittänyt muista tytöistä kuin vain hänen äidistään Tiltasta. He olivat tykänneet toisistaan todella kovasti. Franz oli hyvin rakastunut ja lähetti paketteja jopa laitumella olleiden lehmien kaulapannoissa. Yhdenkin kerran Franz oli Saapungin kotona ollut istumassa ja kuorimassa perunoita Hänen äitinsä oli nuorena ollut todella kaunis nainen, joten ei isänsä rakastumista voida pitää ihmeenä. Näitä asioita Saapunki kuuli nuorena Kuusamossa ja on itse pohtinut muistelmissaan. Saapungin äidin nimi oli Matilda eli Tilta ja Franz oli usein sanonut samassa pöydässä istuessaan Tiltan kanssa heikolla suomellaan ”Minä rakastan Tiltaa”. 252
250 Saapunki, 1996, 7.
251 Saapunki, 1996, 15-16.
252 Saapunki, 1996, 23-24.