Saksalaiset Hyrynsalmella vuosina 1941 – 1944

Jatkosota oli Kainuun osalta aivan erilainen sota verrattuna talvisotaan. Sotaa ei käyty enää Kainuussa, vaan rintamalinjat menivät kauempana idässä, Neuvostoliiton puolella. Suomi oli taistellut yksin Neuvostoliittoa vastaan eikä Kainuussa ollut juuri vieraiden valtioiden ystävällismielisiä joukkoja. Huomattava muutos oli saksalaisten sotilaiden tuleminen Kainuuseen. Suomi ja Saksa olivat solmineet liittolaisuuden, jonka myötä varsinkin Suomen Lappiin, Koillismaalle¹ ja Ylä-Kainuuseen² sijoitettiin huomattavia joukko-osastoja saksalaisia sotilaita.³ Arviot ovat liikkuneet noin 5000 sotilaassa.

Hyrynsalmesta muodostui Saksalle merkittävä huolto- ja lomakeskuspaikkakunta.

Hyrynsalmelta käsin hoidettiin Saksan 20. Vuoristoarmeijan huolto itärintaman suuntaan.

Kyseisen Vuoristoarmeijan joukkojen rintamavastuuseen kuuluivat nykyisen Venäjän puolella Uhtuan ja Kiestingin alueet. Saksan 20. Vuoristoarmeija rakennutti Hyrynsalmen-Kuusamon välille rautatieyhteyden 1942 – 1944 helpottamaan huoltoa juuri Kiestingin suuntaan. Rata kulki Hyrynsalmen rautatieasemalta Suomussalmen Vääkiöön ja sieltä Taivalkosken Korvuan kautta Kuusamon Vanttajalle (kartta 1). Alkuperäisenä tarkoituksena oli rakentaa 320 kilometriä pitkä rata, joka olisi yltänyt Kiestinkiin asti. Syksyllä 1944 Suomen solmittua rauhan Neuvostoliiton kanssa, rakennustyöt keskeytyivät eikä niitä enää jatkettu. Siihen mennessä rataa oli saatu rakennettua 178 kilometriä, ja sen pääteasemaksi jäi aiemmin mainittu Kuusamon Vanttaja.⁴ Varsinainen Suomen ja Saksan valtioiden välinen rataa koskeva sopimus solmittiin 3.9.1942, vaikka todellisuudessa ratatyöt oli jo aloitettu Hyrynsalmella kahta kuukautta aiemmin.⁵ Radan rakentaminen käynnistettiin 1.7.1942, jolloin töitä oli aloittamassa noin 340 neuvostosotavankia. Rakentamiseen käytettiin neuvostosotavankien lisäksi

1 Koillismaalla tarkoitan tutkimuksen yhteydessä Kuusamon ja Taivalkosken aluetta.

2 Ylä-Kainuulla tarkoitan tutkimuksen yhteydessä Suomussalmen, Hyrynsalmen ja Puolangan aluetta.

3 Antila, 1993, 8,28.

4 Westerlund, 2008, 51 & Hyrynsalmen asema-alue kesällä 1944, 1999, dokumentti.

5 Kauhanen, 2012, 133.

Organisaatio Todtin joukkoja työvelvollisineen ja pakkotyöläisineen. Alkuvaiheessa rakentamisessa oli mukana saksalaisia rangaistusvankeja.⁶ Radan rakentamisen loppuvaiheessa neuvostosotavankien määrä laski Hyrynsalmella 230 henkeen, ja Suomussalmen suunnalla oli joitain satoja sotavankeja kenttäradan vankileireillä. Suomen valtio ja Valtion Rautatiet eli VR olivat jo aiemmin 1930-luvulla rakentaneet rataosuuden Kontiomäestä Hyrynsalmelle.

Suomalaisten suunnitelmissa oli jatkaa rataa Suomussalmelle ja sieltä Taivalkoskelle.

Syyskuun 25. päivänä 1941 ilmestyneessä Kainuun Sanomissa mainitaan, että Suomen valtion talousarvioon on varattu rautatietä varten vuodelle 1942 yhteensä 15 miljoonaa markkaa.

Tarkoituksena oli kiskottaa päärata Hyrynsalmelta Suomussalmen Laajalle asti. Vuodelle 1941 valtion talousarviossa oli myönnetty 5 miljoonaa markkaa, jolla oli tarkoitus tehdä tarvittavat pengerrykset ja sillat Hyrynsalmen ja Suomussalmen Pesiökylän 28 kilometrin mittaiselle matkalle. Päärata olisi haluttu vaikeiden kuljetusolosuhteiden takia kiskottaa Pesiökylään saakka, mutta se olisi vaatinut suuremman määrärahan, joten tyydyttiin 18 kilometriin ja Laajan kylään, joka oli lähin paikka Hyrynsalmelta lähdettäessä.⁷ Lehden uutisessa puhutaan Kontiomäen-Taivalkosken radasta, joten on oletettavaa, että rata on ollut suomalaisten suunnitelmissa. Rata toteutettiin yhdessä saksalaisten kanssa vuosina 1942 – 1944.

Saksalaisille sopi Taivalkosken suunta, koska sieltä oli luontevaa jatkaa kohti Kuusamoa ja aina Kiestinkiin asti. Suomalaiset olivat jo tehneet pengerryksiä ja siltoja, joita saksalaiset pystyivät hyödyntämään. Saksalaisten rakennushankkeista vuonna 1942 kaikkein merkittävimpänä voidaan pitää Hyrynsalmen-Kuusamon kenttärataa. Ennen kenttärataa Kiestingin huolto hoidettiin rautateitse Jousijärvelle ja sieltä kuorma-autoilla Kuusamoon.

Sieltä huoltokuormastot jatkoivat pienempiä teitä myöten Kiestinkiin.⁸

6 Kauhanen, 2012, 134.

7 Kainuun Sanomat, 25.9.1941.

8 Korpi, 2010, 141-143.

KARTTA 1: Hyrynsalmen-Kuusamon kenttärata.

Lähde: Haro 1990, kartat.

Saksalaisten kenttäradan rakentamista johti Saksan 20. Vuoristoarmeijan pioneerikomentaja.

20. Vuoristoarmeijan pioneeriyksiköt yhdessä 191. Vahvistetun Vankityöpataljoonan kanssa vastasivat rakentamisesta. Armeijan lisäksi Organisaatio Todtin miehet ja venäläiset⁹ sotavangit olivat merkittävässä roolissa. Armeijan joukoissa oli saksalaisia ja itävaltalaisia sotilaita. Vankeihin kuului saksalaisia, puolaisia, venäläisiä, ranskalaisia, belgialaisia ja jugoslaaveja. Saksalaiset vangit olivat Saksasta tuotuja rangaistusvankeja. Lisäksi rakentamassa oli suomalaisia työvelvollisia ja ammattimiehiä lähialueilta.

9 Venäläiset sotavangit käsittävät tässä tutkimuksessa kaikki neuvostoliittolaiset sotavangit. Suurin osa

Hyrynsalmella ja muualla kenttäradan työmailla olleista sotavangeista olivat kansalaisuudeltaan ukrainalaisia ja kirgiisejä. Lähdeaineistoissa puhutaan yleisesti venäläisistä tarkoittaen neuvostoliittolaisia.

Kenttärataa oli rakentamassa enimmillään yli 3 500 henkeä. Tilastojen perusteella työvoiman suurin käyttö oli marraskuussa 1943. Kun saksalaiset upseerit, aliupseerit, miehistö, Organisaatio Todtin miehet, vangit ja siviilirakentajat laskettiin yhteen, oli vahvuus melkein 3 700 miestä. ¹⁰ Kesällä 1944 ennen saksalaisten poistumista Ylä-Kainuun ja Koillismaan alueelta oli rataa rakentamassa noin 3 500 miestä.

Kainuun Sanomat uutisoi vuoden 1944 kesäkuussa 20. Vuoristoarmeijan komentajan kenraalieversti Eduard Dietlin kuolemasta. Uutisessa kerrottiin Dietlin kuolemaan johtaneesta lento-onnettomuudesta ja onnettomuuden johdosta annetusta valtakunnankanslerin päiväkäskystä. Päiväkäskyssä ylistettiin Dietlin saavutuksia Norjassa ja Suomessa sekä hänen merkitystään Suomen ja Saksan aseveljeydessä. Kainuun Sanomat uutisoi Dietlin seuraajasta, kenraalieversti Lothar Rendulicista. Uutisessa kerrottiin myös Rendulicin antamasta päiväkäskystä, jossa hän kertoi saaneensa johtajalta 20. Vuoristoarmeijan komennettavakseen.

Hän korosti myös, kuinka suomalaiset ja saksalaiset saavat yhdessä voiton ”Rintarinnan urhoollisten suomalaisten asetoverien kanssa tahdomme johtajan ohjeiden mukaan viedä meille uskotun taistelun voittoon. Eläköön Saksa. Eläköön Suomi.” ¹¹

Kuva: 20. Vuoristoarmeijan komentaja Lothar Rendulic.

Lähde: Kainuun Sanomat 27.7.1944.

Saksalaiset tekivät vuokrasopimuksia paikallisten kanssa alueista, joille rakennettiin muun muassa kasarmialueet. Hyrynsalmelaisten Uuno Lapveteläisen ja Väinö Kemppaisen kanssa tehtiin kirjalliset sopimukset kolmena kappaleena sekä suomeksi että saksaksi. Sopimuksen

10 Ylä-Kainuu, 19.10.2006.

11 Kainuun Sanomat, 4.7.1944 & Kainuun Sanomat 13.7.1944.

jätettiin väljiksi ja vuokraajille annettiin käytännössä mahdollisuus tehdä alueilla mitä haluavat kuten rakentaa rakennuksia. Huomion arvoista sopimuksissa on seuraava lause: ”vuokraaja saa pitää vuokraamansa tilan niin kauan, kun se on tarpeellista”. Eli käytännössä vuokrausaikaa ei oltu määritelty millään tavalla ja teoriassa sopimukset voisivat olla voimassa vielä nykypäivänäkin.¹² Maantie, joka kulki Hyrynsalmelta Puolangalle, oli ollut Suomen ja Saksan armeijoiden alueiden rajana. Hyrynsalmelta päin ajaessa saksalaisten alue jäi vasemmalle (Kangasjärvi) ja oikealle (Hyrynjärvi) suomalaisten. Toisena rajana toimi myös Hyrynsalmen-Kuusamon kenttärata suomalaisten ja saksalaisten välillä.¹³

Hyrynsalmella ja Ylä-Kainuussa oli majoittuneena kaksi erillistä saksalaista joukko-osastoa.

20. Vuoristoarmeijan huoltodivisioona, joka huolehti Kiestingin suunnan huollosta. Toinen joukko-osasto vastasi kenttäradan rakentamisesta.¹⁴ Paavo Kemppainen kertoi, että saksalaiset sotilaat vaihtuivat ajoittain Hyrynsalmella. Samat joukot eivät olleet aina paikalla vaan välillä rintamalta tulivat toiset tilalle. Saksalaisilla oli Kemppaisen mukaan paljon vapaa-aikaa ja he kulkivatkin paljon metsissä ja hyrynsalmelaisten taloissa kyläilemässä.¹⁵

Saksalaisten saapumisesta Hyrynsalmelle ja muualle Kainuuseen ei paljon puhuttu. Kainuun maakuntalehti Kainuun Sanomat ei vuosina 1941 ja 1942 mainitse asiasta mitään. Eeva Heikkinen totesi haastattelussa ”Saksalaiset tulivat tänne 1941 ja 1942. Kun saksalaiset tulivat tänne, niin se oli salaista. Eikä siitä hirveästi puhuttu.”¹⁶ Suomen sisäministeriö asetti määräyksen, ettei osassa Kainuuta saanut valokuvata. Alueen muodostivat Kuhmo, Sotkamo, Ristijärvi, Hyrynsalmi, Suomussalmi, Kuusamo ja Taivalkoski. Määräys astui voimaan 26.7.1941, ja se kielsi kameran hallussapidon ulkona ja käyttämisen ilman poliisiviranomaisten lupaa.¹⁷ Suomussalmelainen sotamies ja sotavalokuvaaja Toivo Lesonen totesi ”Valokuvata ei saanut missään. Kun juna pysähtyi jollekin asemalle, panivat saksalaiset hyvin mielellään tanssiksi.”¹⁸ Monelle paikkakunnan asukkaalle vieraan vallan asevoimien saapuminen oli yllätys, ja he saivat tietää saksalaisista vasta kun näkivät heidät paikan päällä.

12 Turpeinen, 1988, 564.

13 Kemppainen, Paavo Kemppaisen muistelmat, haastattelu 28.4.2019.

14 Kaleva, 1.10.1995.

15 Kemppainen, Paavo Kemppaisen muistelmat, haastattelu 28.4.2019.

16 Heikkinen, Eeva Heikkisen muistelmat, haastattelu 28.4.2019.

17 Kainuun Sanomat, 29.7.1941.

18 Kainuun Sanomat, 15.10.2010.

Välirauhan mukaisesti saksalaisten oli poistuttava Pohjois-Suomesta 15.9.1944 mennessä.

Kaiken kaikkiaan kesän 1944 aikana Saksan armeijaan kuuluvaa henkilöstöä oli Suomessa yhteensä 214 000 henkeä ja 32 000 hevosta sekä 18 000 moottoriajoneuvoa.¹⁹

Saksalaiset poistuivat Hyrynsalmelta 18. – 20.9.1944 polttaen kirkonkylän ja matkan varrella olleet pienemmät sivukylät. Saksalaiset joukot olivat tätä ennen polttaneet Suomussalmen kirkonkylän ja edenneet sieltä Hyrynsalmelle. Hyrynsalmen kirkonkylältä ainoastaan puukirkko, vanha pappila, rautatieaseman rakennukset, Suomen armeijan parakit, ja muutamat saunat jäivät polttamatta. Saksalaiset räjäyttivät myös sillat Hyrynsalmen ja muun Ylä-Kainuun alueelta hidastaakseen suomalaisten joukkojen etenemistä.

Eteläisin silta, jonka saksalaiset räjäyttivät, oli Paltamon Kiehimänjoen silta 19.9.1944 klo 15:40. Lisäksi alue miinoitettiin raskaasti. Hyrynsalmelta poistuessaan Puolangan kautta, saksalaiset räjäyttivät Puolangan alueella 78 siltaa ja miinoittivat vahvasti Puolangan kunnan alueen. Ensimmäiset varsinaiset taistelut alkoivat Pudasjärven Olhavan välikohtauksen jälkeen. Syyskuun 28. päivänä 1944 suomalaiset sotilaat tulivat paikalle estämään saksalaisten yritystä räjäyttää silta ja välikohtauksessa kuoli kaksi saksalaista sotilasta.²⁰ Saksalaisten suurin ponnistus Kainuussa ja Koillismaalla, kenttärata, ei ollut käytössä kuin 245 päivää. Radan käyttö oli vähäistä ja sen merkitys jäi vähäiseksi sotilaallisessa mielessä. Rautatieasiantuntija Olavi Kilpiö totesi, että jos merkitystä halutaan hakea, niin saavutuksiakin saatiin. Tekniikan kannalta kenttärata oli saavutus, koska vaikeaan suomaastoon ja keskelle metsään rakennettu rata oli suuri voimannäyte jopa Saksan armeijalle.²¹

19 Kainuun Sanomat 6.12.2002.

20 Kainuun Sanomat, 6.12.2002.

21 Kuolemanrata, 1999, dokumentti.