Hyrynsalmen polttaminen

Kenttärata vihittiin käyttöön 13.1.1944, mutta kovin pitkään se ei ehtinyt olla käytössä.

15.9.1944 klo 03:00 saksalaiset aloittivat tuhotyöt. Saksalaiset tuhosivat kenttäradan aseman ja konepajan, parakit ja varastot sekä kaiken materiaalinsa, mitä eivät voineet ottaa mukaan.

Suomen armeijan parakkikylä ja Valtion Rautateiden rakennukset säästyivät aluksi, mutta 18.9.1944, saksalaiset polttivat lähes koko kirkonkylän. Kirkko ja aseman rakennukset jäivät jäljelle.¹⁹⁶ Hyrynsalmen rautatieupseeri oli saanut saksalaisilta sotilasviranomaisilta tiedon aiheesta ja lähettänyt sanoman eteenpäin. Saksalaiset olivat halunneet varoittaa suomalaisia etukäteen ja pyytäneet suomalaisia olemaan varovaisia, koska tuli olisi saattanut levitä ja sirpalevaara oli todennäköinen. Saksalaiset ilmoittivat myös, että he 16.9.1944 klo 03:00 tuhoavat Hyrynjärven kenttäradan aseman ja kenttäradan Isokummulle asti.¹⁹⁷ Lotta Esteri Halmetojalle tuli tieto 15.9. saksalaiselta puhelinkeskuksen sotilaalta, että Saksan armeija on sinä päivänä vetäytymässä Hyrynsalmelta. Samalla saksalainen oli kertonut heidän tarkoituksenaan olevan tuhota Kuusamoon johtavat sillat ja rautatien. Samana päivänä saksalaiset olivat jo sytyttäneet omat polttoaine- ja naftavarastonsa tuleen, jonka mukana tuli kamala haju. Halmetoja kuitenkin muisti, että tuuli vei käryä toiseen suuntaan.¹⁹⁸

Lotta Halmetoja kertoi, että 16.9. hän oli käymässä toisen viestilotan kanssa Tiikkajansalmen sillan läheisyydessä. Saksalainen siltavartio ei päästänyt heitä kuitenkaan sillalle, heillä ei ollut varsinaista asiaa sinne. Samalla Halmetoja oli nähnyt suuret räjähteet, jotka olivat asetettu sillan kaariin. Hänen muistelmiensa mukaan ne olivat noin 3-4 metrin korkeudessa ja peiteltyinä pressuilla.¹⁹⁹

Hyrynsalmen polttivat luultavasti eri saksalaisjoukot kuin siellä vuosina 1941 – 1944 oleskelleet. Lotta Halmetoja kertoi syyskuun 1944 tapahtumista.

”Sitten kun meidän piti syyskuussa lähteä Hyrynsalmelta sinne tuli aivan uusia saksalaisia ja he jopa pidättivät minut lähtöpäivänä yhdeksi tunniksi. Nämä samat saksalaiset sitten polttivat Hyrynsalmen.” ²⁰⁰

196 Kainuun Sanomat, 1.2.2001.

197 Esteri Halmetojan arkisto, 7.lj:n yht.ups:n sanoma n:o 244 (salainen).

198 Halmetoja, 1992, 48.

199 Halmetoja, 1992, 48.

200 Kainuun Sanomat, 21.4.1985.

Sunnuntaina 17.9. eräs rajavartioston viestimies oli tullut lotta Halmetojan puheille Ristijärvellä ja kertonut, että oli käynyt heidän kotonaan Hyrynsalmen kirkonkylällä etsimässä omia tavaroitaan. Viestimies oli jättänyt henkilökohtaiset tavaransa lotan perheen kotiin, kun oli joutunut toiselle rintamalle palvelukseen vuonna 1943. Tästä syystä lotta Halmetoja oli varma, ettei Hyrynsalmen kirkonkylää oltu vielä hävitetty sunnuntaina 17.9.

Lotta Halmetoja oli jatkanut matkaansa Ristijärveltä ensin Kajaaniin ja sieltä Sotkamoon. Hän ei, ole aivan varma oliko päivä maanantai 18.9. vai tiistai 19.9. kun sai tiedon Hyrynsalmen palamisesta. Hän oli ollut käymässä sotkamolaisessa kaupassa, kun eräs Sotkamon Naapurivaarasta kotoisin oleva mies oli tullut kertomaan, että nyt saksalaiset polttavat Hyrynsalmea. Pohjoisessa oli näkynyt valtavat tulen lieskat.²⁰¹

Myöhemmin lotta Halmetoja oli ollut puheissa vänrikki Riikosen kanssa, joka oli johtanut suomalaista joukko-osastoa ja saapunut ensimmäisenä paikalle Hyrynsalmen Lietejoelle keskiviikkona 20.9. klo 17:00. Silloin Hyrynsalmi oli jo poltettu. Lotta arvioi, että polttaminen on luultavasti tapahtunut 18.-19.9. aikana, koska sivukylien talojakin oli poltettu ja siihen luultavasti kulunut aikaa. Vänrikki Riikonen oli kertonut, että kun he saapuivat Hyrynsalmelle, oli tie, sillat ja siltarummut räjäytetty. Vänrikki joukkoineen oli ollut tiistaina 19.9. Ristijärven pohjoisosassa odottamassa käskyä siirtyä Hyrynsalmelle ja olivat kuulleet silloin valtavia pamauksia Hyrynsalmen suunnalta. ”Olihan täällä siltoja mitä paukutella ja erikoisesti Tiikkajansalmen silta, joka oli niin kaunis ja erikoinen”. Viimeiset talot kirkonkylällä olivat vielä palaneet 20.9. kun vänrikki Riikonen oli joukkoineen päässyt entiseen lossirantaan, Tiikkajansalmen läheisyyteen olivat Mannilan ja Heikkisen talot vielä tulessa, välikatot olivat kuitenkin jo romahtaneet. ²⁰² Tarkkoja päiviä tai hetkiä on vaikea määritellä polttamiselle.

Toivo Kyllönen muisti, kun he palasivat talonsa raunioille. Talon raunioissa oli kytenyt hiillos vielä toista viikkoa polttamisen jälkeen.²⁰³

Lotta Halmetoja oli sodan päätyttyä kuullut, että Hyrynsalmelle oli saapunut vuoden 1944 syksyllä 36 saksalaisen sotilaan joukko-osasto maastoautoilla ja moottoripyörillä. Kyseinen sotilasjoukko oli vastannut Hyrynsalmen polttamisesta. Halmetoja pitää hyvin varmana, että polttaminen on tapahtunut liekinheittimillä. Hän oli viimeisinä päivinä ennen poistumistaan liikkunut kirkonkylällä usein ja nähnyt kyseistä kalustoa ja autoja. Autot ja kalustot olivat olleet kirkonkylällä Mannilan, Heikkisen ja Päivölän talojen pihoissa. Lotta oli käynyt Päivölän talon

201 Halmetoja, 1992, 48.

202 Halmetoja, 1992, 49.

203 Kainuun Sanomat, 3.10.2004.

sisällä, jossa oli paikalla 6 – 7 aliupseeria paikalla. He olivat olleet ystävällisiä lotalle, jota ei voinut enää sanoa muista Hyrynsalmella olleista saksalaista. Halmetoja toteaa, ettei osannut silloin sen tarkemmin kiinnittää huomiota pihalla olevaan kalustoon ja arvelee ettei olisi myöskään tunnistanut liekinheittimiä. Hyrynsalmelainen autoilija Kasperi Kyllönen oli kertonut Halmetojalle, että oli tullut takaisin Hyrynsalmelle niin nopeasti kuin mahdollista.

Hän kertoi, että jokaisen talon ikkunan alla oli ollut samanlaisia renkaiden jälkiä, kun auto oli peruutettu ikkunan alle. Luultavasti ikkunat oli hajotettu, jonka jälkeen liekinheitin oli laitettu toimintaan.²⁰⁴ Kuusamossa sodan jälkeen käynyt saksalainen kapteeni Tischoff on kertonut, että muun muassa Kuusamon kirkon polttivat Kiestingin suunnalta tulleet SS-joukot, joille tuhoamistöitä oli annettu muuallekin.²⁰⁵ On hyvin luultavaa, että samoihin Kiestingin suunnan SS-joukkoihin ovat lukeutuneet myös Hyrynsalmen polttajat. Mika Kulju on teoksessaan sanonut, että Hyrynsalmi poltettiin 17.9.1944. Polttamisen syynä hän näkee sen, ettei saksalaiset halunneet jättää perässä tulleille venäläisille huolto- tai majoitusrakennuksia. Hän toteaa, että Saksan armeijan poltetun maan taktiikka oli siinä tilanteessa ymmärrettävää.

Polttajiksi hän nimeää Uhtuan suunnan perääntyneet SS-joukot.²⁰⁶ Hyrynsalmen kunta puolestaan ilmoittaa virallisilla nettisivuillaan polttamispäiväksi 20.9.1944. Kunnan sivuilla myös pohditaan, oliko polttaminen vahinko vai juuri Kuljun mainitsema poltetun maan taktiikka.²⁰⁷

Kenraali Hjalmar Siilasvuo, joka johti Suomen pohjoisia joukkoja saksalaisia vastaan, oli todennut ruotsalaiselle Svenska Dagbladetille, että saksalaisten teot ovat tehneet taistelemisen helpoksi suomalaisille. Siilasvuo viittaa saksalaisten tuhotöihin Kainuussa ja muualla Pohjois-Suomessa.²⁰⁸

Jaakko Hirvelä muisti, kun he palasivat evakosta takaisin Hyrynsalmelle. Joku kirosi raskaasti näkyä ja joku totesi, ettei lento-onnettomuudessa kuollut Lapin armeijan komentaja Eduard Dietl olisi antanut polttaa Hyrynsalmea. Toivo Kyllönen puolestaan muisti, kuinka hänelle tuli outo olo palatessaan takaisin. Vihaa hän ei tuntenut saksalaisia kohtaan, rauhan tulo tuntui

Kemppainen toteaa kirkon säilymisestä seuraavalla tavalla: ”Lähtiessään polttivat Haapolanvaaran ja kirkonkylän, mutta ei kirkkoa, kun olivat sen verran uskovaisia.”²¹⁰ Anttonen oli ajatellut, että saksalaisilla on ollut sydämessään tunne siitä, että kirkko on pyhä paikka eikä sitä saa sen takia polttaa. Anttonen kertoi, että koko kirkonkylän polttivat, myös heidän kotitalon Salmelan rakennuksen navettoineen. Ensin he polttivat ja sitten saksalaiset lähtivät ylöspäin pois Hyrynsalmelta.²¹¹

On myös esitetty väitteitä, että saksalaiset olisivat vahingossa polttaneet Hyrynsalmen kirkonkylän. Tätä on kuitenkin vaikea uskoa, että kokonainen kirkonkylä palaisia erehdyksen vuoksi. Yleisemmin hyväksytty perustelu polttamiselle on ollut se, että saksalaiset uskoivat venäläisten tulevan Suomeen ja miehittävän maan. Saksa ei olisi halunnut Suomesta uutta sotanäyttämöä muutenkin vaikeassa tilanteessa. Neuvostojoukot tulivat saksalaisten perässä Suomeen ja käytännössä miehittävät osia Suomussalmesta ja Kuusamosta. On myös arveltu, että neuvostojoukkoja on ollut Hyrynsalmen pohjoisosissa Lapin sodan aikana.

Kainuun Sanomat uutisoi 26.9.1944 Hyrynsalmen polttamisesta. Lehden saamien tietojen mukaan kirkonkylä oli hävitetty järjestelmällisesti ja tarkasti. Polttamatta oli jäänyt ainoastaan kirkko, pappilan sauna ja lukkarin puustelli. Lehti kirjoitti, kuinka saksalaiset olivat polttaneet julkisten rakennusten lisäksi kaikki pienemmätkin rakennukset, jopa käymälät. Lehdessä mainittiin, kuinka vasta viisi vuotta vanha, kaunis silta oli myös räjäytetty. Kirkonkylän lisäksi saksalaiset olivat polttaneet lehtitietojen mukaan Kytömäen ja Luvankylän suunnalla varrella sijainneita taloja. Puolangalle menevän tien varrella Haapalavaaran talot ja useat Kytömäen talot poltettiin. Luvankylässä oli poltettu Kypärän ja Luvankylän kansakoulut. Lehdellä ei ollut vielä tässä vaiheessa tarkempia tietoja tuhojen laajuudesta.²¹²

Aikalaiskäsitykset Saksasta ja saksalaisista sotilaista muuttuivat negatiivisemmiksi Lapin sodan alussa. Kainuun Sanomissa oli julkaistu kirjoitus saksalaisten toimista Kainuussa.

”Se tapa, jolla saksalaiset ovat käsitelleet Kainuussa ja muualla pohjoisessa olevia asutuskeskuksiamme ja muuta omaisuuttamme, on jo ennättänyt keskuudestamme hävittää viimeisetkin asetoveruuden jätteet. He ovat yksinkertaisesti muuttuneet vihollisiksemme, jotka käyttäytyvät kuten kaikkea ritallisuutta vailla oleva vihollinen vieraassa maassa käyttäytyy.”²¹³

210 Kemppainen, Laura Kemppaisen muistelmat, haastattelu 29.4.2019.

211 Anttonen, Anja Anttosen muistelmat, haastattelu 28.4.2019.

212 Kainuun Sanomat, 26.9.1944.

213 Kainuun Sanomat, 1944.

Kainuun Sanomat oli haastatellut hyrynsalmelaista opettaja Haapasta, kun hän oli palannut kotiseudulleen saksalaisten lähdön jälkeen. Haapanen toteaa haastattelussa: ”Vaikka töihin olisi ollut jo kiire, täytyi kuitenkin ensin mennä katselemaan kostopolton tuhoja. Ne ovat kauheat!”.

Samassa haastattelussa, kun häneltä kysytään syytä miksi kirkkoa ei poltettu hän toteaa:

”Kuka tiennee, mutta näyttää siltä, että saksalaiset eivät halua saada kirkonpolttajain epäilyttävää mainetta. Aivan siis kristillisyyden nimissä luulen heidän säästäneen kauniin kirkkomme. Mutta huonosti he muistavat itse kristillisyyden vaatimuksen: . Mitä tahdotte, että ihmiset tekisivät teille, tehkää se heille!”.²¹⁴

Tarkkaa polttamisajankohtaa ei ole saatu selvitettyä, mutta todennäköisesti Hyrynsalmen kirkonkylän polttaminen on 17. – 20.9. päivien aikana toteutettu. Polttaminen on luultavasti kestänyt useampia päiviä, koska poltettuja taloja oli kirkonkylällä ja syrjäkylillä. Hyrynsalmen polttamisen seurauksena everstiluutnantti Usko Haahti varoitti Saksan Suomessa toiminutta sodanjohtoa suomalaisten asenteen muuttumisesta.²¹⁵ Tästä voidaan päätellä, että ainakin Haahti uskoi sen vaikuttavan suomalaisten suhtautumiseen ja lisäävän mahdollisesti saksalaisvihamielisyyttä.

Oma vaikutuksensa on luultavasti ollut myös Lapin sodan varsinaisilla taisteluilla. Myös hyrynsalmelaisia miehiä osallistui taisteluihin ja syksyllä 1944 heitä kaatuikin useita Lapin taisteluissa. Omaisissa tämä on luultavasti lisännyt vihaa saksalaisia kohtaan.²¹⁶

Kainuun Sanomat 19.10.1944 kertoi mitä Yhdysvaltalainen Chicago Daily News kirjoitti Suomen tapahtumista. Yhdysvaltalaislehden mukaan saksalaisten sotilaiden ainoana päämäärän on vain vahingonteko Suomessa. Lehtitietojen mukaan saksalaiset uhraavat sotilaita tehdäkseen mahdollisimman suurta vahinkoa suomalaisille. Saksalaisten kostotoimenpiteillä ja väkivallanteoilla ei nähdä mitään sotilaallista merkitystä.²¹⁷ Kainuun Sanomat uutisoi 7.11.1944 ruotsalaisen Dagens Nyheterin kirjeenvaihtajan käynnistä eräässä Pohjois-Suomessa olevassa vankileirissä. Leirille oli koottu Saksan armeijan kuuluvia vankeja. Tietojen mukaan itse saksalaiset olivat kuitenkin vähemmistönä vangeissa. Vankeina oli paljon tšekkiläisiä, slovakialaisia, sveitsiläisiä, romanialaisia, muutamia hollantilaisia ja yksi belgialainen. Lisäksi vankien joukossa oli saksalaisia alppijääkäreitä. Kirjeenvaihtaja oli käynyt kyselemässä Saksan

214 Kainuun Sanomat, 1944.

215 Ursin, 1980, 21–22.

216 Turpeinen, 1988, 562.

217 Kainuun Sanomat, 19.10.1944.

armeijan sotilailta ja SS-joukoilta, miksi Pohjois-Suomessa tuhotaan ja poltetaan kyliä ja kaupunkeja. Yksi saksalaisista alppijääkäreistä oli sanonut: ”Emme mekään sitä käsitä, emmekä hyväksy tällaisia menettelytapoja. Luulen, että SS-miehet tekevät kaikki nämä rikokset”.²¹⁸ Eräs SS-joukkoihin kuulunut mies taas arvioi alppijääkäreiden toteuttaneen tuhotyöt ympäri Pohjois-Suomea, mutta heille on tullut määräykset korkeammalta taholta.

Vankien joukossa oli myös 20. Vuoristoarmeijan komentajan, kenraali Lothar Rendulicin lähettinä toiminut vääpeli. Entinen lähetti oli todennut, ettei tuhotöitä olisi tehty, jos kenraalieversti Eduard Dietl olisi vielä ollut komentajana 20. Vuoristoarmeijassa.²¹⁹

Kainuun Sanomien 19.9.1944 pääkirjoituksen sävy oli erilainen verrattuna aiempiin.

Kirjoituksessa hämmästellään, kuinka saksalaiset ovat alkaneet tehdä tuhotöitä suomalaisia vastaan. Kirjoituksessa pidetään käsittämättömänä, kuinka saksalaiset ovat Kainuussa ja kauempana Pohjois-Suomessa alkaneet polttaa kyliä ja yksityisiä taloja. Kirjoituksessa mainitaan Suomussalmen tuhopoltoista ja Kuusamon laajemmista tuhotöistä. Pääkirjoituksessa todetaan, ettei polttamisella ole mitään sotilaallista merkitystä ja siksi sitä ei voida käsittää.

Kirjoituksen jatkuessa on huomattavissa katkerammaksi muuttuva sävy. Kirjoittaja pohtii kuinka vuosien aseveljeyden jälkeen näin voi tapahtua, kun Suomi ja Saksa ovat taistelleet yhteistä vihollista vastaan. Kirjoituksessa myös todetaan saksalaisten viivyttelevän, vaikka suomalaiset ovat kaikin tavoin auttaneet ja edistäneet heidän nopeaa poistumistaan Suomesta.

Kirjoittaja sanoo, että saksalaisten teot tulevat vaikuttamaan ehdottomasti suomalaisten tunteisiin heitä kohtaan. Lopuksi pohditaan, että onko tuhotyöt kostotoimenpide siitä, että Suomi solmi rauhan Neuvostoliiton kanssa. Siihen kirjoittaja myös totesi, ettei ole Suomen, suomalaisten tai Kainuun rajaseudun väestön syytä sotatilanteen kehittyminen siihen suuntaan, että Saksa joutuu vetäytymään ja näyttää häviävän sodan.²²⁰ Saman päivän lehdessä lin uutinen saksalaisten suorittamista tuhotöistä Kainuun ja Kuusamon alueella. Hyrynsalmen osalta mainitaan, että saksalaiset sotilaat olivat polttaneet yksittäisiä taloja. Paikalliset viranomaiset olivat yrittäneet estää tuhotöitä, mutta heidän toimensa eivät olleet tehonneet. Lehden toisessa uutisessa todettiin, että tiedot Pohjois-Suomen tapahtumista olivat vielä ristiriitaisia ja tarkempia tietoja ei ollut vielä saatavilla. ²²¹

Einari Heikkinen muisti hetken, kun hän saapui Hyrynsalmelle. Oli iltahämärä, kun Heikkinen tuli Tiikkajansalmen sillan penkereen päähän. Hän oli katsellut siitä, kun silta oli joen pohjassa

218 Kainuun Sanomat, 7.11.1944.

219 Kainuun Sanomat, 7.11.1944.

220 Kainuun Sanomat, 19.9.1944.

221 Kainuun Sanomat, 19.9.1944.

ja samalla hän katseli, kun kaikki rakennukset loimusivat ympärillä. Heikkinen oli ajatellut silloin, että kirkkoa eivät ole sentään sytyttäneet ja se oli hyvä asia. Hän huomasi myös, että osa sillan osista näkyi pinnan alta. ”Niitä minä ehkä vesissä silmin kattelin siinä, niin pahaa se oli mielelle kyllä.” Hän muistaa myös koirien äänet ympäriltään. ”Koirat haukkuivat, ne huusivat. Niin kuin tuskaansa. Senkin oon kuullut”. Hän jatkoi vielä ja kertoi, että välillä koirat haukkuvat, sitten ulvoivat ja sitten kirjaimellisesti huusivat. Dokumentissa havaitsi, että vaikka tapahtumista oli kulunut melkein 75 vuotta, niin suomalaisen sotaveteraanin ääni murtui hänen muistellessaan tapahtumia.²²²

Hyrynsalmen poltetuista taloista ja niiden määrästä tehtiin arvioita. Erään arvion teki toimeen asetettu Määtän toimikunta, joka sai arvionsa valmiiksi 16.12.1944. Toimikunnan laskelmien mukaan viljelystiloilta poltettiin 35 päärakennusta, 33 karjarakennusta ja muita rakennuksia 131. Asuntotiloilta poltettiin 42 päärakennusta, 26 karjarakennusta ja 50 muuta rakennusta.

Muita asumiseen tarkoitettuja rakennuksia oli tuhoutunut kuusi, Hyrynsalmen kunnan julkisia rakennuksia 10, seurakunnan tiloja oli mennyt kaksi ja yhteisöjen ja yksityisten liiketiloja 24 kappaletta. Yhteensä Hyrynsalmen kirkonkylältä ja sen muutamilta sivukyliltä oli tuhottu tai poltettu 359 rakennusta.²²³ Merkittäviä määriä rakennuksia oli tuhoutunut ja tuho oli hyvin laaja pienelle kunnalle.

222 Rata, 2018, dokumentti.

223 Ursin, 1980, 420.