2. YHTEISTYÖ SAKSALAISTEN KANSSA
2.3. Paikalliset lapset ja saksalaiset sotilaat
Pauli Anttonen muisti, kuinka hän pikkupoikana Ylä-Kainuussa ensimmäistä kertaa tapasi saksalaisia sotilaita. Saksalaiset sotilaat olivat menneet hänen naapurinsa riiheen majoittumaan. Saksalaiset olivat purkaneet tavaransa ja alkaneet ruokailla, kun Anttonen ystäviensä kanssa oli mennyt paikalle. Pojilla oli tarkoitus tutustua näihin vierasmaalaisiin sotilaisiin. Saksalaisia oli noin puolenkymmentä ja he kutsuivatkin pojat sisälle riiheen ja antoivat heille karamellia sekä muuta sopivaa, mitä heillä vain oli mukana. Anttonen muistaa kuinka he yrittävät keskustella, sanakirjaa apuna käyttäen. Hänen mielestään saksalaiset olivat oikein mukavia miehiä.77
Liisa Juntunen oli isänsä kanssa heinäpellolla, kun sai ensikosketuksensa vieraan vallan sotilaisiin. Hän katsoi, että pellolle saapui sotilaan näköinen henkilö ja ensimmäisenä mieleen tuli venäläinen desantti, joka tappaisi hänen isänsä. Mutta mies tuli ja kätteli isää, eikä hänellä ollut pyssyä mukana. Mies oli yrittänyt kertoa, että osaa vain kahdeksan sanaa suomea ja, että he ovat mittaamassa tietä ja suunnittelemassa linjauksia. Mies oli siis saksalainen, ja ilmeisesti pioneeri tai insinööri. Juntunen tutustui sota-aikana paremmin saksalaisiin sotilaisiin ja hän saikin heiltä lahjaksi pahvisen, kaksipuoleisen pelin. Toisella puolella oli tammi ja toisella puolella shakki. Hänen veljensä innostuivat siitä ja ottivat sen Juntuselta, mutta hän dokumentissa painotti, että saksalaiset antoivat nimenomaan sen hänelle.78
75 Kauhanen, 2012, 138.
76 Lähteenmäki, 199, 117.
77 Kuolemanrata, 1999, dokumentti.
78 Rata, 2018, dokumentti.
Eila Juutinen muisteli, kuinka konkreettisesti toteutui saksalaisten saapuminen. Uutisissa ei ilmoitettu mitään saksalaisten tulemisesta Kainuuseen ja Koillismaalle. Eräänä päivänä heidän ovelleen ilmestyi todella korkea-arvoinen saksalainen upseeri, joka asettui asumaan yhteen heidän talonsa huoneista. Upseeri vaikutti sen takia isolta herralta, koska hänellä oli aina apulainen, joka sytytti piipun hänelle. Juutinen muisti, kuinka hänen äitinsä toivoi, että katkeaisipa tuolinjalka upseerin alta ja mies mätkähtäisi maahan. Upseeri oli ollut iso, paksu ja painoi varmaan 200 kiloa. Tämä saksalainen herra ei koskaan liikkunut pois kotoa, vaan hän antoi/teki määräykset sieltä käsin, Juutinen muisteli. Hän lisää myös, että Hyrynsalmi oli pieni kylä. Ei ollut tansseja, ei elokuvia, ei mitään. Saksalaisten tuleminen oli uutta ja hauskaa.
Niiden kanssa tultiin tutuiksi, kun he olivat myös nuoria.79
Paavo Kemppainen muisti saksalaisten antaneen karamelleja hänelle ja he olivat ystävällisiä.
Isompaa vaihtokauppaa he olisivat halunneet käydä ja viiniä olisi antaneet vaihdon yhteydessä.
Laura Kemppainen muisti saksalaisten antaneen hänelle ja hänen sisaruksilleen makean makuisia keksejä heidän käydessään kylässä. Saksalaisista näki, etteivät he vihanneet lapsia.
Hän oli sitä mieltä, että olisi oppinut saksan kielen paremmin, jos Saksan armeija olisi viipynyt pidempään Hyrynsalmella. ”Paljon laulettiin saksaksi ja osaan vieläkin laskea kymmeneen saksankielellä.” 80
Tauno Pätsi kertoi olleensa eräänlainen saksalaisten kokkien ”lellilapsi”. Kokit olivat sanoneet hänelle, että hän voi tulla joka ilta syömään, jos vain pääsee kotoaan. Syöntijärjestykseksi kerrottiin vanginvartijat, sitten upseerit ja lopuksi kokit sekä Tauno. Pätsi kertoi ainoaksi ongelmaksi runsaan ruokatarjonnan. Kielitaidottoman piti siinä sitten opetelle mitä syödään ja miten syödään, Pätsi kertoi. Hän kertoi toimineensa muiden poikien kanssa kenttäradalla jarrumiehinä iltaisin. He opettelivat jarrujen käytön ja olivatkin hyvin suosittuja ja kysyttyjä siihen tehtävään. Jarrumiehet olivat tarpeet, koska raskaissa lasteissa olevissa junissa vain veturissa oli jarrut ja junan saapuessaan heidän lähellään olevalle asemalle oli rataosuus siinä hyvin mäkinen.
Saksalaiset ”herrat” eli upseerit kävivät Kemppaisen kotitilalla, Lietekylän Laitilassa usean kerran jatkosodan aikana. Kemppainen muisteli heillä olleen hienot koppalakit ja he ryhdikkäästi laittoivat käden lippaan tervehtiessään. Autolla he tulivat aina käymään.
Saksalaisten korostetun sotilaallista käytöstä saatettiin kummastella, mutta samalla sitä ja
79 Rata, 2018, dokumentti.
80 Kemppainen, Paavo Kemppaisen muistelmat, haastattelu 28.4.2019 & Kemppainen, Laura Kemppaisen muistelmat, haastattelu 29.4.2019.
heidän rautakenkiensä kopinaa ihailtiin. Saksalaisten sotilaiden käytös on eronnut totutusta suomalaisen sotilaan käytöksestä. Suomalainen sotilas on myös ollut yleensä tuttu, oma isä, veli tai muu lähisukulainen tai naapuri. Jouko Moilanen muisteli evakkomatkaansa Kärsämäellä. Siellä hän muisti leikkineensä talon lapsien kanssa. Moilanen muisti leikkineensä talon tyttären kanssa, he olivat ulkona leikkineet horsmien olevan venäläisiä ja niitä piti lyödä.
Moilanen muisti kuinka hän oli evakossa pitänyt suomalaisia ja saksalaisia sotilaita keskenään erilaisina. ”Mielikuvani sotilaista oli, että saksalaiset ovat hienoja, suomalaiset tavallisia sotilaita.”81
Paavo Kemppainen oli sota-aikana opettanut saksalaisille hiihtämistä. Hän oli mennyt oma-aloitteisesti saksalaisten luokse ja näyttänyt hiihtämistä ja saksalaiset olivat katselleet.
Saksalaiset eivät kertaakaan ajaneet häntä pois ja monta kertaa myöhemmin hän hiihtelikin useiden samojen saksalaisten sotilaiden kanssa. He eivät keskenään mitenkään puhuneet, elekielellä kommunikoivat, jos tarvitsi. Kemppainen kertoi, että saksalaisista näki, etteivät he olleet aiemmin hiihtäneet.82 Kainuulaispojat saattoivat suuresti ihmetellä tavatessaan saksalaisia sotilaita, miten eivät osanneet hiihtää tai miten se näytti ainakin hyvin vaikealta.83 Elias Moilanen muistaa lapsuudestaan, kuinka saksalaiset kävelivät Hyrynsalmen kirkonkylällä aina marssien, vaikka olisivat olleet vapaalla. Samalla he lauloivat Marlene Dietrichin kappaletta Lili Marleenia. Pian he oppivat muiden hyrynsalmelaisten lasten kanssa mistä saksalaisilta sai helposti karamellia. He kulkivat usein saksalaisten alueelle ja suuntasivat siellä keittiöön, siellä he sanoivat keittiömestarille ”Bonbol, Bonbol!” ja aina he saivat kourallisen karamellia lähtiessään. Hän muistaa, että elokuvia näytettiin saksalaisten suuressa veturitallissa asema-alueella. Eräs tapaus oli jäänyt hänelle mieleen elokuvista, kun he olivat isosiskonsa kanssa katsomassa elokuvaa ja eräässä kohtauksessa näytettiin suurta lentokonetta, joka läheni ja suureni kaiken aikaa. Sisko oli säikähtänyt ja mennyt tuolin alle piiloon.
Moilanen muisti, että sitten naurettiin yhdessä siskolle, että luulitko sinä lentokoneen tulevan tänne sisälle oikeasti.84
Marja Heikkinen muisteli, kuinka saksalaiset sotilaat tulivat hyvin toimeen hänen kauppiasisänsä kanssa. Saksalaiset vaikuttivat tykkäävän lapsista ja lapset saivatkin
81 Kemppainen, Laura Kemppaisen muistelmat, haastattelu 29.4.2019 & Kauhanen, 2012, 135 & Väisänen, 1994, 213.
82 Kemppainen, Paavo Kemppaisen muistelmat, haastattelu 28.4.2019.
83 Kauhanen, 2012, 135.
84 Rata, 2018, dokumentti.
marmeladia heiltä isoista tynnyreistä.85 Saksalaiset ruokkivat myös laajemmin suomalaisia lapsia. Junaradan varrella olevissa kylissä asuvat lapset kävivät ruokailemassa saksalaisten majoitusalueilla. Ruoka oli yleensä keittoa ja joskus lapset saivat myös jälkiruuaksi vanukasta.
Saksalaiset antoivat myös yleisesti Koillismaalla ja Ylä-Kainuussa lapsille makeisia.86 Heikkisen mukaan saksalaiset ruokkivat Hyrynsalmen kirkonkylän koululaisia useamman kerran. Heinikankaan kautta he kuljettivat ruuat koululle. Heikkinen myös kertoi saksalaisten sotilaiden antaneen lapsille karkkien lisäksi hedelmiä.87 Kouluruokailut ovat olleet varmasti merkittävä apu Hyrynsalmella. Jatkosodan vuosina oli usein huonoja vilja- ja perunavuosia erityisesti sääolosuhteiden takia. Kainuun Sanomissa 7.8.1941 uutisoitiin hallaöiden palelluttaneen paikoin Hyrynsalmella perunanvarsia ja 26.8.1941 lehdessä oli isompi uutinen vilja- ja perunasadoista. Uutisessa kerrottiin, että sadot ovat jäämässä yleisesti keskiarvoa pienemmiksi.88 Lokakuun 1941 käräjille oli tuotu tapaus viljavarkaudesta. Hyrynsalmelainen emäntä Hilda Romppainen tuomittiin syyskäräjillä 8 kuukauden vankeuteen toistuvista viljavarkauksista. Hän oli vienyt jauhoja läheltä olevasta myllystä. Syytä tähän varkauteen voi vain arvailla, mutta luultavasti nälkä ja heikot viljasadot voivat olla yksi osasyy.89
Vuonna 1942 tilanne oli parantunut uutisoinnin perusteella ohran ja perunan osalta. Perunan osalta mainittiin, että sadosta on tulossa runsaampi, vaikka kylvöala on supistunut. Rukiin, kauran ja heinän sadot puolestaan arvioitiin keskimääräistä pienemmiksi.90 Vajaata kuukautta myöhemmin Kainuun Sanomat korjasi maanviljelysseuran arvioita. Seuran sihteeri, kunnallisneuvos A. Fränti totesi, että heinäsato tulee jäämään todella huonoksi. Tämä aiheutti karjan vähentämistä. Lisäksi nyt ennustettiin ohrankin sadon jäävän keskiarvoa heikommaksi, kuten ruis ja kaurakin. Perunasadon osalta todettiin senkin jäävän nyt keskinkertaiseksi, mutta sekin vaatisi kasvuajan jatkumisen syyskuun puolelle.91 Elokuun alkupuolella uutisoitiin hallaöiden vaurioittaneen perunanvarsia pahoin melkein kaikkialla Kainuussa.92 Viikkoa myöhemmin kirjoitettiin jo hallan tuhojen olleen pahempia kuin alun perin pelättiin.
Huomattava osa perunasadosta oli menetetty neljän perättäisen hallayön takia. Lisäksi suoviljelyksillä ohra paleltunut pahoin, että maanviljelijät ovat niittäneet viljat rehuksi.
85 Kainuun Sanomat, 21.10.2007.
86 Ylä-Kainuu, 6.3.2008.
87 Heikkinen, Eeva Heikkisen muistelmat, haastattelu 28.4.2019.
88 Kainuun Sanomat 7.8.1941 & Kainuun Sanomat 26.8.1941.
89 Kainuun Sanomat 30.10.1941.
90 Kainuun Sanomat, 4.7.1942.
91 Kainuun Sanomat, 30.7.1942.
92 Kainuun Sanomat, 6.8.1942.
Kainuun Sanomissa lisäksi arviotiin, että halla on tuhonnut ohran ja vehnän viljelyksiä pelloilla ja tämän takia osa Kainuun kesän leipäviljasadosta olisi menetetty.93 Syyskuun alussa uutisoitiin ankarasta hallasta, joka palellutti melkein joka puolella Kainuuta perunat. Lisäksi tupakkaviljelmät kärsivät hallan takia jonkin verran. Samassa lehdessä kerrottiin, että heinäkadon takia Pohjois-Suomen kunnat on vapautettu rehunluovutusvelvollisuudesta ja pohjoisista kunnista toivottiin, että sinne saataisiin muualta heinää. Muuten vaikeudet kävisivät liian ylivoimaisiksi. Rehujen pakkoluovutuksesta vapautettiin myös Kainuu. Kainuun tilanne oli heikko, ilman luovutuksiakin monissa taloissa täytyi muutenkin vähän olevia eläimiä teurastaa heinänpuutteen vuoksi. Lisäksi Kainuun vapautettiin perunan luovutusvelvollisuudesta puolustuslaitokselle, kuten myös Oulun ja Lapin läänit.94
Vuoden 1943 maaliskuussa uutisoitiin, että kauran ja vehnän siemeniä puuttuu merkittäviä määriä. Ohran siementen määrän uskottiin riittävän, mutta muut täytyi Kainuuseen hankkia muualta.95 Elokuussa 1944 oli halla tehnyt tuhojaan Kainuussa. Osissa Kainuuta perunat olivat tuhoutuneet ja osissa vain hieman paleltuneet. Ylä-Kainuussa ja Kajaanin Murtomäessä halla oli tehnyt paleltumia myös viljaan. Lisäksi Ylä-Kainuussa olivat metsien marjat paleltuneet.
Myöhemmin elokuussa uutisoitiin hallan aiheuttamista laajemmista tuhoista, joissa perunat, ohrat ja rukiit olivat paleltuneet ympäri Kainuuta. Sadoista oli tulossa paljon toivottua pienempiä.96
Vuosien 1941-1944 huonot peruna ja viljasadot tekivät yläkainuulaisten elämästä niukkaa ravinnon suhteen. Apua tilanteeseen toivat saksalaiset, joiden ruokahuolto toimi. Paikallisten ja saksalaisten sotilaiden välejä paransi varmasti saksalaisten antama vähäinenkin ruoka-apu.
Hyrynsalmen hallintoa ja lapsia on helpottanut kouluruokailujen järjestyminen saksalaisten avulla. Ruuan saaminen saksalaisilta sotilailta, hankalassa ruokatilanteessa on luultavasti luonut positiivisia tunteita ja mielikuvia heistä.
Puolankalainen Jouko Moilanen kertoi, kun oli 6-vuotiaana lähdössä evakkotaipaleelle.
Puolangan ja Pudasjärven välisellä tieosuudella tuli useita saksalaisia joukko-osastoja vastaan.
He eivät kuitenkaan tehneet pahaa, mutta ajoivat koko tien leveydellä. Moilanen muistaa kuinka heidän linja-autonsa oli väistettävä. Saksalaiset liikkuivat autoilla ja moottoripyörillä.
Hän muistaa kuinka moottoripyöräsotilailla oli kypärät päässä, aseet ja panosvyöt rinnalla. Hän
93 Kainuun Sanomat, 13.8.1942.
94 Kainuun Sanomat, 1.9.1942 & Kainuun Sanomat, 5.9.1942 & Kainuun Sanomat 15.9.1942.
95 Kainuun Sanomat, 18.3.1943.
96 Kainuun Sanomat, 5.8.1944 & Kainuun Sanomat, 19.8.1944.
muistaa pitäneensä heitä pelottavina. Silloin kuitenkaan ei ollut vielä tietoa Saksan hirmuteoista vaan vuosikausia myöhemmin asia valkeni.97
Saksalaiset jäivät monia lapsien mieleen eräänlaisina hyväntekijöinä. Saksalaiset sotilaat antoivat lapsille karamelleja, suklaata, marmeladia ja elintarvikkeita. Saksalaisten kanssa pääsi matkustamaan junalla. Saksalaiset antoivat tarvittaessa myös lääkkeitä kuumetauteihin ja muihin pieniin vaivoihin. Moni lapsi onnistui ystävystymään saksalaisten sotilaiden kanssa.98 Lapsia oli myös varoiteltu, ettei saksalaisia sotilaita saa ärsyttää, että ne sotilaat ovat oikeassa.
Lapsetkin huomasivat, että osa vanhemmista arvosteli ja oli suuttuneina saksalaisille.
Saksalaisten brutaalit otteet sotavankien kanssa olivat aiheuttaneet nämä tunteet. Jälkeenpäin moni on kuitenkin ihmetellyt, ettei se tuntunut kovin erikoiselta, vaikka ihmisiä kohdeltiin sillä tavalla. Todettiin, että kaikkeen ihminen tottuu. Olihan se tavallaan kuitenkin turvallista aikaa, kun saksalaiset turvasivat ilmatilan ilmatorjunta-aseilla, eikä saksalaisten läsnäolon takia venäläisiä desantteja uskaltautunut Hyrynsalmelle.99 Tottuminen jatkuviin menetyksiin oli välttämätöntä, joten ulkomaalaisen huono kohtelu ei pidemmän päälle enää tuntunut niin pahalta. Paikalliset olivat saattaneet menettää rintamilla isiään, veljiään ja muita sukulaisia.
Siihen tottui, mutta samalla se turrutti mielen. Moni varmasti toivoi vain, että kun tämä sota vain loppuisi.100