Evakuointi 1944 syksyllä

Suomessa tehtiin evakuointisuunnitelmat, kun alkoi vaikuttaa siltä, etteivät saksalaiset ehdi pois Suomesta määräaikaan mennessä 15.9.1944. Evakuoinnit suoritettiin ensimmäisinä Suomen itäisissä ja pohjoisissa kunnissa, jotka olivat eniten vaarassa joutua taistelualueiksi.

Kainuussa näihin kuntiin luettiin Hyrynsalmi, Kuhmo, Puolanka, Ristijärvi ja Suomussalmi.

23.9.1944 ilmestyneen Kainuun Sanomien mukaan evakuoinnit oli jo suoritettu lehden ilmestymispäivään mennessä.¹⁸⁴ Kainuun Sanomien pääkirjoitus 16.9.1944 kertoo väestönsiirroista, jotka olivat vain varatoimenpide. Lehden mukaan ei ollut aihetta levottomuuteen ja tämä evakuointi toteutettiin vain sen varalta, jos saksalaiset ja venäläiset joutuisivat taisteluihin Ylä-Kainuun alueella. Lehti kertoi, että asiat tilanne rauhoittuu luultavasti pian ja kainuulaiset voivat hyvinkin nopeasti palata takaisin koteihinsa. Kainuun Sanomat totesi, että saksalaiset olivat edellisten vuorokausien aikana poistuneet kiireellisesti ja hyvässä järjestyksessä.¹⁸⁵

Syyskuussa 1944 tuli määräys evakuoida Hyrynsalmi. Se koski suomalaisia siviilejä ja sotilaita. Saman aikaisesti myös saksalaiset sotilaat ryhtyivät poistumaan Hyrynsalmelta.

Ainoastaan puhelinkeskukseen jätettiin päivystys. Puhelinkeskuksen luutnantti määräsi kolme lottaa jäämään ja heidän lisäkseen paikalle jäivät kolme viestimiestä sekä itse luutnantti.

Määräykseen kuului myös, ettei lottapukuja saanut enää pitää, ja jos joku olisi tiedustellut mitä he tekevät siellä, olisi pitänyt vastata olevansa siviilityössä. Alkuperäinen suunnitelma oli, että

183 Kuolemanrata, 1999, dokumentti.

184 Kainuun Sanomat, 23.9.1944.

185 Kainuun Sanomat, 16.9.1944.

viestikeskuksen miehitys olisi kestänyt 19.9.1944 saakka. Viestilotat ja -miehet olivat viimeisiä suomalaisia, jotka vetäytyivät Hyrynsalmelta. Puhelinkeskus tyhjennettiin ja lauantaina 16.9.1944 klo 22.00 he lähtivät kuorma-autolla pois kohti Ristijärveä. Puhelinkeskus luovutettiin saksalaisille ja heidän armeijansa toi omat viestintälaitteensa tilalle. Lotta Esteri Halmetoja muistaa, että nämä puhelinkeskukselle saapuneet saksalaiset olivat muualta tulleita, koska hän ei tuntenut heitä.¹⁸⁶

Laura Kemppainen muisti, kun he lähtivät junalla evakkoon syksyllä 1944. Lietejoen kohdalla saksalaiset olivat miinoittamassa siltaa, kun he ajoivat junalla ohi. Molemmin puolin oli miehiä laittamassa miinoja ja lapiomiehiä oli paikalla. Heidän ohi ajaessaan saksalaiset sotilaat heittelivät karkkia junan vaunuihin, kun ovet olivat auki.¹⁸⁷ Paavo Kemppainen kertoi, että heillä oli sellainen luulo, etteivät he enää tulisi koskaan takaisin, kun Saksa häviää sodan.

Heinänkorjuutyöt tehtiin silti ja samalla pohdittiin perheessä, että kukakohan nämäkin heinät syöttävät pois. Evakosta he saivat tulla takaisin, kun pystyivät kertomaan viranomaisille, minne asettuvat asumaan. Kemppaisten perhe asutti Suomen armeijan sikalan ja olivat siellä kaksi vuotta. Sikalan vieressä oli sijainnut vankileiri.¹⁸⁸ Eeva Heikkinen kertoi, että kun tuli käsky lähteä evakkoon se nopea lähtö. Sanottiin, että kaikki pitää jättää. Tärkeimmät paperit vain mukaan, mutta tänne ei ole enää paluuta.¹⁸⁹ Anja Anttonen kertoi, että evakkoon lähtö ja polttaminen herättivät varmasti tunteita Hyrynsalmella. Hänen mummonsa veljenpoika Vastuksen Väinö eli Väinö Keränen oli osannut jonkin verran saksaa ja saksalaiset sotilaat olivat sanoneet hänelle ”pojat viimeisen kerran lähette kotoanne.” Anttonen ei muista, että heillä olisi kotona puhuttu mitään saksalaisista. Hänen isänsä oli rintamalla sotimassa, kun saksalaiset tekivät tuhotyönsä Hyrynsalmella.¹⁹⁰ Evakkoon lähtiessä hyrynsalmelaisilla oli luulo, ettei Hyrynsalmelle enää palata ikinä takaisin. Saksalaiset olivat luultavasti kertoneet ja uskotelleet paikallisille, että venäläiset ovat tulossa kohti Ylä-Kainuuta, ja alueesta mahdollisesti tulee osa Neuvostoliittoa.

Laura Kemppainen muisteli, että evakkoon lähteminen oli mukavaa, ei se lapsen mielestä tuntunut pahalta. Hänen isänsä oli todennut, kun olivat lähteneet evakkomatkalle Kokkolaan, että tämä on hänen ensimmäinen kesälomansa. Laura isä ei ollut ehtinyt tai saanut pitää

186 Halmetoja, 1992, 49.

187 Kemppainen, Laura Kemppaisen muistelmat, haastattelu 29.4.2019.

188 Kemppainen, Paavo Kemppaisen muistelmat, haastattelu 28.4.2019.

189 Heikkinen, Eeva Heikkisen muistelmat, haastattelu 28.4.2019.

190 Anttonen, Anja Anttosen muistelmat, haastattelu 28.4.2019.

koskaan aiemmin kesälomaa. Sinä aikana ei tarvinnut hevosia hoitaa eikä taloa. Kun he palasivat kotiin, olivat työt jääneet luonnollisesti tekemättä, mutta Laitilassa ehdittiin nostaa perunat ja puida viljapellot syksyllä 1944. Lietekylässä, Raiskion talossa oli talon emäntä Emma jättänyt Raamatun auki talon pöydälle. Tällä talon emäntä oli toivonut olevan suojelusta, ettei Raiskion taloa poltettaisi. Talo säilykin ehjänä kaikki sodat.¹⁹¹

Hyrynsalmelaiset palasivat evakkomatkoiltaan osittain jo syyskuussa ja lokakuussa, vaikka se oli kiellettyä. Säilyneet aseman rakennukset olivat tarpeen silloin. Posti jaettiin hyrynsalmelaisille siitä luukusta, mistä ennen saatiin matkaliput. Kansanhuolto ja kunnantoimisto sijoittuivat myös aseman alueelle. Ihmiset muuttivat asumaan aseman parakkeihin asumaan, yksi parakeista nimettiinkin evakkoparakiksi. Parakit oli vuorattu hiekalla ulkopäin, jotta ne pysyivät lämpiminä. Yksi perhe asui muun muassa saksalaisessa bunkkerissa, joka oli puoleksi maan alla. Bunkkeri oli pysynyt lämpimänä pienen kamiinan avulla.¹⁹² Kainuun Sanomat 17.10.1944 kirjoitti, että puolet Hyrynsalmen väestöstä on palannut jo takaisin samoin kuin karjasta. Kainuun Sanomat kirjoitti lisäksi, että kirkonkylän väestö asuu väliaikaisesti aseman lähistöllä parakkikylässä ja kunnantoimisto on sijoitettu asemarakennukseen.¹⁹³

Heikkinen muisti, kun palasivat evakosta, oli koko kirkonkylä poltettu ja kaikkialla näkyi vain savupiippuja pystyssä. Saksalaiset olivat tehneet juoksuhautoja hautausmaalle. Juoksuhaudat hän muistaa hyvin sen takia, koska kaksi hänen siskoaan oli haudattu sinne jatkosodan aikana.

Siltaa ei ollut enää vaan lossilla kuljettiin joen yli. Talvella hyrynsalmelaiset pääsivät jäätietä pitkin toiselle puolen vesistöä.¹⁹⁴ Laura Kemppainen muisti myös, että hautausmaa oli kaivettu juoksuhautoja täyteen. Erityisesti mieleen oli jäänyt se, kun hänelle oli kerrottu hänen jo haudutun isoäitinsä pääkallon hiuksineen tulleen esiin, kun saksalaiset olivat kaivaneet liian läheltä hautoja.¹⁹⁵

191 Kemppainen, Laura Kemppaisen muistelmat, haastattelu 29.4.2019.

192 Halmetoja, 1992, 49.

193 Kainuun Sanomat, 17.10.1944.

194 Heikkinen, Eeva Heikkisen muistelmat, haastattelu 28.4.2019.

195 Kemppainen, Laura Kemppaisen muistelmat, haastattelu 29.4.2019.