2. YHTEISTYÖ SAKSALAISTEN KANSSA
2.1. Saksalaiset paikallisten ja lottien arjessa
Jatkosodan alkaessa suurin osa hyrynsalmelaista suhtautui luultavasti odottavan positiivisesti tain neutraalisti saksalaisten sotilaiden saapumiseen. Osalla saattoi olla pieniä ennakkoluuloja ja osa saattoi odottaa hyvin innoissaan asevelivaltion sotilaita. Paikalliset oletettavasti pohtivat, että liitto Saksan kanssa oli sotilaallisessa mielessä jopa välttämätön. Osan varautuneisuuden taustalla saattoi olla ajatus sodan järjettömyydestä. Talvisodan aikana oli puolustustahto ollut luja ja se oli helpottanut surutyötä, kun oman kunnan miehiä kuoli Suomussalmen verisissä taisteluissa itsenäisyyden puolesta. Nyt tilanne oli kuitenkin toinen. Oman paikkakunnan poikia oli lähetetty Karjalaan kuolemaan hyökkäyssotaan.45 Suuri ja hyvin varustettu saksalainen sotajoukko aiheutti epäluuloja ja epävarmuutta siviileissä, ainakin alkuvaiheessa.
Pelkona oli, että saksalaiset alkaisivat kohdella paikallisia käskytettävinään. Ajan kuluessa tästä ei kuitenkaan tullut viitteitä ja rinnakkaiselo sujui hyvin. Paikallisten ja saksalaisten välinen arkipäivän yhteistyö onnistui ja pelko konflikteista pieneni.46 On siis huomioitava, että epäluuloja esiintyi oikeastaan ennen saksalaisten saapumista. Saksalaisten saapuessa ja kun tilanteeseen oli totuttu, epäluulot olivat hävinneet. Erilaiset tavat ja tottumukset herättivät luultavasti molemmin puolin ihmetystä. Pian niihin kuitenkin totuttiin ja paikalliset ryhtyivät tutustumaan ulkomaalaisiin vieraisiin uteliaisuuttaan ja odottavaisin mielin.
Ensimmäiset saksalaiset saapuivat Hyrynsalmelle kesäkuun 1941 loppupuolella. Lotta Esteri Halmetoja kertoi heidän saapumisestaan. ”Saksalaiset kuljettivat raskaita tykkejä ja he tutkivat tarkasti kestääkö silta niiden painon.”47 Ensimmäiset saksalaiset majoittuivat Hyrynsalmen kirkonkylälle matkustajakoti Koittoon, myöhemmin he alkoivat rakentamaan omia varuskunta-alueita.48 Sota-aikana edellä mainitussa matkustajakodissa toimi saksalaisten esikunta.
Hyrynsalmelle rakennettiin yhteensä 5000 saksalaiselle sotilaalle tiloja ja samalle määrälle hevosia.49
45 Turpeinen, 1988, 560.
46 Junila, 2000, 293.
47 Kainuun Sanomat, 21.4.1985.
48 Heikkinen, Eeva Heikkisen muistelmat, haastattelu 28.4.2019.
49 Rata, 2018, dokumentti.
KUVA: Sotilaat marssivat Hyrynsalmen Tiikkajansalmen sillalla 28.8.1942. Lähde: SA-kuva.
Elias Moilanen muisti saksalaisten saapumisen Hyrynsalmelle. Ensin saapuivat sivuvaunulliset moottoripyörät ja ne menivät kahdessa jonossa. Niitä oli kuusi kappaletta. Moottoripyörällä kulkevat saksalaiset ammuskelivat konepistooleilla metsään, myös heidän talonsa läheisyydessä. Heidän jälkeensä saapui vankeja hevos- ja muulivankkureilla. Sitten alkoivat marssia suuret sotilasjoukot ja heidän kanssaan vielä enemmän vankeja. Aika nopeasti he alkoivat raivata rautatielinjaa ja siellä oli töissä puolalaisia, ukrainalaisia ja venäläisiä.50 Saksalaisten ja paikallisten suhteita paransi saksalaisten apu arkipäivän tilanteissa. Tällaista apua olivat peltotöissä auttaminen, kouluruokailuiden järjestäminen ja esimerkiksi lääkintäapu.
Myös lahjojen antaminen paikallisille ja tavaroiden vaihtokauppa edistivät rinnakkaiseloa.51 Lähtökohtaisesti saksalaisiin suhtauduttiin jatkosodan edetessä entistä lämpimämmin. Ylä-kainuulainen lotta Aino Tervonen palveli jatkosodan loppupuolella Taivalkosken suunnalla, jonne oli sijoitettu myös merkittävä määrä saksalaisia sotilaita. Hän on todennut muistelmissaan heillä olleen saksalaista ruokaa ja se oli oikein hyvää.52 Saksalaisten sotilaiden avuliaisuus arkisissa tilanteissa paransi paikallisten ja sotilaiden välistä yhteiseloa.
50 Rata, 2018, dokumentti.
51 Junila, 2000, 293.
52 Kainuun Lottaperinneyhdistyksen arkisto, Aino Tervosen muistelmat, 2000.
Kotirintamalla lottien piti tulla suomalaisten ja saksalaisten sotilaiden kanssa toimeen.
Suomalaisten ja saksalaisten välillä tehtiin myös hyvin tiivistä yhteistyötä. Erään lotan kotona oli sijainnut kotitarvemylly, jossa saksalaiset kävivät jauhamassa jyviä. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta paikallinen kansakoulun opettaja toimi tulkkina. Palkkio maksettiin elintarvikkeina.
Lotta oli muistellut, kuinka saksalaiset sotilaat opettivat monille lotille saksan alkeita;
numeroita ja helppoja fraaseja.53 On todennäköistä, että saman kielen alkeiden osaaminen on lisännyt yhteistyön helpottumista merkittävästi. Kun paikalliset, lotat ja saksalaiset edes puhuivat muutaman sanan samaa kieltä, voi pitää todennäköisenä sen lisänneen yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Hyrynsalmella oli valtion ylläpitämä puhelinkeskus, johon talvisodan aikana liitettiin sotilaspuhelimia. Talvisodan aikana keskus sai peitenimekseen Turja, joka jäi jatkosodankin aikana käyttöön. Keskuksen henkilövahvuus oli viisi henkeä, joista keskuksenhoitajana toimi siviili. Loput neljä olivat lottia. Turja teki yhteistyötä jatkosodan aikana saksalaisten kanssa ja siihen liitettiinkin saksalaiset puhelinkeskukset, joita olivat Hyrynsalmella peitenimiltään muun muassa Erika ja Adele. Adeleen meni kaksi linjaa, ja se oli myös Saksan armeijankunnan pääkeskus Hyrynsalmella. Sijainti sillä oli saksalaisten alueella, Kangasjärvellä. Erika puolestaan sijaitsi kirkonkylällä, saksalaisten sotilaiden parakissa. Kolmas puhelinkeskus sijaitsi luultavasti saksalaisten asema-alueella, varsinaisessa asemarakennuksessa.
Suomalaiset lotat joutuivat opettelemaan saksan kieltä, koska asioiden hoitaminen ei olisi muuten onnistunut. Saksalaiset lähettivät paljon sähkösanomia kotimaahansa, aina lomille lähdön aikoihin ja sieltä palatessaan. Saksalaiset upseerit soittivat useammin kotimaahansa.54 Saksalaisten ja suomalaisten välille syntyi myös vahvoja ystävyyssuhteita, jotka menivät saksalaisen sotilaan käskyjen edelle. Suomalainen rautatieupseeri, kapteeni Jokela oli ollut jotain kautta tuttu saksalaisten sotilaiden johtajalle, joka johti polttoryhmää. Jokela oli pyytänyt ja vedonnut tähän johtajaan, etteivät he polttaisi hänen kotiaan. Saksalainen sotilasjohtaja oli tähän myöntynyt, mutta vastavuoroisesti pyytänyt Jokelaa olemaan puhumatta kenellekään tästä ystävällisestä eleestä. Muuten hänen kaulansa katkaistaisiin.55 Laura Kemppainen muisti, kuinka saksalaiset upseerit kävivät useamman kerran heidän kotitalollaan Lietekylän Laitilassa. He eivät koskaan olleet kuitenkaan yötä ja heillä oli aina omat ruuat mukana.
Laitilaankin he toivat talonväelle ruokaa mukanaan. Laitilan talon väelle yleensä he antoivat
53 Anttalainen & Anttonen-Sirkkala & Mankinen, Eeva Toivasen muistelmat, haastattelu 22.4.2017.
54 Halmetoja, 1992, 48.
55 Halmetoja, 1992, 49.
leipää, ja Kemppainen muisti ainakin heidän saaneen vaaleata, oikein kuohkeata leipää ja myös valkeita näkkileipiä, jotka olivat paketeissa. Saksalaiset olivat hyväntuulisia, kun saivat käydä Laitilassa kyläilemässä.56
Hyrynsalmen kirkonkylän, Salmelan tilan läheisyydessä oli saksalaisten kenttäleipomo. Osan leivistä he leipoivat myös paikallisen apteekkarin leivinuunissa samalla alueella. Anja Anttonen muisti, kun saksalaiset kävivät leipomassa. He kävivät samalla yleensä kyläilemässä heidän talossaan Salmelassa, jos eivät sisälle tulleet niin oleskelivat pihapiirissä.57 Paavo Kemppainen muisti nähneensä talviaikaan saksalaisten kasarmialueen lähellä Kangasjärvellä, kun saksalaiset kuljettivat isojen halkojen kokoisia vuokaleipiä. Leivät olivat suurissa pinoissa, isossa reessä.58
Kemppainen muisti myös tapauksen saksalaisten sotilaiden harjoituksista. Saksalaiset olivat pitämässä sotilasharjoituksia heidän kotitalon takana, vaaran lähellä. Harjoituksissa käsikranaatti oli räjähtänyt saksalaisen upseerin käsiin. Saksalaiset olivat hakeneet kelkan Kemppaisten naapuritalosta ja lähteneet viemään haavoittunutta upseeria sairaalaan kankaalle.
Upseeri oli kuitenkin kuollut haavoihinsa. Kemppainen totesi vaikuttaneen siltä, että saksalaiset olivat varautuneet huonosti harjoituksiin. Hän myös epäilee, että sillä kertaa hänet olisi ajettu pois sieltä, jos hän olisi mennyt paikalle.59
Kemppainen muisti tapauksen, kun heidän kotonaan oli sika sairaana. Ilmeisesti se oli sairastunut pilkkukuumeeseen ja tarvitsi nopeasti hoitoa. Kemppaisen isä oli suunnannut saksalaisten sotilaiden alueelle pyytämään apua. Sieltä lähetettiinkin heidän eläinlääkärinsä katsomaan tilannetta ja eläinlääkäri piikitti sian, minkä jälkeen sika alkoi parantua.60
Saksalaisia sotilaita tuli tuhansia Kainuuseen. Monenlaisia elämäntarinoita on myös heidän taustallaan. Eräs heistä oli Saksan Freiburgissa syntynyt ylikorpraali Sigfried Semmelmayer, Ylikorpraali oli saapunut Suomeen sotajoukkonsa mukana Norjan kautta. Ensin hän palveli Petsamossa, josta siirtyi Kiestinkiin ja sen jälkeen komennukselle Hyrynsalmelle.
Hyrynsalmella hän valvoi saksalaisten junakuljetuksia. Lapin sodan alkaessa hän karkasi Saksan armeijasta ja pysyikin karkuteillä vuoteen 1947 asti. Pakonsa aikana hän käytti suomenkielisiä nimiä: Matti Lundholmia ja Matti Lehtosaarta. Valtiollisen poliisin eli Valpon
56 Kemppainen, Laura Kemppaisen muistelmat, haastattelu 29.4.2019.
57 Anttonen, Anja Anttosen muistelmat, haastattelu 28.4.2019.
58 Kemppainen, Paavo Kemppaisen muistelmat, haastattelu 28.4.2019.
59 Kemppainen, Paavo Kemppaisen muistelmat, haastattelu 28.4.2019.
60 Kemppainen, Paavo Kemppaisen muistelmat, haastattelu 28.4.2019.
kuulusteluissa hän kertoi karkaamisen syistä. Ilmeisesti Semmelmayer pelkäsi vuonna 1944 sotaonnen kääntyessä joutuvansa venäläisten käsiin. Karkumatkansa aikana hän oleskeli muun muassa Nivalassa, Oulussa, Kemijärvellä ja Suomussalmella. Huomion arvoista on, että suomalaiset henkilöt avustivat häntä pakomatkansa aikana täysin tietoisesti, mutta osa tietämättä hänen todellista henkilöllisyyttä. Hänellä oli myös useita naistuttavia, jotka avustivat häntä.61
Saksalaisilla sotilailla oli kova kuri omia sotilaitaan kohtaan. Antti Oikarinen muisti nähneensä jatkosodan aikana Hyrynsalmella saksalaisen sotilasryhmän. Sotilaat olivat talviaikaan, korkeassa hangessa ”kävelyttämässä” erästä saksalaista sotamiestä. Tällä sotamiehellä oli vain housut, paita ja kengät. Ei lainkaan talvivaatetusta tai lakkia. Muut saksalaiset sotilaat olivat kävelleet tietä tai polkua pitkin, mutta tämän vähissä vaatteissa olevan sotilaan piti kulkea polviaan myöten lumihangessa. Sotilasryhmän johtaja oli antanut ruoskan iskuja lumihangessa kulkevalle sotilaalle. Antti Oikarinen kuuli myöhemmin, että tapahtuma oli kurinpitotoimi.
Rangaistava sotilas oli edellisenä iltana käyttäytynyt huonosti juhlissa. Toimenpide oli saksalaisten oma kurinpitomenetelmä omiensa keskuudessa. Antti Oikarinen vielä kertoi, että saksalaisilta sotilailta vaadittiin kurinalaisuutta myös vapaa-ajalla, vedoten saksalaiseen täsmällisyyteen.62
61 Ylä-Kainuu, 19.10.2006.
62 Kyllönen, Antti Oikarisen muistelmat, 2002.