Paikallisten hyöty saksalaisista sotilaista

2.2.1. Kaupankäyntiä – ”Haben Sie Konjak?”

Saksalaiset toivat mukanaan erilaisia ruokia ja juomia, joita ei ollut aiemmin Hyrynsalmella nähty. Saksalainen leipä oli erilaista verrattuna siihen mihin Kainuussa oli totuttu. Ihmettelyn aihetta toi myös tuubeissa ollut juusto ja erilaiset lihasäilykkeet. Juomapuolelta paikallisille tulivat tutuiksi viinit ja konjakit, sekä tervetullut lisä, kahvipavut, joita ei Suomesta juuri saanut säännöstelyn takia. Saksalaiset toivat mukanaan myös tehdasvalmisteisia karamelleja, joita varsinkin lapset pääsivät usein maistelemaan. Saksalaisten tuleminen Ylä-Kainuun ja Koillismaan alueille aktivoi paikkakuntalaisia monenlaiseen kaupankäyntiin. Kerrotaan, että jokainen radan varrella asuva perinteinen, juro kainuulainenkin mies osasi tiedustella saksalaisilta ”Haben Sie Konjak?” ⁶³

Saksalaisten joukko-osastojen muonitus ja huolto toimivat hyvin Ylä-Kainuun ja Koillismaan alueella. Sotilailla oli runsaasti mukanaan suklaata, konjakkia ja viinejä, joita käytettiin kaupankäynnissä suomalaisten kanssa. Saksalaisilta suomalaiset saivat myös hankittua polttoaineita, kuten valopetrolia ja naftaa. Saksalaiset sotilaat halusivat mielellään paikallisilta perunoita, sipuleita sekä tuoretta lihaa ja kalaa. Saksalaiset sotilaat olivat myös paikallisten apuna erilaisissa sesonkitöissä, kuten kesäisin peltotöissä, kun suomalaiset miehet olivat kaukana rintamilla.⁶⁴

Aarne Juntunen Suomussalmelta muisteli, kuinka oli käynyt kauppaa saksalaisten sotilaiden kanssa. Juntunen oli vienyt onkimatoja ja saanut vaihdossa Juno-tupakkaa. Suomussalmelaiset saivat myös saippuaa vaihdossa leivästä.⁶⁵ Lotta Esteri Halmetoja kertoi, että saksalaisten kanssa kauppaa käytiin tavaroilla. Saksalaiset antoivat kahvinpapuja ja vastavuoroisesti he halusivat suomalaisilta perunaa ja sipulia.⁶⁶ Eeva Heikkisen isä oli postimiehenä ja hän kuljetti postia Hyrynsalmella Moisiovaarasta kirkonkylällä. Hän oli kertonut tavanneensa saksalaisia, jotka olivat joka kerta leipää vailla. Isä oli epäillyt heidän olevan luottovankeja, jotka olisivat

63 Kauhanen, 2012, 135.

64 Kauhanen, 2012, 138.

65 Kainuun Sanomat, 21.10.2007.

66 Kainuun Sanomat, 21.4.1985.

vaihtaneet kaiken ruuan pois konjakkia vastaan. Heikkisen isä oli joutunut kuitenkin kertomaan saksalaisille, että heillä on hyvin niukasti omiksikin tarpeiksi.⁶⁷

Paavo Kemppainen kertoi, että saksalaiset tekivät kauppaa paikallisten kanssa. Saksalaiset halusivat antaa viinaa ja muuta alkoholia vastineeksi ruuasta. Paikallisilla ei kuitenkaan ollut ruokaa edes omasta takaa, joten kauppaa ei kovin paljoa voitu käydä. ”Pottuja halusivat, mutta ei kasvanut. Jotain punaisia kasveja ostivat.” ⁶⁸ Kemppaisen kotitalossa ryhdyttiin viimeisenä kesänä 1944 kasvattamaan paljon sipuleita tarkoituksenaan käydä vaihtokauppaa. Rauhallinen rinnakkaiselo saksalaisten kanssa kuitenkin päättyi, eikä kaupankäyntiin enää ollut aikaa vaan hyrynsalmelaiset lähtivät evakkoon.⁶⁹

Laura Kemppainen kertoi, että lietekylästä maitoa vei saksalaisille Toivo Hautamäki. Hän kuljetti maitokärryjä ja saksalaiset antoivat omat maitoastiat ja rahat, kun Hautamäki kävi kierroksella. Muun muassa Kemppaisen äiti ja naapuritalon Kerälän Tilda myivät maitoa saksalaisille. Kemppainen muistelee, että maito meni saksalaisten upseerin perheille, jotka asuivat Hyrynsalmen kirkonkylällä. Kemppainen kertoi, että sodan jälkeen, kun vasemmisto nousi valtaan Suomessa, niin hänen äitinsä ja Kerälän Tilda joutuivat kuulusteluihin, koska maidon myyntiä saksalaisille pidettiin rikollisena toimintana tai vähintäänkin kyseenalaisena.

Tuomioita ei kuitenkaan tullut. Saksalaiset pyrkivät etsimään isoja ja varakkaan näköisiä taloja, joissa sitten varsinkin upseerit vierailivat. Kemppainen muisti saksalaisten pyytäneen usein hänen äitiään leipomaan hapatettua leipää. Hän ei kuitenkaan muistanut tai maininnut, maksoivatko saksalaiset tästä työstä.⁷⁰

Marja Heikkinen kertoi, kuinka hänen isänsä Venja Niemi rakensi kaupparakennuksen Pesiökylän rautatieaseman läheisyyteen. Isänsä oli ajatellut siitä paikasta tulevan vilkas kulkupaikka. Heikkisen isä ystävystyi saksalaisten sotilaiden kanssa ja usein saksalaiset pitivät kauppiaan luona laulu- ja juomailtamia. Saksalaisilla oli mukanaan konjakkia, muita juomia ja kaikenlaisia herkkuja. Heikkinen muistaa myös, että muutamat luottovangit olivat töissä heidän kaupassaan. Vankien työtehtävänä oli kannella jauhosäkkejä aina kun niitä tuli. Heikkinen avaa sukuhistoriaansa, isänsä oli Vienan pakolaisia ja tuli Suomeen ja Kainuuseen vuonna 1922.

Heikkinen muistaa sota-ajalta myös, kun hänen isänsä kävi jututtamassa vankileirillä venäläisiä vankeja, yhteinen kieli kun löytyi. Heikkistä itseään pelotti, kun sieltä tuli paljon miehiä

67 Heikkinen, Eeva Heikkisen muistelmat, haastattelu 28.4.2019.

68 Kemppainen, Paavo Kemppaisen muistelmat, haastattelu 28.4.2019.

69 Kemppainen, Paavo Kemppaisen muistelmat, haastattelu 28.4.2019.

70 Kemppainen, Laura Kemppaisen muistelmat, haastattelu 29.4.2019.

katsomaan tilannetta ja osa vangeista katseli maakorsuista tapahtumia etäämmältä. Ilmeisesti kauppias Niemi sai vapaasti jututtaa vankeja, Heikkinen ei ainakaan maininnut, että siitä olisi tullut sanktioita.⁷¹

Suomen valtion näkökulmasta katsottuna tapahtui siviilien ja saksalaisten sotilaiden välillä myös rikollista ja pimeää kauppaa. 29.7.1944 Kainuun Sanomat uutisoi huomattavasta säännöstelymääräysten rikkomisjutusta, jota oli käsitelty Hyrynsalmen käräjillä. Uutisessa kerrotaan, että syyte oli laitettu vireille edeltävän helmikuun aikana. Syytetyt olivat syyllistyneet kirjoitus- ja muiden tarvikkeiden ostamiseen ilman tarvittavia ostolupia ja kohtuuttoman suurilla summilla myyneet niitä eteenpäin ”ulkomaalaiseen sotaväkeen kuuluville”. Asiassa oli tuomittu helsinkiläinen taiteilija pitkittyneestä säännöstelymääräysten rikkomisesta 6 000 markan sakkoihin. Lisäksi hänet yhdessä erään mainostoimiston ja erään työnjohtajan kanssa tuomittiin maksamaan korvauksia luvattomasti myydyn tavaran arvosta 40 282,60 markkaa. Eräs konttoristi Kajaanista tuomittiin 2 200 markan sakkoihin ja lisäksi hän joutuu maksamaan edellä mainitun työnjohtajan ja erään kirjakauppiaan kanssa korvauksia 52 610 markkaa. Vaasalainen toimitusjohtaja sai 3 000 markan sakot ja joutui/tuomittiin maksamaan edellä mainitun työnjohtajan kanssa 6 500 markkaa luvattomista voitoista. Eräs konttoristi sai 1 000 markan ja eräs kauppa-apulainen 300 markan sakot, jonka lisäksi he maksavat yhteisvastuullisesti edellä mainitun työnjohtajan kanssa 13 194 markkaa korvauksia.

Helsinkiläinen faktori joutui maksamaan valtiolle 386 240 markkaa, jonka lisäksi häneltä valtio saa jo takavarikoidut 132 000 kirjekuorta. Hänkin maksaa suurimman osan korvauksista yhdessä edellä mainitun työnjohtajan kanssa. Työnjohtaja, joka oli vastaanottanut tavaralähetykset ja toimittanut ne eteenpäin ostajille tuomittiin jo mainittujen korvausten lisäksi 6 000 markan sakkoihin. Tuomittujen määrästä ja asuinpaikoista voidaan päätellä, että kyseessä on ollut laajasta kaupankäynnistä, jota tapauksessa esiintynyt työnjohtaja on pyörittänyt. Käräjät on käyty Hyrynsalmella, joten kaupankäynti on tapahtunut kyseisellä paikkakunnalla. Hyrynsalmella ei ole muiden ulkomaiden joukkoja ollut kuin saksalaisten, joten työnjohtaja on käynyt hyvin pitkää ja voitollista kauppaa Saksan armeijaan kuuluvien sotilashenkilöiden kanssa. Tapauksessa mainitaan kirjoitustarvikkeet ja osallisten ammatteja.

Voidaan siis päätellä, että työnjohtaja on hankkinut saksalaisille tarpeita kirjeiden kirjoittamista varten ja luultavasti vapaa-ajan viettoa varten soveltuvia tarvikkeita ja asioita. ⁷²

71 Rata, 2018, dokumentti.

72 Kainuun Sanomat, 29.7.1944.

Suomalaisten lisäksi saksalaisetkin selvittelivät kaupankäynteihin liittyviä rikkomuksia ja rikoksia. Suomussalmen Laajalla keväällä 1944 oli hävinnyt 100 litraa dieseliä ja sen myyjää etsittiin. Kesällä 1943 oli Taivalkosken Käsmässä hävinnyt Organisaatio Todtin sahalaitokselta tavaraa. Saksalaiset joutuivat selvittelemään Suomussalmella jatkosodan aikana 2000 tukkipuun häviämistä Metsähallituksen mailta, metsänhoitaja oli tätä vaatinut. Ilmeisesti suomalaisten puolelta arveltiin saksalaisten vieneen puut omiin tarkoituksiinsa.⁷³

2.2.2. Saksan armeijan töissä

Kaupankäynnin ohessa suomalaiset hyötyivät saksalaisista työnantajina tai paremminkin maksajina. Suomen ja Saksan valtioiden välisessä Hyrynsalmen-Kuusamon kenttäradan sopimuksessa oli määritelty, että kenttärata rakennetaan kokonaan saksalaisten kustannuksella.

Sopimuksen allekirjoittivat Suomen puolelta VR:n pääjohtaja Jalmar Castren ja rautatierakennusosaston johtaja August Kuusisto ja Saksan puolelta kenraali Ferdinand Jodl, joka kuului 20. Vuoristoarmeijan esikuntaan. Saksalaiset saisivat hankkia työvoiman, kalut, -koneet ja mahdolliset materiaalit parhaalla näkemällään tavalla. Muun muassa kaikki maa- ja puuaines hankittiin Suomesta saksalaisten laskuun. Suomi oli luvannut vastavuoroisesti hoitaa maa-alueiden lunastukset ja niistä koituvat korvausasiat maanomistajille. Lisäksi sopimuksessa oli luvattu, että työmaalle palkataan suomalaisia ammattimiehiä töihin. Suomalainen Polar Oy oli mukana rakentamassa suomalaista aluetta, mutta myös saksalaisten varuskunta-alueita Hyrynsalmella. Ensimmäinen saksalaisten alueelle rakennettu rakennus oli suurikokoinen parakki. Tässä rakennustyömaalla oli yli 100 suomalaista työvelvollista.

Parakkirakennukseen valmistui ruokala ja rakennusmestarin sekä tulkin asunnot. Suomalainen keittiöhenkilökunta palkattiin huolehtimaan ruokalan toiminnasta. ⁷⁴

Polar Oy palkkasi paikallisia ihmisiä töihin saksalaisille. Osa paikallisista asukkaista puolestaan meni suoraan töihin saksalaisille. Saksalaiset tarjosivat hyväpalkkaisia töitä paikallisille. Kaikki työpaikat ja työt eivät olleet viranomaisten rekistereissä, vaan töitä saatettiin tehdä ”pimeästi”. Ylä-Kainuun ja Koillismaan alueiden naiset saivat työmahdollisuuksia saksalaisvaruskunnan ja –leirien alueilta. Tehtävää riitti pesula-, leipomo-

73 Kauhanen, 2012, 138.

74 Kuolemanrata, 1999, dokumentti.

ja keittiötöiden osalta. Nuoremmille pojille työtä oli tarjolla rakennustyömailla, kenttäsirkkeleillä ja metsätöissä, joissa he toimivat aputyöntekijöinä. Lisäksi suomalaiset miehet, jotka eivät olleet sotimassa rintamilla saivat ansaintamahdollisuuksia rakennus- ja metsätöissä.⁷⁵ Saksalaisten töissä varsinkin naiset saattoivat tienata huomattaviakin summia rahaa. Pohjois-Suomessa siivoajat, pyykkärit, piiat ja sekatyöläiset saattoivat tienata jopa tuhansia markkoja kuukaudessa.⁷⁶