Aineiston esittely ja tutkimusmetodi

Tässä pro gradu -tutkielmassa olen käyttänyt Kainuun Lottaperinneyhdistyksen arkistoa pääaineistona. Kainuun Lottaperinneyhdistyksen arkisto sisältää paljon tutkimatonta materiaalia. Aineisto käsittää useita käsin ja koneella kirjoitettuja muistelmia sota-ajoilta, jotka käsittelevät myös saksalaisia ja heidän toimiaan Ylä-Kainuussa.

Toisena pääaineistona käytän Kainuun maakunnan alueella ilmestyvää lehteä Kainuun Sanomia vuosilta 1941 – 1944. Lisäksi hyödynnän ilmestyneitä numeroita 2000-luvulta niiltä osin, kun lehdessä käsitellään Hyrynsalmea, hyrynsalmelaisia tai saksalaisia sotilaita Kainuussa vuosien 1941 – 1944 aikana. Tutkimusta varten olen haastatellut seitsemää henkilöä, jotka ovat eläneet lapsuutensa Hyrynsalmella tai kuulleet omilta vanhemmiltaan sekä muilta sukulaisilta sota-ajan tapahtumista ja erityisesti saksalaisista.

39 Kainuun Sanomat, 1.10.1995.

Edellä mainittujen päälähteiden lisäksi olen käyttänyt tutkimuksessa apuna kolmea sodanaikaista Hyrynsalmea koskettavaa dokumenttia ja kerännyt hajanaisia muistiinpanoja eri ihmisiltä liittyen saksalaisiin ja sota-aikaan. Käytettävät dokumentit ovat DVD-muodossa.

Dokumentit ovat Väinö Taurun Hyrynsalmen asema-alue kesällä 1944, jossa käsitellään Hyrynsalmen aseman ja sen seudun saksalaisten majoittautumista ja rakennuksia. Toinen dokumentti on Timo Koiviston Kuolemanrata, jossa käydään läpi saksalaisten saapumista Ylä-Kainuuseen ja Koillismaalle. Lisäksi dokumentissa kerrotaan paikallisten ja saksalaisten kohtaamisista ja radan rakentumisesta. Kolmas dokumentti on Esa Sirosen Rata – Kuinka sota kohtasi korpikansan, jossa käsitellään saksalaisten saapumista, radan rakentamista ja sotavankien kohtelua. Aineiston keruu on ollut haastavaa, ja se on hyvin sirpalemaista eikä se muodosta yhtä kokonaisuutta. Luonteeltaan tutkimus on keskittynyt muutamiin aineistosta nouseviin hallitseviin teemoihin, jotka linkittyvät kuitenkin vahvasti toisiinsa.

Tässä pro gradu -tutkielmassa analysoin lottien ja siviilien henkilökohtaisia haastatteluja, itse kirjoitettuja muistelmia tai muistokatkelmia. Näistä muistelmista on tarkoitus saada relevanttia tietoa heidän tuntemuksistaan saksalaisia kohtaan. Olen käynyt läpi suurimman osan arkiston käsin- ja koneella kirjoitetuista muistelmista, ja pyrkinyt tuomaan esille kaikkein merkittävimmät huomiot niistä, jos niihin liittyy mainintoja saksalaisista. Käytän lottien ja siviilien itse kirjoittamia tai heidän lähisukulaisten kirjoittamaa tai tallettamaa muistitietoa.

Tutkimukseni lähtökohtana on analysoida ja avata lottien ja siviilien omakohtaisia kokemuksia saksalaisista. Aluksi on todettava kokemusten olevan jokaisen henkilökohtaisia tuntemuksia, ja ne saattavat vaihdella hyvinkin paljon. Tarkoituksenani ei ole tuoda esille kiveen hakattua totuutta vaan sitä, miten lotat ja siviilit ovat ajatelleet, käsitelleet ja tunteneet saksalaisia sotilaita kohtaan jatkosodan aikana. Lähtökohtaisesti pyrin tuomaan esille yleisiä, monia lottia ja siviilejä koskettavia kokemuksia ja muistoja, mutta myös yksilöllisiä tuntemuksia ja muistoja erilaisista tilanteista. Tutkimusta varten teen haastatteluita hyödyntääkseni muistitietoutta ja Kainuun Sanomien uutisten ja tekstien osalta käytän menetelmänä sisällönanalyysiä. Sisällönanalyysin avulla erittelen aineistojen materiaalia, etsien tarkastelukohteikseni valittuihin teemoihin liittyvää tekstiä. Sisällönanalyysin avulla etsin yhtäläisyyksiä ja eroja tekstien välillä.⁴⁰ Useita vuosikymmeniä vanhoista tapahtumista voi haastattelujen avulla päästä käsiksi tapahtuma-ajankohtien käsityksiin ja tunteisiin.

Muistitietoa hyödyntäessä on kuitenkin muistettava, että haastateltavat ja muistelmien

40 Tuomi & Sarajärvi, 2002, 105-108.

kirjoittajat tarkastelevat tapahtumia pitkään rakentuneiden skeemojen kautta. Niissä on mukana omia henkilökohtaisia muistoja ja tunteita, muualta opittua ja muualta kuultua.⁴¹ Sovellan tutkimuksessa diskurssianalyysia, etsin erityisiä diskursseja, kuten millaisia tapoja on puhua saksalaisista sotilaisista positiivisesti, neutraalisti tai negatiivisesti. Muistelmissa ja haastatteluissa täytyy ottaa huomioon kirjoittajien ja muistelijoiden subjektipositiot, eli asemat, roolit ja identiteetit. Onko muistelija ollut lapsi sota-aikana, lottana palvellut tai saksalaismyönteinen siviili. Näin saadaan huomioitua heidän kiinnittymisensä merkityssysteemeihin. Subjektipositiot mahdollistavat tiettyjä toiminnan mahdollisuuksia, mutta samalla voivat rajoittaa niitä. Lapsi Hyrynsalmen Lietekylältä ei ole tuntenut ja kokenut asioita samalla tavalla kuin aikuinen Hyrynsalmen kirkonkylältä. Diskurssin käyttäjänä ihminen määrittelee itse itsensä ja puhuu omista kokemuksistaan, omilla tavoillaan.

Kokemukset voivat olla myös ristiriidassa keskenään. Kuten kriisiaikana hyrynsalmelainen lapsi voi yhtä aikaa ihailla todella paljon saksalaisia sotilaita ja kehua heitä kuinka mukavia he ovat, mutta samaan aikaan arvostella heitä siitä, kuinka huonosti he kohtelivat sotavankejaan.

42

Tutkimuksessa olen käyttänyt strukturoimattomia, avoimia haastatteluita. Haastatteluita ei sidottu kysymys-vastaus-muotoon vaan pikemmin tavoittelin/vastaava vapaata keskustelua.

Toimin itse haastattelijana ja haastattelutilanteessa kysyin tarkentavia kysymyksiä, mikäli halusin lisätietoa. Haastateltavat pystyivät myös itse vaihtamaan aihetta tai tuomaan uusia asioita keskusteluun. Kaikki haastattelut olivat kerronnallisia haastatteluja, joissa haastateltavat kertoivat kokemuksiaan saksalaisista ja vuosien 1941 – 1944 kriisiajasta. Kaikki haastattelun nauhoitin voidakseni tarkastella ja analysoida paremmin haastattelutilanteiden kulkua ja vuorovaikutusta. Tällä tavoin pystyin varmistamaan, etten itse johdatellut haastateltavaa kysymyksilläni tai kommenteillani. En myöskään lähtenyt haastattelutilanteissa korjaamaan asioita, jotka tiesin varmasti virheellisiksi tiedoiksi, vaan pohdin jälkikäteen niiden käyttökelpoisuutta ja käyttänyt niitä tutkimuksessani, mikäli muistitiedot ovat olleet relevantteja tulosten kannalta.⁴³

Muistitietoutta ja varsinkin tutkimuksessa käytettyä muistelupuheita voidaan pitää eräänlaisina sosiaalisina tai kollektiivisina muisteina. Sosiaalisella muistilla tarkoitan tässä yhteydessä tietyn yhteisön, kansan tai yhteiskunnassa vaikuttaneen ryhmän ylläpitämiä tulkintoja

41 Kauhanen, 2012, 136.

42Jokinen & Juhila & Suoninen, 2018, 43-46.

43Tiittula & Ruusuvuori, 2009, 11-12, 14-15.

historiasta. Nämä tavat, joiden avulla tietynlaisia tulkintoja ylläpidetään, voivat olla yhteisöllisiä tai jopa rituaalinomaisia. Yhteisöltä tulee eräänlainen ”paine”, joka määrittelee muistamis- ja muistelutavat. Sekä erityisesti määrittää mitkä asiat ovat muistamisen arvoisia.

Tämän kaltaiset sosiaalisesti hyväksyttävät tulkinnat voivat olla lähtökohtaisesti muistinvaraisia. Niihin ovat voineet kuitenkin vaikuttaa muun muassa elokuvat, uutiset, lehtiartikkelit, romaani- ja tutkimuskirjallisuus. Lisäksi paikat, erilaiset muistomerkit ja rakennukset voivat olla osa tätä sosiaalista muistia. Hyrynsalmella säästynyt rautatieaseman seutu ja saksalaisten rakennusten säilyneet kivijalat ovat tällaisesta hyviä esimerkkejä.

Törmäsin tutkimukseni tekemisen aikana tapaukseen, jossa potentiaalinen informantti olisi kertonut tietoa, jotka olisivat rikkoneet juuri tätä nimenomaista yhteisön ylläpitämää tulkintaa Hyrynsalmesta ja saksalaisista sotilaista. Hänelle olivat useammat ihmiset sanoneet, ettei vanhoista ja ikävistä asioista kannata puhua, vaan ne kannattaa unohtaa. Hänen kohdallaan tämä ”paine” kasvoi suureksi, eikä hän sitten rohjennut puhua kipeistä, Hyrynsalmea koskevista muistoista.⁴⁴