Tässä tutkimuksessa on viitattu EU:n perussopimuksiin, jotka ovat EU:n primäärioi-keutta. Perussopimuksissa määrätään Euroopan unionin tavoitteista, sen toimielinten säännöistä, päätöksentekomenetelmistä sekä EU:n ja sen jäsenvaltioiden välisestä suh-teesta. Sekundäärioikeutta puolestaan ovat asetukset, direktiivit, päätökset, suositukset ja lausunnot. Tutkimuksessa viitatut maaseutuasetus66, horisontaaliasetus67 ja yleisasetus68 ovat säädöksiä, joita sovelletaan automaattisesti ja yhtäläisesti kaikissa EU-maissa heti niiden tultua voimaan. Niitä ei tarvitse erikseen saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä.
Asetukset sitovat kaikkia EU-maita koko laajuudessaan. Direktiivit EU-maiden on saa-tettava osaksi kansallista lainsäädäntöä. Kansallisten viranomaisten on ilmoisaa-tettava näistä kansallisista laeista Euroopan komissiolle. Tämän tutkimuksen lähteinä ei ole käytetty direktiiveihin perustuvaa lainsäädäntöä. Sen sijaan komission tiedoksiantoon, delegoitui-hin säädöksiin ja täytäntöönpanoasetuksiin viittauksia on useita. Delegoidut säädökset ovat oikeudellisesti velvoittavia säädöksiä, joilla komissio voi täydentää tai muuttaa EU-säädösten muita kuin keskeisiä osia, kun taas täytäntöönpanosäädökset puolestaan ovat oikeudellisesti velvoittavia säädöksiä, joilla komissio voi – EU-maiden edustajien val-vonnassa – asettaa ehtoja varmistaakseen, että EU-lainsäädäntöä sovelletaan yhdenmu-kaisesti.69
66 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1305/2013, annettu 17. päivänä joulukuuta 2013, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämi-seen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta.
67 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1306/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013,
yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta.
68 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1303/2013, annettu 17. päivänä joulukuuta 2013 , Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun ke-hittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännök-sistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta.
69 EU-lainsäädännön tyypit.
Maaseuturahastosta maksettavien yritystukien myöntämis- ja maksamisedellytykset poh-jautuvat maaseutuasetukseen. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto ovat katsoneet, että pk-yritykset ovat maaseudun elinkeinoelämän keskiössä. Erityisesti maa-seudun työpaikkojen luomisessa ja maaseudulla jo olevien työpaikkojen säilyttämisessä sekä maaseutumatkailuun, kulttuuri- ja luonnonperintöön sekä uusiutuvaan energiaan tehtävien investointien kehittämiseen pk-yrityksillä on nähty olevan merkittävä rooli.70 Maaseutuasetuksen (EU N:o 1305/2013) 5 artikla käsittelee maaseudun kehittämistä kos-kevia unionin prioriteetteja, missä 6 a kohta korostaa pienyritysten monipuolistamista, sekä yritysten perustamisen ja kehittämisen sekä työpaikkojen luomisen helpottamista71. Asetuksen 19 artikla käsittelee varsinaisesti tila- ja yritystoiminnan kehittämistä ja varsi-naiset toimeenpanosäännökset komissio hyväksyy 41 artiklan mukaisesti.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1306/2013 (myöhemmin hori-sontaaliasetus) puolestaan käsitellään yhteisen maaseutupolitiikan rahoitusta, hallinnoin-tia ja seurantaa.
Milloin viranomainen soveltaa EU-lainsäädäntöä työssään, lähtökohtana pidetään sitä, että asianmukaisesti voimaansaatettu EU-oikeuden soveltamisala ilmenee myös kansalli-sesta säännöksestä. Kansallisesti implementoitua, alkuperäisesti EU-oikeudellista oikeus-normia sovelletaan samoin kuin kansallisiakin hallinto-oikeudellisia säännöksiä.72 Edellä mainittu EU-lainsäädäntö säädetään kullekin seitsenvuotiselle EU ohjelmakau-delle erikseen. Yleensä suuria muutoksia eri ohjelmakausien välillä ei ole ollut, mutta lainsäädäntöä on koko ajan pyritty yksinkertaistamaan ja hallinnollista taakkaa vähentä-mään. Aiemmilta ohjelmakausilta huomatut epäkohdat on myös pyritty korjaamaan. Sa-moin kansallinen yritystukia koskeva lainsäädäntö uusitaan EU-säädösten valmistuttua.73 Kuten hallituksen esityksessä on todettu, EU:n lainsäädäntö on jo itsessään runsasta. Yh-tenä vaihtoehtona onkin esitetty, että EU:n lainsäädäntöä sovellettaisiin sellaisenaan ja ne kansalliset lisärajoitteet, joita tarvitaan, sisältyisivät yksinomaan ohjelmaan komission hyväksyminä lisäehtoina. Perustuslain näkökulmasta tämä kuitenkin todettiin mahdotto-maksi, sillä tukijärjestelmiin ja niiden toimeenpanoon sisältyy tarve sellaisille kansalli-sille säädökkansalli-sille, joita ei voida säätää lakia alemmalla tasolla. Tällaisia ovat muun muassa kaikki valvontaa ja takaisinperintää koskevat säännökset. Lisäksi lakiin on sisällytettävä perussäännökset myös niistä sekoista, joista annetaan alemman asteisia säännöksiä.74
70 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1305/2013, kohta 18.
71 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1305/2013, artikla 5.
72 Mäenpää, 2011, s. 84.
73 HE 142/2013 vp, s.1.
74 HE 142/2013 vp, s. 32.
Yritystukia koskevista kansallisista säädöksistä merkittävimmät ovat, Laki maaseudun kehittämisen tukemisesta (28/2014) sekä valtioneuvoston asetus maaseudun yritystuesta (80/2015, yritys-VnA). Yritystukia koskevan lain valmistuttua huomattiin, että uusi EU:n maaseutuasetus antoi jäsenvaltioille vahvistettua lakia enemmän liikkumavaraa. Muun muassa yritystukiin liittyviä määräaikasäännöksiä pystyttiin väljentämään. Tämän vuoksi laista poistettiin ehto, että yritystuen maksua olisi haettava vähintään kerran vuodessa ja uuden yrityksen perustamistoimet tuli saattaa loppuun kolmen vuoden kuluessa, kun aiempi määräys oli kaksi vuotta.75
Edellä mainittua lakia ja asetusta sovelletaan yritystukien myöntämiseen ja maksamiseen vain, jos Euroopan unionin lainsäädännöstä ei muuta johdu (kehittämislaki 4 §). Nämä lait ja asetukset ovat siten toissijaisia, sikäli kun menettelystä on säännelty EU lainsää-dännössä. Tämän toissijaisuusperiaatteen mm. Ratio on teoksessaan Eurooppaoikeus ja sisämarkkinat määritellyt näin:": EU:n tulee toimia vain siinä laajuudessa ja siinä määrin kuin tietty toiminta voidaan toteuttaa paremmin unionin kuin jäsenvaltioiden tasolla."
Toissijaisuusperiaate tulee kysymykseen vain niissä tilanteissa, joissa EU:lla ei ole yk-sinomaista toimivaltaa eli on niin sanottu jaettu toimivalta. Näitä asioita koskevat lait jäsenvaltiot voivat säätää niin kauan kuin unioni ei käytä toimivaltaansa tai niiltä osin kuin unioni on palauttanut jäsenvaltiolle toimivaltaa. Maatalous on yksi näitä jaetun toi-mivallan aloja.76
Myös Manner-Suomen kehittämisohjelma asettaa suuren joukon reunaehtoja yritystu-kien myöntämiselle. Maaseutuohjelma kattaa koko Suomen valtion, lukuun ottamatta Ahvenanmaan maakuntaa. Koko maaseutuohjelman alue kuuluu maaseutuasetuksen 59 artiklan 3 d kohdan mukaiseen alueeseen eli maaseuturahaston rahoitusosuus saa enim-millään olla 53 prosenttia tukikelpoisista julkisista menoista. Tähän on kuitenkin ole-massa lukuisa joukko poikkeuksia esimerkiksi ympäristöä sekä ilmastonmuutoksen hil-litsemistä ja siihen sopeutumista koskevien tavoitteiden edistämiseksi toteuttavien hank-keiden osalta. Manner-Suomen kehittämisohjelmassa määritellään mm. tukitasot kaikille tuettaville tukimuodoille.77
Tämän lisäksi on lukuisa joukko maa- ja metsätalousministeriön sekä Ruokaviraston an-tamia määräyksiä ja ohjeistuksia. Merkittävimpänä mainittakoon MMM:n päätös Dnro 421/441/2015, koskien Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2014–2020 to-teutuksessa käytettävistä valintaperusteista. Näiden lisäksi ELY-keskukset laativat oman
75 MmVM 20/2014 vp - HE 195/2014 vp.
76 Ratio, 2013, s. 243.
77 Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma, s. 18.
alueensa Leader-toimintaryhmien kanssa yhteistyösopimukset, missä määritellään mo-lempien osapuolien roolit mm. yritystuen osalta.78