Suomella ja jokaisella maakunnalla erikseen on tavoitteena saada mahdollisimman suuret tukivarat käytettyä tuottavasti ja vaikuttavasti oman alueensa hyödyksi. Varat ohjataan edellä mainitun maaseutuohjelman, alueellisten suunnitelmien ja paikallisten strategioi-den mukaisesti yritysten ja maatilojen kehittämiseen. Vaakakupin toisella puolella on kui-tenkin hyvin runsas ja tarkka sekä osittain tyhjentäväkin EU- ja kansallinen lainsäädäntö, mikä asettaa reunaehdot julkisten varojen kohdentamiselle ja käyttämiselle. Viranomais-ten harkintavalta on siViranomais-ten rajattua. Tuen saajat eivät miellä, että EU-tuet ovat vastikkeel-lisia, tällä tarkoitetaan sitä, että kaikki tuen myöntämisen ja maksamisen edellytykset tu-lee myös täyttää. Tukiedellytysten toteutumisen seuranta saatetaankin kokea viranomai-sen mielivaltaiseksi vallankäytöksi, vaikka tavoitteena on nimenomaan tuensaajien etujen turvaaminen ja takaisinperintätilanteiden välttäminen.
Viranomaisen harkintavaltaa tuen myöntämisvaiheessa rajoittaa olennaisesti maaseutu-asetuksen edellyttämät, valtakunnalliset valintaperusteet ja niitä sitova pisteyttämisjärjes-telmä. Vaikka tuettava toimenpide olisi alueen kannalta hyvinkin tärkeä, tulee sen täyttää nämä EU:n kunkin ohjelmakauden prioriteetteihin perustuvat kriteerit. Tietyille valinta-kriteereille on pystyttävä antamaan vähintään yksi piste, jotta haettu investointi tai muu toimenpide on ylipäätään mahdollista rahoittaa maaseuturahastosta. Valintakriteereiden tavoitteena on tuensaajien yhdenvertainen kohtelu.
Oikeusturvaperiaatteista maaseuturahastosta maksettaviin investointitukiin läheisimmin liittyvät tuensaajan luottamuksensuojanperiaate, tuensaajan yhdenvertainen kohtelu, suh-teellisuusperiaate sekä julkisten varojen moitteeton käyttö.
Edellä esitellyistä oikeustapauksista käy ilmi, että ratkaisut eivät ole kovin yksiselitteisiä, sillä useimmissa tapauksissa alemman oikeusasteen ratkaisut on kumottu korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Päätösten perustelut korostuvat erityisesti, sillä vaikka maaseuturahastosta myönnettävä tuki on harkinnanvarainen, jonka saamiseen hakijalla ei ole subjektiivista oikeutta, pää-töksen perustelujen tulee olla kehittämistukilain sekä perustuslain mukaisia. Kuten esite-tyistä oikeustapauksista käy ilmi, maaseuturahastosta myönnettyjen investointien tuki-päätökset sekä erilliset maksatustuki-päätökset linkittyvät hyvin tiiviisti toisiinsa, mikä tuo
lisähaastetta päätösten perusteluille. Tukipäätöksestä tulee käydä selvästi ilmi, mitä edel-lytyksiä kohteen rahoittamiselle on asetettu. Maksatusvaiheessa maksatusasiantuntijan puolestaan tulee ottaa huomioon vastaako toteutettu investointi tukipäätöksellä hyväksy-tyn suunnitelman sisältöä.
Tukipäätöksen ehtoja ei haluta määritellä niin tarkkarajaisesti, että tuetun toimenpiteen toteuttaminen liikaa vaikeutuu, esimerkiksi materiaalin saatavuuden vuoksi. Tämä tuki-päätöksen joustavuus hankaloittaa maksatustuki-päätöksen esittelijän työtä ja usein hänen on tarkistettava asia tuen myöntäneeltä taholta, minkälainen ratkaisu voidaan vielä tulkita tukipäätöksen mukaiseksi.
Kuten todettua, tukien edellytysten toteutuminen tulee usein esille vasta tukien maksatus-vaiheessa, koska tukia myönnettäessä kaikki tukihakemuksiin liittyvä dokumentaatio ei voikaan olla käytössä. Esimerkiksi rakennushankkeissa vasta rakennustarkastajien pöy-täkirjat osoittavat kuinka hanke on toteutettu.
Yhdenvertainen ja tasapuolinen kohtelu on relevantti sekä investointituen myöntämi-sessä, maksamisessa ja takaisinperinnässä. Tasapuolista kohtelua edellytetään kaikissa edellä mainittujen prosessien eri vaiheessa. Maksatusasiantuntijan tulee vaatia samat liit-teet, vastaavassa tilanteessa olevilta tuen hakijoilta. Tätä tukee myös maksajaviraston maksatusasiantuntijoilta edellyttämien tarkastuslistojen käyttäminen. Tarkastuslistoihin maksatusasiantuntija kuittaa tarkastaneensa kyseisen kohdan, jolloin yhdenmukaisemmat maksamisen edellytykset toteutuvat. Samoin tuetuissa kohteissa suoritettavat tarkastukset edellyttävät tasapuolista kohtelua. Tarkastuskäynneistä laaditaan muistio, jonka sekä tu-ensaaja että tarkastuksen tehnyt maksatusasiantuntija allekirjoittavat. Näin varmistetaan yhteinen näkemys todetuista asioista.
Yhdeksi ongelmallisimmaksi tuen myöntämisen edellytykseksi on osoittautunut inves-toinnin aloittamisen ajankohta. Vaikka, toimenpiteen aloittamisesta on erillinen pykälä maaseudun yritystukea koskevassa valtioneuvoston asetuksessa, toimenpiteen aloittami-nen aiheuttaa käytännön ongelmia erityisesti tuen maksatusvaiheessa. Ohjelmakausien vaihtuessa edellä mainittua pykälää on yritetty muotoilla niin selkeäsanaiseksi, että tul-kinnan vaaraa ei olisi. Hakemuksen vireille tulopäivä ilmoitetaan tuenhakijalle, joten se ei enää voi jäädä epäselväksi. Kuitenkin tuettujen investointien aloittamisia ennen hake-muksen vireille tulopäivää tapahtuu edelleen. Tuen hakijat eivät miellä asian tärkeyttä,
eivätkä sitä, että tuenmyöntäjällä ei ole tässä harkinnanvaraa. Harmillisinta asiassa on se, että tuenhakijat eivät tiedosta aloittaneensa investointia ennen hakemuksen vireille tuloa ja ovat hyvässä uskossa, että ovat toteuttaneet tukiehtoja sovitusti. Esimerkiksi sähköpos-tiviestillä sovittu tilaus on investoinnin aloitus. Tuen hakijan luottamuksen suojaperiaate horjuu näissä tilanteissa.
Toinen merkittävä tuensaajan oikeusturvaperiaatteita koetteleva tilanne syntyy pysyvyys-velvoitteen toteuttamisen yhteydessä. Pysyvyysvelvoite on jo käsitteenä laaja-alainen ja kuten oikeustapausten perusteella voidaan todeta, liittyy olennaisesti julkisten varojen moitteettomaan käyttöön sekä tuensaajan luottamuksensuojaan ja suhteellisuusperiaattee-seen. ELY-keskukset suorittavat tätä pysyvyyden toteutumista paikan päällä tehtävin tar-kastuksin sekä asiakkaalta saatavan dokumentoinnin avulla. Tukien valvonnalla pyritään ehkäisemään tukien myöhempiä takaisinperintätilanteita, jolloin myös korkojen osuus saattaa nousta merkittäväksi. Pysyvyysvelvoite asetetaan maaseuturahastosta myönnettä-viin tukiin yleisemmin kolmeksi vuodeksi, mutta investoinnista riippuen, aika voi olla viisikin vuotta. Tuenhakijan tilanne voi tuona aikana olennaisestikin muuttua, jolloin esi-merkiksi yrityksestä luopuminen voi tulla ajankohtaiseksi tai yritystoiminta suuntautua toisaalle, jolloin tuettu toiminta voi siirtyä oman ydintoiminnan ulkopuolelle. Tuottavan yrityskaupan yhteydessä tai kannattamattomaksi osoittautunutta toimintaa lopetettaessa, tukiehdot helposti unohtuvat. Yrityksen omistajanvaihdos tilanteissa yrittäjien tulisi olla yhteydessä tuen myöntäneeseen ELY-keskukseen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jolloin lupahakemus ennen yrityskaupan toteuttamista ennätetään käsitellä.
Maksatushakemusten viivästymiseen tuensaajat pystyvät eniten itse vaikuttamaan. Usein maksatushakemus viivästyy tuensaajan huolimattomuuden tai välipitämättömyyden seu-rauksena. Viivästystä koskevat joustavat säännökset puolestaan antavan viranomaiselle kohtalaisen laajan harkintavallan, jolloin yhdenvertainen ja tasapuolinen kohtelu koros-tuu. Erityisesti kun maksatushakemuksia hoidetaan 15 eri keskuksessa, eri ELY-keskusten käytännöt olennaisesta viivästymisestä tai painavista syistä saattavat osittain poiketa toisistaan.
Tapauksissa, joissa viranomaisen tekemän virheen perusteella vilpittömässä mielessä oleva tuensaaja joutuu kärsijäksi, on heikosti ymmärrettävissä, vaikkakin juridisesti pe-rusteltavissa. EU:n valtiontukisäännösten ehdottomuus tuntuu jossain määrin
kohtuuttomalta. Näissä tapauksissa tuensaajan luottamuksensuojaperiaate jää toteutu-matta. Tuensaajan selonottovelvollisuudelle asetetaan myös hyvin suuri painoarvo.
Tuensaajille annetaan runsaasti kirjallista ohjeistusta erityisesti tuen maksatusvaihetta koskien. Samoin tukipäätös, kaikkine ehtoineen ja oikaisuvaatimusohjeineen, on kohta-laisen pitkä. Myönteisen tukipäätöksen saanut tuensaaja keskittyykin helposti vain inves-toinnin toteuttamiseen, eikä siinä vaiheessa velvollisuudet tunnu niin tärkeiltä. Kaikkia tarvittavia dokumentteja ei välttämättä ole arkistoitu riittävällä tarkkuudella eikä inves-tointiin liittyviin hankintoihin olla hankittu riittävästi tarjouksia jne. Nämä vaateet tulevat eteen vasta ensimmäistä maksatushakemusta laatiessa, jolloin maksatushakemuksen täyt-täminen ja kaikkien tarvittavien liitteiden kerääminen tuntuu haastavalta ja koko prosessi mielletään byrokraattiseksi.
Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmassa on tavoitteet viestinnän lisäämisestä kiinteämmäksi osaksi ohjelmaprosessia. Tavoitteena on laatia eri kohderyhmille suunnat-tuja, yleistajuisia ja selkeitä viestintämateriaaleja erityisesti tuensaajille. Viestinnässä tu-lisi huomio kiinnittää sekä tuen myöntövaiheen edellytyksiin, mutta erityisesti myös mak-satusvaiheen edellytyksiin, jolloin tuenhakijat osaisivat varautua kaikkiin vaadittuun do-kumentaatioon.