12.7 Aineiston ja menetelmien pohdinta
12.7.2 Rekisteritutkimus – lääkehoitoon liittyvät HaiPro-ilmoitukset
Kahden ajanjakson HaiPro-järjestelmään raportoituja lääkityspoikkeamia verrattiin retrospektiivisellä rekisteritutkimuksella, jossa aineistona käytettiin KYSin viidellä osastolla aikavälillä 05/2013–12/2014 ja 05/2015–12/2016 tehtyjä lääkehoitoon liittyviä HaiPro-ilmoituksia. Retrospektiivisen rekisteritutkimuksen etuna on, että aineisto on valmiina eikä sitä tarvitse erikseen kerätä (Räisänen ym. 2013). HaiPro-ilmoitusten käytössä tutkimusaineistona on haasteena se, että kaikki vaaratapahtumat eivät tule raportoiduksi, eivätkä HaiPro-ilmoitukset anna siten todellista kuvaa lääkityspoikkeamien määrästä (Flynn ym. 2002, Jones ym. 2004, Sari ym. 2007, Härkänen ym. 2016, Stavropoulou ym. 2017). Menetelmä koettiin kuitenkin käytössä olevista tutkimusmenetelmistä käyttökelpoisimmaksi, koska lääkityspoikkeamia tutkittiin pitkältä aikaväliltä ja koska haluttiin selvittää, minkälaisia lääkityspoikkeamia osastoilla on tapahtunut ja minkälaisten poikkeamien taustalla älylääkekaapit ovat mahdollisesti olleet. Aikaisemmissa tutkimuksissa lääkityspoikkeamien yleisyyttä on selvitetty muun muassa havainnointimenetelmällä (Borel ja Rascati 1995, Chapuis ym. 2010, Cottney 2014, Härkänen ym. 2015b, Fanning ym. 2016) ja potilasasiakirjoja analysoimalla (Härkänen ym. 2015a). Havainnointi ei tässä tutkimuksessa tullut kyseeseen, koska kahden 20 kuukauden mittaisen havainnointijakson toteuttaminen olisi vaatinut merkittävästi enemmän resursseja. Yksi havainnoija pystyy tarkasti keskittymään yhden henkilön havainnointiin kerrallaan, ja tällöin muiden työntekijöiden tekemät
118
poikkeamat jäävät raportoimatta. Potilasasiakirjojen tarkastelussa puolestaan ongelmana on se, ettei läheltä piti -tapahtumia raportoida potilasasiakirjoihin.
12.7.3 Havainnointitutkimus
Sairaanhoitajien ajankäyttöä ja työtehtäviä tutkittiin havainnointimenetelmällä, koska havainnointi antaa todenmukaisen kuvan tutkittavien käyttäytymisestä ja osastojen toimintatavoista (Katajavuori ja Puumalainen 2008). Ulkopuolisen tarkkailijan on myös helpompi havaita mahdolliset ongelmakohdat kuin niiden kanssa päivittäin tekemisissä olevien työntekijöiden. Ulkopuolinen havainnoija pystyy mittaamaan eri työtehtäviin kuluvaa aikaa tarkasti ilman, että työntekijän työ keskeytyy.
Yleensä havainnoija toimii itselleen vieraassa yhteisössä, jolloin hänellä ei ole liikaa ennakkokäsityksiä, jotka ohjailisivat havainnointia ja tulkinnan tekoa (Eskola ja Suoranta 2000). Tämä toteutui myös tässä tutkimuksessa.
Havainnointitutkimuksen haasteena on, että tutkijan läsnäolo saattaa vaikuttaa tutkittavien käyttäytymiseen joko parantaen tai heikentäen työn laatua tai tehokkuutta (Ampt ym. 2007, McCambridge ym. 2014). Tutkijan läsnäolon vaikutus pyrittiin minimoimaan painottamalla tutkittaville, että havainnointiaineisto kerätään anonyymisti niin, ettei havainnoitavia henkilöitä ole mahdollista tunnistaa tapahtumien kulusta. Koska kyseessä on opetussairaala, henkilökunta on tottunut siihen, että eri alojen opiskelijat seuraavat heidän työskentelyään, minkä voidaan olettaa vähentävän tutkijan vaikutusta tutkittavien käyttäytymiseen.
Tutkimusasetelma ja havainnoinnit suorittanut henkilö olivat samat kumpanakin havainnointiajanjaksona, joten tutkijan vaikutuksen voidaan olettaa pysyneen samanlaisena, mikä mahdollistaa havainnointiaineistojen luotettavan vertailun.
Havainnoinnin tueksi tehty havainnointirunko auttoi havainnoijaa kiinnittämään huomiota oleellisiin asioihin. Tarkat muistiinpanot päivän kulusta ja havainnoitavan henkilön toimista kirjattiin ylös, mikä mahdollisti tapahtumien yksityiskohtaisen kuvailun aikajärjestyksessä. Yksityiskohtaisesta tapahtumien kulusta pystyi laskemaan, paljonko havainnoitavalla henkilöllä oli mennyt aikaa mihinkin työtehtävään päivän aikana. Käsin kirjoitetut muistiinpanot kirjoitettiin puhtaaksi ennen seuraavaa havainnointia, jotta tapahtumien kulut olivat havainnoijalla vielä tuoreessa muistissa ja jotta kahden tai useamman havainnointipäivän tapahtumat eivät sekoittuneet toisiinsa. Havainnoinnin tukena olisi voinut käyttää myös tapahtumien videointia, jolloin mitään ei olisi jäänyt huomaamatta, mutta sitä ei koettu sairaalaoloihin ja potilastyöhön sopivaksi menetelmäksi.
Tutkimuksen luotettavuutta olisi lisännyt havainnointiajanjakson pidentäminen.
Työvuorot voivat vaihdella paljon riippuen muun muassa leikattavien potilaiden määrästä ja leikkausten luonteesta ja vaikeusasteesta. Siksi tulokset älylääkekaappien vaikutuksesta sairaanhoitajien ajankäyttöön voisivat olla erilaiset havainnointijakson pidentyessä. Suhteellisen lyhyestä havainnointijaksosta johtuen tämän tutkimuksen tuloksia ei voi yleistää muihin osastoihin eikä sairaaloihin, eikä tilastollinen yleistäminen ole laadullisen tutkimuksen tarkoituskaan (Eskola ja
119 Suoranta 2000). Havainnointi vaatii paljon resursseja, joten havainnointipäivien lisääminen olisi vaatinut useampien tutkijoiden työpanosta. Saman henkilön suorittaman havainnoinnin etuna on havainnointiaineiston parempi vertailtavuus, kun tutkijan vaikutus aineistoon on sama. Tutkimuksessa havainnoitiin eri henkilöitä, joten tulokset eivät perustu vain yhden henkilön havainnointiin.
Osastonhoitajat valitsivat havainnoitavat henkilöt työvuorolistasta sattumanvaraisesti.
120
13 PÄÄTELMÄT
Tutkimustulosten perusteella voidaan tehdä seuraavat päätelmät:
1. Erilaisten lääkehuollon automaatio- ja teknologiasovellusten, erityisesti älylääkekaappien, käyttö on lisääntynyt suomalaisissa sairaaloissa viime vuosien aikana ja lisääntynee entisestään lähivuosina.
2. Älylääkekaappien käyttöönotto ei näkynyt HaiPro-järjestelmään raportoitujen lääkityspoikkeamien lisääntymisenä tai vähenemisenä.
Älylääkekaappeihin liittyvät HaiPro-ilmoitukset koskivat lähinnä älylääkekaapin teknisiä ongelmia, joista ei aiheutunut potilaalle haittaa.
3. Osastofarmaseuteilla ja sairaanhoitajilla esiintyi työperäisiä oireita antibioottien käyttökuntoon saattamiseen liittyen. Osastofarmaseuteilla käyttökuntoon saattamiseen liittyvät kipuoireet olivat huomattavasti yleisempiä kuin sairaanhoitajilla. Osastofarmaseutit ja sairaanhoitajat kokivat, että sairaala-apteekissa valmistettujen käyttövalmiiden kefuroksiimiruiskujen toimittaminen osastolle on vähentänyt käyttökuntoon saattamiseen kuluvaa aikaa ja antibiooteille altistumista.
4. Leikkausyksikössä sairaanhoitajien käyttämä aika leikkausta edeltävään lääkkeiden valmisteluun lyheni älylääkekaappien käyttöönoton jälkeen.
Sairaanhoitajien tarve hakea lääkkeitä leikkaussalin ulkopuolelta leikkauksen aikana väheni älylääkekaappien käyttöönoton myötä.
5. Sekä havainnointi- että kyselytutkimuksessa uusien toimintatapojen noudattamisessa ilmeni vielä parantamisen varaa älylääkekaapille kirjautumiseen, viivakoodin käyttöön ja lääkkeiden kirjaamiseen liittyen.
6. Sairaanhoitajat olivat älylääkekaappeihin pääosin tyytyväisiä ja kokivat, että ne ovat helpottaneet heidän työtään. Älylääkekaappeihin liittyvät ongelmat koskivat lähinnä käyttöjärjestelmän häiriöitä tai muita teknisiä ongelmia.
7. Tämän tutkimuskokonaisuuden perusteella sairaaloiden lääkehuollon automaatiolla voidaan tehostaa toimintaa, mikä puoltaa yhdessä positiivisten käyttäjäkokemusten kanssa automaation lisäämistä sairaaloiden lääkehuollossa. Automaation käyttöönotto vaatii huolellista suunnittelua, hyötyjen ja riskien arviointia, pilotointia ja henkilökunnan riittävää koulutusta. Tärkeää on ottaa henkilöstö mukaan muutosprosessiin ja kuunnella heidän mielipiteitään. Käyttöönoton jälkeen automaation
121 vaikutuksia tulee tutkia ja arvioida, ja näin kertyvän tiedon avulla lääkehuollon tehokkuutta ja turvallisuutta voidaan edelleen kehittää.
Tutkimustulosten ja kirjallisuuden perusteella voidaan esittää seuraavia jatkotutkimusaiheita ja huomioita:
1. Tässä tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten sairaaloiden lääkehuollon automaatiotilanne joulukuussa 2017. Katkeamaton lääkehoitoketju ei ollut käytössä vielä missään kyselyyn vastanneessa sairaalassa. Katkeamattoman lääkehoitoketjun vaikuttavuutta on syytä tutkia, kun sitä aletaan ottaa käyttöön sairaaloissa.
2. Tutkimuksessa selvitettiin älylääkekaappien ja antibioottirobotin vaikutuksia Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Automaatiosovellusten vaikutuksia kannattaa tutkia myös muissa sairaaloissa, koska kansallista julkaistua tutkimustietoa aiheesta tarvitaan lisää.
3. Pelkästään HaiPro-ilmoituksia tarkastelemalla ei välttämättä saada selville, onko älylääkekaappien käyttöönotolla ollut vaikutusta lääkityspoikkeamien määrään, koska HaiPro-ilmoitukset eivät anna todellista kuvaa lääkityspoikkeamien määrästä ja koska monet sekoittavat tekijät voivat todellisuudessa olla lääkityspoikkeamien lisääntymisen tai vähenemisen taustalla. Tutkimusta älylääkekaappien vaikutuksista lääkityspoikkeamiin tarvitaan, jotta voidaan arvioida älylääkekaappien vaikutusta potilasturvallisuuteen.
4. Antibioottirobotin käyttöönoton ja antibioottien keskitetyn käyttökuntoon saattamisen vaikutuksia osastofarmaseuttien ja sairaanhoitajien työperäisten oireiden ilmenemiseen ja antibiooteille altistumiseen on tärkeää tutkia, koska antibioottirobottien käyttö lisääntynee sairaala-apteekeissa.
Antibioottirobotin vaikutusten osoittamiseksi on hyvä käyttää ennen-jälkeen-asetelmaa. Lisäksi on syytä tutkia antibioottirobotin vaikutuksia käyttökuntoon saattamiseen liittyvien poikkeamien yleisyyteen sekä käyttökuntoon saatettujen annosten mikrobiologiseen puhtauteen ja annostarkkuuteen.
5. Sairaanhoitajien kokemuksia älylääkekaapeista selvittävä kysely toteutettiin keväällä 2017, kun älylääkekaapit olivat olleet käytössä kahden vuoden ajan.
Automaatiouudistukset muuttavat osastojen ja apteekin toimintakulttuuria ja tuovat mukanaan uusia toimintatapoja, joiden omaksuminen vie oman aikansa. Osa älylääkekaappeihin liittyvistä ongelmista on voitu kyselyn toteuttamisen jälkeen ratkaista, joten sairaanhoitajien kokemuksia kannattaa selvittää pidemmältä ajanjaksolta.
122
KIRJALLISUUS
Adapa, R.M., Mani, V., Murray L.J. ym. 2012. Errors during the preparation of drug infusions: a randomized controlled trial. Br J Anaesth 109: 729–734.
Agency for Healthcare Research and Quality. 2019. Adverse events, near misses, and errors. https://psnet.ahrq.gov/primers/primer/34/adverse-events-near-misses-and-errors, luettu 11.7.2019.
Agrawal, A. 2009. Medication errors: prevention using information technology systems. Br J Clin Pharmacol 67: 681–686.
Ahonen, J. 2005. Lääkkeiden säilyttäminen ja käsittely – käytännön näkökohtia.
Kirjassa: Sairaalafarmasia, 1. painos. Toim. Saano, S., Naaranlahti, T., Helin-Tanninen, M. & Järviluoma, E. Fortis, Kuopio, s. 215.
Ahtiainen, H., Kallio, M., Airaksinen, M. & Holmström, A.-R. 2019. Safety, time and cost evaluation of automated and semi-automated drug distribution systems in hospitals: a systematic review. Eur J Hosp Pharm 0: 1–10.
Ampt, A., Westbrook, J., Creswick, N. & Mallock, N. 2007. A comparison of self-reported and observational work sampling techniques for measuring time in nursing tasks. J Health Serv Res Policy 12: 18–24.
Arikoski, J. & Sallinen, M. Vastarinnasta vastarannalle – johda muutos taitavasti.
Johtamistaidon opisto JTO, Työterveyslaitos. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu, s.
51.
ASHP, American Society of Health-System Pharmacists. 2009. ASHP Statement on Bar-Code-Enabled Medication Administration Technology. Am J Health Syst Pharm 66: 588–590.
ASHP, American Society of Health-System Pharmacists. 2010. ASHP Guidelines on the Safe Use of Automated Dispensing Devices. Am J Health Syst Pharm 67:
483–490.
Aspden, P. 2007. Preventing Medication Errors: Quality Chasm Series. Institute of Medicine (U.S.). The National Academies Press, Washington, DC.
Austin, P. & Elia, M. 2009. A systematic review and meta-analysis of the risk of microbial contamination of aseptically prepared doses in different
environments. J Pharm Pharmaceut Sci 12: 233–242.
Austin, P. & Elia, M. 2013. Improved aseptic technique can reduce variable contamination rates of ward-prepared parenteral doses. J Hosp Infect 83: 160–
163.
Austin, P., Hand, K.S. & Elia, M. 2015. Systematic review and meta-analysis of the risk of microbial contamination of parenteral doses prepared under aseptic techniques in clinical and pharmaceutical environments: an update. J Hosp Infect 91: 306–318.
Austin, J.A., Smith, I.R. & Tariq, A. 2018. The impact of closed‐loop electronic medication management on time to first dose: a comparative study between paper and digital hospital environments. Int J Pharm Pract 26: 526–533.
123 Awanic Oy. 2016. HaiPro. Sosiaali- ja terveydenhuollon vaaratapahtumien
raportointijärjestelmä. http://awanic.com/haipro/, luettu 17.1.2018.
Baker, L. 2006. Observation: A Complex Research method. Library Trends 55: 171–
189.
Barker, K.N., Flynn, E.A., Pepper, G.A., Bates, D.W. & Mikeal, R.L. 2002.
Medication errors observed in 36 health care facilities. Arch Intern Med 162:
1897–1903.
Bates, D.W., Spell, N., Cullen, D.J. ym. 1997. The costs of adverse drug events in hospitalized patients. Adverse Drug Events Prevention Study Group. JAMA 277: 307–311.
Beard, R.J. & Smith, P. 2013. Integrated electronic prescribing and robotic dispensing: a case study. SpringerPlus 2: 295.
Bennet, J., Dawoud, D. & Maben, J. 2010. Effects of interruptions to nurses during medication administration. Nurs Manag 16: 22–23.
Berdot, S., Blanc, C., Chevalier, D., Bezie, Y., Lê, L.M.M. & Sabatier, B. 2019. Impact of drug storage systems: a quasi-experimental study with and without an automated-drug dispensing cabinet. Int J Qual Health Care 31: 225–230.
Borel, J.M. & Rascati, K.L. 1995. Effect of an automated, nursing unit-based drug-dispensing device on medication errors. Am J Healt Syst Pharm 52: 1875–1879.
Bouwman-Boer, Y., Shi, W. & Crauste-Manciet, S. 2015. Occupational safety and health. Kirjassa: Practical pharmaceutics: An international guideline for the preparation, care and use of medicinal products, 5. painos. Toim. Bouwman-Boer, Y., Fenton-May, V. & Le Brun, P. Springer International Publishing, Switzerland, s. 551–584.
Campbell, D.A., Henderson, W.G., Englesbe, M.J. ym. 2008. Surgical site infection prevention: the importance of operative duration and blood transfusion–results of the first American College of Surgeons–National Surgical Quality
Improvement Program Best Practices Initiative. J Am Coll Surg 207: 810–820.
Carayon, P., Wetterneck, T.B., Cartmill, R. ym. 2014. Characterising the complexity of medication safety using a human factors approach: An observational study in two intensive care units. BMJ Qual Saf 23: 56–65.
Carayon, P. & Wood, K.E. 2010. Patient safety—the role of human factors and systems engineering. Stud Health Technol Inform 153: 23–46.
Chapuis, C., Roustit, M., Bal, G. ym. 2010. Automated drug dispensing system reduces medication errors in an intensive care setting. Crit Care Med 38: 2275–
2281.
Chapuis, C., Bedouch, P., Detavernier, M. ym. 2015. Automated drug dispensing systems in the intensive care unit: a financial analysis. Crit Care 19: 318.
Choi, I.S., Han, E.R., Lim, S.W. ym. 2010. Beta-lactam antibiotic sensitization and its relationship to allergic diseases in tertiary hospital nurses. Allergy Asthma Immunol Res 2: 114–122.
124
Cochran, G., Barrett, R. & Horn, S. 2016. Comparison of medication safety systems in critical access hospitals: Combined analysis of two studies. Am J Health Syst Pharm 73: 1167–1173.
Cottney, A. 2014. Improving the safety and efficiency of nurse medication rounds through the introduction of an automated dispensing cabinet. BMJ Qual Improv Rep 3(1).
Cousein, E., Mareville, J., Lerooy, A. ym. 2014. Effect of automated drug
distribution systems on medication error rates in a short-stay geriatric unit. J Eval Clin Pract 20: 678–684.
Cousins, D.H., Sabatier, B., Begue, D., Schmitt, C. & Hoppe-Tichy, T. 2005.
Medication errors in intravenous drug preparation and administration: a multicentre audit in the UK, Germany and France. Qual Saf Health Care 14: 190–
195.
Davis, P., Lay-Yee, R., Briant, R. & Scott, A. 2003. Preventable in-hospital medical injury under the ”no fault” system in New Zealand. Qual Saf Health Care 12:
251–256.
De Giorgi, I., Fonzo-Christie, C., Cingria, L. ym. 2010. Risk and pharmacoeconomic analyses of the injectable medication process in the paediatric and neonatal intensive care units. Int J Qual Health Care 22: 170–178.
Dehmel, C., Braune, S.A., Kreymann, G. ym. 2011. Do centrally pre-prepared solutions achieve more reliable drug concentrations than solutions prepared on the ward? Intensive Care Med 37: 1311–1316.
DeYoung, J.L., VanderKooi, M.E. & Barletta, J.F. 2009. Effect of bar-code-assisted medication administration on medication error rates in an adult medical intensive care unit. Am J Health Syst Pharm 66: 1110–1115.
Dolan, S.A., Arias, K.M., Felizardo, G. ym. 2016. APIC position paper: Safe injection, infusion, and medication vial practices in health care. Am J Infect Control 44: 750–757.
Douglas, C., Desai, N., Aroh, D. ym. 2017. Automated dispensing cabinets and nurse satisfaction. Nurs Manage 48: 21–24.
EAHP. 2016. Hospital Pharmacy. European Association of Hospital Pharmacists.
www.eahp.eu/hp-practice/hospital-pharmacy, luettu 12.11.2018.
Ebert, J.F., Huibers, L., Christensen, B. & Christensen, M.B. 2018. Paper- or Web-Based Questionnaire Invitations as a Method for Data Collection: Cross-Sectional Comparative Study of Differences in Response Rate, Completeness of Data, and Financial Cost. J Med Internet Res 20: e24.
Edwards, P.J., Roberts, I.G., Clarke, M.J. ym. 2007. Methods to increase response rates to postal questionnaires. Cochrane Database Syst Rev 2: Art. No.:
MR000008.
Erämetsä, T. 2003. Myönteinen muutos, 2. painos. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki, s. 98–101.
Eskola, J. & Suoranta, J. 2000. Johdatus laadulliseen tutkimukseen, 5. painos.
Vastapaino, Tampere, s. 85–102.
125 Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirasto. 2000. Työperäiset tuki- ja
liikuntaelimistön sairaudet Euroopassa.
file:///C:/Users/riikk/Downloads/Factsheet_3_-_Tyoperaiset_tuki-_ja_liikuntaelimiston_sairaudet_Euroopassa.pdf
Fanning, L., Jones, N. & Manias, E. 2016. Impact of automated dispensing cabinets on medication selection and preparation error rates in an emergency
department: a prospective and direct observational before-and-after study. J Eval Clin Pract 22: 156–163.
Feijter, J.M., Grave, W.S., Muijtjens, A.M., Scherpbier, A.J. & Koopmans, R.P. 2012.
A comprehensive overview of medical error in hospitals using incident-reporting systems, patient complaints and chart review of inpatient deaths.
PLoS One. 7(2):e31125.
Fimea. 2010. Esiselvitys lääkehuollosta sairaaloissa, terveyskeskuksissa ja sosiaalihuollon laitoksissa 29.12.2010. http://docplayer.fi/3712448-Esiselvitys-
laakehuollosta-sairaaloissa-terveyskeskuksissa-ja-sosiaalihuollon-laitoksissa.html. Luettu 9.3.2016.
Fimea. 2017. Sairaala-apteekit ja lääkekeskukset. www.fimea.fi/apteekit/sairaala-apteekit_ja_laakekeskukset. Luettu 5.12.2017.
Fimea. 2018. Lista sairaala-apteekeista. www.fimea.fi/apteekit/sairaala-apteekit_ja_laakekeskukset/lista_sairaala-apteekeista. Luettu 12.12.2018.
Flynn, E.A., Barker, K.N., Pepper, G.A., Bates, D.W. & Mikeal, R.L. 2002.
Comparison of methods for detecting medication errors in 36 hospitals and skilled-nursing facilities. Am J Health Syst Pharm 59: 436–446.
Franklin, B.D., O’Grady, K., Donyai, P., Jacklin, A. & Barber, N. 2007. The impact of a closed-loop electronic prescribing and administration system on prescribing errors, administration errors and staff time: a before-and-after study. Qual Saf Health Care 16: 279–284.
Fricker, R.D. & Schonlau, M. 2002. Advantages and Disadvantages of Internet Research Surveys: Evidence from the Literature. Field Methods 14: 347–367.
Gargiulo, D.A., Sheridan, J., Webster, C.S. ym. 2012. Anaesthetic drug
administration as a potential contributor to healthcare-associated infections: a prospective simulation-based evaluation of aseptic techniques in the
administration of anaesthetic drugs. BMJ Qual Saf 21: 826–834.
Gielen, K. & Goossens, A. 2001. Occupational allergic contact dermatitis from drugs in healthcare workers. Contact Derm 45: 273–279.
Grissinger, M. 2012. Safeguards for Using and designing automated dispensing cabinets. P T. 37: 490–491, 530.
Guerrero, R.M., Nickman, N.A. & Jorgenson, J.A. 1996. Work activities before and after implementation of an automated dispensing system. Am J Health Syst Pharm 53: 548–554.
HaiPro. 2015a. Potilasturvallisuusilmoituksen täyttöohje. Ilmoittajan ohje. Päivitetty 7.3.2015. http://www.haipro.fi/ohjeet/pt-ilmoittajan_ohje_07032015.pdf. Luettu 29.1.2018.
126
HaiPro. 2015b. Potilasturvallisuusilmoituksen käsittely. Ohje potilasturvallisuusilmoituksen käsittelijälle. Päivitetty 30.9.2015.
http://www.haipro.fi/ohjeet/pt-kasittelijan_ohje_30092015.pdf. Luettu 29.1.2018.
Harolds, J.A. & Harolds, L.B. 2016. Quality and Safety in Health Care, Part X: Other Technology to Reduce Medication Errors. Clin Nucl Med 41: 376–378.
Hartnell, N., MacKinnon, N., Sketris, I. & Fleming, M. 2012. Identifying, understanding and overcoming barriers to medication error reporting in hospitals: a focus group study. BMJ Qual Saf 21: 361–368.
Helmons, P.J., Wargel, L.N. & Daniels, C.E. 2009. Effect of bar-code-assisted medication administration on medication administration errors and accuracy in multiple patient care areas. Am J Health Syst Pharm 66: 1202–1210.
Holmström, A.-R., Airaksinen, M., Weiss, M., Wuliji, T., Chan, X.H. & Laaksonen, R. 2012. National and Local Medication Error Reporting Systems – A Survey of Practices in 16 Countries. J Patient Saf 8: 165–176.
Holmström, A.-R. 2017. Learning from Medication Errors in Healthcare How to Make Medication Error Reporting Systems Work? Doctoral Thesis. Helsinki University Printing House, Faculty of Pharmacy, University of Helsinki.
Hwang, Y., Yoon, D., Ahn, E.K., Hwang, H. & Park, R.W. 2016. Provider risk factors for medication administration error alerts: analyses of a large-scale closed-loop medication administration system using RFID and barcode. Pharmacoepidemiol Drug Saf 25: 1387–1396.
Hämeen-Anttila, K. & Katajavuori, N. 2008. Laadullisen aineiston analyysi. Kirjassa:
Yhteiskunnallinen lääketutkimus – ideasta näyttöön, 1. painos. Toim. Hämeen-Anttila, K. & Katajavuori, N. Palmenia, Helsinki University Press, Tampere, s.
187–210.
Hänninen, O., Koskelo, R., Kankaanpää, M. & Airaksinen, O. 2005. Ergonomia terveydenhuollossa. Karisto Oy:n kirjapaino, Hämeenlinna, s. 15–53.
Härkänen, M., Kervinen, M., Ahonen, J., Voutilainen, A., Turunen, H. &
Vehviläinen-Julkunen, K. 2015a. Patient-specific risk factors of adverse drug events in adult inpatients – evidence detected using the Global Trigger Tool method. J Clin Nurs 24: 582–591.
Härkänen, M., Ahonen, J., Kervinen, M., Turunen, H. & Vehviläinen-Julkunen, K.
2015b. The factors associated with medication errors in adult medical and surgical inpatients: a direct observation approach with medication record reviews. Scand J Caring Sci 29: 297–306.
Härkänen, M., Turunen, H., Saano, S. & Vehviläinen-Julkunen, K. 2015c. Detecting medication errors: Analysis based on a hospital´s incident reports. Int J Nurs Pract 21: 141–146.
Härkänen, M., Turunen, H. & Vehviläinen-Julkunen, K. 2016. Differences Between Methods of Detecting Medication Errors: A Secondary Analysis of Medication Administration Errors Using Incident Reports, the Global Trigger Tool Method, and Observations. J Patient Saf 00: 1–9.
127 Härkänen, M., Tiainen, M. & Haatainen, K. 2017. Wrong-patient incidents during
medication administrations. J Clin Nurs 1-10.
Inaba R, Hioki A, Kondo Y, Nakamura H & Nakamura M: Prevalence of subjective symptoms among hospital pharmacists and association with drug compounding practices. Ind Health. 53: 100–108, 2015
Jones, K.J., Cochran, G., Hicks, R.W. & Mueller, K.J. 2004. Translating research into practice: voluntary reporting of medication errors in critical access hospitals. J Rural Health 20: 335–433.
Kane-Gill, S.L., Dasta, J.F., Buckley, M.S. ym. 2017. Clinical Practice Guideline: Safe Medication Use in the ICU. Crit Care Med 45: e877–e915.
Katajavuori, N. & Puumalainen, I. 2008. Havainnointi tutkimusmenetelmänä.
Kirjassa Yhteiskunnallinen lääketutkimus – ideasta näyttöön. Toim. Hämeen-Anttila, K. & Katajavuori, N. Palmenia, Helsinki University Press, Tampere s.
165–177.
Kauppinen, S., Saavalainen, A., Hänninen, K., Vilanti, A., Kataja, V. & Juurinen, K.
2018. Tulevaisuuden sairaalahoito on jo täällä. SIC! 3: 23–24.
Keers, R.N., Williams, S.D., Cooke, J. & Ashcroft, D.M. 2013. Prevalence and nature of medication administration errors in health care settings: a systematic review of direct observational evidence. Ann Pharmacother 47: 237–256.
Kemppainen, E. 2018. Älylääkekaapeista turvaa niin potilaille kuin
henkilökunnalle. SIC! 3. Julkaistu verkossa 10.10.2018. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018101038035. Luettu 5.1.2019.
Kim, J.E., Kim, S.H., Jin, H.J. ym. 2012. IgE sensitization to cephalosporins in health care workers. Allergy Asthma Immunol Res 4: 85–91.
Kinnunen, M., Keistinen, T., Ruuhilehto, K. & Ojanen, J. 2009. Vaaratapahtumien raportointimenettely. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2009.
www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/80402/979943df-4088-46df-8e5a-cd8949ed965a.pdf?sequence=1. Luettu 29.1.2018.
Knuuttila, J., Ruuhilehto, K. & Wallenius, J. 2007. Terveydenhuollon vaaratapahtumien raportointi. Lääkelaitoksen julkaisusarja 1/2007.
www.valvira.fi/documents/14444/50159/LH-2007-1_vaaratapahtumien_raportointi.pdf. Luettu 10.1.2018.
Kohn, L.T., Corrigan, J.M. & Donaldson, M.S. 2000. To err is human: building a safer health system. Washington D.C., National Academy Press.
Kontra, K. 2005. Tilat. Kirjassa: Sairaalafarmasia, 1. painos. Toim. Saano, S.,
Naaranlahti, T., Helin-Tanninen, M. & Järviluoma, E. Fortis, Kuopio, s. 229–230.
Kuitunen, S., Linden-Lahti, C. & Tolonen, H. 2017. Eurooppalaiset
sairaalafarmasian lauselmat ohjaavat kohti yhtenäisempiä sairaalafarmasian palveluita. Dosis 33: 99–108.
Kurttila, M. & Naaranlahti, T. 2017. Älylääkekaapit osana KYSin leikkaustoiminnan lääkehuolto- ja lääkehoitoprosesseja. Spirium 52: 16–19.
Kyngäs, H., Elo, S., Pölkki, T., Kääriäinen, M. & Kanste, O. 2011. Sisällönanalyysi suomalaisessa hoitotieteellisessä tutkimuksessa. Hoitotiede 23: 138–148.
128
KYS. 2018. Sairaanhoitopiiri. Toiminta ja tehtävät.
www.psshp.fi/sairaanhoitopiiri/toiminta-ja-tehtavat. Luettu 5.2.2018.
Laakkonen, A., Lehtomäki, J., Virkkunen, E. & Uusitalo, M.: Osastofarmasia.
Kirjassa: Sairaalafarmasia, 1. painos. Toim. Saano, S., Naaranlahti, T., Helin-Tanninen, M. & Järviluoma, E. Fortis, Kuopio s. 179–180.
Laatikainen, O., Miettunen, J., Sneck, S., Lehtiniemi, H., Tenhunen, O. & Turpeinen, M. 2017. The prevalence of medication-related adverse events in inpatients–a systematic review and meta-analysis. Eur J Clin Pharmacol 73: 1539–1549.
Laatikainen, O., Sneck, S. & Turpeinen, M. 2018. Näköisnimisten lääkkeiden kartoitus Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Dosis 1: 32–42.
Laatikainen, O., Sneck, S. & Turpeinen, M. 2019. Look alike, sound alike -lääkkeet lääkityspoikkeamien aiheuttajina. SIC! 1–2/2019.
Lammintausta, K. & Alanko, K. 2011. Lääkeaineiden aiheuttamat ihoreaktiot.
Duodecim 127: 448–456.
Lee, L., Wellman, G., Birdwell, S. & Sherrin, T. 1992. Use of an automated medication storage and distribution system. Am J Hosp Pharm 49: 851–855.
Lehnborn, E.C., Oliver, K.V., Baysari, M.T. & Westbrook, J.I. 2013. Evidence Briefings on Interventions to Improve Medication Safety, Automated dispensing systems.
Australian Commission on Safety and Quality in Health Care, volume 1.
https://www.safetyandquality.gov.au/publications/evidence-briefings-on-interventions-to-improve-medication-safety-automated-dispensing-systems/.
Luettu 2.2.2015.
Linden-Lahti, C., Airaksinen, M., Pennanen, P. & Käyhkö, K. 2009. Vakavat lääkityspoikkeamat potilasturvallisuuden haasteena. Suom Lääkäril 64: 3429–
Linden-Lahti, C., Airaksinen, M., Pennanen, P. & Käyhkö, K. 2009. Vakavat lääkityspoikkeamat potilasturvallisuuden haasteena. Suom Lääkäril 64: 3429–