11.6.1 Älylääkekaapille kirjautuminen
Sekä havainnointi- että kyselytutkimuksessa ilmeni, että leikkausyksikössä lääkkeitä otettiin kaapista usein toisen henkilön ollessa kirjautuneena. Yli kolmannes (37 %, 19/52) leikkausyksikössä työskentelevistä vastaajista arvioi olevansa kirjautuneena omilla tunnuksillaan älylääkekaappia käyttäessään vain 0–2 käyttökerralla kymmenestä (taulukko 29). Kolmella muulla osastolla vastaava osuus oli 1 % (1/95).
Leikkausyksikössä 38 % (20/52) ja muilla osastoilla 72 % (68/95) arvioi olevansa kirjautuneena omilla tunnuksillaan 9–10 käyttökerralla kymmenestä. Lisäksi leikkausyksikössä työskentelevistä vastaajista 94 % (49/52) oli samaa mieltä väittämän kanssa, että lääkkeiden otto älylääkekaapista toisen henkilön ollessa kirjautuneena on päivittäistä vastaajan osastolla.
Taulukko 29. Älylääkekaapin käyttö omilla tunnuksilla kirjautuneena.
Osasto Kuinka monella käyttökerralla kymmenestä olet
kirjautuneena omilla tunnuksillasi, kun käytät älylääkekaappia
0–2 3–5 6–8 9–10
Leikkausyksikkö (n=52) 37 % 19 % 6 % 38 %
Heräämö, tehohoidon osasto ja
naisten akuuttikeskus (n=95) 1 % 4 % 23 % 72 %
11.6.2 Viivakoodin käyttö lääkkeitä otettaessa
Kyselyyn vastanneista sairaanhoitajista runsas kolmannes (37 %, 55/147) arvioi käyttävänsä viivakoodia vain 0–2 ottokerralla kymmenestä (taulukko 30).
Leikkausyksikössä ja heräämössä työskentelevät sairaanhoitajat arvioivat käyttävänsä viivakoodia tehohoidon osastolla ja naisten akuuttikeskuksessa työskenteleviä sairaanhoitajia harvemmin. Leikkausyksikössä ja heräämössä työskentelevistä sairaanhoitajista puolet (51 %, 46/91) ja tehohoidon osastolla ja naisten akuuttikeskuksessa kuudennes (16 %, 9/56) arvioi käyttävänsä viivakoodin lukijaa vain 0–2 ottokerralla kymmenestä. Kaikissa tuotteissa ei ole viivakoodia, mikä voi osaksi selittää tulosta. Havainnointitutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, ettei viivakoodia aina käytetty, vaikka se olisi ollut mahdollista.
104
Taulukko 30. Viivakoodinlukijan käyttö lääkkeitä otettaessa ja lääkkeen oton kirjaaminen (n=147).
Leikkausyksikkö, heräämö, tehohoidon osasto ja naisten akuuttikeskus
Kuinka monella ottokerralla kymmenestä
0–2 3–5 6–8 9–10
Käytät viivakoodinlukijaa lääkkeitä ottaessasi
37 % 17 % 33 % 12 %
Kirjaat lääkkeen otetuksi 0 0 5 % 95 %
11.6.3 Lääkkeen oton kirjaaminen
Kyselyn mukaan 95 % (140/147) kaikista vastaajista kirjaa lääkkeen oton älylääkekaapista 9–10 ottokerralla kymmenestä ja 5 % (7/147) vastaajista 6–8 ottokerralla kymmenestä (taulukko 30). Lääkkeiden kirjaamisessa ei ollut eroja osastojen kesken. Havainnointitutkimuksessa tuli kuitenkin esille tilanteita, joissa leikkausyksikön sairaanhoitaja ei kirjannut ottamiaan lääkkeitä.
Kirjaamatta jättämiset aiheuttivat ylimääräistä työtä älylääkekaappeja täyttäville lääketyöntekijöille. Havainnoinnin aikana lääketyöntekijä tarkisti ja korjasi kahden eri leikkaussalin älylääkekaappien virheelliset saldot, mihin kului aikaa yhteensä 86 minuuttia. Toisen leikkaussalin älylääkekaapissa oli virheellinen saldo 37 valmisteen kohdalla ja toisen salin älylääkekaapissa 28 valmisteen kohdalla. Saldot vaihtelivat molempiin suuntiin, mutta enimmäkseen kaapissa oli todellisuudessa vähemmän valmisteita kuin mitä saldo näytti.
105
12 POHDINTA
12.1 LÄÄKEHUOLLON AUTOMAATIO SUOMESSA – NYT JA TULEVAISUUDESSA
Tämän tutkimuksen mukaan lääkehuollon automaatio- ja teknologiasovellusten käyttö lisääntyy lähitulevaisuudessa suomalaisissa sairaaloissa. Sairaaloiden lääkehuoltoa digitalisoidaan yhä laajemmin tavoitteena mahdollisimman pitkälle varmistettu katkeamaton lääkehoitoketju. Erityisesti älylääkekaappeja käyttävien sairaaloiden määrä tulee kyselyn mukaan kasvamaan, sillä älylääkekaappeja tullaan ottamaan käyttöön tai hankkimaan lisää lähes kaikissa kyselyssä mukana olevassa 21 sairaalassa. Markkinoilla on useita erilaisia älylääkekaappeja ja niiden ominaisuudet voivat vaihdella merkittävästi. Eri periaatteilla toimivista älylääkekaapeista tehtyjen tutkimusten tuloksia ei voi siten aina suoraan verrata keskenään. Kattavaa, eri valmistajien älylääkekaappien vaikutuksia selvittävää tutkimusta tarvitaan. Tutkimusasetelman luominen voi olla kuitenkin haasteellista ja kallista, koska kliinisessä työssä on useita sekoittavia tekijöitä ja koska vertailuosastojen löytäminen voi olla hankalaa. Luotettavien havaintojen kerääminen edellyttää pitkää, vähintään kuukausien, seurantaa ja isoa otoskokoa, mikä lisää kustannuksia.
12.2 HAIPRO-JÄRJESTELMÄÄN RAPORTOIDUT
LÄÄKITYSPOIKKEAMAT ENNEN ÄLYLÄÄKEKAAPPIEN KÄYTTÖÖNOTTOA JA KÄYTTÖÖNOTON JÄLKEEN
HaiPro-ilmoitusten määrä ei lisääntynyt tai vähentynyt merkittävästi älylääkekaapit käyttöönsä ottaneella kolmella osastolla eikä vertailuosastoina toimineilla sydänvalvonnan osastolla ja aistinelinsairauksien osastolla älylääkekaappien käyttöönoton jälkeen. Yksittäisistä osastoista suurin muutos kahden tarkasteluajanjakson välillä tapahtui tehohoidon osastolla, jossa lääkehoitoon liittyviä HaiPro-ilmoituksia oli tehty puolitoistakertaisesti älylääkekaappien käyttöönoton jälkeisellä ajanjaksolla (05/2015–12/2016) verrattuna sitä edeltävään ajanjaksoon (05/2013–12/2014). Tehohoidon osaston kohdalla ajanjaksojen välistä vertailtavuutta heikentää se, että vuosi 2014 oli poikkeuksellinen ilmoitusten määrän suhteen, koska silloin tehohoidon osastolla tehtiin selvästi vähemmän lääkehoitoon liittyviä HaiPro-ilmoituksia sitä edeltävään ja sitä seuraavaan kahteen vuoteen verrattuna.
Anestesia- ja leikkausyksikössä väärä lääke -poikkeamia raportoitiin vähemmän, mutta tehohoidon osastolla kolme kertaa enemmän älylääkekaappien käyttöönoton jälkeisellä ajanjaksolla kuin sitä edeltävällä ajanjaksolla. Muilla kolmella osastolla väärä lääke -poikkeamia raportoitiin yhtä paljon kummankin tarkasteluajanjakson
106
aikana. Älylääkekaapeilla pyritään vähentämään väärän lääkkeen ottamisen riskiä muun muassa viivakoodivarmistuksen ja valo-ohjauksen avulla (Kurttila ja Naaranlahti 2017). Älylääkekaappien valo-ohjaus kertoo, missä kohti valittu lääke on ja viivakoodinlukijan avulla voidaan varmistua, että lääke on oikea.
Viivakooditunnistuksen on osoitettu vähentävän väärän lääkkeen ottamisen riskiä (Paoletti ym. 2007). Kolmessa älylääkekaappien käyttöönottoa edeltävän tarkasteluajanjakson aikana anestesia- ja leikkausyksikössä tapahtuneessa väärä lääke -tapauksessa potilaalle oli annettu väärää lääkettä, koska lääkekaapista oli otettu valmistenimeltään samankaltainen lääke. Näköisnimiset lääkkeet ovat merkittävä lääkityspoikkeamien aiheuttaja (Laatikainen ym. 2019). Näköisnimisiin lääkkeisiin liittyvien poikkeamien ennalta ehkäisemiseksi pakkaukseltaan, valmistenimeltään tai vaikuttavan aineen nimeltään toisiaan muistuttavat valmisteet kannattaa sijoittaa älylääkekaapissa erilleen toisistaan sekaantumisen välttämiseksi.
Henkilöstön koulutuksella on myös keskeinen rooli näköisnimisiin lääkkeisiin liittyvän sekaantumisriskin pienentämiseksi (Laatikainen ym. 2018).
Tehohoidon osastolla suurin osa älylääkekaappien käyttöönoton jälkeisen ajanjakson väärä lääke -poikkeamista liittyi väärään infuusionesteeseen.
Infuusionesteiden kohdalla ongelmana on, ettei suurimmassa osassa infuusionesteistä ole viivakoodia, eikä viivakoodivarmistusta voida niiden kohdalla tehdä. Infuusionesteet ovat myös ulkonäöltään samankaltaisia, mikä lisää sekaantumisen riskiä. Neljän älylääkekaappien käyttöönoton jälkeisellä ajanjaksolla ilmoitetun poikkeaman taustalla oli lääketarrojen samankaltainen väritys. Kolmessa näistä lääketarroina oli käytetty älylääkekaapin tulostamia tarroja ja yhdessä osaston vanhoja lääketarroja. Älylääkekaapin tulostamissa tarroissa käytetään kansainvälisiä värikoodauksia. Pelkkään tarran väriin ei tule luottaa, vaan lääkkeen nimi ja vahvuus on tarkistettava aina ennen potilaalle antoa.
Älylääkekaappien käyttöönoton jälkeisellä tarkasteluajanjaksolla anestesia- ja leikkausyksikössä raportoidut väärä lääke -tapaukset liittyivät erehdykseen tai väärinymmärrykseen, kuten että pöydältä oli otettu vahingossa väärä ruisku tai että hoitaja antoi potilaalle väärinymmärryksen takia väärää lääkettä. Älylääkekaapit yksistään eivät pysty ehkäisemään tämänkaltaisia virheitä (Cochran ym. 2016).
Katkeamattoman lääkehoitoketjun toteutuessa lääke tunnistetaan vielä ennen potilaalle antoa viivakooditeknologian avulla, jolloin edellä kuvatun kaltaiset virheet on mahdollista välttää, jos viivakoodivarmistus tehdään asianmukaisella tavalla (DeYoung ym. 2009, Poon ym. 2010, Cochran ym. 2016, Pedersen ym. 2017).
Älylääkekaappeihin liittyvät HaiPro-ilmoitukset eivät olleet yleisiä, eivätkä älylääkekaapit olleet osallisina tapahtumissa, joissa potilaalle aiheutui vakava haitta.
Lääkehoitoon liittyvissä, älylääkekaapeista maininnan sisältävissä HaiPro-ilmoituksissa yleisin ilmoituksen teon syy oli se, että lääke oli ollut älylääkekaapissa väärällä paikalla. Kyse voi olla muutoksen alkuvaiheeseen liittyvästä älylääkekaapin käytön osaamattomuudesta tai mahdollisesta muutosvastarinnasta, jonka seurauksena hoitaja saattaa palauttaa lääkkeen älylääkekaappiin huolimattomasti.
Myös pakkaukseltaan tai valmistenimeltään samankaltaiset lääkkeet saattavat
107 mennä vahingossa väärille paikoille. Lääkkeitä palauttaessa tulisi käyttää samalla tavalla viivakoodivarmistusta kuin lääkkeitä otettaessakin, jotta virheitä ei tapahtuisi. Laitteisiin liittyvissä HaiPro-ilmoituksissa, joissa oli maininta älylääkekaapista, oli kyse älylääkekaapin teknisistä ongelmista, joista ei aiheutunut potilaalle haittaa. Älylääkekaappeihin liittyvistä HaiPro-ilmoituksista ei ilmennyt sellaisia poikkeamia, joiden taustalla tai aiheuttajana älylääkekaapit olisivat toistuvasti olleet.
Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet älylääkekaappien vähentäneen lääkityspoikkeamia (Borel ja Rascati 1995, Chapuis ym. 2010, Cousein ym. 2014, Fanning ym. 2016). HaiPro-ilmoitusten lisääntymisestä tai vähenemisestä ei voida kuitenkaan tehdä johtopäätöksiä, että lääkityspoikkeamat olisivat lisääntyneet tai vähentyneet, koska HaiPro-järjestelmän kaltaiset vaaratapahtumien raportointijärjestelmät eivät kerro lääkityspoikkeamien todellista määrää (Härkänen ym. 2016). Tällaisille vapaaehtoiseen ilmoittamiseen perustuville raportointijärjestelmille on tyypillistä, että ne aliarvioivat poikkeamien määrää, koska suurin osa vaaratapahtumista ei tule raportoiduiksi (Flynn ym. 2002, Jones ym.
2004, Sari ym. 2007, Salonpää ym. 2017, Stavropoulou ym. 2017).
Lisäksi HaiPro-ilmoitusten määrä voi vaihdella eri aikakausina ja eri osastojen kesken riippuen esimerkiksi siitä, kannustetaanko työntekijöitä ilmoitusten tekoon ja miten tapahtumia käsitellään (Kinnunen ym. 2009, Hartnell ym. 2012). Korkea HaiPro-ilmoitusten määrä ei siten tarkoita, että osastolla tehtäisiin virheitä muita osastoja enemmän. Uudistukset ja niihin liittyvä koulutus saattavat tehdä työntekijöistä valveutuneempia, jolloin potilasturvallisuuteen kiinnitetään enemmän huomiota ja vaaratapahtumia ilmoitetaan herkemmin.
Tämän tutkimuksen perusteella ei voida siten tehdä johtopäätöksiä älylääkekaappien vaikutuksista lääkityspoikkeamien yleisyyteen, vaan älylääkekaappien vaikutusten osoittamiseksi tarvitaan jatkotutkimusta.
Tutkimuksen tuloksia ja käytännön esimerkkejä tapahtuneista poikkeamista voidaan kuitenkin hyödyntää jatkotutkimusten suunnittelussa. Jatkotutkimuksia suunniteltaessa on syytä arvioida eri tutkimusmenetelmien yhdistämistä tulosten luotettavuuden lisäämiseksi. Tutkimusajanjaksoksi on hyvä valita riittävän pitkä ajanjakso, vuosi tai vähintään kuukausia, koska tutkimustietoa tarvitaan myös pidemmän ajan kuluttua älylääkekaappien käyttöönoton jälkeen. Uuden teknologian vaikutukset eivät välttämättä tule esille lyhyessä ajassa, sillä uuden toimintakulttuurin syntyminen vie oman aikansa. Tämän tutkimuksen tuloksia ei voi suoraan yleistää muihin osastoihin ja muihin sairaaloihin, koska osastot ovat keskenään hyvin erilaisia ja koska eri valmistajien älylääkekaappien ominaisuudet voivat vaihdella toisiinsa nähden.
108