Päätulokset

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin rippikoulun toteuttamiseen liittyneitä erityiskysymyksiä ja toteutusratkaisuja covid-19-pandemian aikana vuonna 2020. Lisäksi pyrittiin selvittämään, millaisia erityiskysymyksiä hybridiopetukseen rippikoulukontekstissa liittyy. Tutkimuksessa hyödynnettiin laadullisen tutkimuksen menetelmiä; teemahaastattelua ja sisällönanalyysiä, joka toteutettiin abduktiivisesti. Tarkoituksena oli pyrkiä hahmottamaan, millä tavoin tutkittava ilmiö konkretisoitui juuri haastateltavien elämäntodellisuudessa. Tutkimustulosten raportointia ja tulkintaa lähestyttiin fenomenologisesta viitekehyksestä. Pyrkimyksenä oli siis hahmottaa tutkittavaa ilmiötä

kokonaisuutena ja nostaa esille kaikki siihen liittyvät aineistossa esiintyvät näkökulmat. Tutkimuksen päätulokset olivat seuraavat:

Millaisia erityiskysymyksiä rippikoulun järjestämiseen pandemian aikana liittyi?

Rippikoulun järjestämiseen liittyvät erityiskysymykset pandemian aikana liittyivät psykologisiin tekijöihin, suunnitteluun sekä etäjakson ja intensiivijakson toteutukseen. Psykologisiin tekijöihin liittyvät kysymykset olivat läsnä rippikouluprosessin jokaisessa vaiheessa ja ne liittyivät

rippikouluprosessin kaikkiin osapuoliin: työntekijöihin, nuoriin ja näiden huoltajiin. Pandemian aika aiheutti kaikille jossain määrin psyykkistä kuormitusta, joka liittyi sekä rippikoulun

toteutumiskysymyksiin että varsinaiseen virustartunnan pelkoon. Nuorten kohdalla psykologiset tekijät ilmenivät etenkin sosiaalisen vuorovaikutuksen ja keskustelujen tarpeena, pelon ja pettymyksen

kokemuksina, mutta lisäksi myös erityisenä motivoitumisena rippikouluun ja toisaalta rajoitusten uhmaamisenakin. Työntekijöillä psykologiset tekijät näyttäytyivät psyykkisenä kuormittumisena, jonka aiheuttivat tilanteen kaoottinen luonne, työntekijöiden voimakas vastuuntunto ja normaalia suurempi työmäärä sekä rippikoulujen suunnittelussa että toteutuksessa. Huoltajien kohdalla psykologiset tekijät ilmenivät erityisesti huolena rippikoulun ja konfirmaation toteutumisesta, minkä vuoksi he tarvitsivat työntekijöiden rauhoittelua.

Suunnitteluvaiheessa haasteena oli erityisesti tilanteen epäselvyys; yhtäältä jatkuvasti muuttuvat ja toisaalta puutteelliset ohjeistukset hidastivat ja vaikeuttivat rippikoulun suunnittelua. Suunnittelussa korostuivat korvaavien kaikille saavutettavien etäopetusmuotojen kehittäminen sekä intensiivijakson järjestely mahdollisimman turvalliseksi. Tässä monenlainen yhteistyö viranomaisten ja työyhteisön välillä sekä vahva johtaminen nähtiin tarpeellisena. Myös rippikoulun tasalaatuisuuteen ja rakentavaan tiedottamiseen panostettiin.

Etäjaksolla haasteellisena nähtiin opetusmenetelmien, -alustojen ja aiheiden rajallisuus sekä

kohtaamisten vähyys. Myös työntekijöiden kyky käyttää teknologisia laitteita ja huomioida mahdolliset etäyhteyden mahdollistamat lieveilmiöt, kuten kiusaaminen, olivat olennaisia kysymyksiä. Koulutusta näitä varten pidettiin tarpeellisena. Nuorille teknologian käyttö nähtiin luontevana, mutta toisaalta joillakin oli vaikeuksia pysyä mukana etäopetuksessa.

Intensiivijaksolla turvallisuuskysymykset korostuivat taustalla kaikkein selkeimmin, sillä ne vaikuttivat leirin opetuksen ja ohjelman toteutusvalintoihin; toteutus tapahtui turvavälejä ja huolellista hygieniaa noudattaen. Opetus ja ohjelma näyttäytyivät tavallisesta poikkeavina, kun tilat, päiväohjelma ja opetusmenetelmät olivat erilaisia. Tässä korostui myös mobiiliteknologian merkitys kaikille yhteisten opiskeluvälineiden korvaajana. Intensiivijaksolla työntekijöiltä vaadittiin yhtäältä joustavuutta nopeasti muuttuvissa tilanteissa ja toisaalta neuvottelukykyä ja jämäkkyyttä, jotta turvallisuusmääräyksiä

noudatettaisiin. Tapaamisten vähyys etäjaksolla johti ryhmädynamiikan tavallista hitaampaan

rakentumiseen, mihin intensiivijaksolla jouduttiin kiinnittämään erityistä huomiota, vaikka aikaa siihen toisaalta ei ollut. Myös isoskoulutuksen tulevaisuudesta oltiin huolissaan, sillä rippikoulun laadun nähtiin heijastuvan isoskoulutukseen osallistuvien nuorten määrään.

Miten opetuksessa sovitettiin yhteen etä- ja lähiopiskelua?

Kahdessa seurakunnassa korvaavia rippikoulutapaamisia järjestettiin reaaliaikaisesti Zoom- tai Microsoft Teams -sovellusten välityksellä, kun taas kahdessa seurakunnassa nuoriin oltiin yhteydessä ja etätehtäviä suoritettiin Whatsapp-sovelluksen välityksellä. Viidessä seurakunnassa kirkko- tai hautausmaakäynti korvattiin yhdellä tai useammalla etätehtävällä, jotka koostuivat esimerkiksi itsenäisistä hautausmaavierailuista, jumalanpalvelustallenteen katsomisesta ja luontopolun

kiertämisestä. Kolmessa seurakunnassa järjestettiin ylimääräiset ennakkopäivät ennen intensiivijaksoa, missä rippikouluryhmät tapasivat kasvotusten tai etäyhteydellä.

Kolmessa seurakunnassa intensiivijakso toteutettiin päiväleirinä, joka sijoittui kirkolle,

seurakuntakeskukseen tai niitä ympäröiville kaupunkialueille. Kolmessa seurakunnassa intensiivijakso järjestettiin leirimuotoisena leirikeskuksessa, mutta jakson ajankohta ja pituus olivat normaalista poikkeavat. Yhdessä seurakunnassa intensiivijakso järjestettiin täysin normaalisti.

Millaisia erityiskysymyksiä liittyy hybridiopetukseen rippikoulussa?

Hybridiopetukseen liittyvät erityiskysymykset rippikoulussa liittyivät oppimiseen, opettajuuteen, rippikoulun arvoihin, spiritualiteettiin ja ”ajan henkeen”. Hybridiopetuksen haasteita oppimisen kannalta tarkasteltiin erityisesti etäopetuksen näkökulmasta; sosiaalinen oppiminen, mallioppiminen sekä ilmiö- ja konkretialähtöiset opetusmenetelmät nähtiin haastavina toteuttaa etäyhteyden

välityksellä. Myös monimutkaisten ja raskaiden aihepiirien käsittelyä pidettiin ongelmallisena, sillä niiden edellyttämän turvallisen ilmapiirin luominen koettiin etäopetuksessa vaikeana.

Mobiiliteknologia nähtiin tästä huolimatta merkityksellisenä lähiopetustilanteen lisänä. Etäopetus nähtiin haastavana myös nuoren oppimisen näkökulmasta; tunteiden käsittelyä, erilaisia oppimistyylejä ja oppimisvaikeuksia tukevien opetusmenetelmien hyödyntäminen nähtiin vaikeana. Toisaalta

etäopetukseen liitettiin myös monia mahdollisuuksia: nuorelle tilaa reflektoida opittua omin sanoin ja saada oma ääni kuuluviin, ja oppimisvaikeuksista kärsivälle vähemmän ulkopuolisia häiriötekijöitä.

Opettajuuteen liittyvät erityiskysymykset sisälsivät opettajan kompetenssin teknologian käyttäjänä, joka koski etenkin vanhempia työntekijöitä. Teknologian käyttötapoihin ja mahdollisuuksiin liittyvä koulutus nähtiin tarpeellisena sekä työntekijöille että nuorille. Tämän ohella esille nostettiin myös riittävän teknisen välineistön ja rippikoulutyöskentelyyn soveltuvan etätyöalustan tarpeellisuus;

teknisten ongelmien riskiä ja siirtyilyä useiden sovellusten välillä voisi näin vähentää. Opettajuuteen liitettiin myös kyky rakentaa etäopetuskokonaisuudesta mielekäs ja mielenkiintoinen

oppimistapahtuma, jossa aikataulut, tauot ja tila vapaalle keskustelulle ja kysymyksille on huomioitu.

Etäopetuksessa kyky ohjata ryhmää nähtiin erityisen tarpeellisena; tehtävien kontrollointi, jotta kaikki

nuoret pysyvät mukana opetuksessa sekä mahdollisten lieveilmiöiden ehkäiseminen nähtiin työntekijältä vaadittavana tärkeänä osaamisena.

Rippikoulun arvoina nähtiin mahdollisuus aitoon kohtaamiseen, vuorovaikutukseen ja nuoren osallisuuteen rippikoulun toteuttamisessa. Näiden nähtiin toteutuvan etäopetuksessa heikosti.

Toisaalta etäopetuksen avulla hiljaisenkin nuoren ääni on mahdollista saada kuuluviin sekä tarjota myös sairastuneelle nuorelle mahdollisuus pysyä mukana opetuksessa. Leirillä syntyvä liminaalitila nähtiin erityisen tärkeänä, sillä siinä rakentuvat kokemukset aidosta läsnäolosta, ryhmähengestä, yhteisöllisyydestä ja turvallisuudesta. Mobiililaitteiden ei nähty kuuluvan leirin tilaan, sillä ne häiritsevät sen rakentumista. Vastaavan liminaalitilan rakentuminen nähtiin etäopetuksessa haasteellisena. Lisäksi esille nostettiin tasa-arvo tärkeänä rippikoulun arvona, jonka toteutumisen etäopetukseen siirtyminen vaarantaa, sillä kaikilla ei välttämättä ole mahdollisuutta hankkia tarvittavaa laitteistoa. Toisaalta etäopetuksen avulla nuoren on kuitenkin mahdollista käydä rippikoulua omasta kotiympäristöstään käsin, jolloin perheen on mahdollista olla mukana rippikouluprosessissa.

Spirituaalinen kokemus nähtiin myös merkityksellisenä osana rippikoulua ja sen nähtiin kehittyvän sakraalitilassa toimimisen, yhteisöllisyyden ja osallisuuden kautta. Lisäksi konkreettinen läsnäolo ja Pyhän äärellä pysähtyminen nähtiin edellytyksinä spirituaaliselle kokemukselle. Etäopetuksessa spiritualiteettia tukevaa toimintaa nähtiin vaikeana järjestää, vaikka sen avulla nuoren onkin mahdollista pohtia hengellisyyden merkitystä omasta arjestaan käsin.

Hybridiopetusta tarkasteltiin lisäksi myös muiden kuin koronapandemiasta johtuvien olosuhteiden näkökulmasta; ”ajan hengellä” viitattiin nykynuoren tarpeeseen tulla kohdatuksi aidosti, nuoren lähtötasoon rippikoulussa, teknologiaan osana nuorten maailmaa ja myös rippikoulun tulevaisuuteen.

Aito kohtaaminen nähtiin edellytyksenä rippikoulussa oppimiselle, koska nykynuoren tiedot ja kokemukset kristinuskosta ovat rippikouluun osallistuessa aiempaa heikommat. Etäopetus koettiin kuitenkin väylänä kohdata nuori hänen omassa elämäntodellisuudessaan, jossa teknologialla on merkittävä rooli. Hybridiopetus nähtiin vahvasti kehittämisen arvoisena rippikoulun tulevaisuuden toteutusmallina.