6 Tutkimustulokset
6.3 Hybridiopetukseen liittyvät erityiskysymykset rippikoulussa
Kolmantena tutkimustehtävänä oli selvittää, millaisia erityiskysymyksiä liittyy hybridiopetukseen rippikoulussa. Etä- ja lähijakson toteutustavat vaihtelivat eri seurakunnissa, minkä vuoksi kaikilla haastateltavilla ei ollut kokemuksia etäopetuksen toteuttamisesta. Tästä huolimatta kaikki
haastateltavat pohtivat hybridiopetukseen ja erityisesti etäopetukseen liittyviä kysymyksiä rippikoulun näkökulmasta. Näin ollen tätä sisällönanalyysissä huomioitiin niin haastateltavien kokemukset kuin käsityksetkin. Sisällönanalyysissä yhdistäväksi luokaksi muodostui hybridiopetukseen liittyvät erityiskysymykset rippikoulussa, joka koostui viidestä pääluokasta: oppimiseen, opettajuuteen, rippikoulun arvoihin, spiritualiteettiin ja ”ajan henkeen” liittyvät erityiskysymykset. Nämä
esitetään kuviossa 11. Sisällönanalyysin luokat ovat tarkemmin nähtävissä myös liitteen 1 taulukossa 2.
Kuvio 11. Hybridiopetukseen liittyvät erityiskysymykset rippikoulussa
Hybridiopetus rippikoulussa
Oppi-minen
Opetta-juus
Rippi-koulun
arvot
Spiri-tualiteetti
"Ajan henki"
Oppiminen
Tarkastellessaan hybridiopetusta rippikoulukontekstissa haastateltavat nostivat esille erilaisia
oppimiseen liittyviä tekijöitä. Oppimiseen liittyvät erityiskysymykset koostuivat kolmesta alaluokasta:
sosiaalinen oppiminen, opetusmenetelmät ja nuori oppijana.
Haastateltavien pohdinnoissa korostui oppimisen sosiaalinen näkökulma; etäopetuksessa nähtiin heikot mahdollisuudet yhteisen oppimisen ja mallioppimisen toteutumiselle. Myös totuttujen opetusmenetelmien hyödyntäminen nähtiin etäopetuksessa haasteellisena; ilmiölähtöisyyttä ja konkretiaa korostavat menetelmät, kuten yhteinen ehtoollisella käyminen, nähtiin vaikeina toteuttaa.
Lisäksi ongelmallisena pidettiin myös rippikoulun monimutkaisten ja raskaiden aihepiirien, kuten kolminaisuuden tai kuoleman, käsittely etäyhteyden välityksellä. Näiden käsittely edellyttää haastateltavien mukaan turvallisen ja avoimen ilmapiirin luomista, joka mahdollistuu ainoastaan lähiopetuksessa. Lähiopetustilanteessa on lisäksi helpompaa viestittää, että rippikoulun teemojen äärellä ollaan tosissaan. Etäopetuksen ongelmallisuudesta huolimatta etätyöskentelyn työkalut, mobiililaitteet- ja sovellukset, nähtiin kuitenkin lähiopetustilanteessa lisäarvoa tuottavina.
Mobiililaitteita hyödynnettiinkin rippikouluissa jo ennen pandemian alkua:
H 1: ”– – mutta kyl mie silti sanon, että vaikka etä-opetus ja lähiopetus ei voija vetää enää niin tarkkarajasesti, niin kyl mie uskon siihen, että, et niinku lähiopetuksen kaikkia etuja ei silti voi saada sinne etäopetukseen, mutta etäopetuksen edut voijaan saaha lisäksi siihen lähiopetukseen.”
Haastateltavat tarkastelivat hybridiopetuksen mahdollisuuksia ja uhkia myös nuoren oppimisen näkökulmasta; pysähtymistä nuorta pohdituttavien teemojen äärellä pidettiin tärkeänä, sillä sen nähtiin auttavan nuorta käsittelemään tilanteesta nousevia vaikeitakin tunteita. Mahdollisuutta tämän toteutumiseen pidettiin pelkästään etäopetuksessa heikkona. Toisaalta etäopetuksessa nuoren on mahdollista saada erityistä tilaa reflektoida ja sanottaa opittua itselleen mielekkäällä tavalla.
Etäopetuksen ei kuitenkaan nähty sopivan kaikille; esimerkiksi nuorten, joilla on erilaisia oppimistyylejä tai oppimisvaikeuksia saattaa olla vaikea opiskella etäyhteyden välityksellä. Toisaalta
tietokoneavusteisuus voi helpottaa esimerkiksi tarkkaavaisuushäiriöstä kärsivän nuoren oppimista, kun ulkoisia häiriötekijöitä on mahdollisesti vähemmän. Merkittävästi etäopetuksen nähtiin palvelevan
sosiaalisia tilanteita arastelevia nuoria, sillä etäyhteyden välityksellä jokaisen ääni on mahdollista saada kuuluviin:
H 4: ”– – sil voidaan tavoittaa jotain sellasta, mä aattelen niinku näit nuorii, jotka on hiljasii. Ku jos meil on livetapaaminen ja siel on niinku monta arkaa ja hiljasta, ne ei ehkä sano yhtään mitään, ne istuu kiltisti sohvan nurkassa, tekee kyl tehtävät, mut kaikki tieto jää heidän päähänsä. Ja mä aattelen, vaikka siin
Teams-työskentelyssä keväällä, ni kaikkihan vastas. Myös arka ja hiljanen nuori, sen vastaus saatiin ulos ja se on mun mielestä nyt tälleen niinku pedagogisesti mielenkiintonen.”
Opettajuus
Opettajuuteen liitettiin yhtäältä erilaisia työntekijältä etäopetuksessa vaadittavia taitoja sekä teknisiä resursseja. Opettajuuteen liittyvät erityiskysymykset koostuivat neljästä alaluokasta: opettajan kompetenssi teknologian käyttäjänä, etätyövälineistö, etäopetuksen valmistelu ja ryhmän ohjaaminen.
Haastateltavat pohtivat työntekijän kompentenssia teknologian käyttäjänä; etenkin vanhemmille työntekijöille teknologian hyödyntäminen nähtiin vieraana, kun taas nuoremmille luontevana.
Haastateltavien mukaan työntekijät tarvitsisivat koulutusta teknologian käyttämiseen, sillä se lisäisi niin kykyä toimia etäopetustilanteessa luontevasti kuin uusia oivalluksia siitä, miten teknologiaa voisi hyödyntää rippikouluopetuksessa. Myös nuoret voisivat olla mukana koulutuksessa. Toisaalta opettajuuteen liitettiin myös käytössä olevan etätyövälineistön resurssit. Haastateltavat nostivat uhkatekijöinä esille teknisten ongelmien riskin ja korostivat riittävän välineistön tarpeellisuutta.
Sopivan etätyöalustan löytäminen nähtiin myös haastavana; jatkuva siirtyily useiden eri sovellusten välillä nähtiin rasittavana, ja esille nousi tarve erityisen rippikoulusovelluksen kehittämiselle:
H 1: ”Et tosi monia näitä tämmösiähän on yksittäisenä, mut sit semmonen ois niinku unelmana sellanen, missä ois kaikki vähä niinku samassa, niin se ois tosi hieno juttu ja mahollistais kyllä tosi paljon semmosta, että ei tehtäis niin sanotusti päällekkäistä työtä, et myö joudutaan sit kaikkien näitten kanssa suhraamaan niinku edestakasin.”
Haastateltavat pitivät merkityksellisenä myös etäopetuksen huolellista valmistelua. Huolellisen valmistelun myötä etäopetuksesta voidaan rakentaa mielekäs kokonaisuus, joka ylläpitää oppijoiden mielenkiintoa. Valmistautumisen avulla voidaan minimoida myös teknisten ongelmien riskit. Erityisesti aikataulutukseen tulisi kiinnittää huomiota; pitkää tietokoneen ääressä istumista on syytä tauottaa ja rytmittää tehtäviä vaihtelemalla. Aikatauluttaminen nähtiin tärkeänä myös siksi, että nuorten
kysymyksille ja keskustelulle jäisi tarpeeksi aikaa:
H 3: ”– – videopuhelussa, ni siin on yleensä se tietty aika ja niinku tavallaan tulee semmonen niinko et kello tikittää niinku koko ajan ja sun pitää niinku päästä tiettyyn pisteeseen. Ku taas rippikoulussa sitten se, et ku sä oot niinku siellä, ni sun on paljon helpompi niinku esimerkiks joustaa vähän niistä aikatauluista, et jos joku asia herättääki paljon enemmän kiinnostusta, niin sä voitki sit niinku pohtia sen, et okei täs meni nyt niinku tää 45 minuuttia, voijaanko ottaa esimerkiks seuraavast oppitunnista pikkasen niinku tähän asiaan, ku kiinnostaa.”
Haastateltavat nostivat esille työntekijän kyvyn ohjata ryhmää etäopetuksessa. Tehtyjen tehtävien kontrollointi, jotta ne nuoret, joille etäopetuksessa mukana pysyminen on haastavaa, tulisivat
huomioiduiksi. Lisäksi myös etäyhteyden mahdollistamien lieveilmiöiden, kuten kiusaamisen ehkäisy, nähtiin huomionarvoisina. Työntekijältä vaadittavaan osaamiseen etäopetuksessa nähtiin vahvasti kuuluvan kyky kontrolloida opetusryhmää etäyhteyden välityksellä:
H 2: ”– – jos nyt aatellaan jotain siis niinku vaikka Google meettiä tai Teamsiä, niin jos tavallaan se tilanteen, tilanteesta vastuussa olevat on niinku a) henkisesti tehtäviensä tasalla, mut myöski kalusto on saatu tehtävien tasalle, et sul on vaikka 2 näyttöö, et sä pystyt yhtä aikaa näkemään, mitä siellä keskustelussa tapahtuu ja vetämään sitä tilannetta. Ni sillon sä pystyt näkemään, jos siellä keskustelussa tulee jotain asiatonta – –”
Rippikoulun arvot
Rippikoulun arvoilla viitataan haastateltavien esille nostamiin teemoihin, joita he pitivät rippikoulussa merkityksellisinä ja tavoiteltavina. Rippikoulun arvoihin liittyvät erityiskysymykset koostuivat viidestä alaluokasta: aito kohtaaminen ja vuorovaikutus, nuoren osallisuus, leiri liminaalitilana, tasa-arvo ja koko perheen rippikoulu.
Haastateltavat nostivat esille aidon kohtaamisen ja vuorovaikutustilanteen olennaisena osana rippikoulua, joilla nähtiin olevan sekä teologinen että pedagoginen merkitys. Vain aidossa
vuorovaikutuksessa nuoren ääni, elämäntodellisuus ja kysymykset voivat tulla näkyväksi. Näin ollen nuoren roolin rippikoulun subjektina nähtiin toteutuvan ainoastaan lähiopetuksessa. Haastateltavat näkivät kuitenkin mahdollisena, että etäopetuksessa myös hiljaisempienkin nuorten äänet oli mahdollista saada kuuluviin. Haastateltavat nostivat myös esille nuoren osallisuuden rippikoulun toteuttamisessa. Osallisuuden nähtiin toteutuvan parhaiten lähiopetuksessa, jossa nuorella on
konkreettisesti mahdollisuus olla mukana toteuttamassa esimerkiksi yhteistä leirijumalanpalvelusta sen sijaan, että hän vain katselisi sitä sivusta. Toisaalta osallisuus liitettiin myös kokemukseen ryhmään kuulumisesta, jota etäopetus saattaa edistää; esimerkiksi leirillä sairastunut nuori voi osallistua rippikouluun etäyhteyden välityksellä:
H 5: ”Mut sitte tota niin semmonen, mikä viimekin kesänä pariinkin kertaan kävi, että kun joku kuitenkin siellä leirillä sairastuu ja onkin, ja meiltä kun oli sit se systeemi, että kun lähdet, niin et palaa. Niin kokeiltiin myös tämmöstä opetusta, että sitten myös tota lähetettiin suoratoistona [– –] et niinku sitä opetusta, et siel laitettiin myös sitten kamera siihen, ja sitä sitten oli mukana siellä kotona seuras sitä opetusta ja pääsi sitten myös osallistumaan siihen. Se oli ihan kätevää, ei tarvinnu sitten siirtää rippikoulua myöhemmäksi ja eikä tarvinnu erikseen ruveta tekemään mitään mitään tehtäviä.”
Haastateltavat pitivät tärkeänä leirillä syntyvää tilaa, jossa aito läsnäolo sekä kokemukset
ryhmähengestä, yhteisöllisyydestä ja turvallisuudesta rakentuvat. Leirielämä nähtiin olennaisena osana rippikoulua, jonka korvaamista etäopetuksella ei nähty mahdollisena. Leirillä tarkoituksena on
keskittyä aitoon läsnäoloon sosiaalisissa tilanteissa, minkä myötä myös ryhmähenki ja yhteisöllisyyden kokemukset kehittyvät. Leirin liminaalitilan nähtiin rakentuvan erityisesti turvallisen
tunnekokemuksen ympärille. Etäopetuksessa turvallisen tunnekokemuksen, ryhmähengen ja yhteisöllisyyden luominen nähtiin paljon lähiopetusta hitaampana ja työläämpänä. Haastateltavien mukaan mobiililaitteilla ei leirillä syntyvässä liminaalitilassa ole sijaa, sillä niiden välittämä ulkopuolisen maailman informaatiotulva häiritsee liminaalitilan rakentumista:
H 3: ”– – kyl mä nään mieluummin sen niinku tuolla rippikoulun niinku rikkautena, et siel ollaan kontaktissa toisen ihmisen kanssa ja siel käytetään mahollisimman vähän sitä niinku puhelinta tai jotain muuta tän tyyppistä, koska se että et kuitenki niinku ympärilt olevasta maailmasta tulee niin paljon niinku kaikkee tietoo tuolt
puhelimen ja median kautta, niin mieluummin soisin sitte taas, niinku et rippikoulu ois se maailma, mis sitä tekniikkaa ei niin paljon käytetä.”
Haastateltavat pitivät tärkeänä sitä, että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet osallistua
rippikouluun. Ongelmallisena nähtiin se, että kaikilla nuorilla ja heidän perheillään ei välttämättä ole mahdollisuutta hankkia etäopetuksessa tarvittavaa laitteistoa. Tällöin nuoret saatetaan etäopetuksen avulla epätasa-arvoiseen asemaan. Toisaalta etäopetus nähtiin mahdollisena väylänä osallistaa nuoren perhe rippikouluprosessiin. Huoltajien tavoittaminen nähtiin helpompana, kun esimerkiksi vanhempainilta on mahdollista järjestää etäyhteyden välityksellä. Toisaalta etäopetus mahdollistaa rippikoulun siirtymisen nuoren kotiympäristöön. Tällöin nuorella on mahdollisuus pohtia rippikoulun teemoja esimerkiksi yhdessä perheensä kanssa:
H 3: ”– – en tiiä oisko se kodinläheisempää. Se et sä, jos annettas esimerkiks se, että rukoile, rukoile niinku iltarukous vaikka joka ilta ja niinku pitäs siit kirjaa, et onks tää nyt jotain, tai et tuntuuks tää erilaiselta. Tai vietä perhees kanssa joku pieni hartaushetki tai joku tän tyyppinen. Ni en tiiä toisko se sit niinku siihen kotiin sellasen niinku rutiinin tai oisko se sitte tavallaan niinku, et vanhemmat heräis myös siihen, et hei, että nuorella on tällanen kotitehtävä ja että osallistas myös ne vanhemmat siihen.”
Spiritualiteetti
Spiritualiteettiin liittyvät erityiskysymykset liittyivät rippikoulun hartauselämään ja hengellisiin
kokemuksiin. Ne koostuivat kahdesta alaluokasta: spirituaalinen kokemus ja spiritualiteetti nuoren arjessa.
Haastateltavat toivat esille spirituaalisen kokemuksen rippikoulun merkityksellisenä osana, jonka nähtiin mahdollistuvan ainoastaan lähiopetuksessa. Toisaalta etäopetuksen nähtiin tarjoavan nuorelle mahdollisuuden pohtia hengellisten teemojen merkitystä omassa arjessaan. Spirituaalinen kokemus nähtiin kuitenkin vahvasti kontekstuaalisena; sakraalitilassa toimiminen, yhteisöllisyys ja osallisuus nähtiin spirituaalisen kokemuksen lähtökohtina. Konkreettinen läsnäolo ja pysähtyminen Pyhän äärellä ovat spirituaalisen kokemuksen edellytyksiä. Haastateltavat pitivät lisäksi tärkeänä, että nuori saa osallistua rippikoulun hengellisen elämän toteuttamiseen aktiivisesti, mikä nähtiin etäopetuksessa erityisen haastavana:
H 4: ”Spiritualiteetille merkityksellistä on varmaan kirkkotila ja mä toivoisin, että nuori pääsee niinku sellaseen tilaan tai on se sit vaikka ulkona se niinku se hetki, mut sais olla ite tekemässä sitä rukousta, laulua. Ei niin, että joku tekee sen sulle, vaan et sä itse oot tekemässä sitä. Ja siihen ei varmasti etämahdollisuuksissa päästä niin hyvin, että mä olen itse tekemässä sitä tai toki joo, nuori voi tehdä sitä, mut että se on, se vaatii sen
yhteisöllisyyden ja sen pyhän kohtaamisen jotenkin sitä mun mielest on vaikee tehä Teamsissä.”
”Ajan henki”
”Ajan hengellä” tarkoitetaan haastateltavien esille nostamia koronapandemiasta riippumattomia sosiokulttuurisia olosuhteita, joiden valossa haastateltavat tarkastelivat hybridiopetusta rippikoulussa.
Ajan henkeen liittyvät erityiskysymykset koostuivat neljästä alaluokasta: nuoren tarve kohdatuksi tulemiselle, nuoren lähtötaso rippikoulussa, teknologia nuoren elämässä ja rippikoulun tulevaisuus.
Haastateltavien mukaan nykypäivän nuoren elämässä korostuu tarve kohdatuksi tulemiselle.
Esimerkiksi keväällä 2020 koulujen siirtyessä etäopetukseen oli monella nuorella vaikeuksia pysytellä mukana opetuksessa. Läsnäolo ja aito kohtaaminen nähtiin edellytyksenä nuoren onnistuneelle oppimiselle; etäyhteyden välityksellä ei aina ole edes varmuutta, onko nuori todella läsnä oppimistilanteessa. Haastateltavat nostivat myös esille, että nykynuoren tiedot ja kokemukset kristinuskosta ovat aiempaa heikommat. Näin ollen haastateltavat pitivät hybridiopetusta erityisen haasteellisena, sillä rippikoulun aiheiden äärellä tarvitaan henkilökohtaisempaa kohtaamista, jotta oppiminen mahdollistuu. Henkilökohtaisen kohtaamisen toteuttaminen etäopetuksessa nähtiin kuitenkin vaikeana:
H 2: ”Mut sit jos otetaan niinku, nyt jos vaikka peilaisit tätä kysymystä tuoreimpaan Kirkon nelivuotis- niinku raportointiin [– –] ni sitte ku lähtökohdat on ihan erilaiset ja sit niinkun jos sitä varsinkin pitäis niinkun etäyhteyden päästä pitäis jotain niinku hyvin tavallaan keskeistä opetusta, jota opettas. Ni se ois niinku hyvin haastavaa. [– –] Kyl siis tavallaan semmonen niinku henkilökohtasemman kohtaamisen tarve näitten asioitten äärellä, niitten merkitys kasvaa, jollonka se hybridimalli tulee entistä haastavammaks. [– –] liittää niinkun tähän yhteyteen siis a) koronan, b) niinkun tän muun ajan hengen, et porukka vieraantuu niinkun kristillisistä arvoista, niin ne on yhistettynä sellanen, sellanen tota hankala yhistelmä.”
Haastateltavat toivat esille kuitenkin myös teknologian roolin nykypäivän nuoren elämässä; nuoret nähtiin teknologian osaajina, joille esimerkiksi erilaisten sovellusten käyttäminen on luontevaa.
Etäopetus nähtiin väylänä kohdata nykypäivän nuori hänen omassa elämäntodellisuudessaan, jossa teknologialla on merkittävä rooli. Jotta nuori voidaan kohdata hänen omista lähtökohdistaan käsin, tulisi rippikoulua pyrkiä päivittämään eletyn ajan mukaiseksi:
H 4: ”Mä aattelen niin, että hyvä ihme sentään, oon pitäny rippikouluja, mitä 25 vuotta, ja siis mun mielest niinku urautuminen on pahinta mahdollista, et mä tekisin niinku aina ennenki on tehty. Vaan et mun pitäs niinku koko ajan pystyä, et mitä tässä ajassa, mitä just nyt tarvitaan ja miten me päivitetään se osaaminen niin, että nää nuoret, ei ne ymmärrä mitään siitä, miten mä kävin rippikoulun sillon vuossata sitte. Mut kuiteski et tota päästään siihen kärryille, ni se on niinku mun mielest se tärkein juttu.”
Hybridiopetus nähtiin haastavuudestaan huolimatta rippikoulun toteutusmallina, joka on tullut jäädäkseen vielä pandemian jälkeenkin. Haastateltavien mukaan hybridiopetukselle rippikoulussa on tarvetta tulevaisuudessa, mutta mallin toteutustapaa on vielä kehitettävä, jotta se toimii
rippikoulukontekstissa. Nykyistä rippikoulun toteutusmallia ei nähty muuttumattomana, vaan sen sijaan jatkuvan arvioinnin ja kehittämisen arvoisena:
H 4: ”– – jotain sellasta, mitä me ei oo ehkä osattu ajatella ennen tätä, et sen vois tehdä näinki. Et koska kaikkia menetelmiähän me ei olla viel löydetty. Se on hauskinta tässä hommassa.”