Onnistuneet ohjaustilanteet 1999 2010
Opiskelijan kädentaitojen oppimiseen liittyvät ohjaustilanteet X n=16
Opiskelijan kehittymiseen, innostumiseen ja oppimiseen (2010) liittyvät ohjaustilanteet X n=15
Opiskelijan itsenäiseen suoriutumiseen liittyvät ohjaustilanteet X n=13
Onnistuneeseen arviointiin ja palautteeseen (2010) liittyvät ohjaustilanteet X n=11
Opiskelijan omaan oivaltamiseen liittyvät ohjaustilanteet X n=9
Hoitokokonaisuuksien oppimiseen liittyvät ohjaustilanteet X n=7
Aran opiskelijan motivoitumiseen ja rohkaistumiseen liittyvät ohjaustilanteet X n=6 Potilaan ohjaamiseen, tulohaastatteluun, hoitosuunnitelmaan ja kotiuttamiseen (1999)
liittyvät ohjaustilanteet
X n=6
Hyvään yhteistyösuhteeseen ja vuorovaikutukseen opiskelijan kanssa liittyvät ohjaustilanteet X n=4
On aikaa käydä rauhassa läpi ohjausta opiskelijan kanssa n=2
Ohjaaja ja ohjattava saavat positiivisen kokemuksen ja kehittämisideoita toisisltaan n=1
Vuoden 2010 kyselyssä avoimeen kysymykseen 74 oli yhteensä 90 vastausta, vaikka
kolmeen onnistunutta ohjaustilannetta. Onnistuneiden ohjaustilanteiden teemoissa oli havaittavissa opiskelijaan ja hoitotilanteisin liittyviä teemoja. Opiskelijaan liit-tyvissä teemoissa korostuivat opiskelijan kehittymiseen, oivaltamiseen, arviointiin, yhteistyösuhteeseen, rohkaisemiseen sekä itsenäiseen suoriutumiseen liittyvät oh-jaustilanteet. Hoitotilanteisiin liittyvissä teemoissa taas korostuivat potilaan ohjaami-seen, eettisten tilanteiden pohtimiseen ja hoitokokonaisuuksien oppimiseen liittyvät ohjaustilanteet. Onnistuneissa ohjaustilanteissa oli yhdeksän samanlaista teemaa.
Vuoden 2010 kyselyssä korostui lisäksi opiskelijan kehittymisen ja innostumisen li-säksi opiskelijan oppiminen. Vuoden 1999 kyselyssä potilaan ohjaamiseen liittyivät tulohaastattelu, hoitosuunnitelma ja kotiuttamiseen liittyvät asiat, joita ei enää vuo-den 2010 kyselyssä havaittu. Arvioinnin teema oli muuttunut. Vuonna 1999 ohjaavat sairaanhoitajat näkivät arviointiin liittyvät ohjaustilanteet onnistuneina ohjaustilan-teina. Vastaavasti onnistuneiksi ohjaustilanteiksi katsottiin vuonna 2010 ne tilanteet, joissa ohjaajat saivat opiskelijoiden palautteesta tietoa ohjauksensa onnistumisesta.
Taulukosta 22 poimittuja ohjausmenetelmiä kuvataan vielä tarkemmin suorien lai-nauksien avulla. Seuraavassa esitetään muutamia vastaajien kuvauksia onnistuneista ohjaustilanteista. Esimerkeissä näkyy hyvin, miten erilaisista tilanteista onnistuneet ohjaustilanteet syntyivät.
Opiskelijan kädentaitojen oppimiseen liittyvää ohjaustilannetta kuvattiin seu-raavasti:
”Suullisen ohjauksen turvin opiskelija laittoi iv-kanyylin. Ensin käytiin homma läpi + varattiin tarvikkeet, mietittiin miksi mitäkin tarvitaan, työjärjestys jne.
Hyvin onnistui. Lopuksi käytiin tilannetta läpi ja juteltiin mm. poikkeustilan-teista esim. vastahakoinen potilas, jne”. (2010, vastaaja 039)
Edellä kuvatussa esimerkissä ohjaaja keskittyi sopivien opiskelua tukevien keinojen käyttämiseen. (vrt. Hallin & Danielson 2009; Jyrhämä & Syrjäläinen 2009; Kuhn 1999;
Onnismaa 2011, 21, 26, 30, 35; Peavy 1999,19, 42, 124; Uusikylä & Atjonen 2000, 71.) Opiskelijan kehittymiseen ja innostumiseen liittyvää ohjaustilannetta ku-vattiin seuraavasti:
”Kun opiskelija innostuu osastomme työstä niin että voimme rekrytoida hänet opiskelun päätyttyä töihin meille, kun näen opiskelijan onnistumisen ilon”.
(2010, vastaaja 047)
Opiskelijan itsenäiseen suoriutumiseen liittyvät ohjaustilannetta kuvattiin seuraavasti:
”Opiskelija oli itsenäisesti suorittanut sh tehtävät ja olin vain taustatukena.
Hän oli suorittanut omatoimisesti jatkohoitoasiat, tilannut kuljetuksen. Potilas kiitti häntä hyvästä hoidosta ja kutsui etunimellä eli välit olivat luottamuk-selliset. Sama opiskelija tervehti vielä vuosien kuluttua, tiesi nimeni ja ky-syi kuulumisia. Ohjausjakso tuntui enemmänkin kollegoiden työskentelyltä.
Olin tehnyt itseni tarpeettomaksi, siis opiskelija oli oppinut olemaan rohkea.
Oma panokseni ei ollut suuren suuri vaan opiskelija oli itseohjautuvaa tyyppiä.
Mielestäni tekemällä oppii ja minä olen vain apujoukkona tarvittaessa”. (1999, 35v, 2½-vuotinen koulutus, vakituinen työsuhde)
”Harjoittelun loppupuolella huomaa, että opiskelija on oppinut asioita, haluaa tehdä niitä omatoimisesti (kuitenkin valvottuna, kyselee asioista. Osaa kertoa asioista potilaalle. On rohkea lääkärinkierrolla, uskaltaa varmistaa asioita ja ottaa kiertomääräykset ylös. Ja sitten kun ottaa potilasta vastaan omalle osas-tolla ja häntä saattamassa on opiskelija, joka on ollut ohjauksessani, niin on kiva katsoa ja kuunnella häntä ja seurata sitä kehitystä mitä on tapahtunut”.
(2010, vastaaja 162)
Opiskelijalta saatua palautetta onnistuneessa ohjaustilanteessa kuvattiin seuraavasti:
”Kun opiskelija innostuneena kertoo oppineensa jotakin työstään ja olen oh-jannut häntä eli siten mahdollistanut hänen oppimistaan. Ja silloin, kun opis-kelija sanoo, että olet ollut hyvä ohjaaja. Yleensäkin, kun opisopis-kelija antaa pa-lautetta ohjaajalleen”. (2010, vastaaja 121)
Opiskelijan omaan oivaltamiseen liittyvät ohjaustilanteet kuvattiin seuraavasti:
”Tilanteessa, jossa ohjaajana on onnistunut keskustellen ohjaamaan siten, että opiskelija on itse oivaltanut ratkaisun. Tällöin opiskelijalle on muodostunut onnistumisen kokemus ja todennäköisesti opiskelija on oppinut asian. Lisäksi tilanteessa, jossa potilas on ollut tyytyväinen ja on saatu palautetta onnistu-neesta keskustelusta esim. potilaan ohjaustilanteessa”. (1999, 39 v, 2½-vuotinen koulutus, vakituinen työsuhde)
Esimerkki on samansuuntainen kuin kysymyksessä 93, jolla selvitettiin minkälaista on hyvä harjoittelussa tapahtuva oppiminen. Vastaajat pitivät tärkeimpänä ”ahaa-elämyksiä” ja oivaltamista.
Hoitokokonaisuuksien oppimiseen liittyviä ohjaustilanteita kuvattiin seuraavasti:
”Silloin, kun huomaa opiskelijan ymmärtävän mitä tehdään ja miksi näin teh-dään. Opiskelija osaa ohjaustilanteen jälkeen toimia itsenäisesti. Silloin tunnen onnistuneeni ohjaajana, kun opiskelija selvästi alkaa itsenäisesti soveltamaan oppimaansa työssään ja huomaa, että jokainen tekee asiat tyylillään, että työn-tekotapoja on monia”. (2010, vastaaja 028)
Aran opiskelijan motivoitumiseen ja rohkaistumiseen liittyvät ohjaustilanteet kuvattiin seuraavasti:
”Se ei ole varsinainen ohjaustilanne, vaan kyseessä oli opiskelijan koko aiem-pi oaiem-piskelu-ura ja -identiteetti tulevana sairaanhoitajana. Hän oli ujo, arka ja hiven feminiininen poika, joka oli saanut huonot arvioinnit aiemmin, opettaja (vahva nainen) ei arvostanut eikä opiskelukaverit (tyttöjä). Hän ei pitänyt
itseään oikein minään. No, sain valettua häneen itseluottamusta, kehuin kun oli kehujen paikka. Koko osaston tuki oli takana ja saimme hänet uskomaan kykyihinsä. Poika oppi hienosti uutta, hän oli empaattinen ja ystävällinen ja suorastaan kukoisti jakson lopussa. Opettaja ei voinut uskoa loppuarvioin-nissa asiaa ja yritti pojan itsearvioinnin jälkeen painaa hänet alas ja epäili tämän luulevan liikoja itsestään. Pidin pojan puolia ja annoin opettajalle to-della rankkaa kritiikkiä. Loppujaksot menivät pojalta hyvin, hän pärjää hy-vin Norjassa sairaanhoitajana ja käy tervehtimässä vieläkin vuosien päästä.
Silloin todella tunsin onnistuneeni”. (1999, 36 v, keskiasteen koulutus, vaki-tuinen työsuhde)
Potilaan ohjaamiseen, tulohaastatteluun, hoitosuunnitelmaan ja kotiuttamiseen liittyvät ohjaustilanteet kuvattiin seuraavasti:
”Esim. opiskelijalla oli tavoitteena oppia diabeetikon hoito sisätautiosastolla.
Kyseinen opiskelija oli erittäin innostunut ja kiinnostunut ja teki erittäin hyvää työtä järjestämällä ohjaustilanteita diabeetikon jalkojen hoidosta muistaakseni verensokerin mittauksesta potilaille. Apuna hän käytti osastolla olevaa ohjaus materiaalia”. (1999, 50 v, 2½-vuotinen koulutus, vakituinen työsuhde)
”Opiskelija ohjasi potilasta insuliininpistämisessä ja hiilihydraattilaskennassa.
Valmisti potilaan viemällä luettava ja harjoittelukynän. Laittoi potilaan miet-timään laskentaa ja ohjasi oikeaa pistotekniikkaa. Tarkistamaan pistopaikat.
Potilas koki saavansa yksilöllistä hoitoa, koska opiskelija ehti olemaan kanssa jokaisella pistokerralla”. (2010, vastaaja 156)
Hyvään vuorovaikutukseen opiskelijan kanssa liittyvät ohjaustilanteet kuvattiin seuraavasti:
”Osastollamme oli harjoittelussa kansainvälinen opiskelija. Ohjauskielenä oli englanti. Ja kun harjoittelujakson (6 viikkoa) päätteeksi opiskelija kehui eetti-siin kysymykeetti-siin liittyneitä keskustelujamme, niin tuli ihan voittaja olo. Olin onnistunut tuomaan esille tärkeitä pohdintoja myös vieraalla kielellä, harjoit-telujakso ei jäänyt vain käytännön taitoihin! Tämä oli huolena kun kuulin vie-raasta ohjauskielestä”. (2010, vastaaja 094)
Hyvään alkuperehdytykseen ja kehittämishankkeisiin liittyvät ohjaustilanteet
”Opiskelija innostui kertomastani kehittämishankkeesta niin, että halusi syven-tää tietojaan ko. alueesta ja teki pienimuotoisen selvityksen potilailta ko. aihees-ta. Kirjallisen raportin jälkeen opiskelija piti osastotunnin ja sai aikaan vilkkaan keskustelun ja kehittämistyö eteni. Henkilökunta ´hyväksyi´ tehdyn työn opis-kelijatyönä paremmin kuin jos selvityksen olisi tehnyt joku omasta väestä. Ts.
opiskelijan motivointi onnistui ja opiskelija teki upean työn harjoituskenttänsä hyväksi ja arvioinnissa sanoi oppineensa itse enemmän kuin jos ko. työtä hän ei olisi tehnyt”. (1999, 52 v, 2½-vuotinen koulutus, vakituinen työsuhde)
Yksi ohjaavien sairaanhoitajien käyttämä ohjaamistapa oli omaohjaajana toimiminen sairaanhoitajaopiskelijalle. Omaohjaajana toimimista ja siinä tapahtuneita muutoksia tutkittiin useamman väittämän avulla. Nimettynä omaohjaajana toimimisen käsityk-set olivat muuttuneet merkitsevästi usealla väittämällä (69, 70 ja 73) mitattuna. Näistä kaikista tarkemmat tiedot löytyvät liitteestä 2. Omaohjaajana toimimisen vaativuus oli vähentynyt ohjaajien mielestä ja ero oli tilastollisesti merkitsevä, t-testi p≤ .001, keskiarvo 6,12 (1999) ja keskiarvo 5,57 (2010). Nimettynä omaohjaajana pystytään ohjaamaan opiskelijaa syvällisesti, mutta syvällisyys on vähentynyt vuoden 2010 ai-neistossa, t-testi p≤ p .05, keskiarvo 6,26 (1999) ja keskiarvo 6,01 (2010). Tämän lisäksi nimettynä omaohjaajana pystytään edelleen ohjaamaan yksilöllisesti, mutta yksilöl-lisen ohjauksen onnistuminen on pienentynyt, t-testi p≤ .05, keskiarvo 6,22 (1999) ja keskiarvo 5,94 (2010).
Nimettynä omaohjaajana toimimisen vaativuus oli vähentynyt myös Khiin neliö –testin mukaan ja siitä löydettiin merkitsevä kahden muuttujan välinen riippuvuus eri vuosina kerätyissä aineistoissa. (Khi² 19,171 p= .002). Liite 3.
Eri mieltä Siltä väliltä Samaa mieltä 4,1 %
8,9 %
2,7 % 8,9 %
93,2 % 82,1 %
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %
19992010
69. Nimettynä oma- ohjaajana toimiminen on vaativaa
Kuvio 11. Nimettynä omaohjaajana toimimisen vaativuus
Suuri enemmistö vastaajista molempina ajankohtina piti omaohjaajana toimimista vaativana. Niiden osuus, jotka kokivat omaohjaajana toimimisen vaativana, oli kui-tenkin vähentynyt tilastollisesti merkitsevästi vuonna 2010. Kokonaisuudessaan ku-viosta voi nähdä sen, että omaohjaajana toimisen vaativuus oli vähentynyt. Tulos oli samansuuntainen t-testillä saadun tuloksen kanssa. Omaohjaajana toimimisen muutoksesta voi varovasti sanoa:
- Näkemykset nimettynä omaohjaajana toimimisen vaativuudesta ovat vähentyneet - Nimetyn omaohjaajan opiskelijaohjauksen syvällisyys näyttäisi vähentyneen - Nimetyn omaohjaajan opiskelijaohjauksen yksilöllisyys näyttäisi vähentyneen,
ollen kuitenkin melko samankaltainen
Yhteistyö opettajan kanssa voidaan nähdä myös yhtenä ohjaavien sairaanhoitaji-en käyttämänä ohjaukssairaanhoitaji-en toimintatapana. Tulokset yhteistyöstä opettajan kanssa kuvataan tässä yhteydessä, koska ohjausmenetelmistä keskustellaan usein
opetta-jan kanssa. Yhteistyötä opettaopetta-jan kanssa kartoitettiin useamman väittämän avulla.
Kuviossa 12 on kuusi opettajan kanssa yhteistyöhön liittyvää väittämää ja niissä ta-pahtuneet lukumäärälliset muutokset kahden tutkimusajankohdan välillä.
Eri mieltä Siltä väliltä Samaa mieltä 61,3%
Saanut tukea ohjaukseen harjoitt
elua ohjaavalta
opettajalta riittävästi
Yhteistyö
opettajan kanssa on lähinnä arviointi- tilanteiden läpiviemistä
Jännitän opettajaa ja koen yhteistyön
tämän vuoksi vaikeaksi
Minun on helppo ottaa yhteyttä opettajaan
Opettajaa on v
aikea lähestyä, koska hän on kaukana käytännön työstä.
Opettaja on useimmit
en kiireinen 1999201019992010199920101999201019992010
Kuvio 12. Yhteistyö opettajan kanssa
Kuviossa esitetyt erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä, mutta ne kuvaavat osal-taan opettajan ja ohjaavan sairaanhoitajan yhteistyötä. Opettaja on useimmiten kii-reinen. Opettajaan näyttäisi olevan helppo ottaa yhteyttä, eikä opettajaa jännitetä.
Yhteistyön tekeminen painottui selkeästi lähinnä arviointitilanteiden läpiviemiseen.
Tuen saaminen opettajalta ohjaukseen koettiin myös vähäisenä. Kymmenen vuoden välillä ei ole havaittavissa juurikaan muutoksia.
Opettajilla oli erilaisia ohjeita opiskelijan arviointiin, mutta ne koettiin vähenty-neen ja ero oli tilastollisesti merkitsevä, t-testi p ≤ .05, keskiarvo 4,46 (1999) ja kes-kiarvo 4,10 (2010). Opiskelija- arvioinnista puuttuvat edelleen ohjaajien kokemuksen mukaan yksiselitteiset ohjeet, mutta ei enää 2010 niin paljon kuin vuonna 1999. Ero oli tilastollisesti merkitsevä, t-testi p ≤ .05, keskiarvo 4,92 (1999) ja keskiarvo 4,54 (2010).
Lisäksi khiin neliö -testillä löydettiin merkitsevä kahden muuttujan välinen riip-puvuus eri vuosina kerätyissä aineistoissa väittämissä 35 ja 39.
Eri mieltä Siltä väliltä Samaa mieltä 19,4 %
16,6 %
44,1 % 32,1 %
26,4 % 20,1 %
15,4 % 29,2 %
54,2 % 63,3 %
40,6 % 38,7 %
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %
19992010
35. Kaipaan enemmän ohjausta harjoittelua ohjaavalta opettajalta
39. Ty
össä minulla on niin kiire, etten ehdi keskustelemaan harjoit- telua ohjaavan opettajan kanssa riittävästi 19992010
Kuvio 13. Harjoittelua ohjaavalta opettajalta saatavan ohjauksen riittävyys
Ohjausta kaivattiin harjoittelua ohjaavalta opettajalta ja työn kiireisyys vaikutti kes-kustelun riittävyyteen harjoittelua ohjaavan opettajan kanssa. Kuviosta 13 voidaan nähdä väittämän 35 osalta, että ”siltä väliltä” mieltä olevien osuus lisääntyi merkitse-västi. (Khi² 11,870 p = .037, Liite 3). Työn kiireisyys vaikutti keskustelumahdollisuuk-siin harjoittelua ohjaavan opettajan kanssa. Kiireen nähtiin vaikuttavan harjoittelua ohjaavan opettajan kanssa käytävän keskustelun ajan riittävyyteen, joka oli tulosten mukaan vähentynyt. Merkitsevä ero löytyi ”jokseenkin samaa mieltä” olevien vasta-usten määrän välillä. (Khi² 14,232 p=.027, Liite 3).
Yhteenvetona ohjaavien sairaanhoitajien ohjausmenetelmistä ja niissä tapahtu-neista muutoksista voidaan löytää seuraavia asioita: ohjaavien sairaanhoitajien käsi-tykset onnistuneista ohjaustilanteista liittyivät opiskelijan kädentaitojen oppimiseen.
Lisäksi ohjaajat kokivat onnistuneina ohjaustilanteina opiskelijan kehittymiseen, in-nostumiseen ja oppimiseen liittyvät ohjaustilanteet. Opiskelijan itsenäiseen suoriutu-miseen, onnistuneeseen arviointiin ja palautteeseen liittyvät ohjaustilanteet nähtiin onnistuneina ohjaustilanteina. Opiskelijan omaan oivaltamiseen, potilaan ohjaami-seen ja hoitokokonaisuuksien oppimiohjaami-seen liittyviä ohjaustilanteita pidettiin myös on-nistuneina. Lisäksi ohjaavat sairaanhoitajat näkivät aran opiskelijan motivoitumiseen ja rohkaistumiseen liittyvät ohjaustilanteet sekä hyvään yhteistyösuhteeseen ja vuo-rovaikutukseen opiskelijan kanssa liittyvät tilanteet onnistuneina.
Omaohjaajana toimimisen muutoksesta voi varovasti sanoa, että näkemykset nimettynä omaohjaajana toimimisen vaativuudesta ovat vähentyneet. Nimetyn oma-ohjaajan opiskelijaohjauksen syvällisyys näyttäisi vähentyneen. Lisäksi ohjaavien sairaanhoitajien näkemysten mukaan nimetyn omaohjaajan opiskelijaohjauksen yk-silöllisyys näyttäisi vähentyneen.
Yhteistyöstä opettajan kanssa ja sen muutoksista voi varovasti sanoa, että oh-jaavat sairaanhoitajat näkivät opettajille olevan aiempaa vähemmän erilaisia ohjeita opiskelija-arviointiin. Lisäksi opiskelija-arvioinnin ohjeiden yksiselitteisyyden ko-ettiin lisääntyneen. Sairaanhoitajaohjaajien mahdollisuudet keskustella harjoittelua ohjaavan opettajan kanssa olivat työkiireiden takia vähentyneet.
7.2.5 Ohjaajien näkemykset opiskelijan oman toiminnan vaikutuksista ohjaukseen ja niiden muutokset
Opiskelijat ovat erilaisia omien opiskelutavoitteidensa ja päämääriensä suhteen.
Ohjaa villa sairaanhoitajilla voi olla useita ohjattavia opiskelijoita vuoden aikana ja usein jopa samanaikaisesti. Ohjaavat sairaanhoitajat kohtaavat joukon moninaisia opis ke lijoita työnsä keskellä. Mitä vaikutuksia sairaanhoitajaopiskelijoiden omalla toiminnalla on ohjaukseen ja miten opiskelijoiden oman toiminnan vaikutukset ovat muuttuneet? Tässä tutkimuksessa haluttiin kuvata, miten sairaanhoitajaopiskelijan oma toiminta vaikuttaa harjoittelun ohjaamiseen ohjaavien sairaanhoitajien käsitys-ten mukaan. Asiaa selvitettiin avoimilla kysymyksillä 12 ja 13. Ohjaavilta sairaan-hoitajilta kysyttiin, minkälaista opiskelijaa he ohjaavat mieluiten ja minkälaista opiskelijaa on vaikea ohjata. Tutkittavat kirjoittivat runsaasti kuvauksia molempiin kysymyksiin. Kysymysten vastaukset analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyy-sillä. Sisällönanalyysin eteneminen on kuvattu tutkimuksen toteutuskappaleessa.
Tulokset esitettiin rinnatusten vuoden 1999 kyselyn tulosten kanssa. Lisäksi vasta-uksia havainnollistettiin suorilla lainauksilla. Kuten jo aiemmin todettiin, vuoden 1999 suorien lainauksien tiedonantajien tiedot on kuvattu samalla tarkkuudella kuin alkuperäisessä lisensiaatintutkimuksessa (Tiainen 2004). Vuoden 2010 suorissa lai-nauksissa vastaajatunnukset on esitetty ja tämän vuoksi niissä ei ole tarkempia vas-taajatietoja.
Taulukossa 23 selvitetään yksityiskohtaisesti niitä opiskelijan ominaisuuksia, jot-ka ohjaavat sairaanhoitajat näkivät ohjausta helpottavina vuonna 1999. Ohjaavat sai-raanhoitajat toivat tässä yhteydessä esiin myös ajatuksiaan opiskelun vaiheesta, työ-kokemuksesta ja työvuoroista. Taulukko koottiin sisällönanalyysia varten vuoden 1999 aineistosta, joka toimi pohjana myös vuoden 2010 aineistoa analysoitaessa.