Ohjausta kaivattiin harjoittelua ohjaavalta opettajalta ja työn kiireisyys vaikutti kes-kustelun riittävyyteen harjoittelua ohjaavan opettajan kanssa. Kuviosta 13 voidaan nähdä väittämän 35 osalta, että ”siltä väliltä” mieltä olevien osuus lisääntyi merkitse-västi. (Khi² 11,870 p = .037, Liite 3). Työn kiireisyys vaikutti keskustelumahdollisuuk-siin harjoittelua ohjaavan opettajan kanssa. Kiireen nähtiin vaikuttavan harjoittelua ohjaavan opettajan kanssa käytävän keskustelun ajan riittävyyteen, joka oli tulosten mukaan vähentynyt. Merkitsevä ero löytyi ”jokseenkin samaa mieltä” olevien vasta-usten määrän välillä. (Khi² 14,232 p=.027, Liite 3).
Yhteenvetona ohjaavien sairaanhoitajien ohjausmenetelmistä ja niissä tapahtu-neista muutoksista voidaan löytää seuraavia asioita: ohjaavien sairaanhoitajien käsi-tykset onnistuneista ohjaustilanteista liittyivät opiskelijan kädentaitojen oppimiseen.
Lisäksi ohjaajat kokivat onnistuneina ohjaustilanteina opiskelijan kehittymiseen, in-nostumiseen ja oppimiseen liittyvät ohjaustilanteet. Opiskelijan itsenäiseen suoriutu-miseen, onnistuneeseen arviointiin ja palautteeseen liittyvät ohjaustilanteet nähtiin onnistuneina ohjaustilanteina. Opiskelijan omaan oivaltamiseen, potilaan ohjaami-seen ja hoitokokonaisuuksien oppimiohjaami-seen liittyviä ohjaustilanteita pidettiin myös on-nistuneina. Lisäksi ohjaavat sairaanhoitajat näkivät aran opiskelijan motivoitumiseen ja rohkaistumiseen liittyvät ohjaustilanteet sekä hyvään yhteistyösuhteeseen ja vuo-rovaikutukseen opiskelijan kanssa liittyvät tilanteet onnistuneina.
Omaohjaajana toimimisen muutoksesta voi varovasti sanoa, että näkemykset nimettynä omaohjaajana toimimisen vaativuudesta ovat vähentyneet. Nimetyn oma-ohjaajan opiskelijaohjauksen syvällisyys näyttäisi vähentyneen. Lisäksi ohjaavien sairaanhoitajien näkemysten mukaan nimetyn omaohjaajan opiskelijaohjauksen yk-silöllisyys näyttäisi vähentyneen.
Yhteistyöstä opettajan kanssa ja sen muutoksista voi varovasti sanoa, että oh-jaavat sairaanhoitajat näkivät opettajille olevan aiempaa vähemmän erilaisia ohjeita opiskelija-arviointiin. Lisäksi opiskelija-arvioinnin ohjeiden yksiselitteisyyden ko-ettiin lisääntyneen. Sairaanhoitajaohjaajien mahdollisuudet keskustella harjoittelua ohjaavan opettajan kanssa olivat työkiireiden takia vähentyneet.
7.2.5 Ohjaajien näkemykset opiskelijan oman toiminnan vaikutuksista ohjaukseen ja niiden muutokset
Opiskelijat ovat erilaisia omien opiskelutavoitteidensa ja päämääriensä suhteen.
Ohjaa villa sairaanhoitajilla voi olla useita ohjattavia opiskelijoita vuoden aikana ja usein jopa samanaikaisesti. Ohjaavat sairaanhoitajat kohtaavat joukon moninaisia opis ke lijoita työnsä keskellä. Mitä vaikutuksia sairaanhoitajaopiskelijoiden omalla toiminnalla on ohjaukseen ja miten opiskelijoiden oman toiminnan vaikutukset ovat muuttuneet? Tässä tutkimuksessa haluttiin kuvata, miten sairaanhoitajaopiskelijan oma toiminta vaikuttaa harjoittelun ohjaamiseen ohjaavien sairaanhoitajien käsitys-ten mukaan. Asiaa selvitettiin avoimilla kysymyksillä 12 ja 13. Ohjaavilta sairaan-hoitajilta kysyttiin, minkälaista opiskelijaa he ohjaavat mieluiten ja minkälaista opiskelijaa on vaikea ohjata. Tutkittavat kirjoittivat runsaasti kuvauksia molempiin kysymyksiin. Kysymysten vastaukset analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyy-sillä. Sisällönanalyysin eteneminen on kuvattu tutkimuksen toteutuskappaleessa.
Tulokset esitettiin rinnatusten vuoden 1999 kyselyn tulosten kanssa. Lisäksi vasta-uksia havainnollistettiin suorilla lainauksilla. Kuten jo aiemmin todettiin, vuoden 1999 suorien lainauksien tiedonantajien tiedot on kuvattu samalla tarkkuudella kuin alkuperäisessä lisensiaatintutkimuksessa (Tiainen 2004). Vuoden 2010 suorissa lai-nauksissa vastaajatunnukset on esitetty ja tämän vuoksi niissä ei ole tarkempia vas-taajatietoja.
Taulukossa 23 selvitetään yksityiskohtaisesti niitä opiskelijan ominaisuuksia, jot-ka ohjaavat sairaanhoitajat näkivät ohjausta helpottavina vuonna 1999. Ohjaavat sai-raanhoitajat toivat tässä yhteydessä esiin myös ajatuksiaan opiskelun vaiheesta, työ-kokemuksesta ja työvuoroista. Taulukko koottiin sisällönanalyysia varten vuoden 1999 aineistosta, joka toimi pohjana myös vuoden 2010 aineistoa analysoitaessa.
Taulukko 23. Ohjausta helpottavaksi arvioidut opiskelijan ominaisuudet vuonna 1999
Opiskelija, joka on kiinnostunut, motivoitunut
Opiskelija joka on aktiivinen,
• Arvostaa opiske
luaan
• Kiinnostunut opiskelustaan
• Uskaltaa kysyä
• Aktiivinen
• Aloitekykyinen
• Eteenpäin pyrkivä
• Päämäärä tie
toinen
• Omaaloitteinen
• Omatoi minen
• Tavoitteel linen
• Itseohjau tuva
• Tuo ajatuksiaan esille
• Laajaalaisesti harjoitteleva
• Palautetta antava
• Paneutunut etu
käteen osastolla hoidettaviin sairauksiin
• Ahkera
• Toimelias
• Työhön tarttuva
• Kekseliäs
• Sanoo mitä osaa/
ei osaa
• Pysyy työryh
mässä
• Tasavertainen työpari
• Näppärä
• Tietää osaami
sensa
• Vastuuntuntoinen
• Vastuuta ottava
• Sanoo, jos huono
• Potilaita kunni
oittava
• Samat työvuorot ohjaajan kanssa
• Aikaisempi terve
ysalan koulutus
• Hiukan kokemus
ta työelämästä
• Ammatti
korkeakoulu
sairaan hoitaja
opiskelija
• Viimeisessä har
joittelussa olevaa
• Alku vaiheessa olevaa
• Kaikenlaisia
• Ei valikoi ketään
Molempien vuosien aineistot käytiin läpi ohjaajien ohjausta helpottavien näkemysten osalta ja tulokset on esitetty tiivistetysti, määrälliseen muotoon vietynä taulukossa 24.
Taulukosta 24 näkee, että helpointa oli ohjata omasta opiskelustaan kiinnostunutta aktiivista opiskelijaa, joka pyrkii tavoitteidensa suuntaan motivaation siivittämänä.
Molemmat kyselyt antoivat tältä osin samansuuntaiset tulokset. Oma-aloitteisuuden vaatimus oli uutta vuoden 2010 aineistossa, joka ei tullut esille vuoden 1999 kyselyssä.
Opiskelijan persoonallisuuden piirteet olivat 2010 kyselyssä neljänneksi tärkeimpänä, kun taas vuoden 1999 kyselyn perusteella ne olivat kolmanneksi tärkeimmät, joskin tulokset olivat samansuuntaisia.
Taulukko 24. Ohjausta helpottavaksi arvioidut opiskelijan ominaisuudet
Ohjaus helppoa 1999 2010
f % f % Kiinnostunut ja motivoitunut 102 70% 99 58%
Aktiivinen ja tavoitteellinen 100 68% 73 43%
Omaaloitteinen 68 40%
Positiivinen persoonallisuus 48 33% 57 34%
Innostunut 25 15%
Tekemällä oppiva 13 9%
Kriittisesti ajatteleva, kyselevä 24 14%
Vastanneiden lukumäärä 147 170
Vastaajat kuvasivat kiinnostunutta ja motivoitunutta opiskelijaa seuraavasti:
”Motivoitunutta, jolla on selkeät tavoitteet ja joka haluaa tehdä hoitotyötä.
On vastuullinen, positiivinen asenne. Innokas tekemään kaikkea hoitotyöhön liittyvää. On avoin, osaa ottaa vastaan palautetta. Kyselee ja on kiinnostunut.
Innostaa myös ohjaajaa”. (2010, vastaaja 043)
”Motivoitunut! Innostunut, aktiivinen, joka hakeutuu oma-aloitteisesti eri ti-lanteisiin. Ei pelkää uusiakaan tilanteita. Kyselee, tuo tavoitteensa selkeästi esille kyselemättä. Ilmoittaa menemisistään, pysyy työryhmässä. Positiivinen asenne ja iloinen ilme tärkeitä!” (1999, 43 v, 2,5-vuotinen koulutus, vakituinen työsuhde)
”Kiinnostunut alasta. Oma-aloitteinen. Hyvät teoriatiedot hallinnassa.
Omaksunut hoitotieteellisen näkemyksen pohjaksi oppimiselleen. Kriittinen, kyselevä, osaa reflektoida ja analysoida oppimistaan. Hyvät vuorovaikutustai-dot. Kestää palautteen”. (1999, 52 v, keskiasteen koulutus, sijainen)
Vastaajat ilmaisivat avoimissa vastauksissaan monia eri piirteitä, joita helposti ohjat-tavilla opiskelijoilla oli. Aktiivinen ja tavoitteellinen opiskelija nähtiin seuraavasti:
”Aktiivista, paljon kyselevää, sosiaalista ja iloista. Opiskelijaa, jonka kanssa pystyy helposti keskustelemaan ja joka on avoin, on helpompi myös asioida.
Opiskelijaa, joka tuo aktiivisesti esille omat oppimistarpeensa ja tekemänsä asiat hoitotyössä”. (2010, vastaaja 001)
”Opiskelijaa, jolla on selvät tavoitteet ja jolla on itsellään selvillä, mitä hän hallitsee. Aktiivista ja oma-aloitteista, itse tietoa hakevaa. Opiskelijaa, jolla on samat työvuorot kuin ohjaajalla. Opiskelijaa, jolla on teoriassa tiedot hallinnas-sa myös lääketieteestä ym. tarvittavista tiedoista”.
(1999, 39 v, 2,5-vuotinen koulutus, vakituinen työsuhde)
Omaaloitteisuutta kuvattiin seuraavasti:
”Omaaloitteista, reipasta ja kiinnostunutta. Opiskelijan tulee mielellään teh-dä asioita, jotka ovat hänelle uusia. Opiskelijan olisi hyvä opiskella ko. erikois-alaa lehdistä ja kirjoista harjoittelun aikana”. (2010, vastaaja 039)
”Omaaloitteista opiskelijaa, jolla on kohtalaisen selkeä kuva mitä tämä työ vaa-tii tekijältään. Opiskelijaa joka haluaa toteuttaa harjoitteluaan laaja-alaisesti, ei vain tiettyihin tehtäviin keskittyen. Tärkeää on myös luonteva suhtautuminen potilaisiin ja eri ikäisiin työkavereihin. Opiskelijan tulisi myös osata ottaa vas-tuuta eikä luottaa ohjaajan korjaavaan tai tarkistavan tekemisiään aina”.
(1999,29 v, ammattikorkeakoulututkinto, sijainen)
Mikkola ja Nurmi (2001, 113) ja Virtanen (2014) ovat todenneet, että selkein kuva tulevasta ammatista on terveysalan opiskelijoilla.
”Opiskelijaa, joka on kiinnostunut opiskelustaan. Opiskelijaa joka on avoin vastaanottamaan tietoa, joka haluaa kehittyä, jolla on oikea motiivi, joka opis-kelee kutsumusammattiinsa, joka pystyy ottamaan vastaan palautetta, joka on yhteistyökykyinen ja sopeutuu yhteisöön”. (2010, vastaaja 100)
Persoonallisuutta tuotiin esille myös monissa vastauksissa.
”Aktiivista, oppimishaluista, jolla on motivaatio kohdallaan, oikealla tavalla nöyrää, sellaista, joka sopeutuu työyhteisöön hyvin, rauhallista, luotettavaa.
Sellaista, joka on realistinen suhteessa omaan osaamiseensa ja tietoihinsa ja taitoihinsa. Joka kuuntelee ja kunnioittaa ohjaajaa ja muita työpaikalla olevia ihmisiä. Joka siis tiedostaa, mikä oikealla tavalla on opiskelijan rooli ja asenne työyhteisössä”. (2010, vastaaja 121)
”Sellaista, joka on ystävällinen ja innostunut opiskelusta ja josta huomaa, että hän mielellään osallistuu kaikkien hoitotyöhön väheksymättä mitään tehtä-viä. Sellaisen opiskelijan kanssa innostuu itsekin ja on helppo kertoa mitä itse tietää ja osaa ja tehdä asioita yhdessä”. (1999, 39 v, 2,5-vuotinen koulutus, va-kituinen työsuhde)
Kriittinen ajattelu ja kyseenalaistaminen kuvattiin seuraavasti:
”Sellaista, jolla on mielenkiintoa opiskella. Joka kyselee ja ihmettelee asioita.
Opiskelijaa, joka ”osaa ajatella” myös itse, hoksaa asioita”. (2010, vastaaja 100) Opiskelun vaiheesta oli kahdenlaisia ajatuksia:
”Kaikkein mieluiten ohjaan melko alkuvaiheessa olevaa opiskelijaa. Se on helpompaa, koska tietää, ettei opiskelijalla ole vielä tietoa eikä aikaisemmin
opittuja tapoja, voi aloitta ikään kuin alusta”. (1999, 56 v, 2,5-vuotinen koulutus, vakituinen työsuhde)
”Valmistuvaa, jolla viimeiset käytännön jaksot menossa, koen että heille on eniten annettavaa, heille voi jo ohjata isoja kokonaisuuksia ja heiltä voi jo odot-taakin isompien kokonaisuuksien hallintaa” (1999, 47 v, 2,5-vuotinen koulutus, vakituinen)
Edellä kuvattiin opiskelijoita, joita oli helppo ohjata. Terveysalan opiskelijoiden jou-kossa on myös opiskelijoita, jotka eivät ole motivoituneita opiskeluunsa. Taulujou-kossa 25 selvitetään yksityiskohtaisesti niitä opiskelijan ominaisuuksia, jotka ohjaavat sairaanhoitajat näkivät ohjausta vaikeuttavana. Motivoitumattomuus näkyi yhdes-sä passiivisuuden kanssa hyvin selkeästi tuloksissa, joissa sairaanhoitajat kuvasivat harjoittelussa vaikeasti ohjattavaa opiskelijaa. Vuonna 1999 vaikeimmin ohjattavaksi miellettiin opiskelija, joka oli passiivinen ja ilman selkeitä tavoitteita. Opiskelijaa, joka ei ollut motivoitunut, eikä ollut kiinnostunut, oli myös vaikea ohjata.
Samaan kategoriaan kuuluviksi on yhdistetty passiivinen ja tavoitteeton, koska kä-sitteet menevät vaikeasti ohjattavan opiskelijan kohdalla osin päällekkäin. Niiden alla olevat asiat kuvaavat samaa opiskelijan innottomuuden ilmiötä. Motivoitumattomuus ja kiinnostumattomuus olivat myös vaikeasti erotettavissa toisistaan ja tämän vuoksi ne ovat samassa kategoriassa.
Ohjausta vaikeuttaviksi arvioidut piirteet olivat molemmissa aineistoissa kuiten-kin hyvin samankaltaisia. Taulukossa 26 on kuvattu tarkemmin ohjausta vaikeutta-via piirteitä. Vuoden 2010 aineistossa ohjaavan sairaanhoitajan negatiiviseksi koke-ma persoonallisuus nousi tärkeimmäksi ohjausta vaikeuttavaksi piirteeksi. Ilkoke-mausten lukumäärä oli yli kaksinkertaistunut vuoden 1999 kyselystä. Lisäksi opiskeluvaihe ja muut asiat olivat lisääntyneet yli kolminkertaisesti. Uusina muina asioina nousivat mm. arvomaailman poikkeaminen, poissaolot, otteen puuttuminen työhön, käden-taidottomuus ja perushoidon osaamattomuus, opiskelijan väsymys, käskytettävyys, vastuun puuttuminen omasta opiskelusta, omin päin toimiminen, kielimuuri ja vie-rasmaalainen opiskelija, työtehtävien valikointi, näkymättömyys, innostuksen puu-te, itseä vanhempi opiskelija, lähihoitaja, ei omia mielipiteitä, puuttuu kaikkeen, va-lehtelu sekä uskalluksen puuttuminen. Uutena ohjausta vaikeuttavana piirteenä oli nostettu esille myös se, ettei opiskelija kysele. Tämä oli samansuuntainen ohjausta helpottavien piirteiden kanssa: siellä oli vastaavasti nostettu uutena piirteenä vuoden 2010 kyselyssä kriittisesti ajatteleva ja kyselevä opiskelija.
Taulukko 25. Ohjausta vaikeuttavaksi arvioidut opiskelijan ominaisuudet vuonna 1999 ma-ton, kiinnos tu-ma ton -Ei halua oppia -Hitaasti innos
-Ei motivaatiota -Kaikkitietävä -Liian varma
-nenVastaan sanoja -Liian itsevarma -Kaiken kyseen
alaistava -Viisaampi,
neuvoja -Ei ota ohjausta -Omapäinen -Laiska, valikoi
töitä -Utelias, liikaa
kyselevä
Taulukko 26. Ohjausta vaikeuttaviksi arvioidut ominaisuudet
Ohjaus vaikeaa 1999 2010
f % f %
Passiivinen, tavoitteeton 73 50% 67 39%
Motivoitumaton, kiinnostumaton 60 41% 65 38%
Ohjaavan sairaanhoitajan negatiiviseksi kokema persoonallisuus
Tutkittavien esimerkeissä oli monia yhdistelmiä vaikeasti ohjattavan opiskelijan omi-naisuuksista. Esimerkit kuvasivat hyvin ilmiötä ja antoivat esimerkin avointen kysy-mysten vastauksista. Seuraavassa muutamia esimerkkejä vastaajien kuvauksista siitä, minkälaista opiskelijaa heidän mielestä oli vaikea ohjata. Motivaation ja kiinnostuk
sen puutetta, passiivisuutta ja ”perässä vedettävyyttä” sekä ”kaikkitietävyyttä”
”Passiivista, halutonta, laiskaa, sellaista joka laistaa tehtävistä, ei voi luottaa, ei ole kiinnostunut asioista, on sellainen tunne opiskelijan kanssa, että hän on täällä, koska on pakko, ”Kaikkitietäväistä”, joka luulee tietävänsä kaikki, mutta ei oikeasti tiedä”. (2010, vastaaja 154.)
”Sellaista, jota joutuu ’vetämään perässä’, passiivista, halutonta, johon ei voi luottaa eli joutuu kaikki työt tarkistamaan moneen kertaan”. (1999, 37 v, 2,5-vuotinen koulutus, vakituinen työsuhde.)
”Opiskelija, joka ei osaa määritellä tavoitteitaan, on sulkeutunut, eikä hae ohja-usta. Opiskelija, joka ei arvosta omaa tulevaa ammattiaan, vaan pitää opiskelua vain jonkinmoisena ajanvietteenä on mahdoton ohjata”. (1999, 51 v, 2,5-vuoti-nen koulutus, vakitui2,5-vuoti-nen työsuhde.)
”Jos opiskelijaa täytyy jatkuvasti kädestä ohjata tekemään työtä eli oma ’hok-saamiskyky’ ei kehity. Jos opiskelijan käytös on hyvin jäykkää tai arkaa.
Toisaalta liiallinen impulsiivisuus silloin kun taidot eivät vielä riitä voi olla myös hankalaa! Jos opiskelijaan ei voi luottaa eli hän lupaa huolehtia jostain, muttei teekään näin. Myös epärealistiset mielikuvat työn sisällöstä saattavat haitata, joskin karsiutuvat kyllä useimmiten aikanaan. Toisista opiskelijoista näkee, etteivät he ole olleet paljon tekemisissä vanhojen ihmisten kanssa ja käytös ei ole luontevaa”. (1999, 29 v, ammattikorkeakoulutus, sijainen.)
”Hyvin ’viisasta’ kaikkitietävää opiskelijaa on vaikea ohjata, kun ei tiedä, mitä enää pystyy ohjaamaan. Tällaisia opiskelijoita ovat olleet entiset perushoita-jat, joilla on pitkä työkokemus. Tuntuu, kuin he tekisivät aivan ’turhaan’ tätä harjoittelujaksoa. Joskus, mutta melko harvoin nykyään on ollut passiivisia opiskelijoita, joita ei hoitotyö näytä kiinnostavan. Heitä on vaikea saada kiin-nostuman”. (1999, 56 v, 2,5-vuotinen koulutus, vakituinen työsuhde.)
Luonteenpiirteitä ja muita asioita kuvattiin seuraavasti:
”Arkaa, alalle täysin väärää aikaisempi alan koulutus – joillain ylimielinen asenne ’osaa jo kaiken’ esim. ambulansseissa työskennelleet, jotka hakevat vain pätevyyttä sairaanhoitajaksi ja varsinkin miehet”. (2010, vastaaja 077.) Mikkola ja Nurmi (2001, 114) toteavatkin sairaanhoitajan ammatin olevan eräänlainen haaveammatti.
”SH-opiskelijaa, jolla on esim. lähihoitajan koulutus ja on työskennellyt esim.
ambulanssissa tai terveyskeskuksen polilla. Tällöin tulee helposti tunne, että opiskelija on ohjaajaa paljon viisaampi”. (2010, vastaaja 082.)
”Hiljaista ja rauhallista jotenkin aran oloista. Sellaista joka tuntuu etsivän enemmän romantiikkaa kuin oppia ja ammattitaitoa”. (2010, vastaaja 115.)
”Itsevarmaa, kaikkitietävää, nenäkästä opiskelijaa, toisaalta myös hiljainen ja sulkeutunut ja tehtäviä karttava opiskelija on vaikea; joskus vaikea löytää yh-teistä säveltä, kiinnostusta ja vaikea saada opiskelijan hyvät puolet esille, jolla voisi kannustaa eteenpäin ja rohkaista. On myös opiskelijoita, jotka valmiiksi ilmoittavat, että eivät aio kuitenkaan jäädä alalle. Siinä menee ohjaajan moti-vaatio heti”. (1999, 41 v, 2,5-vuotinen koulutus, vakituinen työsuhde.)
”Sulkeutunutta. Ei kysele asioita / kyseenalaista. Ei ole kiinnostunut alasta jo-hon valmistuu. Kaikkitietävää ’Tämän jo osaan, olen nähnyt sen suoritettavan’.
Ei osaa eettisellä tasolla kohdata potilasta/asiakasta. Teoriatiedot ei ole hallin-nassa. Perässä vedettävä – oma-aloitteisuus puuttuu”. (1999, 52 v, keskiasteen koulutus, perushoitajan tutkinto, sijainen.)
Näiden kahden kysymyksen vastausten pohjalta koottiin yhteenvedot siitä, minkä-laista opiskelijaa ohjaavien sairaanhoitajien näkemysten mukaan oli helppo ohjata ja minkälaista opiskelijaa oli vaikea ohjata (taulukko 27).
Kyselylomakkeessa oli mukana myös väittämiä, joilla selvitettiin opiskelijan oman toiminnan vaikutusta ohjaukseen. Kuviossa 14 on esitetty opiskelijan oman toimin-nan vaikutuksia koskevissa näkemyksissä tapahtuneita muutoksia.
Taulukko 27. Helposti ja vaikeasti ohjattavat opiskelijat ja muutokset ohjaavien sairaanhoi-tajien käsityksissä
1999 2010
Helpoksi ohjattavaksi mielletään opiskelija, joka on:
-On kiinnostunut ja motivoitunut harjoitte
lussa kohtaamistaan asioista
-On tavoitteellinen opiskelussaan harjoitte
lun aikana
-Arvostaa opiskelua ja haluaa tulla sairaan
hoitajaksi
-On paneutunut etukäteen osastolla hoidettaviin sairauksiin ja teoriatiedot ovat hallinnassa
-On omaaloitteinen, aktiivinen ja ottaa ohjausta vastaan
-On ahkera ja työhön tarttuva
-On vastuuntuntoinen, tarkka ja näppärä -Kysyy epäselvät asiat, eikä pelkää uusia
tilanteita
-Ohjaajan kanssa samat työvuorot -On potilaita kunnioittava ja ymmärtäväinen
-On kiinnostunut ja motivoitunut harjoittelussa
-On aktiivinen ja tavoitteellinen harjoit
telun aikana -On omaaloitteinen -On innostunut
-Ajattelee kriittisesti ja kyselee asioista.
Vaikeaksi ohjattavaksi mielletään opiskelija, joka on:
-On omaaloitteeton ja passiivinen -Ei ole tavoitteita, eikä kysele
-Ei ole kiinnostunut ja näyttää, ettei ole motivaatiotakaan
-On ”kaikkitietävä”, neuvoo ohjaajia, vertai
lee ja kyseenalaistaa kaiken
-On ylimielinen, itsevarma, eikä ota ohjausta vastaan
-On syrjäänvetäytyvä, hiljainen, arka tai sitten suulas
-On vastuuntunnoton, jättää tehtävät teke
mättä ja valikoi mitä töitä tekee -On vetämätön, käskettävä ns. ”perässä
vedettävä” tyyppi
-Omaa puutteelliset teoriatiedot tai on teoriapainotteinen toiminnassaan
-On omaaloitteeton ja passiivinen -Ei ole tavoitteita, eikä kysele
-Ei ole kiinnostunut ja näyttää, ettei ole motivaatiotakaan
-Ei kysele
-Omat mielipiteet puuttuvat.
-On ”kaikkitietävä”, neuvoo ohjaajia.
-On ylimielinen, itsevarma, eikä ota ohjausta vastaan
-On syrjäänvetäytyvä, hiljainen, arka, ujo tai sitten suulas
-On vastuuntunnoton, jättää tehtävät tekemättä ja valikoi mitä töitä tekee, on uhkarohkea
-On vetämätön, käskettävä ns. ”perässä vedettävä” tyyppi
Kuviossa 14 on esitetty opiskelijan oman toiminnan vaikutuksessa tapahtuneita muu-toksia, jotka eivät kuitenkaan ole tilastollisesti merkitseviä. Väite 16 ”Paljon kyselevää ja perusteluja vaativaa opiskelijaa ei koettu raskaaksi ohjata” ero oli tilastollisesti merkitsevä: t-testi p ≤ .001, keskiarvo 2,83 (1999) ja keskiarvo 3,53 (2010). Kyselevän ja perusteluja vaativan opiskelijan ohjaus koettiin siis raskaampana vuoden 2010 aineistossa kuin vuoden 1999 aineistossa. Ohjaajien näkemykset opiskelijan oman toiminnan vaikutuksista olivat pysyneet melko muuttumattomina. Tilastollisesti merkitseviä eroja kahden keskiarvon välillä riippumattomien ryhmien t-testillä tar-kasteltuna löytyi lisäksi kahdesta väittämästä. Opiskelijan oman kiinnostuksen ja innostuneisuuden merkitys harjoittelussa (väite 14) oli lisännyt ohjaajien ohjauksen korkeatasoisuutta ja se oli saanut suuremman merkityksen vuoden 2010 aineistossa, t-testi p ≤ .05, keskiarvo 5,32 (1999) ja keskiarvo 5,64 (2010). Opiskelijan selkeästi esiin-tuomat oman oppimisen tavoitteet helpottivat ohjausta (väite 18), mutta vuoden 2010 aineistossa sen merkitys oli vähäisempi kuin vuonna 1999, t-testi p ≤ .001, keskiarvo 6,54 (1999) ja keskiarvo 6,26 (2010). Liitteessä 2 on kuvattu vielä tarkemmin t-testin tuloksia.
Eri mieltä Siltä väliltä Samaa mieltä 16,4 %
9,5 % 14,3 %
17,8 %
53,4 % 52,1 %
8,9 % 4,1 %
17,0 % 21,9 %
8,2 % 11,2 %
74,7 % 86,4 %
68,7 % 60,4 %
38,4 % 36,7 %
0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100%
19992010
Opiskelija on kiinnostunut ja innostunut harjoittelustaan, ohjaukseni on tällöin korkeatasoi- sempaa
Opiskelija tietää mitä harjoitt
e- lussa haluaa oppia
Opiskelijasta itsestä on kiinni saako hän ohjausta
1999201019992010