Kuvion mukaan näkemysten lukumäärissä ei ollut juurikaan eroja eri vuosien vä-lillä. Kuvion tulokset eivät ole tilastollisesti merkitseviä. Kuvio kuitenkin osoittaa sen, että opiskelijaohjauskoulutuksen saatavuus on ohjaavien sairaanhoitajien nä-kemysten mukaan heikkoa. Nänä-kemysten mukaan koulutusta ei järjestetä riittäväs-ti, eikä sairaanhoitajakoulutuksessa saada riittävästi tietoa opiskelijaohjauksesta.
Samansuuntaisesti Jääskeläinen (2009, 62) on todennut, että ohjaavat sairaanhoitajat toivoisivat opiskelijaohjauskoulutusta järjestettävän säännöllisesti.
Ohjaajien näkemykset koulutukseen liittyvistä asioista olivat muuttuneet merkit-sevästi t-testillä tarkasteltuna taulukon 18 mukaan.
Taulukko 18. Ohjaajien koulutukseen liittyvien näkemysten muutokset
Väittämä Vastaajaryhmä N Keskiarvo Muutoksen suunta 80. Työajan puitteissa minun on mahdollista lähteä
mahdolliseen opiskelijaohjauskoulutukseen
83. Saamme osastollani säännöllisesti tiedotusta opiskeli
joiden opetussuunnitelmista
Mahdollisuus lähteä työajan puitteissa opiskelijaohjauskoulutuksen oli lisääntynyt, vaikka mahdollisuudet eivät saatujen keskiarvojen mukaan olleetkaan vielä kovin hyvät, p ≤ 0.05 keskiarvo 3,16 (1999) ja keskiarvo 3,58 (2010). Osastoilla näyttäisi edelleen olevan vähän säännöllistä koulutusta opiskelijaohjauksesta, mutta se vai-kuttaisi lisääntyneen, p≤ 0.05 keskiarvo 2,22 (1999) ja keskiarvo 2,65 (2010). Sen sijaan säännöllinen tiedotus opiskelijoiden opetussuunnitelmista osastoilla oli ohjaavien sairaanhoitajien näkemysten mukaan vähentynyt entisestään, p ≤ 0,05 keskiarvo 3,08 (1999) ja keskiarvo 2,65 (2010). Luojus (2011, 77) toteaa samansuuntaisesti, että oh-jaajilla on oppimistavoitteiden tuntemisessa ja ymmärtämisessä kehitettävää, koska ohjaavat sairaanhoitajat eivät tunne opetussuunnitelman tavoitteita.
Tutkimuksen toteutuskappaleessa kuvattiin faktorianalyysillä saadut faktorit.
Ohjausosaamista kuvaava faktori oli tulkittavissa ja se tiivisti aineistoa. Ohjausosaamista kuvaava faktori nimettiin seuraavasti:
Ohjausosaaminen (Faktori 3)
Faktorista (Faktori 3) muodostetulle summamuuttujalle tehtiin riippumattomien otos-ten t-testi vuosina 1999 ja 2010 vastanneilla ja katsottiin löytyisikö vastaajaryhmien välillä merkitsevää eroa. Keskiarvoissa ei löydetty eroa faktorin osalta. Muodostetulle summamuuttujalle tehtiin lisäksi yksisuuntainen varianssianalyysi yrittäen löytää eroja eri ammatillisista sairaanhoitajakoulutuksista valmistuneiden, pohjakoulutuk-sen, eri sairaaloiden ja eri ikäluokkien välillä mutta keskiarvoissa ei löydetty tilastol-lisesti merkitseviä eroja.
Kysymyksellä seitsemän kartoitettiin lisäksi sairaanhoitajien osallistumista kou-lutukseen. Tällä kysymyksellä haluttiin saada tietoa ohjaavien sairaanhoitajien aktii-visuudesta itsensä kehittämiseen. Koulutukseen oli viimeisen vuoden aikana osallis-tunut 78 % ohjaavista sairaanhoitajista (n=132), vuoden 1999 kyselyssä vastaavat luvut olivat 77 % (n=113). Vuonna 2010 koulutuksista 99 oli hoitotyön sisällön (substanssin hallintaan) liittyvää koulutusta, kuten esim. diabetespäivät, astmapäivät, syöpäpäi-vät, neurologinen hoitotyö, sydänpotilaan hoitaminen, jne. Vastaava lukumäärä vuo-den 1999 kyselyssä oli 60.
Kysymyksellä koulutukseen osallistumisesta haluttiin saada lisäksi tietoa siitä, kuinka paljon sairaanhoitajat osallistuvat opiskelijaohjaajakoulutukseen. Taulukossa
19 ovat ohjaavien sairaanhoitajien valmiuksia lisäävät koulutukset, joihin he ovat osallistuneet. Ainoastaan seitsemän tutkituista oli osallistunut opiskelijaohjaajakou-lutukseen viimeisen vuoden aikana vuoden 2010 kyselyssä. Vuoden 1999 kyselyssä vastaavasti neljä tutkituista oli osallistunut opiskelijaohjaajakoulutukseen viimeisen vuoden aikana. Muutoksia ei ollut juurikaan tapahtunut substanssiin liittyvässä opis-kelijaohjauskoulutuksessa kymmenen vuoden aikana. Sen sijaan muiden koulutusten määrä oli lisääntynyt. Liitteessä 5 on kuvattu yksityiskohtaisesti koulutusten sisällöt.
Muiden kuin substanssi- ja opiskelijaohjauskoulutuksen lisääntymiseen voi vaikuttaa vuoden 2004 alusta voimaan tullut täydennyskoulutusvelvoite (Asetus 1194/2003 ter-veydenhuoltohenkilöstön täydennyskoulutuksesta), joka velvoittaa terveysalalla 3–10 täydennyskoulutuspäivää vuodessa. Toisaalta muutokset ja terveydenhuollon kehit-tyminen ovat osaltaan lisänneet monimuotoisen koulutuksen hankkimista.
Taulukko 19. Ohjaavien sairaanhoitajien valmiuksia lisäävät koulutukset, joihin osallistuttu
Koulutukset 1999 Koulutukset 2010
Opiskelijaohjauskoulutus (4) 15% Opiskelijaohjauskoulutus (7) 5%
Johtamiskoulutus (n=5) 19% Johtamiskoulutus (n=23) 17%
Hoitotyöhön liittyvät koulutukset (n=3) 12% Hoitotyöhön liittyvät koulutukset (n=18) 13%
Hygieniakoulutus (n=1) 4% Hygienia ja haavanhoito koulutus (n=8) 5.5%
Saattohoito (n=1) 4% Saattohoito ja kipukoulutus (n=9) 6.5%
Kielet (n=2) 8% Kielet (n=2) 1.5%
Väkivaltakoulutus (n=2) 8% Turvallisuuskoulutus (n=2) 1.5%
Päihdekoulutus (n=3) 11% Päihdeinterventio (n=1) 1%
Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus (n=5) 19% ATKjärjestelmä koulutus (n 35) 25%
Talon sisäiset koulutukset (n=15) 11%
Lääkekoulutukset (n=18) 13%
Yhteensä: 26 vastausta Yhteensä: 138 vastausta
Vastausten määrässä on suuri ero eri vuosien välillä, vaikka tutkimukseen osallistu-neiden vastaajien lukumäärät eivät paljon poikenneet toisistaan kokonaisuutena (1999
= 147 vastaajaa ja 2010 = 170 vastaajaa). Vastaukset oli kirjoitettu molempina tutkimus-ajankohtina huolellisesti, joten syynä vastausten lukumäärien eroon lienee aiemmin mainittu vuoden 2004 alussa voimaan tullut täydennyskoulutusvelvoite. Lisäksi talou-dellinen tilanne on saattanut vaikuttaa, sillä vuonna 1999 elettiin vielä laman jälkeistä aikaa, kun taas vuonna 2010 taloudellinen tilanne oli hyvä. Koulutusten aiheet ovat muuttuneet kymmenessä vuodessa ja niissä näkyvät terveydenhuollon muutokseen liittyvät vaatimukset. Colin ym. (2010) ovat todenneet, että työelämän muutos korostaa rajoja ylittävien taitojen merkitystä. Monipuolisella kouluttautumisella on osaltaan vastattu työelämän vaatimuksiin. Vuoden 1999 kyselyssä eri maista tulevien vaihto-opiskelijoiden ohjaaminen oli vielä uutta, joten oli luonnollista hakeutua kansain-välisyyskoulutukseen. Kansainvälisyydestä ja vaihto-opiskelijoiden ohjaamisesta on sittemmin tullut osa arkipäivän ohjausta, eikä koulutukseen enää hakeuduttu 2010 toteutetun kyselyn mukaan. Vuonna 2010 toteutetussa kyselyssä eniten mainintoja oli
ATK-järjestelmään liittyvissä koulutuksissa (n=35), joka kuvastaa hyvin terveyden-huollon muutokseen liittyvää koulutuksen tarvetta. Täydennyskoulutusvelvoitteen (Asetus 1194/2003 terveydenhuoltohenkilöstön täydennyskoulutuksesta) voimaantu-lon jälkeen sairaalat ovat järjestäneet itsenäisesti lakisääteistä täydennyskoulutus-ta. Asetuksen jälkeen koulutuksen määrät ovat lisääntyneet, mikä selittää osittain täydennyskoulutusten lukumäärän suurta kasvua tässä tutkimuksessa. Sähköisen tietojärjestelmän käyttöönottamisen aloittaminen näkyy selkeästi Effica (n=15) ja Mediatri (n=13) koulutusten lukumäärien myötä. Molemmat mainituista ovat säh-köisiä potilastietojärjestelmiä. Merkittävää vuoden 2010 aineistossa oli huomata, että lähes neljäsosa vastaajista ei ollut osallistunut lainkaan koulutukseen. Vastaavia lu-kuja vuoden 1999 aineistosta ei ollut eri lailla toteutetun aineiston tallentamisen takia tässä kysymyksessä saatavilla.
Aineistossa oli mukana kolmesta erilaisesta sairaanhoitajakoulutuksesta valmis-tuneita. Eri sairaanhoitajakoulutuksissa painotettiin erilaisia sisältöjä ja oli mielen-kiintoista tietää löytyikö eri koulutuksista valmistuneilla eroja koulutukseen liittyen.
Taulukossa 20 ensimmäiseksi havaittiin, että keskiasteen koulutuksen käyneillä sai-raanhoitajille on tilastollisesti merkitsevästi vaatimattomin pohjakoulutus.
Taulukko 20. Ohjaavien sairaanhoitajien pohjakoulutus eri sairaanhoitajakoulutuksissa
Sairaanhoitajan tutkinto Kansakoulu
Peruskoulu/
Keskikoulu
Ylioppilas
n % n % n %
2½vuotinen opistokoulutus 2 18% 32 38% 106 48%
Suhteutettu residuaali 1,8 1,4 2,1
Keskiasteen sh koulutus 9 82% 25 30% 44 20%
Suhteutettu residuaali 4,5 1,2 3,0
AMK sairaanhoitaja koulutus 0 0% 27 32% 69 32%
Suhteutettu residuaali 2,2 0,4 0,5
Yhteensä 11 100% 84 100% 219 100%
(Khi² = 26,200 p = .000)
Tilastollisesti merkitsevä ero löytyi pohjakoulutuksen ja keskiasteen sairaanhoi-tajakoulutuksen välillä. Keskiasteen koulutuksen käyneillä sairaanhoitajille oli ti-lastollisesti merkitsevästi matalin pohjakoulutus. Tämä oli ymmärrettävää, koska keskiasteen koulutus nimenomaan mahdollisti opinnot sairaanhoitajakoulutukseen peruskoulupohjaisesti, kuten Lampinen (1998, 81) ja Nederström (1986) ovat toden-neet. Toinen merkitsevä tulos tässä löytyi siitä, että 2½-vuotisesta koulutuksesta val-mistuneilla oli korkein pohjakoulutus. Itseisarvoltaan lukuarvoa 2 suuremmat suh-teutetut residuaalit voidaan tulkita tilastollisesti merkitseviksi Tähtisen ym. mukaan (2011, 123) ja tässä kohdassa suhteutettu residuaali sai arvon 2,1.
Eri sairaanhoitajakoulutuksista valmistuneiden koulutukseen osallistumisessa ei ollut eroja tilastollisesti merkitsevästi. Taulukossa 21 molemmissa aineistoissa vähi-ten koulutukseen osallistuivat keskiasteen sairaanhoitajakoulutuksesta valmistuneet.
Eroja yritettiin löytää lisäksi koulutukseen osallistumisen ja ikäluokkien välillä, mut-ta merkitseviä eroja ei ristiinmut-taulukoinnilla löydetty.
Taulukko 21. Koulutukseen osallistuminen eri sairaanhoitajakoulutuksen käyneillä Sairaanhoitajan tutkinto Osallistunut koulutukseen
viimeisen vuoden aikana 1999
Osallistunut koulutukseen viimeisen vuoden aikana 2010
n % n %
2½vuotinen opistokoulutus 76 82% 39 85%
Keskiasteen sh koulutus 29 67% 26 71%
AMK sairaanhoitaja koulutus 8 80% 64 73%
Koulutukseen osallistuneet yhteensä 113 77% 129 76%
Kysymykseen vastaajat yhteensä 146 170
Koulutukseen, joka antaa tutkintotodistuksen, osallistui vuoden 2010 kyselyssä yh-teensä 3 sairaanhoitajaa. Suoritetut tutkinnot olivat ylempi ammattikorkeakoulutut-kinto, terveydenhoitajan- ja sairaanhoitajantutkinto.
Aiemmassa kyselyssä vastaava lukumäärä oli 11 sairaanhoitajan tutkintoa. Vuoden 1999 kyselyn aikoihin sairaaloissa perushoitajan virkoja muutettiin sairaanhoitajan vi-roiksi. Perushoitajat suorittivat tuohon aikaan sairaanhoitajan tutkintoja, mitä ei ollut enää havaittavissa vuoden 2010 kyselyssä. Erikoistumisopintoihin, jotka ovat ammat-tikorkeakoulun tarjoamaa ammattikorkeakoulututkinnon jälkeistä koulutusta, osallis-tui vuonna 2010 seitsemän sairaanhoitajaa ja aiemmassa vuoden 1999 kyselyssä kuusi sairaanhoitajaa. Yliopistoarvosanoja suoritti kaksi sairaanhoitajaa (2010) ja aiemassa tutkimuksessa (1999) viisi sairaanhoitajaa. Tutkintoon johtavassa lisäkoulutuksessa oli kyselyn suorittamisajankohtana kaksi sairaanhoitajaa, kuten aiemmassakin ky-selyssä. Toinen suoritti maisteriopintoja ja toinen ylempää ammattikorkeakoulutut-kintoa. Vuoden 1999 kyselyssä kahdesta tutkintoon johtavassa koulutuksessa olevista toinen oli ammattikorkeakoulusairaanhoitajan tutkintoon johtavassa koulutuksessa ja toinen yliopistossa terveystieteen kandidaattikoulutuksessa.
Yhteenvetona ohjaavien sairaanhoitajien näkemyksistä saamastaan ohjaus-koulutuksesta voidaan löytää seuraavia asioita: näkemysten mukaan koulutusta ei järjestetä riittävästi, sairaanhoitajakoulutuksessa ei saada tietoa opiskelijaohjauksesta ja koulutusta opiskelijaohjauksesta ei ole ollut saatavilla riittävästi. Ohjaavat sairaan-hoitajat kokivat mahdollisuuden lähteä opiskelijaohjauskoulutukseen työajan puitteis-sa lisääntyneen. Lisäksi he näkivät säännöllisen koulutuksen opiskelijaohjauksesta osastoilla lisääntyneen. Säännöllinen tiedotus opiskelijoiden opetussuunnitelmista osastoilla näytti kuitenkin vähentyneen ohjaavien sairaanhoitajien vastausten mu-kaan. Koulutukseen oli viimeisen vuoden aikana osallistunut 76 % ohjaavista sai-raanhoitajista (n=129), kun vastaavat luvut vuoden 1999 kyselyssä olivat 77 % (n=113).
Vuoden 2010 kyselyssä ainoastaan seitsemän tutkituista oli osallistunut opiskelijaoh-jaajakoulutukseen viimeisen vuoden aikana. Vuoden 1999 kyselyssä vastaavasti neljä tutkituista oli osallistunut opiskelijaohjaajakoulutukseen viimeisen vuoden aikana.
Muutoksia ei ollut juurikaan tapahtunut substanssiin liittyvässä koulutuksessa ja
opis-kelijaohjauskoulutuksessa kymmenen vuoden aikana. Sen sijaan muiden koulutusten määrä oli lisääntynyt. Koulutusten aiheet ovat muuttuneet kymmenessä vuodessa ja niissä näkyivät terveydenhuollon muutokseen liittyvät vaatimukset.
7.2.4 Ohjaavien sairaanhoitajien ohjausmenetelmät ja niissä tapahtu
neet muutokset
Tässä luvussa käsitellään ensin onnistuneita ohjaustilanteita, joista ilmenee ohjaavien sairaanhoitajien käyttämiä ohjausmenetelmiä. Lisäksi kappaleessa esitellään ohjaa-vien sairaanhoitajien käsityksiä sekä omana ohjaajana toimimisesta että yhteistyöstä opettajan kanssa, jotka molemmat nähdään tässä tutkimuksessa ohjaajien käyttäminä ohjausmenetelminä. Avoimella kysymyksellä 74 tutkittavia pyydettiin kuvaamaan on-nistunutta ohjaustilannetta. Tällä kysymyksellä haluttiin saada tietoa myös ohjaajien käyttämistä ohjausmenetelmistä, vaikka kysymys olikin muotoiltu onnistuneen oh-jaustilanteen kuvaukseksi. Vastaajista 55 % (n=81) vuoden 1999 kyselyssä ja 49 % (n=83) vuoden 2010 kyselyssä kuvasi omaa onnistunutta ohjaustilannettaan. Onnistuneiden ohjaustilanteiden kuvauksista löydettiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla teemoja. Teemojen avulla hahmottui erilaisia ohjausmenetelmiä. Analysointi tehtiin samoin kuin aiemmin kuvatussa avoimessa kysymyksessä 12. Ohjaustilanteiden tee-moihin ei vuoden 1999 aineistosta ollut saatavilla lukumääriä, sen sijaan vuoden 2010 kyselyn tuloksissa on mukana lukumäärät. Onnistuneiden ohjaustilanteiden kuvauk-sista löydettiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla taulukossa 22 kuvatut onnis-tuneet ohjaustilanteet. Molempina tutkimusajankohtina löydettiin 11 erilaista onnistu-nutta ohjaustilannetta. Onnistuneet ohjaustilanteet ovat taulukossa 22.
Taulukko 22. Onnistuneet ohjaustilanteet
Onnistuneet ohjaustilanteet 1999 2010
Opiskelijan kädentaitojen oppimiseen liittyvät ohjaustilanteet X n=16
Opiskelijan kehittymiseen, innostumiseen ja oppimiseen (2010) liittyvät ohjaustilanteet X n=15
Opiskelijan itsenäiseen suoriutumiseen liittyvät ohjaustilanteet X n=13
Onnistuneeseen arviointiin ja palautteeseen (2010) liittyvät ohjaustilanteet X n=11
Opiskelijan omaan oivaltamiseen liittyvät ohjaustilanteet X n=9
Hoitokokonaisuuksien oppimiseen liittyvät ohjaustilanteet X n=7
Aran opiskelijan motivoitumiseen ja rohkaistumiseen liittyvät ohjaustilanteet X n=6 Potilaan ohjaamiseen, tulohaastatteluun, hoitosuunnitelmaan ja kotiuttamiseen (1999)
liittyvät ohjaustilanteet
X n=6
Hyvään yhteistyösuhteeseen ja vuorovaikutukseen opiskelijan kanssa liittyvät ohjaustilanteet X n=4
On aikaa käydä rauhassa läpi ohjausta opiskelijan kanssa n=2
Ohjaaja ja ohjattava saavat positiivisen kokemuksen ja kehittämisideoita toisisltaan n=1
Vuoden 2010 kyselyssä avoimeen kysymykseen 74 oli yhteensä 90 vastausta, vaikka
kolmeen onnistunutta ohjaustilannetta. Onnistuneiden ohjaustilanteiden teemoissa oli havaittavissa opiskelijaan ja hoitotilanteisin liittyviä teemoja. Opiskelijaan liit-tyvissä teemoissa korostuivat opiskelijan kehittymiseen, oivaltamiseen, arviointiin, yhteistyösuhteeseen, rohkaisemiseen sekä itsenäiseen suoriutumiseen liittyvät oh-jaustilanteet. Hoitotilanteisiin liittyvissä teemoissa taas korostuivat potilaan ohjaami-seen, eettisten tilanteiden pohtimiseen ja hoitokokonaisuuksien oppimiseen liittyvät ohjaustilanteet. Onnistuneissa ohjaustilanteissa oli yhdeksän samanlaista teemaa.
Vuoden 2010 kyselyssä korostui lisäksi opiskelijan kehittymisen ja innostumisen li-säksi opiskelijan oppiminen. Vuoden 1999 kyselyssä potilaan ohjaamiseen liittyivät tulohaastattelu, hoitosuunnitelma ja kotiuttamiseen liittyvät asiat, joita ei enää vuo-den 2010 kyselyssä havaittu. Arvioinnin teema oli muuttunut. Vuonna 1999 ohjaavat sairaanhoitajat näkivät arviointiin liittyvät ohjaustilanteet onnistuneina ohjaustilan-teina. Vastaavasti onnistuneiksi ohjaustilanteiksi katsottiin vuonna 2010 ne tilanteet, joissa ohjaajat saivat opiskelijoiden palautteesta tietoa ohjauksensa onnistumisesta.
Taulukosta 22 poimittuja ohjausmenetelmiä kuvataan vielä tarkemmin suorien lai-nauksien avulla. Seuraavassa esitetään muutamia vastaajien kuvauksia onnistuneista ohjaustilanteista. Esimerkeissä näkyy hyvin, miten erilaisista tilanteista onnistuneet ohjaustilanteet syntyivät.
Opiskelijan kädentaitojen oppimiseen liittyvää ohjaustilannetta kuvattiin seu-raavasti:
”Suullisen ohjauksen turvin opiskelija laittoi iv-kanyylin. Ensin käytiin homma läpi + varattiin tarvikkeet, mietittiin miksi mitäkin tarvitaan, työjärjestys jne.
Hyvin onnistui. Lopuksi käytiin tilannetta läpi ja juteltiin mm. poikkeustilan-teista esim. vastahakoinen potilas, jne”. (2010, vastaaja 039)
Edellä kuvatussa esimerkissä ohjaaja keskittyi sopivien opiskelua tukevien keinojen käyttämiseen. (vrt. Hallin & Danielson 2009; Jyrhämä & Syrjäläinen 2009; Kuhn 1999;
Onnismaa 2011, 21, 26, 30, 35; Peavy 1999,19, 42, 124; Uusikylä & Atjonen 2000, 71.) Opiskelijan kehittymiseen ja innostumiseen liittyvää ohjaustilannetta ku-vattiin seuraavasti:
”Kun opiskelija innostuu osastomme työstä niin että voimme rekrytoida hänet opiskelun päätyttyä töihin meille, kun näen opiskelijan onnistumisen ilon”.
(2010, vastaaja 047)
Opiskelijan itsenäiseen suoriutumiseen liittyvät ohjaustilannetta kuvattiin seuraavasti:
”Opiskelija oli itsenäisesti suorittanut sh tehtävät ja olin vain taustatukena.
Hän oli suorittanut omatoimisesti jatkohoitoasiat, tilannut kuljetuksen. Potilas kiitti häntä hyvästä hoidosta ja kutsui etunimellä eli välit olivat luottamuk-selliset. Sama opiskelija tervehti vielä vuosien kuluttua, tiesi nimeni ja ky-syi kuulumisia. Ohjausjakso tuntui enemmänkin kollegoiden työskentelyltä.
Olin tehnyt itseni tarpeettomaksi, siis opiskelija oli oppinut olemaan rohkea.
Oma panokseni ei ollut suuren suuri vaan opiskelija oli itseohjautuvaa tyyppiä.
Mielestäni tekemällä oppii ja minä olen vain apujoukkona tarvittaessa”. (1999, 35v, 2½-vuotinen koulutus, vakituinen työsuhde)
”Harjoittelun loppupuolella huomaa, että opiskelija on oppinut asioita, haluaa tehdä niitä omatoimisesti (kuitenkin valvottuna, kyselee asioista. Osaa kertoa asioista potilaalle. On rohkea lääkärinkierrolla, uskaltaa varmistaa asioita ja ottaa kiertomääräykset ylös. Ja sitten kun ottaa potilasta vastaan omalle osas-tolla ja häntä saattamassa on opiskelija, joka on ollut ohjauksessani, niin on kiva katsoa ja kuunnella häntä ja seurata sitä kehitystä mitä on tapahtunut”.
(2010, vastaaja 162)
Opiskelijalta saatua palautetta onnistuneessa ohjaustilanteessa kuvattiin seuraavasti:
”Kun opiskelija innostuneena kertoo oppineensa jotakin työstään ja olen oh-jannut häntä eli siten mahdollistanut hänen oppimistaan. Ja silloin, kun opis-kelija sanoo, että olet ollut hyvä ohjaaja. Yleensäkin, kun opisopis-kelija antaa pa-lautetta ohjaajalleen”. (2010, vastaaja 121)
Opiskelijan omaan oivaltamiseen liittyvät ohjaustilanteet kuvattiin seuraavasti:
”Tilanteessa, jossa ohjaajana on onnistunut keskustellen ohjaamaan siten, että opiskelija on itse oivaltanut ratkaisun. Tällöin opiskelijalle on muodostunut onnistumisen kokemus ja todennäköisesti opiskelija on oppinut asian. Lisäksi tilanteessa, jossa potilas on ollut tyytyväinen ja on saatu palautetta onnistu-neesta keskustelusta esim. potilaan ohjaustilanteessa”. (1999, 39 v, 2½-vuotinen koulutus, vakituinen työsuhde)
Esimerkki on samansuuntainen kuin kysymyksessä 93, jolla selvitettiin minkälaista on hyvä harjoittelussa tapahtuva oppiminen. Vastaajat pitivät tärkeimpänä ”ahaa-elämyksiä” ja oivaltamista.
Hoitokokonaisuuksien oppimiseen liittyviä ohjaustilanteita kuvattiin seuraavasti:
”Silloin, kun huomaa opiskelijan ymmärtävän mitä tehdään ja miksi näin teh-dään. Opiskelija osaa ohjaustilanteen jälkeen toimia itsenäisesti. Silloin tunnen onnistuneeni ohjaajana, kun opiskelija selvästi alkaa itsenäisesti soveltamaan oppimaansa työssään ja huomaa, että jokainen tekee asiat tyylillään, että työn-tekotapoja on monia”. (2010, vastaaja 028)
Aran opiskelijan motivoitumiseen ja rohkaistumiseen liittyvät ohjaustilanteet kuvattiin seuraavasti:
”Se ei ole varsinainen ohjaustilanne, vaan kyseessä oli opiskelijan koko aiem-pi oaiem-piskelu-ura ja -identiteetti tulevana sairaanhoitajana. Hän oli ujo, arka ja hiven feminiininen poika, joka oli saanut huonot arvioinnit aiemmin, opettaja (vahva nainen) ei arvostanut eikä opiskelukaverit (tyttöjä). Hän ei pitänyt
itseään oikein minään. No, sain valettua häneen itseluottamusta, kehuin kun oli kehujen paikka. Koko osaston tuki oli takana ja saimme hänet uskomaan kykyihinsä. Poika oppi hienosti uutta, hän oli empaattinen ja ystävällinen ja suorastaan kukoisti jakson lopussa. Opettaja ei voinut uskoa loppuarvioin-nissa asiaa ja yritti pojan itsearvioinnin jälkeen painaa hänet alas ja epäili tämän luulevan liikoja itsestään. Pidin pojan puolia ja annoin opettajalle to-della rankkaa kritiikkiä. Loppujaksot menivät pojalta hyvin, hän pärjää hy-vin Norjassa sairaanhoitajana ja käy tervehtimässä vieläkin vuosien päästä.
Silloin todella tunsin onnistuneeni”. (1999, 36 v, keskiasteen koulutus, vaki-tuinen työsuhde)
Potilaan ohjaamiseen, tulohaastatteluun, hoitosuunnitelmaan ja kotiuttamiseen liittyvät ohjaustilanteet kuvattiin seuraavasti:
”Esim. opiskelijalla oli tavoitteena oppia diabeetikon hoito sisätautiosastolla.
Kyseinen opiskelija oli erittäin innostunut ja kiinnostunut ja teki erittäin hyvää työtä järjestämällä ohjaustilanteita diabeetikon jalkojen hoidosta muistaakseni verensokerin mittauksesta potilaille. Apuna hän käytti osastolla olevaa ohjaus materiaalia”. (1999, 50 v, 2½-vuotinen koulutus, vakituinen työsuhde)
”Opiskelija ohjasi potilasta insuliininpistämisessä ja hiilihydraattilaskennassa.
Valmisti potilaan viemällä luettava ja harjoittelukynän. Laittoi potilaan miet-timään laskentaa ja ohjasi oikeaa pistotekniikkaa. Tarkistamaan pistopaikat.
Potilas koki saavansa yksilöllistä hoitoa, koska opiskelija ehti olemaan kanssa jokaisella pistokerralla”. (2010, vastaaja 156)
Hyvään vuorovaikutukseen opiskelijan kanssa liittyvät ohjaustilanteet kuvattiin seuraavasti:
”Osastollamme oli harjoittelussa kansainvälinen opiskelija. Ohjauskielenä oli englanti. Ja kun harjoittelujakson (6 viikkoa) päätteeksi opiskelija kehui eetti-siin kysymykeetti-siin liittyneitä keskustelujamme, niin tuli ihan voittaja olo. Olin onnistunut tuomaan esille tärkeitä pohdintoja myös vieraalla kielellä, harjoit-telujakso ei jäänyt vain käytännön taitoihin! Tämä oli huolena kun kuulin vie-raasta ohjauskielestä”. (2010, vastaaja 094)
Hyvään alkuperehdytykseen ja kehittämishankkeisiin liittyvät ohjaustilanteet
”Opiskelija innostui kertomastani kehittämishankkeesta niin, että halusi syven-tää tietojaan ko. alueesta ja teki pienimuotoisen selvityksen potilailta ko. aihees-ta. Kirjallisen raportin jälkeen opiskelija piti osastotunnin ja sai aikaan vilkkaan keskustelun ja kehittämistyö eteni. Henkilökunta ´hyväksyi´ tehdyn työn opis-kelijatyönä paremmin kuin jos selvityksen olisi tehnyt joku omasta väestä. Ts.
opiskelijan motivointi onnistui ja opiskelija teki upean työn harjoituskenttänsä hyväksi ja arvioinnissa sanoi oppineensa itse enemmän kuin jos ko. työtä hän ei olisi tehnyt”. (1999, 52 v, 2½-vuotinen koulutus, vakituinen työsuhde)
Yksi ohjaavien sairaanhoitajien käyttämä ohjaamistapa oli omaohjaajana toimiminen sairaanhoitajaopiskelijalle. Omaohjaajana toimimista ja siinä tapahtuneita muutoksia tutkittiin useamman väittämän avulla. Nimettynä omaohjaajana toimimisen käsityk-set olivat muuttuneet merkitsevästi usealla väittämällä (69, 70 ja 73) mitattuna. Näistä kaikista tarkemmat tiedot löytyvät liitteestä 2. Omaohjaajana toimimisen vaativuus oli vähentynyt ohjaajien mielestä ja ero oli tilastollisesti merkitsevä, t-testi p≤ .001, keskiarvo 6,12 (1999) ja keskiarvo 5,57 (2010). Nimettynä omaohjaajana pystytään ohjaamaan opiskelijaa syvällisesti, mutta syvällisyys on vähentynyt vuoden 2010 ai-neistossa, t-testi p≤ p .05, keskiarvo 6,26 (1999) ja keskiarvo 6,01 (2010). Tämän lisäksi nimettynä omaohjaajana pystytään edelleen ohjaamaan yksilöllisesti, mutta yksilöl-lisen ohjauksen onnistuminen on pienentynyt, t-testi p≤ .05, keskiarvo 6,22 (1999) ja keskiarvo 5,94 (2010).
Nimettynä omaohjaajana toimimisen vaativuus oli vähentynyt myös Khiin neliö –testin mukaan ja siitä löydettiin merkitsevä kahden muuttujan välinen riippuvuus eri vuosina kerätyissä aineistoissa. (Khi² 19,171 p= .002). Liite 3.
Eri mieltä Siltä väliltä Samaa mieltä 4,1 %
8,9 %
2,7 % 8,9 %
93,2 % 82,1 %
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %
19992010
69. Nimettynä oma- ohjaajana toimiminen on vaativaa