Edellä kuvatuissa muuttuvan ja jännitteisen äitiyden kertomuksissa äitiys näyttäytyy työuupumuksen suhteen jossain määrin ongelmallisena positiona, joka herättää tutkimukseen osallistuneissa naisissa monenlaista äitiyttä koskevaa reflektointia. Kaikkien tutkimukseen osallistuneiden naisten haastatteluissa äitiys ja siihen liittyvät ajatukset ja tunteet eivät kuitenkaan nouse keskeiseksi osaksi työssä uupumisen kokemusta. Ongelmattoman äitiyden kertomuksissa äitiys merkityksellistyy kerronnassa joko uupumusta helpottavaksi voimavaraksi tai osaksi elämänhistoriaa. Kertomuksissa äitiyttä jäsennetään positiivisten tunteiden lisäksi myös huolten ja vastuiden kautta, mutta ne eivät nouse määrittämään kertomuksissa hahmottuvia tulkintoja äitiydestä. Tyypillistä työuupuneiden naisten haastatteluille on elämänkulun jäsentäminen ongelmanäkökulmasta, mihin haastattelun runko jo itsessään ohjaa. Ongelmaton äitiys ei ongelmasuuntautuneessa kerronnassa tule kerrotuksi kuin lyhyiden mainintojen tasolla. Näissä maininnoissa rakentuvat ongelmattoman äitiyden kertomukset voidaan jakaa seestynyttä äitiyttä kuvaaviin sekä perhettä voimavarana korostaviin kertomuksiin, joita kumpiakin on aineistossa kaksi haastattelua.
Seestynyttä äitiyttä tarkastellaan kerronnassa pääosin elämänhistoriallisesta perspektiivistä, jolloin historiaan paikantuvat äitiyteen liittyvät ongelmat, kuten synnytyksen jälkeinen masennus ja rahahuolet, vertautuvat nykyhetken äitiyden ongelmattomuuteen. Ongelmat ja niistä selviytyminen asettuvat ajalliselle jatkumolle työuupumuksen kanssa rakentaen
sairauskertomuksen muotoon puettua elämäntarinaa, jossa huolet ja vaikeudet sekä niistä selviytyminen seuraavat toinen toisiaan.
Ja sit meidän lapset oli niinku, meillä saneeraus loppu sillai että meidän Tytär oli (teini-ikäinen, ikä poistettu) ja Poika täytti sinä vuonna (teini-(teini-ikäinen, ikä poistettu), niin niin siihen saakka se kesti. Ja ne oli ollu kuitenki kolme ja neljävuotiaita. Et se oli tota aika, mut siitä selvittiin. Ja lapset sanoo tänä päivänäkin että kyl he on oppinu sen että ei he saanu lapsena kaikkea, ei he päässy harrastaa niitä mitä kaikki ois halunnu. (Annikki) Sitaatissa Annikki kertoo menneestä rahallisesta niukkuudesta ja pienten lasten kanssa selviytymisestä, joka nykyhetken perspektiivistä merkityksellistyy positiivisena selviytymiskokemuksena. Annikin kertomuksessa äitiyteen liittyvistä huolista selviytyminen on vahvistanut tulkintaa itsestä vahvana ja pärjäävänä, mikä asettuu vastakkain nykyisen, työn piirissä tapahtuneen uupumuksen kanssa. Samansuuntaisesti Pirkko kertoo työuupumuksen yllättäneen sen jälkeen, kun monista, osin äitiyteen liittyvistä vaikeuksista oli jo selvitty.
Mä olin niinku tämmösten niin sanottujen siviilielämän kuormitusten kanssa ollu jo niin paljon tekemisissä että että tota sit kun mä ajattelin että okein nyt nää niinku et nyt mä oon selvillä vesillä ja ihanaa et nyt on nyt mulla on kerrankin aikaa ja mahdollisuutta ja voimavaroja keskittyä siihen työhön, niin sit mä niinku, mä olin niin tyytyväinen ja onnellinen et mulla ei ollu enää mitään taakkoja ei ollu mitään vaikeita ihmissuhteita mielisairaita äitejä niin edelleen, et ei ollu mitään enää tämmöstä ei lapsen kuolemaa, et kaikki ne oli niinku ikään kuin käsitelty, ja eletty ja menty niitten läpi, niin sit tulee tämmönen (Pirkko)
Samoin kuin seestyneen äitiyden kertomukset myös kertomukset perheestä voimavarana paikantavat nykyisen uupumuksen syyt palkkatyöhön. Niissä ei kuitenkaan ole samanlaista äitiyteen liittyvien menneiden vaikeuksien muistelua, kuin seestyneen äitiyden kertomuksissa, vaan kerronnan perspektiivi on vahvemmin nykyhetkessä. Soilen kertomuksessa työuupumus koskettaa hänen itsensä lisäksi myös aikuisia lapsia, ja perhe määrittyykin pitkälti sen piirissä olevan keskinäisen tuen kautta.
Mutta tota mmm perheessä ehkä ehkä sillä lailla että tota … et et ensinnäki just nää lapset jotka on kuormittuneita ollu niinku omassa työssään niin he on tota ruvennu
niinku miettimään sitä että kun on on tota noin kovaa ja ihan hirveesti töitä ja sellasta niin tota noin niin se on sanonu että että tuota et kyl kyl hänki voi mennä tota työterveyteen ja kertoo et se semmonen niinku rohkeus. (Soile)
Ongelmattoman äitiyden kertomuksista nostan lähilukuun Sirun kertomuksen, jossa hän eksplisiittisesti haastaa oletuksen äitiyden kuormittavuudesta ja siihen liittyvien huolien yhteydestä työuupumukseen omassa elämässään. Olen nostanut Sirun kertomuksesta luennan kohteeksi myös niitä kohtia, joissa hän kertoo menneistä äitiyteen ja äitinä työelämässä olemiseen liittyvistä vaikeuksista ja niistä selviämisestä. Muistelu tuo kertomukseen myös seestyneen äitiyden kertomusten elementtejä ja toimii esimerkkinä haastatteluissa yleisemminkin esiintyneestä kerronnasta, jossa otetaan kantaa naisten heikkoon asemaan työelämässä äitiyden pikkulapsivaiheessa.
Siru tekee työtä palvelualalla ja kokee työnsä hyvin kiireiseksi ja uuvuttavaksi. Hän elää yhdessä miehensä sekä teini-ikäisen lapsensa kanssa, minkä lisäksi hänellä on miehensä kanssa yksi aikuinen lapsi. Siru kertoo joutuvansa tekemään jatkuvasti ylitöitä ja tuovansa töitä pakon sanelemana myös kotiin. Hänen perhetilanteensa näyttäytyy haastattelussa vakaana ja hyvinvointia tuovana, vaikka aikaa kotona meneekin paljon työstä palautumiseen. Rennon äidin positiosta kerrottu nykyhetken äitiys määrittyy Sirun tarinassa kaikin tavoin positiiviseksi asiaksi, voimavaraksi ja vastapainoksi uuvuttavalle työlle. Elämänhistoriallisesta perspektiivistä äitiys näyttäytyy enimmäkseen ongelmattomana asiana, mutta Siru liittää siihen myös ensimmäisen lapsen saamisen jälkeisen masennuksen sekä laittoman irtisanomisen raskaaksi tulemisen yhteydessä sekä näistä vastoinkäymisistä selviytymisen. Siru näkee työuupumuksen syyn olevan yksiselitteisesti työkuormituksessa, mikä näyttäytyy selittämistä vaativana asiantilana työuupumuskuntoutuksessa, jossa suurimmalla osalla kuntoutujista on haasteita sekä työn että kodin piirissä. Eroa muihin kuntoutujiin Siru tekee jakamalla kuntoutujat työuupuneisiin ja ”kotiuupuneisiin”, positioiden itsensä osaksi työuupuneiden ryhmää.
Äitiyteen liittyvät huolet osana uupumuksen historiaa
Vaikka Siru liittää nykyhetken äitiyteensä pelkästään positiivisia merkityksiä, muistelee hän lasten saamisen aikaa myös äitiyteen liittyvistä huolista käsin. Siru kertoo huolistaan niistä selvinneen positiosta kertomuksina, jossa ongelma on ratkennut ainakin osittain tyydyttävällä
tavalla. Kokonaisuutena yksittäiset kertomukset asettuvat osaksi laajempaa sairauskertomusta, jossa omat masennusjaksot ja työelämässä koetut epäoikeudenmukaisuudet saavat merkityksensä osana työuupumuksen historian hahmottelua. Vaikeuksista selviytyminen luo kerronassa kuvaa itsestä pärjäävänä selviytyjänä. Siru kertoo olleensa aika-ajoin masentunut nuoresta aikuisuudesta lähtien. Hän kertoo yhden masennuskauden ajoittuneen ensimmäisen lapsen syntymän jälkeiseen aikaan. Masennuksesta Siru kertoo päässeensä yli isoäitinsä tuella.
Ja sitte öö (vuosiluku poistettu) synty mun ensimmäinen lapsi, ja seki meni ihan ok sitte mm mä muistan et jonku verran mulla oli masentuneisuutta sillon sen lapsen syntymän jälkeen mutta ei en sillonkaan hakenu mitään apuu mut olin hiukan masentunu, mä itkin sellasia asioita että että tota et nyt ku se synty niin kohta se muuttaa kotoo pois, tällasia juttuja tuli et mulla oli tämmöne, mikskä sitä sanotaan kun raskauden jälkeen tulee semmonen, … synnytyksen jälkeinen masennus et sellasta mul oli ja tota oli mut seki meni sit ohi että siinä mä muistan mä lähin sitte isoäidin luokse tuonne (paikka poistettu) ja kun mä olin vielä äitiyslomalla ja mun isoäiti sit niinku lohdutti ja kerto kaikkii tarinoita omasta elämästään niinku lohduttomia ja älä nyt ajattele sellasia ja sillä lailla tota pääsin siitä yli sitten. (Siru, 1)
Kertomus työelämässä koetusta, raskaaksi tulemiseen liitetystä epäoikeudenmukaisuudesta noudattaa samanlaista ongelman ja sen ratkeamisen kaavaa. Toista lasta odottaessaan Siru joutui laittomasti irtisanotuksi työpaikkakiusaamista muistuttavan painostuksen jälkeen.
Yhteydenotto ammattiliittoon kuitenkin johti työnantajan tuomitsemiseen väärinkäytöksestä ja tyydytti omaa pahaa mieltä.
Se yritti ensin et mä olisin irtisanonu itteni se keksi kaikkee hölmöjä hommia ja se käski kiivetä ison mahan kans [työtehtävien kuvailua] ja yritti kaikkensa et mä olisin sanonu et pitäkää ja tota mä en antanu periks sit siinä ja muuta ja tota pitelin vatsasta kii ja tein hommia sitten ja muuta, se oli laiton irtisanominen mut sitte kun mä soitin liittoonki niin ne sano siellä älä stressaa ittees ja rupee et se voi olla monen vuoden prosessi että tee sä vaan se vauva ja nautit siitä että et he hoitaa sitte jos tulee jotain, ja sit se käviki silleen et se oli palkannu jotain ihmisii sinne ja se sai jumalattomat sakot niin se niinku tyydytti sit sitä mun pahaa mieltä ja mitä mä sit siihen jään roikkumaan ja miettimään. (Siru, 2)
Minä rentona äitinä
Osana elämänhistoriaa äitinä olemiseen liittyy Sirun kertomuksissa ratkaisunsa saaneita ongelmia, mutta nykyhetken perspektiivistä hän kertoo äitiydestään rennon äidin positiosta ongelmattomana ja mutkattomana asiana. Samalla hän ottaa etäisyyttä työssä uupuneiden äitien huolipuheeseen. Puhe lasten saavutuksista viestii ylpeydestä omien lasten suhteen ja toimii tapana asemoida itseä hyvän äidin positioon.
a) (lapsi) asuu omillaan (seurustelukumppanin) kanssa ja urheilee ja on niinku käy töissä ja voi hyvin ja on terveitä ja on duunit, ja ne on (harrastaneet korkealla tasolla urheilulajia, laji poistettu) molemmat sekä tyttö että poika. ... Ja tota he treenaa joka päivä ja kyllä ne ihan niinku tosissaan …
b) ja tota sit mul on tää nuorimmainen on nyt … hän on semmonen ysin kympin oppilas ja ja hän on tu, häntä ei oo kyl niinku koskaan tarvinnu vetää perässä että hän huolehtii aina ja vähän enemmän on musta huolehtinu kun mä oon masentunu ja muuta niin se on huolehtinu musta. Et mun ei oo tarvinnu lapsista huolehtii koskaan.
c) Et enkä mä siis, must oo tarvinnu niin paljon huolehtii et se ois ollu lapselle taakka mut hän on halunnu aina niinku hän laittaa äitille ruokaa ja huolehtii että, ja kattoo et mä herään aamulla että jos on vaikeet herätä niin hän herättää ja huolehtii et mä lähen töihin ja hän on hoitaa. (Siru, 3)
Katkelmassa Siru perustelee äidillisen huolen puuttumista lasten menestymisellä ja onnistumisella elämässä (kohdat a, b). Äitiyttä lasten aikuistuessa tutkinut Nätkin (2013) onkin todennut keskeisimmän onnistuneen äitiyden kriteerin olevan lasten onnistuminen, mikä vapauttaa äidin äitiyteen lähtökohtaisesti liittyvästä huolesta ja syyllisyydestä. Siru kääntää äidilliseen huolipuheen päälaelleen kertomalla pojan huolehtivan äidistään tämän ollessa masentunut, mutta säilyttää lapsen ja vanhemmat suhteen oletusarvoisen epäsymmetrian toteamalla, ettei huolenpito ole ollut pojalle taakka (kohta c).
Koti ja perhe määrittyvät Sirun kerronnassa kaikin tavoin positiivisesti vastaparina ongelmalliselle työlle. Koti on rauhoittumisen ja jaksamisen uusintamisen paikka, jonka lisäksi elämään ei tarvita muuta.
Joo mun henkireikä se koti ja perhe. Et se on kyllä kaikki kaikessa et mä en siihen kaipaa niitä ystäviä ympärille, mä saan olla rauhassa ja, et siitä työstä nyt mun pitäis saada sitä vaan vähennettyy ja muuta. (Siru, 4)
Koti ja työ määrittyvät vastakohdikseen myös erilaisten toiminnan ehtojen kautta: töissä on pakko huolehtia kaikesta ja kaikista irtisanomisen tai haukkujen uhalla, mutta kotityöt voi halutessaan jättää tekemättä, koska kukaan ei vahdi.
Kotityöt jätän kyllä tekemättä en viitti tyhjentää tiskikonetta esimerkiks, mä et eiii kyl se jompi kumpi mies tai poika tyhjentää en mä viitti, pyykit seisoo pyykkikoneessa kyl mä kerkeän huomennaki, tää on just tätä. Kotona mua ei kukaan vahdi mut töissä mun oon niinku pakko tehä sitten mä teen sen niin en mä jätä tekemättä koskaan että. En jätä ees sillon kun mua ottaa päähän kaikki, en en jätä. Et se on ihan eri asia sit jos mä meen lääkäriin ja mä sanon nyt mä tarviin sairaslomaa et mä en jaksa enää töitä tehhä, et nyt mä tarviin sen sairasloman, mä haluun levätä. Niin sit mä en tee kyllä mitään et sit mä oon niinku mut muuten niinku et vaik kui vituttas kaikki niinku et mä en niinku mä en kestä niin kyl mä teen ne aina. Koska mun on pakko tehä mä joudun vaikeuksiin siitä sitte et ei se mitään hyödytä. (Siru, 5)
Tehdessään eron kodin ja työn toiminnan ehtojen välillä Siru ottaa etäisyyttä traditionaaliseen perheenäidin rooliin ja siihen liittyvään sisäistettyyn kulttuuriseen kotityövaateeseen. Liiallinen töiden tekeminen ei siis määrity luonteen ominaisuudeksi, vaan ulkoapäin sanelluksi pakoksi, josta pääsee eroon kotiin pakenemalla, tarvittaessa masennusperustaisen sairasloman avulla.
Jännitteen aineksia kerrontaan tuo se, että työ ja siihen liittyvä kuormitus tuntuvat valtaavaan alaa kodilta huolimatta yrityksistä ylläpitää työn ja kodin välistä rajaa. Seuraavassa katkelmassa koti määrittyy palautumisen paikaksi ja työn vastakohdaksi.
Nyt kun on vielä kuuma ja kun mä tuun kotiin ni mä lässähdän siihen mä yleensä istun siin keittiössä vähän aikaa ja avaan telkkarin et mä saan niinku muuta ajateltavaa, se on ihan sama mitä sieltä tulee, mä ihan zombiena istun aina siinä ja yritän niinku vähän palautuu ja muuta, miettiä että mitäs sitä laittas iltapalaa ja muuta että tota niin mä oon niinku niin tosiaan niin väsyny että mä oon työuupunu, työssä on liikaa, (Siru, 6) Siru korostaa kerronnassa äitiyttään voimavarana ja etäännyttää itseään äitiyden ja perhesuhteiden ongelmallisuutta korostavista tavoista puhua naisten työuupumuksesta.
Asemoidessaan itseään rennon äidin positioon Siru nojaa kertomuksessa familistiseen ideaan perheen ensisijaisuudesta, mutta ottaa samalla etäisyyttä kotitöiden ja uhrautuvuuden kautta määrittyvään hyvän äidin ideaaliin (Jallinoja, 2006; Hänninen & Turunen, 2014). Tämä rennon äidin positiota rakentava neuvottelu äitiyteen ja naiseuteen liittyvien ideaalien suhteen toimii kerronnassa välineenä rakentaa itselle sellaista positiota, jonka puitteissa minä on mahdollista kokea arvokkaaksi huolimatta työn piirissä tapahtuvasta kamppailusta jaksamisen kanssa. Siru piirtää kerronnassa eroa työn ja perheen välille korostaen näihin elämänpiireihin liittyvien toimintalogiikoiden, tunteiden ja vastuiden erilaisuutta ja rajaa samalla uupumusta työn piiriin.