Aineiston analyysi toteutui laadulliselle tutkimukselle ominaisesti käsityömäisenä tulkinnallisena ja teoreettisia näkökulmia yhdistelevänä prosessina. Aloitin haastatteluaineiston
analysoimisen lukemalla haastattelulitteraatioita ja poimimalla niistä kohdat, joissa tutkimukseen osallistuneet naiset puhuvat omasta äitiydestään tai perheestään. Pyrin ensin rakentamaan kokonaiskuvaa tutkimastani ilmiöstä tunnistamalla haastatteluista keskeisiä äitiyteen liittyviä teemoja, jotka toistuivat haastattelusta toiseen. Tämän jälkeen tutkimuskysymykset hahmottuivat sosiokulttuurisen elämänkulun teorian käsitteistön avulla ohjaamaan analyysin seuraavia vaiheita. Koodasin kunkin haastattelun äitiyttä, perhettä ja kotia koskevan puheen moniäänisyyden analyysin vaiheiden mukaisesti pyrkien tunnistamaan kerronnassa hahmottuvia minäpositioita ilmentäviä ääniä, merkittävien ja sisäistettyjen toisten ääniä sekä kulttuurisia merkityksiä. Koodaamisen pohjalta hahmottelin suhteita näiden minäpositioiden välillä sekä positioiden asemoitumista ajallisella ulottuvuudella.
Taulukko 2. Esimerkki analyysin rakentumisesta
Puhe Minäpositio Sisäistetyt toiset
Et mä oon tämmösistä pienistä asioista niinku … ensin opetellu sitä vähän ja ja tota kun oot ikäs, että tehny Minä muita varten
-passiivi
vaatimaan itelleen jotain, Muuttuva minä
-itselle vaatiminen -moderni itsenäinen yksilö -”terve itsekkyys”
no sitä mä en oo kyllä vieläkään oppinu että että tota, nytki mä aattelen että miten meidän koirat siellä sitten hoituu kahden miehen turvin kun ei se äiti vaimo ole siellä hoitamassa, ei ne varmaan saa vettäkään,
Esimerkki moniäänisyyden dialogisen analyysin muodostumisesta taulukossa 2, jossa olen jäsentänyt Heidin puheessa hahmottuvaa äänten vuoropuhelua lausuma kerrallaan. Taulukko demonstroi sitä tapaa, jolla analyysivaiheessa lähestyin litteroitua haastatteluaineistoa Avelingin ym. (2015) sekä Korhosen ja Komulaisen (2017) metodologisten esitysten viitoittamana ja käyttäen hyväksi äitiys- ja työuupumustutkimuksen tarjoamaa ymmärrystä kerronnan kulttuurisesta kontekstista. Taulukon ensimmäisessä sarakkeessa on esitetty Heidin haastattelupuhe kronologisesti niin, että rivin vaihtuminen merkkaa kerronnassa hahmottuvaa minäposition muutosta. Taulukon toisessa sarakkeessa olen nimennyt minäposition, josta käsin kerronta tapahtuu, ja kerännyt kunkin minäposition alle huomioita kyseisessä katkelmassa ilmenevistä minäpositiolle ominaisista piirteistä sekä kerronnan suhteutumisesta aikaulottuvuuteen. Kolmanteen sarakkeeseen olen poiminut huomioita niistä toisista, joiden suhteen kerronta kustakin minäpositiosta käsin tapahtuu. Näitä toisia voivat olla konkreettiset toiset ihmiset (kuten perheenjäsenet) sekä kulttuurisesti saatavilla olevat tulkinnalliset resurssit (kuten modernin itsenäisen yksilön tai hyvän äidin ideaalit). Haastateltavien tulkinnoista identifioimani toiset eivät ole välttämättä konkreettisesti haastattelukatkelmissa läsnä, vaan kerronnan voidaan päätellä suhteutuvan niihin tarkastelemalla haastattelukatkelmaa osana haastattelun kokonaisuutta.
Äitiyttä ja perhettä koskevan puheen koodaamisen jälkeen minulla oli käsissäni valtava määrä hajanaista aineistoa. Toin havaintoja yhteen tyypittelemällä haastatteluissa rakentuvat, äitiyttä ja työuupumusta koskevat kertomukset kolmeen kategoriaan sen mukaan, miten koodaamani äitiyttä rakentavat minäpositiot suhteutuvat niissä toisiinsa ja kerronnan ajalliseen ulottuvuuteen ja miten perheen ja työuupumuksen välinen suhde niissä hahmottuu. Näiden kolmen analyysin ulottuvuuden kautta rakensin muuttuvan äitiyden, jännitteisen äitiyden sekä ongelmattoman äitiyden kertomuskategoriat, joissa kussakin äitiys tulee tulkituksi omanlaisissaan minäpositioiden suhteissa. Otin tarkempaan lähilukuun jokaisesta kategoriasta yhden haastattelun, jonka tarkan luennan avulla pyrin kiteyttämään kunkin kertomuskategorian keskeistä dynamiikkaa. Hyödynsin lähiluvussa laajemman aineiston koodausvaiheessa tekemiäni havaintoja kerronnassa hahmottuvista minäpositioista, niitä ilmentävistä äänistä, merkittävien toisten äänistä sekä kulttuurisista merkityksistä. Kiinnitin tässä vaiheessa huomioni kertomusten sisältöön eli niihin itseä koskeviin tulkintoihin, tunteisiin ja toimintatapoihin, joita kertojat liittivät haastatteluissa hahmottuviin keskeisiin minäpositioihin.
Tätä vaihetta ohjasi dialogisen minäteorian käsitys minäpositioista, joiden nähdään ilmentävän tietynlaista toiminnan ja tuntemisen tapaa sekä itseä koskevia tulkintoja ja käsityksiä (Hermans,
2002, 2001b). Pyrin tarkastelemaan työn ja äitiyden merkityksiä sellaisina, kuin ne näiden minäpositioiden kautta rakentuvassa dialogisessa kerronnassa hahmotuvat. Vaikka kohdensinkin analyysin niihin aineistosta poimimiini kohtiin, joissa työssä uupuneet naiset puhuvat omasta äitiydestään tai perheestään, pyrin aina tarkastelemaan tätä puhetta suhteessa koko haastatteluun ja siinä hahmottuvaan elämän kokonaisuuteen.
5 TULOKSET
Minäpositioiden kautta tarkasteltuna työuupuneiden naisten äitiyttä koskevat tulkinnat rakentuvat muuttuvan äitiyden, jännitteisen äitiyden sekä ongelmattoman äitiyden kertomuksissa. Muuttuvan äitiyden kertomuksissa työuupumus katkoksena sekä muut elämään liittyvät muutokset ovat herättäneet kertojan reflektoimaan omaa elämänhistoriaansa, omia toimintatapojaan sekä suhteitaan muihin ihmisiin ja arvioimaan muutoksen mahdollisuuksia elämän taitekohdassa. Muuttuvan äitiyden kertomuksissa äitiyden muutosta jäsennetään pääasiassa kahdella tavalla: itsenäistymisenä ja koetun trauman kautta tapahtuneena. Äitiyden muutoksesta itsenäistymisenä kertovat naiset liittävät entiseen minäänsä lasten vuoksi elämisen, uhrautuvuuden ja epäitsenäisyyden määreitä ja näkevät sille ominaisten toimintatapojen osaltaan vaikuttaneen uupumuksen syntymiseen. Uuteen, kehkeytymässä olevaan minään he puolestaan liittävät itsenäisyyden, elämästä nauttimisen sekä lapsista irtaantumisen merkityksiä. Äitiyden muutoksesta perheessä koetun trauman seurauksena kertovat naiset jäsentävät elämäänsä kertomuksessa hahmottuvan traumaattisen tapahtuman ympärille. Näissä kertomuksissa äitiyden muutos merkityksellistyy toipumiseksi ja selviytymiseksi yllättävästä tapahtumasta, joka on vaikuttanut myös työssä jaksamiseen.
Jännitteisen äitiyden kertomuksissa työ ja siinä uupuminen ovat ajaneet äidin position jännitteiseen tilaan, mutta näissä tarinoissa naisten elämäntilanne ei näytä antavan tilaa jännitteen purkautumiselle minän muutoksen tai toiminnan kautta. Kerronnassa hahmottuu jumiutunut ristiriita omien halujen ja nykyisen elämäntilanteen välillä. Ongelmattoman äitiyden kertomuksissa naiset eivät muodosta merkitysyhteyttä työuupumuksen ja äitiyden välille, tai äitiys nähdään voimavarana ja vastapainona työn vaatimuksille. Ongelmattoman äitiyden kertomuksissa haastetaan oletusta äitiyden kuormittavuudesta ja paikannetaan uupumuksen syyt pääasiassa työhön. Käsittelen seuraavaksi lähemmin muuttuvan äitiyden, jännitteisen
äitiyden sekä ongelmattoman äitiyden kertomuksia. Luonnehdin jokaisessa alaluvussa ensin kuhunkin kertomuskategoriaan asettuvia haastatteluita ja niiden tutkimuskysymysten kannalta keskeisiä piirteitä, ja otan sitten tarkempaan dialogiseen lähilukuun yhden haastattelun kustakin kategoriasta.