Tutkimuksen aineistona toimivat Kansaneläkelaitoksen rahoittamalle työuupumus-kuntoutuskurssille1 osallistuvien aikuisten haastattelut, jotka on tehty syksyllä 2016 osana laajempaa seurantatutkimusta, jossa tutkitaan työuupumusta aikuisen elämänkulun katkoksena ja tämän katkoksen virittämiä kehityksellisiä siirtymiä. Minun lisäkseni haastatteluita olivat tekemässä Katri Komulainen sekä hankkeen päätutkija Maija Korhonen. Haastattelut ovat kestoltaan kukin noin kolme tuntia. Laajemman tutkimushankkeen puitteissa kuntoutujia on haastateltu alkuhaastattelujen lisäksi uudelleen kahden seuraavan kuntoutusjakson yhteydessä, ja heitä tullaan vielä haastattelemaan kerran noin puoli vuotta kuntoutusprosessin päättymisen jälkeen talvella 2018. Valitsin tutkimuksen aineistoksi kuntoutuskurssille osallistuneiden äitien
1Tällaisenaan Kansaneläkelaitoksen rahoittamat työuupumuskuntoutuskurssit loppuivat vuonna 2017.
Kansaneläkelaitoksen rahoittama kurssimuotoinen kuntoutus jatkuu kuitenkin uusina
mielenterveyskuntoutuskursseina, jotka keskittyvät työssä jaksamiseen ja elämänhallintaan (Kansaneläkelaitos, 2017).
haastattelut, joita oli viidestätoista haastattelusta kaksitoista. Litteroin haastattelut sanatarkasti.
Anonymisoin litteroinneista ne kohdat, joista olisi voinut päätellä tutkimukseen osallistuneiden henkilöllisyyden ja häivytin osallistujien anonymiteettiin vaikuttavat tiedot aineistokatkelmista.
Tutkimushaastattelut ovat luonteeltaan kerronnallisia teemahaastatteluita. Haastattelut alkavat kartoittamalla haastateltavan nykyistä elämäntilannetta ja elämänkenttää sekä nykyistä tilannetta jaksamisen ja uupumuksen suhteen. Haastatteluissa puhutaan laajasti kuntoutukseen osallistuneiden ihmisten työhistoriasta, uupumuksen kehittymisestä sekä poluista työuupumuskuntoutukseen. Niissä huomioidaan työuupumus osana laajempaa elämänkenttää, jonka keskeisimmät osat kukin haastateltava hahmottelee itse. Lopuksi haastatteluissa puhutaan tulevaisuuden suunnitelmista ja kuntoutusprosessiin kohdistuvista odotuksista ja toiveista.
Jokainen haastattelu rakentuu yksilöllisesti haastateltavan itsensä esille tuomien asioiden viitoittamana kuitenkin niin, että keskeiset sisällöt on käyty läpi kaikkien haastateltavien kanssa (ks. liite).
Kansaneläkelaitoksen työuupumuskuntoutuksen kohderyhmä ovat henkilöt, joiden työssä jaksamista uhkaavat psyykkiset uupumusoireet. Kurssille pääsemisen edellytyksenä on se, että henkilöllä on uupumuksen lisäksi muuta mielenterveysoireilua, kuten ahdistusta, masennusta tai unettomuutta. (Kansaneläkelaitos, 2013.) Tähän tutkimukseen valitsemieni haastatteluiden haastateltavat ovat keski-ikäisiä naisia. He ovat eri kohdissa omaa työuupumuspolkuaan: osa tarkastelee työuupumusta jo siitä osin selvinneenä ja toisilla tilanne on haastatteluhetkellä uupumuksen suhteen akuutti. Haastatelluissa on uupumukseen liittyen sairaslomalla olevia naisia sekä sellaisia, jotka ovat palanneet sairaslomalta takaisin työhön, mutta myös niitä, jotka eivät ole uupumukseen liittyen olleet sairaslomalla ollenkaan. Kaikilla yhtä lukuun ottamatta on teini-ikäisiä tai sitä vanhempia lapsia, ja yhdellä haastateltavalla lapsi on kouluiässä.
Seitsemällä haastateltavalla kaikki lapset ovat täysi-ikäisiä, eivätkä he monessa tapauksessa asu enää kotona. Tutkimukseen osallistuneiden naisten perhetilanteet ovat moninaisia myös parisuhteen osalta: osa naisista on eronnut, osa parisuhteessa lasten isän kanssa, osa uudessa parisuhteessa. Tutkimukseen osallistuneiden naisten elämäntilanteita yhdistää kuitenkin työuupumuksen lisäksi se, että heistä lähes kaikki ovat eläneet tai ovat parhaillaan elämässä vaihetta, jossa äitiyden vastuita ja äitinä olemista rakennetaan uudelleen lasten itsenäistyessä.
Taulukko 1. Tutkimuksen osallistujien perustiedot
Elvi kasvatus- ja koulutusala aikuisia lapsia (eivät asu kotona) asuu yksin
Leea kasvatus- ja koulutusala teini-ikäinen lapsi (ei asu kotona) asuu yksin
Siru palveluala aikuinen lapsi (ei kotona), teini-ikäinen lapsi (asuu kotona)
avo- tai avioliitto
Heli tekninen ala kouluikäinen lapsi (asuu kotona) avo- tai avioliitto
Elina asiantuntija-ala teini-ikäisiä ja kouluikäisiä lapsia (asuvat kotona)
avo- tai avioliitto
Pirkko sosiaali- ja hoiva-ala aikuisia lapsia (eivät asu kotona) asuu yksin
Airi asiantunija-ala aikuinen lapsi (ei asu kotona) avo- tai avioliitto
Vuokko tekninen ala aikuisia lapsia (ei asu kotona) asuu yksin
Suurimmalla osalla haastatelluista naisista uupumukseen liittyy työkuormituksen lisäksi monia kuormittavia elämäntapahtumia, kuten perheeseen liittyvää huolta ja surua, pitkäaikaista oman psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin kanssa kamppailua sekä moniin suuntiin vetäviä vastuita läheisten hyvinvoinnista. Haastatelluissa on monen eri alan ammattilaisia ja eri tuloluokkiin kuuluvia ihmisiä, joten myös työn kuormittavat piirteet ovat erilaisia työstä riippuen. Yhteistä työn uuvuttavaksi koetuille piirteille näyttää olevan jatkuva kiire, arvostuksen puute sekä hankalat sosiaaliset suhteet työpaikalla. Moni haastateltu nainen tunnistaa itsensä työuupuneeksi vain osittain, eli haastateltujen kesken on paljon eroja siinä, missä määrin he kokevat tilansa olevan ensisijaisesti työuupumusta ja missä määrin he pitävät kokemaansa psyykkistä pahoinvointia elämän muusta kuormituksesta johtuvana. Kaikkia tutkimukseen osallistuneita voidaan kuitenkin pitää työuupuneina siinä mielessä, että he ovat saaneet terveydenhuollon piirissä apua työuupumukseen, osallistuvat työuupumuskuntoutukseen ja että
he ovat halunneet osallistua työuupumusta käsittelevään tutkimushankkeeseen. Heidät on siis jossain hoitoprosessin vaiheessa todettu työuupuneiksi ja he ovat ainakin jossain määrin suostuneet tähän määritelmään. Olen koonnut haastateltujen naisten tietoja taulukkoon 1, jossa mainitsen henkilön pseudonyymin, ammattialan sekä perhetilanteen (menehtyneitä lapsia ei ole mainittu taulukossa).
Tutkimuseettiset kysymykset nousevat tutkimuksessa erityisen keskeiseksi, kun sen aineistona käytetään todellisten ihmisten kertomuksia heidän omasta elämästään (Hänninen, 2008).
Tutkimuseettisiä periaatteita noudattaen (Tutkimuseettinen neuvottelukunta, 2009) olen pyrkinyt kunnioittamaan tutkittavien itsemääräämisoikeutta, yksityisyyttä sekä tietosuojaa sekä välttämään kaikkea osallistujille koituvaa haittaa. Tutkimukseen osallistuminen on ollut vapaaehtoista ja osallistujia on informoitu laajemmasta tutkimushankkeesta, sen luonteesta ja kulusta. Oman pro gradu -tutkielmani aihe hahmottui vasta ensimmäisten haastatteluiden tekemisen jälkeen, joten sen tarkemmasta aiheesta informoitiin osallistujia myöhemmin toisen seurantahaastattelun yhteydessä. Aineiston anonymisoinnilla ja tutkimuksen tulosten esittämisen tavalla olen pitänyt huolen osallistujien anonymiteetistä. Huolellisella anonymisoinnilla olen pyrkinyt varmistamaan, etteivät ryhmämuotoiseen kuntoutukseen osallistuneet saa raportista toisistaan sellaisia tietoja, joita he eivät halua itsestään toisille paljastaa. Olen huomioinut tietoturvallisuuden tutkimuksen aineiston säilyttämisessä.
Tutkimukseen osallistumisen kokemuksen myönteisyys tutkimukseen osallistuneiden ihmisten kannalta on pyritty varmistamaan pyytämällä osallistujilta palautetta. Kaikki haastatteluihin osallistuneet ovat pitäneet kokemusta myönteisenä, jopa omaa toipumista tukevana, mutta osa on kokenut haastattelut myös raskaiksi ja aikaa vieviksi. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (2009) ohjeiden mukaan tutkimustilanteeseen voi liittyä samankaltaista henkistä rasitusta ja tunteita kuin arkielämäänkin, ja ihmiset voivat kokea haastattelukysymykset hyvin eri tavoin.
Moni osallistuja perusteli osallistumistaan tutkimushankkeen aiheen, työuupumuksen ja siitä puhumisen tärkeydellä, ja he toivoivat tutkimuksen vaikuttavan yhteiskunnallisesti erityisesti työuupumuskuntoutuksen järjestämiseen. Näin työuupumukseen liittyvän tutkimuksen tekemistä voidaan pitää työssä uupuneiden asian esiintuomisena ja siten eettisesti merkityksellisenä.
Osallistujien äänten esiin tuomisen lisäksi keskeinen osa tutkimusta on tulkinta, johon erityisesti kielelliseen merkityksenantoon kohdentuvassa tutkimuksessa liittyy eettisiä haasteita. (ks. Hänninen, 2008.) Rikalan (2013) mukaan tutkimukseen osallistujat tyypillisesti olettavat tutkijan käyttävän heidän haastatteluitaan faktatietona tutkimuksen kohteena olevasta aiheesta. Haastattelupuheen tulkinta kielellisenä merkityksenantona voi siten olla tutkimuksellisena lähestymistapana osallistujille vieras. Tutkimukseen osallistujien ja heidän elämäntarinoidensa kunnioittaminen toiminut tutkimuksen keskeisenä ohjenuorana. Lisäksi olen pyrkinyt tutkimusraportissa perustelemaan dialogisen elämänkulun näkökulman ja dialogisen luennan tärkeyden työuupumustutkimuksessa ja siten osoittamaan valitun teoreettis-metodologisen näkökulman tarkoituksenmukaisuuden.