Nuorten aikuisten kokemat paineet

Aikuistuminen ei ole ollut kivutonta tai ongelmatonta nuorille aikuisille nykypäivän Suomessa. Pai-neita koetaan niin yhteiskunnan, perheen kuin ystävienkin taholta. Monille suurimmat paineet ovat lähtöisin omasta itsestään. Vertailu ikätovereihin ja esimerkiksi omiin vanhempiin heidän ollessaan saman ikäisiä aiheuttaa nuorille aikuisille jopa stressiä ja ahdistusta. Sosiaalinen media on tuonut nykyajan nuorille aivan uuden ulottuvuuden itsensä arvioimiseen ja vertailuun. Kilpailu on kovaa kaikilla elämän osa-alueilla ja nuoret aikuiset ovat tästä hyvin tietoisia. Moni nuori aikuinen tunnistaa myös, että ajat ovat kovin erilaiset omien vanhempien nuoruuteen verrattuna. Haasteita on ollut aina, mutta nykyaika koetaan jopa kuormittavampana kuin vanhempien aikanaan kohtaamat haasteet ai-kuistumisessa ja oman elämän rakentamisessa.

Nykyajan vapaus ja vaihtoehtojen suuri määräkään ei siis aina tee aikuistumisesta vain helpompaa nykyajan nuorille aikuisille. Maria kiteyttää hienosti monen muunkin sivuaman ongelman näin, kun häneltä kysytään jatkokysymyksenä vapaudesta hänen pohtiessaan eroja nykyisten nuorten aikuisten ja vanhempien sukupolven välillä:

Maria: No tota… Tosi laaja kysymys ja mä aattelin, et tääkin niinku on tosi paljon niinkus niistä yksilöistä kiinni, et miten jokainen sen itse ajattelee, mut jos on tarkoitus pohtia, mitä mä ajattelen, onks se helpompaa vai vaikeempaa, niin mä voisin ehkä ku-vitella näin, et nyt on jopa vaikeempaa, koska se ei tapahdu vahvasti vaikka perinteiden tai sen oman perheen kulttuuri tai tämmösten niinku jo valmiiksi pohdittujen niinku polkujen mukaan. Jo se, et sulla on vapaampaa ja ei oo niin paljon-tai on niin paljon mahdollisuuksia vaikka, niin se voi olla vaikeempaa löytää se oma paikkansa. Ainakin nyt tämmönen ajatus tulee mieleen, et en lähtökohtaisesti ajattele, et nykyään on niin paljon helpompaa. Tietysti, kun en oo elänyt sitä aikasempaa aikaa, niin ei oo niin pal-jon näkemyksiä tai kokemuksia siitä ajasta… Mut on varmasti niitä ihmisiä, jotka tarviis sen selkeemmin jonkun tasosen auktoriteetin määrittelemään suuntaa. Et vähän sama, kun oot kaupassa, kun et tiedä, minkä karkkipussin haluut, niin se on hirveen vaikee lähtee sieltä valitsee jotain. Jos ees tietää, et haluu suklaata, niin se jo vähän rajaa (nauraen).

Yleinen ja jollain tapaa kasvoton ja kaikille elämän osa-alueille levittäytyvä epävarmuus on yksi suu-rimmista stressin ja ahdistuksen lähteistä haastateltujen nuorten aikuisten elämässä. Haastateltujen nuorten aikuisten kertomasta välittyi, että päämääriä kyllä on kaikilla, toisin kuin Côté (2019, 3–39) esittää, mutta niiden toteutumisen tielle kasautuu paljon esteitä, joihin määrätietoisuudella ei voi vai-kuttaa lopulta kovin paljon. Työllistyykö opintojen jälkeen ja jos työllistyy, onko työ omalta alalta?

Saanko vakituista työsuhdetta? Löydänkö parisuhdetta, jossa voisin perustaa perheen ja suunnitella yhteistä tulevaisuutta? Miten maailma tulee muuttumaan tulevina vuosikymmeninä

ilmastonmuutoksen myötä? Haluanko lapsia tällaiseen maailmaan? Nämä kysymykset toistuivat mo-nen nuoren aikuisen pohdinnoissa omasta tulevaisuudestaan.

Työelämän epävarmuus on tekijä, joka yhdistää lähes kaikki haastateltuja koulutustasosta ja iästä riippumatta. Suurin osa kävi töissä, vaikka olisi ollut vielä päätoiminen opiskelija. Kuitenkin vain kahdella haastatellulla oli vakituinen työpaikka haastatteluhetkellä. Heistäkin toinen kantoi huolta työpaikan tulevista yt-neuvotteluista ja toivoi, että saisi jäädä. Osa vain haaveili vakituisesta työpai-kasta vielä vuosienkin työkokemuksen jälkeen. Moni nosti esiin, että enää ei riitä, että marssii poten-tiaaliseen työpaikkaan sisään ja kysyy töitä. Usean vanhempi oli näin aikanaan tehnyt ja saanut töitä jopa vuosikymmeneksi. Kilpailu työpaikoista on kovaa nykypäivänä ja vaatii koulutusta ja työkoke-musta.

Enni: Mut hyvänen aika kaikki työjutut! Kaikkeen tarvii nykyään koulutuksen ja kaikki ne yliopistojutut on nykyään niin… äiti just sano, et sen mielestä ne on nykyään vaike-ampia, niin niitteen perusteella on varmaan vaikeampaa. Ja just nykyään… Haittaako se, et mä selitän tämmösiä pikkutarinoita?

Haastattelija: Ei haittaa nää on tosi hyviä!

Enni: Siis mun kaveri oli just tetissä ruokakaupassa, niin sit se kauppias tai se joku, niin se oli päässy siihen vaan silleen, et se oli ollu siellä ruokakaupassa vaan… joku se selitti jotain semmosella, et se vaan… just semmosena myyjänä laitto tavaroita, niin se on päässy siitä siihen, vaikka nykyään musta tuntuu, että joo kyllähän sä voit perustaa juttuja ja tolleen, mut kaikki tuntuu-kaikkeen tarvii just koulutuksen.

Suuri huoli on, että sopivaa kumppania perheen perustamiseen ei löydy. Perheen perustamisesta koe-taan myös jonkin verran painetta, joka voi näyttäytyä eri tavoin suoraan sanomattakin, lähipiiristä, kun vanhemmat saattavat toivoa lapsenlapsia ja yhteiskunnankin tasolta. Julkisuudessa käytävä syn-tyvyyskeskustelu ahdistaa muun muassa Elsaa ja Kaisaa ja omat biologiaan liittyvät rajat lapsen tai lasten saamiselle mietityttävät.

Kaisa: Aattelisin ehkä tosta perheen perustamisesta enemmän semmonen yhteiskunnal-linen paine siinä-siinä asiassa. Siit paljon puhutaan, miten syntyvyys laskee ja Suomen väkiluku pienenee ja… enemmän kuolee ihmisiä, kun syntyy ihmisiä. Et sitä kautta on ehkä muodostanu itelleen semmosen… paineen siitä. Tai emmä nyt tiiä paineen, mutta… jotenkin niin… Vähän vaikee selittää.

Elsa: Joo tossa perheen perustamisessa just toikin ja sit myös tietysti biologinen paine on aina näissä, et mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä enemmän se hedelmällisyys naisilla laskee. Et eihän se tietysti tässä iässä oo semmonen… Mut kyl se nyt aina välillä nostaa päätään, kun lukee jonkun jutun, et minkä ikäsenä se laskee ja kun miettii, et näin ja näin paljon, niin tulee et apua kohta… (nauraa) Kohta niitä ei enää saa. Se on semmo-nen mikä välillä myös... tulee.

Kaisa: Joo kyllä ja sit varsinkin, kun miettii vielä, et eihän se oo välttämättä mikään itsestään selvyys, et mitenkään helposti raskautuu.

Elsa: Niin…

Kaisa: Niin sitä kautta miettii, et jos siinä menee kovastikin aikaa ja siinä sit jo huo-maakin olevansa yli kolmekymmentä…

Elsa: Niin.

Kaisa: …niin ei se hedelmällisyyskään sitten hirveen hyvää tasoa oo.

Elsa: Joo ja sit kun vielä haaveissa on, et sais useemman lapsen ja sit jos jokaisen kohdalla kestää jopa vuosia siinä yrittämisessä niin tota vähän silleen vuosia sit taas menee. Joo se on kyl sellanen, mikä välillä aina hiertää.

Jos lapsia saadaan, työn ja perheen yhdistämisestä nuoret aikuiset eivät ole kovin huolissaan. Leean mukaan työ ja perhe on ollut helpompi yhdistää kuin opiskelu ja perhe. Myös lapsista tulevaisuudessa haaveilevat vastaavat uskovansa työn ja perheen yhdistämisen sujuvan suhteellisen hyvin, vaikka ta-loudellinen epävarmuus ja mahdollinen vuorotyön tekeminen nousevatkin samaan aikaan pohdintaan.

On myös hyvä huomata, että joidenkin perinteisten aikuistumisen kriteerien, kuten esimerkiksi lasten saannin, saavuttaminen on yhä hankalaa tai jopa mahdotonta esimerkiksi sukupuoli- tai seksuaalivä-hemmistöön kuuluville nuorille aikuisille. Johtuuko se, että homoseksuaalinen mies tai muunsu-kupuolinen ei halua lapsia enemmän omista valinnoista vai sisäistetyistä ja hiljalleen hyväksytyistä seikoista, kun lasten saaminen ei ole yhtä helppoa kuin pääsääntöisesti heteropariskunnille? Valin-nanmahdollisuuden tulisi koskea kaikkia sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta huoli-matta.

Joonas ei tahdo lapsia, mutta arvostaa parisuhdettaan työtään enemmän. Hän tiivisti hyvin näkemyk-sen, jonka moni haastateltu nuori aikuinen jakaa siitä, että ihmissuhteet menevät yleensä nuorten ai-kuisten elämässä työn edelle.

Joonas: Kyllä mä näkisin, että tavallaan se… se niinku suhde on se semmonen kuiten-kin se, mikä tuo sisältöä. Ja ylipäätään se vapaa-aika ja siihen liittyvät asiat. Et se työ on vähän niinku se joka mahdollistaa sen muun elämän. Semmonen työ, mistä nauttii ja joka on semmonen, missä tulee hyvin toimeen mahdollistaa sit sen muun elämisen.

Et mä aattelen näin sen asian.

Koulutuksen saaminenkaan ei ole itsestäänselvyys. Oman alan löytäminen ei ole välttämättä yksin-kertaista ja osa nuorista aikuisista oli jo ehtinyt vaihtaa alaa useamman kerran. Moni haaveili opiske-lupaikasta ja jatkokoulutuksesta, mutta koulun ovet eivät olleet vielä syystä tai toisesta auenneet.

Kilpailu opiskelupaikoistakin on kovaa ja pääsykokeisiin valmistautuminen vaatii aikaa ja

sitoutuneisuutta. Joonas nosti myös esiin huolen siitä, että tajuaa vasta opiskelupaikan saatuaan, että valittu ala ei olekaan sopiva. Se merkitsee ensikertalaisuusedun menettämistä ja entistä kovempaa työtä opiskelupaikan saamiseksi. Toimeentulo opiskelijana on niukkaa ja tukikuukausien jatkuva vä-hentyminen on johtanut siihen, että varaa uusiin yrityksiin ei ehkä ole ja pahimmillaan täysipäiväinen työ toimeentulon turvaamiseksi tukikuukausien loputtua siirtää opintojen jatkamisen ja valmistumi-sen epämääräiseen tulevaisuuteen.

Suurin paineita nuorille aikuisille aiheuttava tekijä, josta heidän vanhempiensa ikäpolven ei tarvinnut kantaa huolta, lienee ilmastonmuutos. Etenkin nuoret korkeakoulutetut naiset nostivat esiin huolen ilmaston ja luonnon tilasta. Huoli saa pohtimaan omia valintojaan tulevaisuuden suhteen ja kulutus-tottumuksiaan aivan uudella tavalla. Myös Joonas ja Tino ovat siirtyneet ruokavaliossaan kasvispai-notteiseen suuntaan ilmastoon liittyvien huolien vuoksi. Elsa ja Kaisa pohtivat myös lasten hankki-mista ja sen oikeutusta ja järkevyyttä epävarmalta näyttävän tulevaisuuden edessä. Viima nosti ilmas-tonmuutoksen keskeiseksi epävarmuustekijäksi pohtiessaan elämäänsä viiden tai kymmenen vuoden kuluttua.

Loppujen lopuksi nuorten aikuisten kokemat paineet tulevat enemmän omista sisäisistä toiveista ja haaveista sekä peloista, että niitä ei koskaan saavuta. Nuorten aikuisten kokemusten mukaan, vaikka jonkin verran paineita tulee läheisten ja yhteiskunnan tasolta, nuorille aikuisille riittää kuitenkin ym-märrystä siihen, että ajat ovat muuttuneet. Vanhemmat saattavat toivoa lapsenlapsia tai sukulaiset oman alan työpaikkaa, mutta haastattelemani nuoret aikuiset eivät koe varsinaista painostusta. Va-paus valita ja erilaiset elämänpolut koetaankin yhtenä keskeisimmistä asioista, joka on nykyisillä nuorilla aikuisilla paremmin kuin omilla vanhemmilla heidän ollessaan saman ikäisiä. Myös haasta-teltujen nuorten vanhemmat ovat eläneet hyvin erilaisilla poluilla suhteessa toisiinsa ja saaneet kokea esimerkiksi nykyisen työelämän epävarmuuden.

Haastattelija: Tuntuuko susta, että niiden merkkipaalujen saavuttamiseen liittyy jon-kinlaisia paineita? Esimerkiksi vanhempien tai ystävien tasolla.

Kasper: Mulle henkilökohtaisesti vai yleisellä tasolla?

Haastattelija: Voit vastata molemmilla tasoilla.

Kasper: Äää… kyllä ja kyllä.

Haastattelija: Haluutko avata vähän niitä?

Kasper: (nauraa) No siis vaikka asiaa ei… tuu… ehkä suoraan niin tiedän kyllä että vanhemmat esim vanhemmat toivois et… hankkisin heille lapsenlapsia…äää… Kyllä mä uskon, että suurimmalla osalla on näiden kaikkien aikuistumisen merkkipaalujen saavuttamiseen paineita, koska ne on tiettyjä yhteiskunnallisia odotuksia ja liittyy vah-vasti ihmisen statukseen ynnä muuhun yhteiskunnassa.

Haastattelija: Eli tuleeko se paine enemmän yhteiskunnan tasolta kuin omasta lähipii-ristä?

Kasper: Jokaisella ihmisellä varmaan tietysti enemmän lähipiiristä, mutta ihmisten lä-hipiirit tuppaa olee aika samanlaisia tässä asiassa.

Haastattelija: No huolestuttaako sua jollain tapaa noiden merkkipaalujen saavuttami-nen?

Kasper: Ei.

5.2.4 Mikä on tärkeää elämässä?

Vapaa-aika ja harrastukset ovat tärkeitä nuorille aikuisille. Itsekseen asuvat nuoret aikuiset luettelivat paljon harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita urheilusta ja peleistä erilaisiin kädentaitoihin. Perheel-listen haastateltavien harrastukset liittyivät läheisesti lasten aktiviteetteihin ja kodin pyörittämiseen.

Kaikille vapaa-aika oli kuitenkin tärkeää esimerkiksi työstä palautumisen keinona tai tapana ilmaista itseään. Toisaalta välillä työ koettiin niin kuormittavana, että harrastuksille ei jäänyt enää yhtään ai-kaa tai voimavaroja. Tällöin vapaa-aika vietettiin mieluiten esimerkiksi kotona sarjoja katsellen. Sar-jojen katselua yksikään nuori aikuinen ei kuitenkaan nimennyt varsinaiseksi harrastukseksi.

Haastattelija: Joo. Onks teille molemmille noi teidän vapaa-ajan aktiviteetit semmosta, mille te omistatte paljon aikaa ja mitkä on teille tärkeitä?

Joonas: Joo kyl ainakin mulle niinku… Ne on just sitä, mikä auttaa nollaamaan ajatuk-sia ja vie ajatukset muualle ja tota tietenkin niinku ne on semmoajatuk-sia juttuja, et kun niitä tekee, niihin keskittyy sata prosenttisesti, niin sekin auttaa, et on voimakkaasti niissä asioissa kiinni ja ne antaa niin paljon, niin se auttaa työasioista ajatuksia pois ja auttaa siihen.

Tino: Joo samaa mieltä olen tuosta, et auttaa työstä irti. Varsinkin edellisessä työpai-kassa oli tärkeetä, et pääs siihen kerran viikossa niihin treeneihin, et sit siinä ei kyllä ajatellut muuta tai pystynyt ajattelee niitä työasioita olleenkaan. Ja pyrin… pyrin käyt-tämään aikaa siihen, mut sen olen huomannut tässä nyt kun on työelämässä, et sitä ei välttämättä jaksa tai ehdi käyttää niin paljon aikaa, et sitä pitää jotenkin ajatella jak-samista.

Joonas: Aivan.

Vapaa-ajalla ja harrastusten parissa nähdään myös kavereita ja ystäviä, joiden kanssa vietettyä aikaa nuoret aikuiset pitävät suuressa arvossa. Joonasta harmitti, miten paljon epäsäännöllinen työ vaikuttaa ystävien kanssa vietettävään aikaan.

Nuoret aikuiset viihtyvät kotona ja viettävät kotona paljon aikaa myös harrastusten parissa. Harras-tukset ja kiinnostuksenkohteet voivat liittyä myös suoraan kotiin. Kaisa ja Leea remontoivat ja laitta-vat talojaan ja Leea mainitsee kotoilun keskeisimmäksi harrastuksekseen.

Leea: No mä en oikein harrasta mitään. Et kyllä mä jossain vaiheessa aina enemmän ja vähemmän, nyt taas vähemmän, kotona jumppailen ja käyn lenkillä. Ei mitään sem-mosta vakioharrastusta, et pitäis lähtee jonnekin tekemään jotakin. Tykkään olla kotona hyvin paljon. Mä oon semmonen kotihiiri. Enkä-kyllä mä välillä koen, et ois ihana läh-teä jonnekin, mut sitä mä en vaan jaksa tai saa aikaseksi lähläh-teä. Kotona touhuan. Mä tykkään kotihommista. En mä tiedä onko se ihan tyhmää tai outoo (nauraen). Mä tyk-kään kotihommista. Ne on semmosia mun-emmä tiiä miksi mä niistä tyktyk-kään. Mä vaan tykkään tehä kaikkea kotona.

Työllä on siis tärkeä merkitys niin aikuisuuden kuin henkilökohtaisellekin identiteetille, mutta vapaa-aikaa ja ihmissuhteita arvostetaan pääsääntöisesti työtä enemmän. Työhön liittyy monia arkisia toi-veita ja haatoi-veita, mutta kuten Viima hyvin tiivistää, työ ei ole suurimmalle osalle haastateltuja nuoria aikuisia tärkeintä elämässä.

Viima: No siis I don’t dream of labour silleen. Työ on tavallaan välttämättömyys enem-män, vaik siihen liittyy myös semmosia intohimoja, mut mä koen et pystyis myös irrot-tamaan semmosesta työoravanpyörästä… Et kyl mä sanoisin, et ihmiset on mulle tär-keempi kuin duuni.