Analyysimenetelmänäni toimi Grounded Theory (GTM), josta on käytetty esimerkiksi suomennosta ankkuroitu tutkimus tai ankkuroitu teoria. Tulen itse käyttämään molempia käännöksiä. Sen kehitte-livät 1960-luvulla yhdessä sosiologit Barney Glaser ja Anselm Strauss ja he myös muodostivat myö-hemmin menetelmän kaksi hieman aineiston koodaustavoiltaan erilaista päähaaraa välilleen noussei-den erimielisyyksien vuoksi (Urquhart 2013). Pienistä eroista huolimatta, olennaista ankkuroidussa tutkimuksessa on aina se, että teoriaa muodostetaan tutkimuksen aikana kerätyn aineiston pohjalta.
Joiltain osin tekemäni analyysi oli ankkuroitua tutkimusta soveltavaa ja kerron tässä alaluvussa myös analyysin vaiheista, joissa menettelyni erosi menetelmän yleisistä periaatteista.
Keskeisintä ankkuroidussa tutkimuksessa onkin siis juuri teorian muodostus ilman ennakkokäsityk-siä, joten se soveltuu parhaiten sellaisiin tutkimuksiin, jossa ei ole jo paljon valmista teoriapohjaa (Urquhart 2013). Vaikka nuoria aikuisia onkin tutkittu paljon kansainvälisesti, on tutkimus keskitty-nyt lähinnä Yhdysvaltoihin, joten ei voida suoraan sanoa, että esimerkiksi samat aikuistumisen merk-kipaalut näyttäytyisivät suomalaisten nuorten aikuisten elämässä merkittävinä. Suomalaisessa ja yh-dysvaltalaisessa kulttuurissa ja yhteiskunnassa on huomattavia eroja, eikä niitä voi verrata suoraan toisiinsa. Tästä syystä voin lähteä rakentamaan teoriaa suomalaisten nuorten aikuisten aikuistumi-sesta ja aikuisuudesta suhteellisen puhtaalta pöydältä.
Toisaalta ankkuroidun tutkimuksen periaatteisiin voidaan lukea myös kirjallisuuskatsauksen tekemi-nen orientaationa aiheeseen (Bryant & Charmaz 2007a). Aiemmin osittain samaan aiheeseen liittyvä
kandidaatintutkielmani vastannee tällaista kirjallisuuskatsausta. Etenkin Straussin edustamassa ank-kuroidussa teoriassa tällainen eteneminen on sallittua ja jopa tyypillistä (Kelle, 2007).
Erityisesti glaserilaisessa haarassa ankkuroidussa teoriassa korostuu sanonta ”kaikki on dataa” (engl.
all is data) uutta (ankkuroitua) teoriaa luodessa. Ankkuroitua teoriaa hyödyntävän tutkijan ei siis hänen mukaansa tulisi olla niin huolissaan esimerkiksi mahdollisista ennakkotiedoista tai siitä, missä vaiheessa aineiston keruuta analyysi aloitetaan. Analyysi voidaan siis esimerkiksi aloittaa heti ensim-mäisten haastattelujen jälkeen ja haastatteluja jatkaa eli lisäaineistoa kerätä analyysin ollessa jo vauh-dissa. (Bryant & Charmaz 2007b.) Otin itse esimerkiksi jo litterointia tehdessä ylös analyysin kan-nalta mielenkiintoisia sitaatteja ja vertailin niitä muihin sitaatteihin ja haastattelin vielä lisää nuoria aikuisia keväällä 2021, tehtyäni pääosan haastatteluista jo syksyllä 2020.
Toisaalta Straussin ankkuroitu teoria antaa tutkijalle enemmän vapauksia. Glaser esittää hyvin tark-kaan rajattua tapaa aineiston analyysiin ja kategorisointiin ja korostaa, että mitään dataa ei saa jättää analysoimatta ja hieman ristiriitaisesti vaatii jättämään kaikki ennakkokäsitykset huomiotta, vaikka onkin sitä mieltä, että tutkittavasta aiheesta on oltava melko laaja tuntemus ennen tutkimuksen aloit-tamista. Glaser on puhunut datan pakottamisesta eli väkisin sovittamisesta olemassa olevaan. Straus-silaista haaraa noudattava tutkija tekee työtään valikoidummin ja yhdistää olemassa olevaa teoriape-rinnettä omaan tapaansa koodata aineistoa. (Kelle 2007.) Straussilaista ankkuroitua teoriaa suositel-laan toisinaan aloittelevien tutkijoiden hyödynnettäväksi ennemmin kuin glaserilaista haaraa (Kelle 2007).
Aineiston koko määräytyy ankkuroidussa teoriassa sen myötä, kun uusilta haastateltavilta ei saada enää mitään uutta tai aiempaa vahvistavaa tai heikentävää tietoa (Hood 2007). Tätä ankkuroidulle teorialle tyypillistä aineiston keruun tapaa kutsutaan saturoitumiseksi eli kyllästymiseksi (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006). Tässä mielessä menetelmäni erosi jossain määrin ankkuroidun teo-rian periaatteista. Olin jo etukäteen päättänyt, että haluan vähintään kahdeksan haastateltavaa saadak-seni mahdollisimman monipuolisen aineiston, sillä halusin mukaan erilaisia ja erilaisissa elämänti-lanteissa olevia nuoria aikuisia. Tämä ei olisi onnistunut kovin paljon pienemmällä aineistolla. Ai-neiston enimmäismäärää rajoitti puolestaan pro gradu -tutkielmalle annettu laajuus, joka rajasi käy-tettävissä olevaa aikaa sekä muita resursseja, joita pystyin antamaan haastatteluihin ja tutkimuksen tekemiseen.
Saadun aineiston analyysi edellyttää ankkuroidussa teoriassa jatkuvaa vertailua aineiston palasten (eng. slice of data) välillä. Tutkijan tehtävänä on valikoida näytteitä teoriaansa varten ja pohtia jokai-sen aineiston palajokai-sen kohdalla, tuoko se jotain uutta tai rikastuttaako se kertynyttä teoriaa.
Teoreettinen näytteenotto (eng. theoretical sampling) on siis jatkuva prosessi, joka jatkuu koko ana-lyysin läpi ja valitut näytteet muodostavat kategorioita ja alakategorioita. (Urquhart 2013.) Teoria muodostuu siis lopulta eräänlaisen induktiivisen (glaserilainen perinne) tai induktiivis–deduktiivisen (straussilainen perinne) päättelyn avulla eli yksittäisestä havaintojoukosta muodostetaan yleistettä-vissä oleva teoria (ks. esim. Bryant & Charmaz 2007b ja Siitonen 1999, 27–42).
Aineiston koodaamisessa olen noudattanut menetelmää, joka vastaa parhaiten glaserilaista ankku-roidun tutkimuksen perinnettä. Koodaaminen jaetaan karkeasti kahteen vaiheeseen. Ensin suoritetaan avoin koodaus, jonka tarkoituksena on tunnistaa ja kehittää käsitteitä sekä nimetä kategorioita. Ai-neistoa eritellään ja koodataan merkittävät tapahtumat, ilmiöt, kysymykset, prosessit tai suhteet.
Nämä nimetään ja koodausta jatketaan, kunnes on löydetty ydinkategoria, jonka alle muut sijoittuvat alakategorioina. Avointa koodausta seuraa selektiivinen koodaus, jossa pyritään saavuttamaan aineis-ton saturaatio ja tarkastelu rajoitetaan niihin kategorioihin ja muihin seikkoihin, jotka koskevat ydin-kategoriaa. Lopullinen teoria muodostuu tämän ydinkategorian ympärille. (Siitonen 1999, 27–42.) Kerron tarkemmin koodauksen etenemisestä oman tutkimukseni kohdalla myöhemmin alaluvussa Analyysin eteneminen (luku 5.1).
Tiivistettynä ankkuroidussa tutkimuksessa on siis neljä piirrettä, jotka erottavat sen muista vastaavista analyysimenetelmistä. Ensinnäkin teorian muodostus on keskeisin analyysin päämäärä. Toiseksi tut-kimukseen ja aineiston hankintaan on lähdettävä ennakkoluulottomasti. Ihanteena olisi, että aiempaa teoriaa ei luettaisi ennen omaa teorian muodostusta, mutta tärkeintä on kuitenkin, että teorian anne-taan kehkeytyä rauhassa, ilman, että sitä pyritään vertaamaan tai sovittamaan muihin teorioihin. Ja kolmantena ja neljäntenä piirteenä, kuten jo sanottu, aineiston palasten jatkuva vertailu on keskeinen väline, jolla analyysi ja teoriaa synnytetään ja tämä tapahtuu tutkijan valintojen perusteella proses-sissa, jota kutsutaan teoreettiseksi näytteenotoksi. (Urquhart 2013.)
Onnistunut ankkuroitu tutkimus koostuu ainakin viidestä ohjenuorasta. Ensinnäkin tutkimus voidaan siis aloittaa kirjallisuuskatsauksella, joka on kuitenkin luonteeltaan aiheeseen orientoiva, eikä luo tut-kimukselle teoreettista kehystä. Toisena ohjenuorana on se, että koodaaminen on teorian kehittämistä varten, joten se ei saisi olla liian pinnallista. Tässä prosessissa apuna toimivat muistiinpanot ja esi-merkiksi diagrammit. Teoria kehkeytyy tässä prosessissa ja vuoropuhelussa muiden teorioiden kanssa. Viimeisenä käytettyjen menetelmien tulisi olla selkeitä ja teorian vahvistamiseksi on tarjot-tava aineistosta nousevia todisteita. (Urquhart 2007.)