Kehkeytyvä aikuisuus

Yhden tämän hetken mielenkiintoisimmista ja puhutuimmista teorioista nykyaikaisesta aikuistumis-prosessista ja aikuistumisessa tapahtuneesta muutoksesta tarjoaa Jeffrey Jensen Arnett. Arnett esittää, että nuoruuden ja aikuisuuden välille on muodostunut kokonaan uusi psykososiaalinen kehitysvaihe, josta hän käyttää nimitystä emerging adulthood (suom. muotoutuva tai kehkeytyvä aikuisuus). Arnett ei ole sosiaalipsykologi, mutta hänen teoriansa toimii tässä tapauksessa hyvin sosiaalipsykologisena viitekehyksenä, sillä se tarkastelee aikuistumisessa ja aikuisuudessa tapahtunutta kehitystä suhteessa kulttuurin ja yhteiskunnan muutoksiin. Arnett esitteli teoriaansa ensimmäisen kerran American Psychologist -lehdessä vuonna 2000 (Arnett 2015b). Keskeistä on, että tämä uusi kehitysvaihe eroaa olennaisesti aiempien sukupolvien kokemuksista aikuistumisen aikana. Siirtymä nuoruudesta aikui-suuteen on aiempaa vähemmän yhdenmukainen, joustavampi ja heterogeenisempi. Erot yksilöiden kokemuksissa voivat olla merkittäviä. (Žukauskienė 2016, 4.)

Arnettin teoriaa on käsitelty toistaiseksi melko vähän suomalaisessa kontekstissa, joten käsitteellä emerging adulthood ei ole vakiintunutta suomenkielistä käännöstä. Arnettin käyttämä käsite on kui-tenkin suomennettu esimerkiksi pitkittyneeksi nuoruudeksi (Salmela-Aro 2005, 194–197), orasta-vaksi aikuisuudeksi (Ranta 2015, 439–444) tai muotoutuorasta-vaksi aikuisuudeksi (Salmela-Aro 2008).

Kehkeytyvänä aikuisuutena ilmiöstä ovat puhuneet muun muassa Kuusela, Lötjönen ja Saastamoinen (2020). Henkilökohtaisesti kuitenkin pidän sopivimpana käännöksenä juuri kehkeytyvää aikuisuutta, sillä se on suora käännös ja kuvaa hyvin aikuistumisen luonnetta kehkeytyvässä aikuisuudessa, joten tulen käyttämään sitä tästä eteenpäin.

Arnett perustaa teoriansa aikuisuuden kriteereille, joina hän pitää vastuun ottamista itsestään, itse-näisten päätösten tekoa ja taloudellista riippumattomuutta (Arnett 2015a, 15). Arnett nimeääkin kes-keisiksi piirteiksi uudelle kehitysvaiheelle identiteetin etsimisen, epävarmuuden niin parisuhteessa, työssä kuin asumisessa, itseen keskittymisen sekä tunteen väliinputoamisesta, kun kokemus itsestä nuorena, mutta ei vielä täysin aikuisenakaan tunnu oikealta. Toisaalta kehkeytyvä aikuisuus on myös optimismin ja mahdollisuuksien näkemisen aikaa. (Arnett 2015a, 9.) Nämä viisi piirrettä Arnett

perustaa tutkimuksiinsa, joihin osallistui 300 yhdysvaltalaista 20–29-vuotiasta nuorta aikuista eri et-nisistä ja sosiaalisista luokista eri puolilta Yhdysvaltoja (Arnett 2011).

Arnett ei siis tutkimustensa perusteella näe aikuistumisen pitkittymistä ja kehkeytyvää aikuisuutta lähtökohtaisesti vain negatiivisena asiana. Tapahtunut muutos antaa aikuistuville nuorille entistä enemmän aikaa tutustua itseensä ja löytää oma identiteettinsä. Aikuistuminen ei myöskään jää ke-nenkään kohdalla kokonaan saavuttamatta, vaikka se viivästyisikin. (du Bois-Reymond 2015.) Huoli ikinuorista on siis turha.

Merkittävimmiksi syiksi aikuistumisessa tapahtuneisiin muutoksiin Arnett esittää elinkeinorakenteen muutosta, niin sanottua seksuaalista vallankumousta, naisasiainliikkeitä sekä nuorisoliikkeitä. Muu-toksen elinkeinorakenteessa voidaan nähdä tapahtuvan voimakkaimmin koulutuksen saralla. Nuoret siirtyvät työelämään aiempaa myöhemmin jo usein siitä syystä, että työelämä vaatii aiempaa korke-ampaa koulutusta. Työt, joihin pääsee esimerkiksi vain peruskoulupohjalta, ovat nykyään huomatta-vasti harvinaisempia kuin vielä joitain vuosikymmeniä sitten. (Arnett 2015a, 2–8.)

Seksuaalisella vallankumouksella Arnett puolestaan viittaa erityisesti ehkäisypillerin keksimiseen.

Seksiä ei liitetä automaattisesti vain suvun jatkamiseen ja uusien ehkäisymenetelmien ansiosta ei-toivotun raskauden mahdollisuus on vähentynyt huomattavasti, mikä lienee yksi syy myös siihen, että perhe saatetaan perustaa aiempaa myöhemmin. Naisasialiikkeet ovat saaneet aikaan naisten valinnan-mahdollisuuksien lisääntymisen, esimerkiksi koulutuksen ja työn suhteen. Naisille on tasa-arvoistu-misen myötä tarjolla aivan uusia rooleja, kun esimerkiksi parisuhde ja avioliitto eivät ole itseisarvo ja edellytys toimeentulolle. Nuorisoliikkeiden nousun 1960- ja 1970-luvuilla Arnett näkee puolestaan johtaneen eräänlaiseen nuoruuden uudenlaiseen arvostukseen. Nuoruus nähdään ikävaiheena, jossa on omat mahdollisuutensa ja tavoitteensa. Vaikka nuoret haluavat yleensä aikanaan aikuistua ja aset-tua aloilleen, sen ajan saatetaan nähdä olevan jossain hieman epämääräisessä tulevaisuudessa. (Arnett 2015a, 2–8.)

Kehkeytyvää aikuisuutta voidaan tarkastella muutoksina monilla elämän osa-alueilla. Kenties näky-vimmät muutokset ovat tapahtuneet koulutuksen, työn ja avioliiton sekä perheen perustamisen suh-teen. Keskeisiksi voitaneen kuitenkin nostaa myös muutokset nuorten aikuisten suhteissa omiin van-hempiinsa, rakkauteen ja seksiin ja uskontoon. Huomattavaa on myös se, miten nuoret ja nuoret ai-kuiset nykyään ylipäätään määrittelevät aikuistumista, jos aikuisuuden perinteisten kriteerien saavut-taminen voidaan nähdä hankaloituneen. Lisäksi nyt aikuistuvat nuoret ovat eläneet lähes koko elä-mänsä kehittynyt tietotekniikka, kuten Internet ja matkapuhelimet, osana arkeaan, mikä tuo heidän

kokemusmaailmaansa aivan uudenlaisen ulottuvuuden. Voidaankin kenties puhua diginatiiveista.

(Arnett 2015a)

Merkittävänä seikkana sen puolesta, että kehkeytyvä aikuisuus tulisi nähdä omana kehitysvaiheenaan, puhuu myös persoonallisuuden kehittymisen jatkuminen pitkälle toiselle vuosikymmenelle. Identi-teetti, roolit, moraali ja persoona muovautuvat vielä teini-iän jälkeen. Kehkeytyvä aikuisuus on näin ollen tärkeää aikaa oman elämäntarinan rakentamiselle. (Pratt & Matsuba 2018, 29–62.)

3.4.1.1 Ihmissuhteet ja seksuaalisuus

Aikuistuminen merkitsee yleensä itsenäistymistä esimerkiksi muuttona lapsuuden kodista omaan asuntoon ja taloudellisena riippumattomuutena vanhemmista. Tämä tarkoittaa myös muutosta nuoren aikuisen suhteissa vanhempiin, kun suhteessa ei ole enää lasta ja aikuista, joiden välillä vallitsee lähes väistämättä jonkinlainen hierarkia. Nuoren aikuistuessa suhteessa onkin yhtäkkiä kaksi aikuista, joi-den asema toisiinsa nähjoi-den on aiempaa tasavertaisempi. Vanhempi ei voi enää määrätä nuoren, täysi-ikäisen elämästä, kun tällä on oikeus päättää omista asioistaan jo lain nojalla. Usein lisääntynyt itse-näisyys ja tasavertaisuus johtavat siihen, että suhteet nuorien aikuisten ja heidän vanhempiensa välillä koetaan paremmiksi kuin ennen. Nuoruuteen osaltaan luonnollisestikin kuuluvan kapinoinnin ja kon-fliktien jälkeen osa nuorista aikuisista ja heidän vanhemmistaan löytääkin aivan uudenlaisen tasa-arvoisemman ja vuorovaikutuksellisemman kumppanuussuhteen. (Arnett 2015a, 49–82.)

Usein kuitenkin juuri rahatilanne on se seikka, joka pitää nuoret aikuiset pitkäänkin jollain tapaa van-hemmistaan riippuvaisina. Moni nuori saa vanhemmiltaan taloudellista tukea aikuistumisensa ensim-mäisinä vuosina, ja vanhempien varallisuus ja rahallinen tuki ovat merkittäviä tekijöitä kehkeytyvän aikuisuuden mahdollisuudessa vapauteen ja itsensä etsimiseen sosiaalisenkin tuen ohella. On tärkeää huomata, että myös vanhemmuus ja siihen liittyvät odotukset ovat muuttuneet. (Fingerman & Ya-hirun 2014.)

Vanhempien lisäksi ystävyyssuhteet ovat tärkeitä ihmissuhteita kehkeytyville aikuisille. Ystävät voi-vat olla samaa tai eri sukupuolta keskenään ja eri ystävien kanssa saatetaan tehdä erilaisia asioita ja ystävyyssuhteille antaa tiettyjä odotuksia. Ystävät ovat kuitenkin usein suhteellisen samanlaisia kes-kenään esimerkiksi harrastuksien tai perhetaustan puolesta ja päätyvät usein esimerkiksi samankal-taiselle koulutuspolulle (Kiuru, Salmela-Aro, Nurmi, Zettegren, Andersson, & Bergman, 2012, ref.

Barry, Madsen & DeGrace 2014)⁴. Kun esimerkiksi avioliitto viivästyy, jää kehkeytyvässä dessa ystäville paljon tilaa ja tästä syystä toverisuhteilla onkin suuri vaikutus muun muassa aikuisuu-teen ja sen ehtoihin sopeutumiseen, identiteetin muodostumiselle sekä arvojen ja uskomusten valin-nalle. (Barry, Madsen & DeGrace 2014.)

Kuten aiemmin mainittiin, ehkäisyä ja erityisesti ehkäisypillerin keksimistä ja yleistymistä voidaan pitää yhtenä keskeisistä syistä kehkeytyvän aikuisuuden synnylle. Ehkäisyn yleistyminen on muutta-nut seurustelun ja parisuhteen luonnetta ja sitä voidaan pitää yhtenä merkittävimmistä syistä perheen perustamisen lykkääntymiselle. Ehkäisy antaa vallan seurustella, harrastaa seksiä tai myös elää pari-suhteessa ilman pelkoa raskaudesta silloin, kun lasten saantia ei pidetä omaan elämäntilanteeseen sopivana.

Muutoksen taustalla lienee myös kulttuurisia syitä muun muassa sen suhteen, että osa nuorista aikui-sista kokee, ettei halua ”vakiintua liian nuorena”. Mediassa onkin käyty keskustelua siitä, miksi moni nuori ajattelee perheen perustamista lähtökohtaisesti negatiivisena asiana, johon liittyy paljon stereo-typioita, joita on lähes mahdotonta välttää. Kiire on hyvin hallitseva mielikuva lapsiperhe-elämää ajatellessa ja moni saa lapsen myöhemmin kuin haluaisi. Tämä korostuu, mitä korkeammin koulutettu vanhempi on. (mm. Helsingin Sanomat 12.12.2017). Tätä muutosta ei kuitenkaan voitane käsitellä ilman, että tarkastellaan työssä ja koulutuksessa tapahtuneita mullistuksia, joita käsittelen tarkemmin seuraavassa alaluvussa. Tapahtunut muutos viittaa elämän yleiseen epävarmuuteen, mikä on yksi kes-keinen syy perheen perustamisen viivästymiselle. Kun elämä on epävakaata, parisuhteeseen ei uskal-leta sitoutua ja lasten saantia lykätään. Varmuus tulevaisuuden suunnitelmista ja kumppanin tuki saa aikaan uskalluksen tehdä pitkäaikaisia, jopa lopullisia sitoumuksia elämän suhteen ja tämän varmuu-den saavuttaminen vaatii usein paljonkin aikaa. (Shulman & Connolly 2014.)

3.4.1.2 Koulutus ja työ

Kenties suurimmat mullistukset nuorten aikuisten elämässä tulevat näkyviin koulutuksen ja työelä-män saralla. Elinkeinorakenteessa on tapahtunut suuria muutoksia muun muassa maatalouden työ-paikkojen rajun vähenemisen ja digitalisaation myötä. Lopputuloksena muutoksista on se, että perus-koulupohjalta saatavaa työtä on tarjolla huomattavasti vähemmän kuin muutama vuosikymmen

4 Kiuru, Noona, Katariina Salmela-Aro, Jari-Erik Nurmi, Peter Zettegren, Håkan Andersson & Lars Bergman. 2012. Best friends in adolescence show similar education careers in early adulthood. Journal of Applied Developmental Psychol-ogy, 33, 102–111.

sitten. Maailmaa kohdanneet finanssikriisit ovat entisestään koetelleet työmarkkinoita ja monet alat ovat vähentäneet työvoimaa. Uuden ulottuvuuden työelämän murrokseen tuovat myös odottamatto-mat mullistukset, kuten globaalit pandemiat.

Suurin osa nuorista jatkaa nykyään opiskeluaan peruskoulun jälkeen. Koulutus näyttäytyy toisinaan ehtona työpaikan saamiselle, mutta koulusta myös arvostetaan ja se on tullut mahdolliseksi aiempaa suuremmalle osalle väestöä. Ihanteena toki on, että kuka tahansa voi päästä opiskelemaan halua-maansa alaa ja tähän eivät vaikuta esimerkiksi vanhempien koulutustausta tai varallisuus. Sosiaalinen nousu on mahdollinen, mutta ei aina kaikille. Koulutukseen kuitenkin halutaan useimmiten panostaa, sillä korkeampi koulutus esimerkiksi vähentää riskiä työttömyyteen.

Kun vanhempien elinkeino ei enää yhtä vahvasti määritä tulevaa uraa, moni nuori joutuu vaikean valinnan ääreen koulutukseen hakeutuessaan. Valinta joudutaan tekemään melko nuorena, joten lie-nee ymmärrettävää, että moni saattaa lopettaa koulun kesken tai vaihtaa koulutusalaa johonkin toi-seen. (Arnett 2015a, 142–168). Kouluttautuminen on eräänlainen prosessi, joka ei välttämättä pääty enää koskaan, jos puhutaan esimerkiksi elinikäisestä oppimisesta. Tällä viitataan siihen, että työmark-kinoiden jatkuvan muutoksen vuoksi, moni joutuu tulevaisuudessa hankkimaan toisen tai useamman-kin tutuseamman-kinnon ja kenties vaihtamaan kokonaan alaa. Nuoret aikuiset ajattelevatuseamman-kin työstä ja koulutuk-sesta hyvin eri tavalla kuin edeltävät sukupolvet. Koulutus tai etenkään työ ei ole vaan koulua ja työtä, vaan niiden halutaan tuntuvan oikeilta eli sopivan omaan identiteettiin ja ajatusmaailmaan. Työhön ei haluta vain ajautua, siksi että on pakko. Nuoret aikuiset kaipaavat työltään muun muassa vapautta ja mahdollisuuksia vaikuttaa. (Arnett 2015a, 173–185).

3.4.1.3 Diginatiivit

Erilaiset digitaaliset laitteet ja keksinnöt ovat olleet saatavilla jo pitkään, mutta niiden kehitys on ollut suorastaan elämäämme mullistavaa erityisesti viime vuosikymmenen ajan. Tämä kehitys on tuonut esimerkiksi Internetin jatkuvasti saatavilla olevaksi kannettavien tietokoneiden ja älypuhelimien kautta. Sosiaalisuus on saanut aivan uusia muotoja sosiaalisen median myötä. Vaikka jo valtaosa ihmisistä omistaa esimerkiksi älypuhelimen ja käyttää sosiaalista mediaa, voidaan nyt aikuistuvia sukupolvia pitää ensimmäisinä, jotka ovat syntyneet ja eläneet koko ikänsä näiden uusien digitaalis-ten innovaatioiden parissa. Harva heistä enää muistaa, millaista oli elää ilman Internettiä, ja sen käyttö osana arkea tuntuu täysin luonnolliselta. Tällöin voidaankin puhua nuorista aikuisista ja heidän jäl-keensä tulleista sukupolvista diginatiiveina (ks. esim. Arnett 2015a).

Tutkimusten mukaan nuoret aikuiset viettävätkin enemmän aikaa Internetissä ja erilaisissa sosiaalisen median alustoilla, kuten Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa kuin yksikään toinen ikäluokka.

Vaikka esimerkiksi perinteisimpi mediateknologia, kuten televisio, on edelleen suosittu ja suurim-malla osalla ikäluokista eniten käytetty media, on nuorilla tekstailu, sosiaalinen media ja Internetin käyttö jo lähes yhtä suosittua. (Arnett 2015a, 195–199.) Onkin mielenkiintoista nähdä, mitä perintei-simmille medioille tapahtuu, kun nykyiset diginatiivit kasvavat vanhemmiksi. Säilyttääkö televisio asemansa vai ajaako Internet sen ohi? Määrittelyä television ja muun median välillä voi olla haastavaa tehdä, sillä Internetissä katsotaan paljon tv-sarjoja ja elokuvia. Sosiaalisen median alustojen käyttö myös muuttuu koko ajan uusien alustojen kasvattaessa suosiotaan tai niiden pääkäyttäjäryhmän vaih-tuessa.

Median uusien muotojen lisääntynyt käyttö herättää säännöllisin ajoin huolta erityisesti vanhempien ikäluokkien parissa. Vaikka liika näytön tuijottaminen kiistatta aiheuttanee muun muassa liikunnan vähenemistä ja esimerkiksi niska- ja hartiavaivoja huonon asennon vuoksi sekä nukahtamisvaikeuk-sia, ei vaikkapa aggressiivisen käytöksen ja median väkivaltaisen tai levottoman viihteen välillä voida löytää selvää kausaliteettia (Arnett 2015a, 203–205). Paljon huolta ja puhetta löytyy myös Internetin käytöstä opetuksessa tai sen ja median vaikutuksesta oppimistuloksiin, kun esimerkiksi sosiaalinen media tai tietokonepelit vievät aikaa opiskelulta. Huolta on herättänyt myös sosiaalisen median ne-gatiivinen vaikutus esimerkiksi minäkuvaan, kuten tyytymättömyys omaan kehoon, ja sosiaalisiin suhteisiin. (Coyne, Padilla-Walker & Howard 2014.)

Eri tahojen mielipiteet ovat usein ristiriitaisia ja ehkä keskeisempää onkin se, miten näitä käytetään ennemmin kuin se käytetäänkö. Vain aika näyttää, onko tapahtunut muutos ollut enemmän positii-vista vai negatiipositii-vista. Media voikin olla tärkeä osa kehkeytyvän aikuisen kehitykselle esimerkiksi identiteetin, läheisyyden tai itsenäisyyden osalta ja lisätutkimukselle nimenomaan kehityksen näkö-kulmasta olisi varmasti tarvetta (Coyne ym. 2014).

3.4.1.4 Muuttuneet ajattelutavat

Nykysukupolvilla on entistä enemmän valinnanvaraa ja vaihtoehtoja, mitä tulee esimerkiksi arvoihin ja uskontoihin. Tietoa erilaisista mahdollisuuksista on saatavilla lähes rajattomasti. Monet nuoret ai-kuiset eivät haluaa tyytyä johonkin valmiiksi tarjolla olevaan malliin, vaan haluavat itse löytää oman tapansa ajatella ja uskoa.

Osa nuorista aikuisista harjoittaa edelleen jotain uskontoa, kuten kristinuskoa tai islamia, mutta tämä ryhmä on pienentynyt huomattavasti etenkin kristinuskon osalta, kun sitä vertaillaan vanhempiin ikä-luokkiin. Suuri osa kehkeytyvistä aikuista ei harjoita mitään uskontoa tai pitää itseään ateistina tai agnostikkona eli ajattelee, ettei ole mahdollista tietää onko Jumalaa olemassa vai ei. On myös paljon sellaisia kehkeytyviä aikuisia, jotka uskovat, että on olemassa jokin suurempi voima, mutta eivät ole varmoja mihin uskoa tai he ovat niin sanottuja liberaalisti uskovia, jotka eivät harjoita mitään nimet-tyä olemassa olevaa uskontoa, vaan ottavat esimerkiksi eri uskonnoista ja elämänfilosofioista itseään miellyttäviä paloja. (Arnett 2015a, 212–223).

Aiemmin mainittiin, että kehkeytyvät aikuiset arvostavat esimerkiksi työssään, kuten uskossaankin, vapautta valita ja vaikuttaa. Myös nuorten aikuisten arvoissa yleisemmin korostuu samankaltainen individualismi juuri vapauden, itsetunnon ja yksilöllisten saavutusten tapaisten seikkojen osalta. Kui-tenkaan nykyisiä nuori aikuisia ei voida tämän perusteella syyttää itsekeskeisiksi, sillä myös kollek-tiiviset arvot näyttelevät suurta roolia monien elämässä esimerkiksi toisille hyvän tekemisen tai ym-päristönsuojelun kautta, vaikka itseen keskittyminen onkin tärkeä osa kehkeytyvää aikuisuutta. (Ar-nett 2015a, 236–243.)

Kehkeytyviä aikuisia kohtaan on toisinaan esitetty huolta narsismin lisääntymisestä itseen keskitty-misen vuoksi. Väitettä lisääntyneestä narsismista ei voida täysin kiistä, mutta toisaalta narsismia ei liene syytä nähdä juuri kehkeytyvien aikuisten ongelmana vaan yleisemmin nuoruuteen ja nuorille aikuisille kuuluvana piirteenä, joka vähenee varttuessa ja kypsyessä. (Paulsen, Syed, Trzesniewski &

Donnellan 2014.) Erilaiset kansalaistoiminnan muodot voisivat myös koitua suureksi hyödyksi niille kehkeytyville aikuisille, jotka eivät suorita lukiota loppuun tai hakeudu jatkokoulutukseen (Núñez &

Flanagan 2014).

Kapinoinnin ajatellaan usein olevan osa nuoruutta, mutta miten riskikäyttäytyminen näkyy kehkey-tyvien aikuisten elämässä? On totta, että rikollisuus ja päihteiden käyttö ovat yleisimpiä nuorien ai-kuisten parissa ja vähenevät vanhetessa. Esimerkiksi nuorten tekemät rikokset, tupakointi, alkoholin käyttö ja auto-onnettomuudet ovat kuitenkin vähentyneet aiempiin sukupolviin verrattuna. Kenties huolestuttavampi seikka onkin mielenterveyden ongelmien yleisyys kehkeytyvien aikuisten parissa.

Moni kamppailee masennuksen, ahdistuneisuushäiriön tai syömishäiriöiden kanssa. Yhtenä syynä voidaan pitää lisääntynyttä vastuuta ja oman paikan löytämisen vaikeutta. Odotukset ovat usein kor-kealla ja kilpailu on kovaa eivätkä kaikki selviydy voittajina. (Arnett 2015a, 266–290). Toisinaan ongelmilla on tapana kasautua. Erityisesti kehkeytyvät aikuiset ovat monella riskikäyttäytymisen alu-eella, kuten päihteidenkäytön tai väkivallan suhteen kohonneessa vaarassa (Norona, Preddy, & Welsh 2014).

Positiivisempana puolena kehkeytyvä aikuisuus kuitenkin tarjoaa mahdollisuuden muutokseen. Huo-noistakin perheoloista on mahdollista ponnistaa vanhempien koulutusta parempaan tutkintoon ja työ-hön. Positiivisen kasvun teorian mukaan negatiivisten kokemuksien, kriisienkin, kuten esimerkiksi vanhempien päihteiden käytön tai sairastumisen avulla voi kasvaa henkisesti ja löytää uutta sisältöä ja merkitystä elämään (Harms 2015, 13). Kehkeytyville aikuisille aikuistuminen ei kenties olekaan tiettyjen kriteerien, kuten avioliiton tai vakituisen työn saamista, vaan ennemmin itsenäistymistä niin taloudellisesti kuin vastuunkin suhteen (Arnett 2015a, 312–317).