Kehkeytyvän aikuisuuden yleisyys ja yleistettävyys

Sosiaalinen luokka on eräs merkittävimmistä ulottuvuuksista, joka vaikuttaa kehkeytyvään aikuisuu-teen. Alempiin sosiaalisiin luokkiin kuuluvat nuoret aikuiset noudattavat todennäköisemmin perin-teisen aikuistumisen rakennetta esimerkiksi varhaisemman työelämään siirtymisen ja perheen perus-tamisen kaltaisten kriteerien kohdalla kuin korkeamman sosiaalisen perhetaustan omaavat ikätove-rinsa. Kyse on tarjolla olevista mahdollisuuksista ja resursseista toteuttaa haluttuja asioita muun mu-assa koulutuksen suhteen. Ylempiin luokkiin kuuluvilla on siis huomattavasti useammin varaa ko-keilla, yrittää ja erehtyä, mikä on keskeinen piirre, kun tarkastellaan kehkeytyvän aikuisuuden eri-tyispiirteitä perinteiseen aikuistumiseen verrattuna. (Arnett 2015a, 244–265).

Arnettin tutkimusten mukaan nämä erot eri sosiaalisiin luokkiin kuuluvien kehkeytyvien aikuisten välillä ovat kuitenkin melko pieniä ja samankaltaisuudet ovat eroja suurempia, kun tarkastellaan esi-merkiksi koulutuksen tai suuren palkan arvostusta tai uskoa saavuttaa haluamansa tavoitteet elä-mässä. Arnett jakaa kehkeytyvät aikuiset tässä kolmeen luokkaan; matalaan, keski- ja korkeaan luok-kaan. Mitä korkeampi luokka, sitä suurempi koulutuksen arvostus ja mitä matalampi, sitä enemmän arvostetaan hyvin palkattua työtä. Kaikkiin luokkiin kuuluvat kehkeytyvät aikuiset kuitenkin uskovat lähes samalla tavalla saavuttavansa haluamansa tavoitteet jossain vaiheessa elämäänsä ja alempiin luokkiin kuuluvat ovat jopa optimistisempia tulevaisuutensa suhteen kuin ylempiin luokkiin kuulu-vat. Lopputulos ei tunnu täysin johdonmukaiselta, joten kenties kysymyksiin on haluttu vastata sosi-aalisesti suotavalla tavalla tai alempiin luokkiin kuuluvat asettavat tavoitteikseen esimerkiksi saavut-taa enemmän kuin vanhempansa sen sijaan, että asettaisivat tavoitteensa korkealle esimerkiksi uran suhteen. (du Bois-Reynold 2015.)

On myös syytä huomata, että sukupuolten välillä voidaan löytää joitain eroja käytöksessä esimerkiksi poliittisen aktiivisuuden, uskonnollisuuden tai henkisyyden tai valittujen urapolkujen välillä. Lisäksi

ihmissuhteissa naiset pitävät usein yllä läheisempiä suhteita vanhempiin ja parisuhteelta ja ystävyy-deltä saatetaan odottaa erilaista syvyyttä ja läheisyyttä. Usein erot ovat kuitenkin suuremmat suku-puoleen kuuluvien sisällä kuin eri sukupuolten välillä. (Norona ym. 2014.)

Myös kulttuuri on keskeinen tekijä kehkeytyvää aikuisuutta tarkastellessa, sillä nuoruus ja aikuistu-minen eivät ole samanlaista ja tapahdu samoilla ehdoilla kaikissa kulttuureissa. Arnett korostaakin eroa puhumalla toisinaan kehkeytyvistä aikuisuuksista tuoden esiin sen seikan, että kehkeytyviä ai-kuisuuksia voisi olla olemassa erilaisia muun muassa eri maissa ja eri kulttuureissa (Arnett 2011, 265.) Kehkeytyvän aikuisuuden tarkastelukulma onkin monilta osin hyvin länsimaalainen. Tutkimus on keskittynyt toistaiseksi lähinnä Yhdysvaltoihin ja seuraavassa luvussa tullaankin tarkastelemaan kehkeytyvää aikuisuutta eurooppalaisesta kontekstista ja kiinnitetään lisää huomiota tarkastelun kult-tuurisidonnaisuuteen.

3.4.2.1 Kehkeytyvä aikuisuus eurooppalaisessa kontekstissa

Kuten aiemmin on mainittu, kehkeytyvän aikuisuuden tutkiminen on toistaiseksi keskittynyt pitkälti Yhdysvaltoihin. Voidaankin pohtia, onko teoria tällöin suoraan sovellettavissa muualle maailmaan ja muihin kuin yhdysvaltalaiseen kulttuuriin. Kehkeytyvälle aikuisuudelle on esimerkiksi Arnettin mu-kaan tyypillistä itseensä keskittyminen (ks. aiemmin). Länsimaiden on tyypillisesti esitetty olevan voimakkaan individualistisia maita, kun taas monet Aasian maat nähdään kollektivistisina, muihin ympärillä eläviin ihmisiin keskittyvinä kulttuureina, mikä tuo esiin eroja länsimaiden kehkeytyviin aikuisiin. Esimerkiksi taloudellisin riippumattomuuden sijaan vanhempien taloudellista tukemista voidaan pitää tärkeänä aikuistumisen merkkinä. Myöskään esimerkiksi seksuaalisuus ei ole välttä-mättä yhtä vapaata kuin länsimaissa, vaikka muutosta vapaampaan suuntaan onkin tapahtunut mo-nissa kulttuureissa viime vuosikymmeninä. Muun muassa globalisaatio ja elintason nousu voidaan puolestaan nähdä kehkeytyvää aikuisuutta hiljalleen lisäävänä tekijänä kehittyvissä maissa ja köy-hyydessä elävien parissa. (Arnett 2011, 255–275.)

On siis hieman kyseenalaista, esiintyykö kehkeytyvää aikuisuutta ja millä tavoin se esiintyy muualla kuin Yhdysvalloissa. Euroopan kohdalla tarkasteluun tuo oman vaikeutensa se seikka, että eurooppa-laiset kulttuurit eivät aina ole kovin yhtenäisiä keskenään. Eroja löytyy siis paitsi Euroopan ja Yh-dysvaltojen välillä, mutta myös eri Euroopan maiden välillä.

Tyypillinen esimerkki Euroopan maiden välisistä eroista on esimerkiksi ikä, jolloin muutetaan van-hempien kodista omilleen. Erot Pohjois-Euroopan ja Etelä-Euroopan välillä ovat tässä suhteessa

huomattavia. Eurooppa voitaisiin jakaa kolmeen klusteriin kotoa muuttamisen suhteen; pohjoiseen, eteläiseen ja itä–eurooppalaiseen klusteriin. Pohjoisessa klusterissa, johon kuuluvat esimerkiksi Poh-joismaat, Alankomaat ja Saksa, nuoret muuttavat kotoa aikaisin, joten paljon aikaa saattaa kulua esi-merkiksi ennen avioliittoa. Etenkään pohjoismaalaisille nuorille aikuisille ei ole lainkaan harvinaista muuttaa kotoa jo ennen 20-vuoden ikää. Eteläiseen klusteriin kuuluvat monet Välimeren maat. Tässä ryhmässä ei ole epätavallista asua vanhempien luona kolmenkymmenen vuoden jälkeenkään. Muutto saattaa usein tapahtua vasta avioliiton myötä. Jossain Itä-Euroopan maissa, kuten esimerkiksi Virossa ja Liettuassa kotoa muutetaan melko aikaisin, kun taas toisissa kotoa lähdetään vasta myöhään. Perhe saatetaan myös hahmottaa laajemmin, usean sukupolven asuessa saman katon alla. (Iacovou 2002, ref. Žukauskienė 2016, 6–8.)⁵

Kehkeytyvä aikuisuus näkyy eri tavoin muun muassa koulutuksen osalta, kun vertaillaan Yhdysval-toja ja Eurooppaa. Tähän syynä on erityisesti kolmannen asteen koulutuksen eroavaisuudet. Euroo-passa haetaan selvemmin koulutukseen tietylle alalle, kun taas Yhdysvalloissa valinta tehdään opis-kelujen myöhemmässä vaiheessa, mikä mahdollistaa pidemmän harkinta-ajan ja eri alojen kokeile-misen ennen lopullista valintaa. Toisaalta Euroopan mallin eduksi voidaan ehdottomasti katsoa sen maksuttomuus. Lukukausimaksut Yhdysvalloissa ovat erittäin korkeita ja ovat omiaan luomaan eriar-voisuutta eri perhetaustoista tulevien nuorten välille. (Arnett 2015a.) Sekä kotoa aikaisin muuttami-seen, että pitkälle kouluttautumiseen ja kehkeytyvän aikuisuuden kestoon mahdollisesti vaikuttaa Eu-roopassa ja myös joissain Aasian maissa se, että yhteiskunta tukee taloudellisesti kotoa pois muuttavia ja opiskelevia nuoria aikuisia (ks. esim. Arnett 2011). Monissa Euroopan maissa voidaan myös luot-taa yhteiskunnan tarjoamaan turvaan, jos työtä ei olisikaan heti sitä tarvittaessa tai halutessa saatavilla (du Bois-Reynold 2015).

Arnettin esittää tutkimuksiensa pohjalta teoriassaan kehkeytyvien aikuisten pitävän aikuistumisen kriteereinä muun muassa vastuun ottamista omasta käytöksestä ja päätöksistä ja taloudellista itsenäi-syyttä ennemmin kuin esimerkiksi tiettyä ikää tai ensimmäisen lapsen syntymää. Kehkeytyvässä ai-kuisuudessa koetaan eräänlaista ”väliinputoamista” nuoruuden ja aikuisuuden välillä (ks. aiemmin).

Myös monet eurooppalaiset tutkimukset tukevat samansuuntaisia tuloksia eurooppalaisten nuorten, nuorten aikuisten ja kehkeytyvien aikuisten kohdalla (Žukauskienė 2016, 9–11). Näin ollen kehkey-tyvä aikuisuus näyttäytyykin vähintäänkin olotilana ja tunnetasolla olevan hyvin tuttu myös euroop-palaisille nuorille ja nuorille aikuisille, vaikka tultaisiinkin siihen lopputulokseen, että kehkeytyvän

5 Iacovou M. 2002. Regional differences in the transitions to adulthood. Annals of the American Academy of Political Social Science, 580, 40-69.

aikuisuuden teoriaa ei voida suoraan siirtää eurooppalaiseen kontekstiin tai kaikkien Euroopan mai-den kontekstiin esimerkiksi erilaisen koulutus- tai perhekulttuurin vuoksi.

Kehkeytyvää aikuisuutta onkin siis tutkittu jonkin verran yksittäisten Euroopan maiden näkökul-masta, keskittyen usein siihen, miten tätä ikävaihetta elävät kokevat kehkeytyvään aikuisuuteen liite-tyt piirteet omassa elämässään. Tutkimusta on tehty myös esimerkiksi suomalaisten ja ruotsalaisten kehkeytyvien aikuisten osalta. Seuraavaksi tarkastelen hieman tarkemmin kehkeytyvää aikuisuutta Suomen kontekstista.

3.4.2.2 Kehkeytyvä aikuisuus Suomessa

Katariina Salmela -Aro, Florencia M. Sortheix ja Mette Ranta (2016) ovat tutkineet kehkeytyvää aikuisuutta ja sen erityispiirteitä suomalaisessa kontekstissa. Tutkimus pohjautuu kahteen aineistoon.

HELS-tutkimuksessa (Helsinki Londitudinal Student) seurattiin ensimmäisen vuoden aloittaneita yli-opisto-opiskelijoita kahdeksantoista vuoden ajan viidellä elämän osa-alueella: asumisessa, parisuh-teessa, vanhemmuudessa, koulutuksessa ja työllisyydessä. FinEdu -tutkimus seuraa tutkimuksen al-kaessa 15-vuotiaiden nuorten elämää eri aikuisuuden kriteerien, kuten opiskelujen päättymisen, avo-liiton tai avioavo-liiton sekä ensimmäisen lapsen syntymän osalta.

Suomelle, kuten muillekin Pohjoismaille, on tyypillistä, että lapsuuden kodista muutetaan omilleen varhain. Tähän auttavat osaltaan monet rahalliset tuet, joita yhteiskunta nuorille tarjoaa (Salmela-Aro ym 2016, 140). Monissa maissa taloudellinen tilanne onkin kenties suurimpia yksittäisiä syitä, joka estää muuttamisen pois vanhempien luota. Suomessa selitystä varhaiseen omilleen muuttamiseen saattaisi löytyä myös pakosta muuttaa opiskelujen perässä suurempiin kaupunkeihin, joihin koulutus-laitokset ovat keskittyneet. (Ks. esim. Tuuva-Hongisto, Pöysä & Armila 2016.)

Suomessa kouluttaudutaan korkealle, minkä voidaan nähdä viivästyttävän aikuisuuteen siirtymistä ja kehkeytyvässä aikuisuudessa pysymistä. Ensinnäkin kilpailu korkeakoulupaikoista on Suomessa ko-vaa ja hakemisprosessi pääsykokeineen voi tuntua raskaalta. Monilla suosituimmalla aloilla sisään-pääsyprosentit ovat matalat, mikä viivästyttää pakostakin korkeakouluopintojen aloittamista, kun si-säänpääsy voi vaatia monia yrityksiä. Moni toki saattaa valita välivuoden omasta tahdostaankin.

Toiseksi suomalaisten nuorten aikuisten siirtymistä työelämään ja kohti aikuisuutta viivästyttää kou-lutuksen osalta se, että lähes kaikki yliopistossa opiskelevat suorittavat maisterin tutkinnon. Tämä lisää opiskelun pituutta lähes väistämättä ainakin parilla vuodella, kun monissa muissa maissa opis-kelevat ikätoverit siirtyvät useammin jo heti kandidaatintutkinnon jälkeen suoraan työelämään.

Suomessa työelämään siirtymistä valmistumisen jälkeenkin ovat jarruttanut talouskriisit ja niiden jäl-kiseuraukset. (Salmela-Aro ym. 2016.)

Suomalaiset kehkeytyvät aikuiset menevät naimisiin verrattain myöhään, naiset keskimäärin 30-vuo-tiaina ja miehet 33-vuo30-vuo-tiaina, vaikka avoliitossa eläminen onkin suhteellisen yleistä jo tätä ennen.

FinEdu-tutkimuksen mukaan miesten myös odotetaan saavuttavan tiettyjä statuksia esimerkiksi nai-misiinmenon tai vanhemmuuden suhteen naisia huomattavasti myöhemmin. Syyksi tähän on ehdo-tettu muun muassa miesten yleistä asevelvollisuutta, mutta sen tuskin voidaan nähdä selittävän kaik-kea sukupuolten välillä vallitsevista eroista. Erot sukupuolten välillä ovat kuitenkin kaventuneet su-kupuolten välisen tasa-arvon lisääntyessä. Suuremmat erot elämänsiirtymissä ovatkin löydettävissä niiden kehkeytyvien aikuisten välillä, jotka päättävät opiskelut peruskouluun tai ammattikouluun ja niiden, jotka jatkavat näiden jälkeen opiskelemaan ammattikorkeakouluun tai yliopistoon. Sosioeko-nominen tausta eli käytännössä vanhempien koulutus- ja työelämätausta sen sijaan ei noussut merkit-täväksi tekijäksi, vaikka sen on usein esitetty selittävän muun muassa varhaisempaa siirtymää työelä-mään ja ensimmäisen lapsen saantia. Suurin syy ja selittävä tekijä perheen perustamisen (myöhäiseen) ajankohtaan löytyykin siis nuoren aikuisen valitsemasta koulutus- ja työpolusta. (Salmela-Aro ym.

2016.)

HELS-tutkimuksen pohjalta koostetun raportin eli Elämän historian kalenterin (eng. Life History Ca-lendar, LHC) pohjalta onkin havaittavissa kuusi suomalaisille yliopistossa opiskeleville tai opiskel-leille nuorille aikuisille tyypillistä polkua. Nopeat aloittajat muodostavat parisuhteen ja perustavat perheen usein jo yliopisto-opintojen aikana, kun taas parisuhteen muodostus pian opintojen alettua ja myöhäinen vanhemmuus ovat yhtä tavallisia. Yleisin polku oli kuitenkin siirtyä pian valmistumisen jälkeen työ- ja perhe-elämään, vaikka opiskeluaikana parisuhdetta ei ollut. Tämän polun kulki lähes neljännes (24 %) vastaajista. Yhtä yleistä kuin nopea aloittaminen (15 %) tai varhainen parisuhde ja myöhäinen vanhemmuus (15 %) oli myös polku, jossa parisuhteita oli, mutta ne päättyivät useimmi-ten lyhyen ajan jälkeen. Lähes joka viides (19 %) puolestaan käytti opiskeluihin tavallista kauemmin ja he muodostivat parisuhteen ja perheen myöhään. Viimeisen polun seuraajat pysyivät sinkkuina ja siirtyivät opiskelusta työelämään hieman tavallista myöhemmin. (Salmela-Aro, Kiuru, Nurmi & Ee-rola, 2014.)

Poluista löytyy siis eroja. Osa nuorista aikuisista keskittyy enemmän opiskeluihin ja toiset taas esi-merkiksi parisuhteen löytämiseen. On kuitenkin mahdotonta tulkita, kuinka haluttuja polut, joille nuoret aikuiset päätyvät, loppujen lopuksi ovat ja löytävätkö esimerkiksi myöhään kehkeytyvät ai-kuiset tyytyväisyyttä elämään muista elämän osa-alueista, kuten vaikkapa harrastuksista. Miksi he tulevat myöhään opiskelemaan tai siirtyvät myöhemmin kuin ikätoverinsa keskimäärin opiskelusta

työelämään? Toisaalta siirtymien aikataulun havaittiin olevan keskeistä hyvinvoinnille. Nuoret aikui-set, jotka olivat tehtävään orientoituneita ja optimistisia eivät yleensä päätyneet myöhästyneelle po-lulle. Masennusoireista kärsivät nuoret aikuiset siis päätyivät todennäköisesti myöhästyneeseen pol-kuun ja ikävän paradoksaalisesti myöhästynyt kehitys ja siirtymät myös aiheuttivat masennusta. (Sal-mela-Aro ym. 2014.)